Kaksplus.fi

19. heinäkuuta 2016

Muutoksen tuulet, tulevaisuuden huolet

Muutaman viikon kuluttua meillä alkaa hieman erilainen arki kuin millaista ollaan eletty viimeiset vuodet. Joel lopettaa kerhon ja menee päiväkotiin. Alkuun vastustin toimintaterapeutin ja psykologin kehoitusta laittaa Joel päiväkotiin, sillä olenhan itse kotiäitinä kaikki päivät kotona. Mielestäni kotiäidin lapset kuuluvat kotiin, eikä päiväkotiin muiden hoidettavaksi. Lupasin kuitenkin harkita asiaa. Kevään mittaan Joel alkoi itsekin puhua siitä, kuinka kotona on tylsää. Hiljalleen totuttauduin ajatukseen Joelin päivähoidon aloituksesta ja tajusin, että tylsyyden vähenemisen lisäksi päiväkoti on myös Joelin kehityksen kannalta paras vaihtoehto. Vuosi päiväkodissa olisi myöskin hyvää harjoittelua ensi syksyllä alkavaa esikoulua varten. Ainakin syksyn ajan Joel on päiväkodissa vain neljä päivää viikossa, mietitään täyden hoitoviikon mahdollista tarpeellisuutta sitten vuodenvaihteessa.

_DSC0012_1

Alex jatkaa kerhossa edelleen ja saa yhden lisäpäivän viikossa, eli hän käy kerhossa kolmesti viikossa kolmen tunnin ajan. Hugo on edelleen niin pieni, että hän saa viettää mamman kanssa laatuaikaa isoveljien ollessa poissa kotoa. Pikkuveljen rooli kolmen lapsen perheessä ei ole kaikista helpoin, sitä jää helposti isompien jalkoihin ja pienin yleensä vain kulkee muiden mukana siinä sivussa. Uskon Hugolle tekevän hyvää saada olla muutamia tunteja viikossa huomion keskipisteenä. Joel ja Alex taas ovat tottuneita olemaan lähes aina yhdessä. En tiedä miten poikiin tulee vaikuttamaan arjen muutokset, kun he yhtäkkiä ovatkin pidempiä aikoja poissa toistensa luota. Luulen kuitenkin, että erossaolo saattaa olla molemmille hyvä juttu. Lapsi saa toteuttaa itseään eri lailla ja luoda uusia kaverisuhteita, kun veljekset eivät kulje jatkuvasti toistensa vanavedessä. Samalla taas voi olla orpo olo etenkin alkuun, kun on kerhossa ja päiväkodissa yksin ilman sitä tuttua ja turvallista veljeä kaverina. 

Raskainta minulle tulevassa arjessa tulee ehdottomasti olemaan edes takas juokseminen ympäri kaupunkia. Aamulla pitää viedä lapset kahteen eri paikkaan, iltapäivällä on aika hakea yksi kotiin kerhosta, päiväunien jälkeen taas on lähdettävä hakemaan toinen päiväkodista. Hitaat aamut jäävät pois, kun jokaiselle arkipäivälle on omat menonsa ja aamut hektisiä. Viikon ainoa vapaapäivämme perjantai tulee olemaan poikien muskaripäivä, eli silloinkaan ei kerkeä aamuisin löhöillä. Onneksi viikonloppuisin on aikaa! Suurimmalla osalla perheistä on varmasti sama rytmi elämässään, joten eiköhän mekin siihen totuta. Viime vuonna meillä oli neljä aikataulutettua aamua, nyt niitä tulee siis vain yksi lisää eli muutos ei periaatteessa ole kovin suuri. Henkinen sopeutuminen on varmaan perheemme jokaiselle osapuolelle se suurempi haaste kuin ripeät aamutoimet ilman lastenohjelmia tai sohvalla loikoilua. 

_DSC0027_1

Reilun vuoden kuluttua Hugo täyttää kolme vuotta ja mun olisi aika alkaa toden teolla miettimään, mitä aion kotiäidin urani jälkeen ryhtyä tekemään. Kolmevuotiaan kotihoitoa ei tueta juuri mitenkään, mutta mikäli perheemme talous kestää sen, haluaisin edelleen jatkaa kotiäitinä vuoden tai kaksi, tai ainakin siirtyä työelämään tai opiskelemaan pehmeällä laskulla osa-aikaisesti. Minusta olisi ihanaa voida pitää Hugo ja Alexkin kotihoidossa siihen asti, että he aloittavat esikoulun ja sitten koulutaipaleensa. Saa nähdä millaisia mahdollisuuksia minulle löytyy lähivuosille. Tulevaisuus pelottaa, mutta se ei ole syy siihen, miksi haluaisin jatkaa kotiäitiyttä. Joskus ikävöin kovasti työelämään ja aikuisten keskuuteen, ovathan pikkuautot, legot ja lastenkirjat ihan erilaista ajanvietettä kuin aikuisten kesken työyhteisössä itsensä kehittäminen ja perheen elättäminen ilman yhteiskunnan avustuksia. Realistisesti ajateltuna tilanteeni voi kuitenkin olla hankala. Minulla ei ole hajuakaan mitä haluaisin opiskella tai millä alalla haluaisin työskennellä. Tiedän kokemuksesta, että opiskelumotivaatiota ei löydy, ellei opinnot ole minulle mielenkiintoisia. Mitättömällä työkokemuksellani ja lukio ainoana koulutuksenani en edes ole kovin ideaalinen työntekijä. 

