Eilen töistä kotiin kävellessäni iltayhdeksältä kävi tuuli takkini sisään sellaisella voimalla, että meinasin kaatua kumoon pimeälle tihkusateesta kastuneelle jalkakäytävälle. Siitä syntyi idea tähän postaukseen. Mistä tietää, että on ihan oikeasti kasvanut aikuiseksi? Lastensaanti, työssäkäyminen, kotoa muutto tai raha-asioiden hoito? Ei, näitä kaikkia voi tehdä vaikkei henkisesti aikuinen olisikaan. Mutta säänmukainen pukeutuminen, se on selvä aikuisuuden merkki! Se, että palelen villaneuleessa ja nahkatakissa elokuun viimeisinä päivinä ja haaveilen jo talvitakkien kaivamisesta esiin kaapista.
Teininä kuljin takki auki, kesätennareissa ja minihameissa talvisin. Ohuet sukkahousut eivät lämmittäneet sääriä ja tennarit oli vaihdettava jalkaan vasta kotoa lähdettyäni, sillä vanhempani kielsivät minua käyttämästä kesäkenkiä talvisin. Itsepäisenä likkana en viitsinyt pitää talvikenkiä päällä edes koulumatkalla, jonka kuljin kävellen, vaan vaihdoin tennarit varpaiden jäätymisenkin uhalla heti nurkan takana lähdettyäni kotoa. Jalkoja paleli ja usein ja joskus jopa pelkäsin varpaideni amputointia. Silti ne tennarit oli jalassa joka päivä. Takkina käytin kesät talvet ohuehkoa jakkua, joka ei siis todellakaan soveltunut tammikuun pakkasille. Hytisin kylmyydestä ulkoillessani, kai sekin oli jotenkin coolia, sillä en ollut ainut idioottimaisesti pukeutunut teinityttö koulussani. Pipot ja hanskat kuuluivat talvikuukausina noloihin asusteisiin, kaulahuiveja käytettiin sitten kyllä kesäisinkin. Aivot jäässä on toki vaikeaa pukeutua järkevästi.

Nyt tiedän kasvaneeni aikuiseksi, sillä pistän niin paljon arvoa säänmukaiseen vaatetukseen. Mukavuudenhalu menee vihdoin ulkonäön edelle. Yleensä, toki niitä poikkeuksia on kun haluaa ehdoin tahdoin pukea kesällä minishortsit vaikka ulkona olisi 15 astetta. Sadepäivinä sujahtaa kumisaappaat jalkaan ja ellen pue sadetakkia niin suojaan itseni kastumiselta vähintään sateenvarjolla. Pulkkamäkeen mennään toppahousuissa ja kuomakengissä, eikä pillifarkuissa ja tennareissa kuten yläasteen talviliikuntapäivinä oli tapana tehdä. Kesäiltaisin ulos lähtiessäni pakkaan monesti pitkät housut tai ainakin lämmittävän yläosan mukaani, mikäli illalla saattaisi alkaa paleltamaan eikä minishortseilla ja topilla enää pärjäisi. Weekend festareille survoin sadetakin mukaan laukkuuni, jotta en kastuisi sateen yllättäessä. Teininä mua hävetti pitää sadetakkia ja kumppareita jopa mökillä.
Olen muutenkin tosi kylmäverinen ihminen, eli palelen todella helposti. Viime viikonloppuna istuin iltaa pihalla naapureiden kanssa, pitkät housut, huppari ja Samin talvitakki päällä. Elokuiset kesäillat, joo joo. Monesti puen sisälläkin villasukat tai ainakin kääriydyn viltin sisään lämmittelemään, vaikka meillä onkin ympäri vuoden 25-30 asteen huoneenlämpö. Sami taas on lämminverinen eikä palele edes talvisin aikka kulkee pelkästään hupparissa. Tästä me yleensä kinastellaankin, sillä mielestäni pelkässä hupparissa talvella kulkeminen näyttää lapsille huonoa esimerkkiä ja pian hekin kieltäytyvät pukeutumasta haalareihin tai takkeihin ulos mennessä. Enkä minä toki itsekään ihan joka kerta ajattele mukavuutta ennen ulkonäköä. En omista kuomien lisäksi tasapohjaisia talvikenkiä, enkä laiskuuttani ole sellaisia jaksanut lähteä ostamaankaan. Liukastelen siis läpi talven korkeissa koroissa, jos menen sellaiseen paikkaan jonne en kuomissa viitsi lampsia.

Tietenkään mukavasti pukeutuminen ei aina tarkoita, että ulkonäössä tai kunnon ulkovaatteissa olisi jotain vikaa. Nykyään useimmat kunnon ulkovaatteet ovat myös hyvännäköisiä ja mukavat lenkkaritkin ovat muotia yhdistää jopa kevyisiin kesämekkoihin. Enää ei siis välttämättä tarvitse tinkiä jommasta kummasta päästä. Omasta mielestäni ulkoiluvaatteet ovat kuitenkin ihan eri asia kuin kauppatakit, jos puhutaan lastevaatetermein. Mutta kai sekin on mielipidekysymys. Joku käyttää mielellään laskettelutakkia päällystakkina lähtiessään juhliin, joku taas menee ne pillifarkut päällä pulkkamäkeen. Pukeutuminen ja ulkonäköasiat on aina mielipidekysymys, eikä tavallaan siis ole oikeaa eikä väärää tyyliä pukeutua. Uskon kuitenkin, että aikuiseksi kasvamisen myötä useimmat ihmiset tekevät mieluummin sellaisia pukeutumisvalintoja, joissa ei ehdoin tahdoin altista itseään kylmälle ja jäätyneille varpaille.
Miten sinä pukeudut? Meneekö ulkonäkö mukavuuden edelle vai toisin päin?