Kaksplus.fi

21. heinäkuuta 2016

Taapero, joka ei syö

Hugo on vauvasta asti ollut mielestäni hyvä syömään. Kaikki uudet maut ovat maistuneet ja ruoka on uponnut nassuun ongelmitta. Yhtäkkiä muutama kuukausi takaperin kaikki muuttui. Hugo alkoi kieltäytymään ruuista ja aiemmin hyvin maistuneet jutut menivät kieltolistalle. Lapsi omaksui minimaaliseen sanavarastoonsa sanan YÄK! Uudet maut puistattavat ja ruokalapun kouru täyttyy pureskellusta mömmöstä, jota suu palauttaa kuin bumerangi.

karppaajapoika_2

Ensin kuvittelin tämän olevan vain joku vaihe, joka menee ohi. Ongelmaa on kuitenkin jatkunut kuukausikaupalla ja tuntuu, että se vain pahenee päivä päivältä. Alkuun pieni karppaajapoika kieltäytyi pääosin hiilaripitoisista ruuista. Nyt lista on laajentunut jo kaikeen muuhunkin. 

Pastaa? Ei kiitos!
Perunaa? Noup.
Riisiä? Hyi.
Nuudelit? En halua!

Ennen: Jugurtti kuin jugurtti, nam. 
Nyt: Hedelmäpaloja jugurtissa? En syö.
Tomaatti? Syön puolet, syljen loput!
Raejuusto? Plää, en halua.
Kanaa? Saatan pureskella, mutten niele.
Maissia? Kananmunaa? Porkkanaa? Ei, ei, ei. 
Kurkkua? Yök!
Salaattia? Hyi!
Mansikoita? En edes maista.

karppaajapoika_3

Ylläolevaa listaa voisi jatkaa vielä vaikka millä mitalla. Tällä hetkellä Hugo suostuu syömään lähestulkoon ainoastaan seuraavia ruoka-aineita: Tomaattia silloin tällöin, lohta, jauhelihaa, sileää jugurttia, puuroa, talk-muruja ja hedelmiä. Banaaneistakin kelpaa usein vain puolikas. Leipä maistuu joskus, juustoa poika sentään suostuu taas syömään, sekin ehti olla kuukausien ajan kieltolistalla.

Onneksi Hugo on jo kolmas lapseni ja tiedän, ettei pienikään lapsi tapa itseään nälkään. Pian kaksivuotias on mielestäni jo tarpeeksi iso oppimaan, että ruoasta kieltäytyminen ei tuo tilalle mitään parempaa syötävää. Jos tarjottu ruoka ei kelpaa, saa odotella nälkäisenä seuraavaan ateriaan asti. Kyllä mä jossain mieleni sopukoissa edelleen voivottelen, että vauva raukka jos se nyt on nälkäinen, tyhmän kiduttaja-äidin kasvatusperiaatteiden takia. Pidämme kuitenkin tiukkaa linjaa ruokasäännöstä, vaikka toki pyrimme suurpiirteisesti tarjoamaan Hugolle ruokaa, josta hän söisi edes osan. 

karppaajapoika_1

Voi hitto kuinka mua raivostuttaa laittaa ruokaa, kun se ei kelpaakaan. Heittää puoliksi syötyjä annoksia roskiin, tuhlata ruokaa ja samalla rahaakin. Jokaisen ruokailun jälkeen saan siivota viiden metrin säteeltä syöttötuolista ruuanjämiä. Tuon ikäinen ei vielä ymmärrä kiittämättömyyttä tai kehitysmaiden lasten nälänhätää, niin en voi vedota pojan omatuntoonkaan. Näillä mua on lapsena uhkailtu, toki silloin halusin aina avosylin lähettää omasta mielestäni pahat ruoat Afrikan lapsille. Joskus jopa suunnittelin vieväni ruokapaketit tien toiselle puolelle Uffin laatikkoon koska luulin niiden sisällön menevän Afrikkaan. En ottanut opikseni syyllistävistä sanoista, vaan jatkoin kiukuttelua. Hugo seuraa valitettavan tomerasti äitinsä jalanjälkiä.

Muita, joiden lapset nirsoilevat ruokapöydässä?

8 kommenttia:

  1. Mua jäi kiinnostamaan kun puhuit pienestä sana varastosta niin postaus hugon puheesta, millaisia sanoja tulee ja tuleeko oikeissa yhteyksissä vai väärin niinkuin usein lapsi sanoo vaikka kissaa koiraksi yms. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, kiitos ideasta! Laitan korvan taakse :)

      Poista
  2. Kyllä! Juuri kuin meillä. Meillä esikoinen täytti kesäkuussa 2v ja ollut jo muutaman kuukauden juuri kuin teidän elämästä. Ja kun sisko syntyi toukokuussa, tilanne vain pahentunut... Että osaa olla rasittavaa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hitsi, tsemppiä teillekin. Tämä on kyllä niin ärsyttävä vaihe :/

      Poista
  3. Juu on se raivostuttavaa tehdä ruokaa joka ja kuitenkin syömättä! Nyt sitä ymmärtää omaakin äitiä, kuinka raivostuttavaa se on ollut meidän kanssa teini-iässä kun se on niin ärsyttävää jo taaperonkin kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sama! Ymmärrän myös äitini turhautumisen meidän ruokapöytäpelleilyihin!

      Poista
  4. Mun kuopus (tyttö) alkoi nirsoilemaan pari kuukautta ennen 2 v. synttäreitä. Vuoden päivät tätä on nyt kestänyt. Ei syö muuta lihaa kuin jauhelihaa tietyissä muodoissa, ei kalaa. Tykkää lähinnä hiilaripitoisista ruuista ja aamu/väli/iltapaloista. Saattaa olla usein lähes kokonaan syömättä, kun ei vaan maistu ja muutakaan ei lähdetä tarjoilemaan. Esikoinen on ihan toista maata ja on syönyt aina varsin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, noin pitkään jo kestänyt! Jotkuthan toki on nirsompia kuin toiset, mutta kyllä se raastaa hermoja. Nyt Hugo on alkanut kieltäytymään kalastakin, jota sentään aiemmin söi tyytyväisenä. Huoh!

      Poista

Kiitos kommentista!