_DSC0033_1

Tulevaisuuden opiskelu- ja työkuvioita ehtii kuitenkin vielä miettiä, joten en ota siitä stressiä juuri nyt. Tällä hetkellä riittää ajateltavaa syksyn hoitokuvioissa sekä etenkin päiväkodin aloituksesta, koska kerho on tuttu juttu ja päiväkoti on jotain ihan uutta. Otankin mielellään teiltä kokeneilta vastaan vinkkejä päiväkodin aloitukseen. Mitä kaikkea pitää muistaa ja mihin kannattaa panostaa, että päiväkotiin sopeutuminen menisi mahdollisimman hyvin?

Laittakaa jakoon kaikki vinkit päiväkodin aloitukseen liittyen!

15 kommenttia:

  1. Usein isoin huoli ja stressi on äidillä...lapset sopeutuvat kyllä, kunhan arjessa saa rutiinit pyörimään.Iltaisin ajoissa rauhotutaan iltapuuhiin ja vaatteet ja tavarat valmiiksi aamua varten ym.
    Se hakurumba on kyllä aika turhauttavaa.
    Vaikka lasten kasvatus ja hoitaminen on tärkeää, ja itse okin 5v kotiöutinä, kannattaa vähän miettiä omaa jatkoakin, Itsellä oli ammatti, johon palata, mutta oli sekin hankalaa kuitenkin ..sen kyllä huomaa, kun aika on kypsä siirtyä eteenpäin elämässä, haikeaa kylläkin.
    Tsemppiä!
    Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdyn tähän! Työ- tai opiskelupaikan saanti ei ole itsestään selvyys. Vaikka tuntuu haikealta jättää kotiäidin rooli niin jossain vaiheessa siitä on luovuttava. Mitä pidempään odotat sen vaikeampaa se oikeasti on, puhun kokemuksesta. Voi käydä niinkin huono tuuri että opiskelu tai työpaikan saa vasta vuosi tai kaksikin hakemisen aloittamisen jälkeen :/

      Poista
    2. Olette molemmat oikeassa, kiitos kommenteista! Jossain vaiheessa kotiäitiys on jätettävä menneisyyteen ja siirryttävä elämässä eteenpäin. Voisi toki olla viisasta hakea kouluun vaikka jo nyt, ja mahdollisen opiskelupaikan saatuaan siirtää aloitusta vuodella tai parilla, sekin on tietääkseni mahdollista.

      Poista
    3. Moikka, ei ole enää mahdollista siirtää opintoja ellei ole raskaana/armeijassa yms. Itse hain tänä vuonna yliopistoon ja ainakin siellä oli näin, muutos taisi tulla tänä vuonna. Ajattelin vain ilmottaa, kiitos kivasta blogista! :)

      Poista
    4. Ai ei ole? Oho, tätä en tiennytkään.

      Poista
  2. Eiköhän teidän uusi arki lähde rullaamaan hyvin! Ihan varmasti pojat myös tykkäävät kun pääsevät itsenäistymään vaikka varmasti ikävöivät tuttua seuraa alkuun. :) tuo oma juttu onkin sitten eriasia, mullakaan ei ole mitään käsitystä enää mitä edes haluaisin tehdä jos en olisikaan kotona... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan niin, uskon myös että arki lähtee sujumaan ja lapset tottuvat olemaan hieman pidempään erossa toisistaan :D

      Poista
  3. Tsemppiä uuteen arkeen. Se, että mietit asioita monelta kantilta jo nyt, kertoo, että olet miettinyt asioita ja valmistautunut hyvin. Pojat varmasti nauttivat jokainen myös omasta hetkestään ilman veljiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna, uskon myös että lapsille on hyvä olla hieman erossa toisistaan silloin tällöin. "Oma aika" on tärkeää, vaikka hyvät ja läheiset sisarussuhteetkin toki ovat :)

      Poista
  4. Tsemppiä tulevaan! Muistanko oikein että olet puhunut tulevaisuudessa asunnon ostamisesta? Jos niin oletteko alkaneet jo säästää käsirahaa? Mitä pidempään olet poissa työelämästä sitä enemmän säästörahaa menee hukkaan vuokran maksuun. Ymmärrän kyllä että olet vielä kotona kun lapset tai Hugo on vielä niin pieni mutta kun hän on kolme voisi olla jo sopiva hetki aloittaa osa-aikatyöt tai opiskelut. Opiskella voi nykyään hyvin paljob myös etänä joten sekin vaihtoehto sopisi elämäntilanteeseen jossa äiti haluaa olla kotona. Muutama lähipäivä kuukaudessa varmasti onnistuisi jotenkinpäin :) Työelämään meno saattaa tuntua kummalliselta kun on ollut kotona pitkään, jos olisit kotona Hugon koulun alkuun saakka se olisi jo lähemmälti 10 vuotta poissa työ/kouluelämästä. En halua aiheuttaa pahaa mieltä tai kertoa että mielipiteeni on ainoa oikea, mutta voisi olla hyötyä edes jostain tekemisestä kotona ollessa. Moni työnantaja voi kummaksua ajatusta n. 30 vuotiaasta työnhakijasta joka ei ole opiskellut eikä tehnyt töitä 10 vuoteen, lisäksi lisäisin että siinä ajassa tulee menetettyä paljon eläkerahaa. Toki lasten kanssa oleminen on ihanaa, ja sen pääsee tekemään tuettuna vain kun lapset ovat pieniä. Töitä ehtii tehdä myöhemminkin, mutta mieti vielä onko se järkevää vaikka taloudellisesti olisikin mahdollista, niin jättää miestäsi tienaamaan yksin koko perheen elanto, sinun ollessasi tuettomana kotona jo isompien lapsien kanssa. Toivon että ymmärrät kommenttini järjellisesti ajateltuna, vaikka selkeästi ajattelet itse tunteella <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Mukavaa, että joku ajattelee puolestani järjellä, koska olen tosiaan itse pääosin tunteella ajatteleva ihminen. Etäopiskelu tai osittainen etäopiskelu voisi olla hyvä vaihtoehto, kunhan keksisi mitä haluaisi opiskella :D Olen kuitenkin tehnyt jotain pientä myös kotona ollessani, Joelin ollessa pieni kävin viikonlopputöissä muutaman kuukauden ja olen myös tehnyt keikkatöitä kotoa käsin. Nämä eivät kuitenkaan mitään super upeita merkintöjä ansioluetteloon ole, mutta silti parempi kuin ei mitään.

      Olemme siinä mielessä onnellisessa asemassa, että Samin palkasta saa hyvin säästettyä sekä asuntoa varten että muutenkin, ilman että tarvitsee kituutella seuraavaa palkkapäivää odotellessa. Todennäköisesti mahdollisesta omasta työstäni saatu palkka menisi pääosin lasten hoitomaksuihin, joka on kolmesta lapsesta yli 800 euroa kuukaudessa. Siksi ainakin tällä hetkellä tuntuu, ettei minun palkkatuloni taloudellisesti juurikaan eroaisi nykyhetkestä ja saamaastani kotihoidontuesta. Toki tuo eläkkeen kartuttaminen on myös asia, joka kannattaa pitää mielessä. :)

      Poista
  5. Miten olisi perhepäivähoitajan työ? Voisit pitää Hugon kotona ja hoitaa muita pikkuisia myös

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voisi olla vaihtoehto, mutta tavallaan haluaisin mielellään työn kautta juuri sitä aikuiskontaktia työkavereista ja työyhteisön. Perhepäivähoitajan työssä ei ole muuta kuin ne lapset seurana :D

      Poista
  6. Hei! Olen iloinen että löysin sun blogin, ihanan maanläheinen olet - peukut sulle! Tällaisena entisenä työkkärintätinä mun on ihan pakko kommentoida tähän vanhaan postaukseen ja antaa muutama vinkki (en yksinkertaisesti pysty pitämään mölyjä mahassani): CV kuntoon, onhan sulla siinä merkinnät bloggauksestasi ja kaikista saavutuksista sen tiimoilta (n. kävijämäärät/kk, mainostajat, yhteistyökuviot sun muut); persoonallisuustestit kehiin, älä ota niitä turhan vakavissasi, mutta selvitä millainen on stereotyyppinen sinä ja mihin sellainen mahdollisesti soveltuisi; tee pari ammatinvalintatestiä (löytyy googlettamalla); jos kaipaat apua, niin ole yhteydessä vaikka paikkakuntasi työkkäriin, sieltä löytyy opinto-ohjaajia ja muita. Onnea tulevaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos paljon kommentista ja hyvistä vinkeistä työnhakuun ja tulevaisuuteen liittyen! :) Sainkin itse asiassa töitä muutama viikko sitten ja olen juuri aloittanut uudessa työssä. Vinkit ovat kuitenkin varmasti tarpeelliset tulevaisuudessakin :)

      Poista

Kiitos kommentista!