Kaksplus.fi

1. heinäkuuta 2016

Keski-ikä lähestyy, olenko valmis?

Tänään on minun syntymäpäiväni. Tästä päivästä eteenpäin olen aina vain lähempänä keski-ikää kuin syntymääni. Aikuisiällä syntymäpäivien merkitys ei ehkä ole yhtä suuri kuin lapsuudessa, lahjojen saaminen ei ole enää niin tärkeää ja jos juhliminen jää välistä, niin sekään ei ole niin vakavaa. Kuitenkin itse pidän 25. ikävuotta jonkin sortin virstanpylväänä. Kahdessakymmenessäviidessä vuodessa pitäisi olla saanut ainakin jotakin aikaiseksi elämässään. 

_DSC0126_1

Nuorempana ajattelin aina, että saisin ensimmäisen lapseni ennen kuin täytän 25 vuotta. En tiennytkään, että kerkeäisin synnyttää kolme lasta tuohon ikään mennessä. Muutama vuosi sitten ajattelin, että ehtisin saada lapsiluvun täyteen ennen tätä ikää. Tavallaan onnistuin siinä, sillä en usko että perheemme tästä enää kasvaa. Ikinä ei kuitenkaan voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Perhe on suuri saavutus ja olen perheestäni, eli avioliitostani sekä lapsistani, suunnattoman ylpeä. Tuntuu todellakin siltä, että olen saavuttanut elämässäni jotakin. 

Ylpeyteni on silloin tällöin myös kääntynyt itseäni vastaan ja muuttunut epävarmuudeksi. Muistan viime kesänä tuttavani valmistujaisjuhlissa juhlavieraiden jutelleen enimmäkseen koulusta, opiskeluista, valmistumisesta, työpaikoista sekä uran luomisesta. Minulla ei ollut mitään sanottavaa keskusteluun ja jonkun kysyessä mitä minä teen, melkein hieman hävetti sanoa, että "joo mä oon vaan kotona...". En tiedä mikä minuun siinä hetkessä meni, mutta sen jälkeen päätin etten ikinä enää häpeä elämääni yhdenkään lapsettoman, opiskelevan puolitutun mahdollisen mielipiteen takia. Seison päätösteni takana ja olen ylpeä siitä, että tein juuri niinkuin koko elämäni ajan olen ajatellut tekeväni. Valitsin perheen ennen uraa ja tulen valitsemaan niin jatkossakin.

_DSC0171_1

Olen haudannut urahaaveita, jotka eivät sopisi yhteen perhe-elämän kanssa. Olen kirjoittanut ylioppilaskokeet puoliteholla, opiskelematta, maitotahraisissa vaatteissa vastasyntyneen odotellessa koesalin ulkopuolella. Olen opiskellut uusintakokeisiin vauvan kanssa, käynyt uusintakokeissa ison supistelevan vatsan kanssa. En päässyt ylioppilaaksi edes kolmella yrittämällä, mutta en ihmettele, sillä opinnot olivat vaativia ja jäin raskauden takia jälkeen opiskeluista viimeisenä kouluvuonna. Olen läpäissyt viisi ylioppilaskoetta keskivertotuloksin. Lakki jäi kuitenkin saamatta, sillä normaalista lukiosta poiketen IB-linjan vaatimuksena on läpäistä kaikki kokeet saadakseen painaa ylioppilaslakin päähänsä. En syytä raskauksiani huonosta koulumenestyksestä, mutta uskallan kuitenkin väittää, että olisin saattanut yltää parempiin tuloksiin lapsettomana lukiolaisena.

Kysymykseen Mikä haluaisit olla isona? olen vastannut vuosien aikana kymmenillä eri vaihtoehdoilla. Urahaaveet ovat olleet kaikkea väliltä balleriina, lentoemäntä, neuvolatäti, opettaja, taksikuski, kirjanpitäjä, astronautti ja jopa heh, strippari. Joo, kymmenen vuotta sitten halusin tosiaan vain astronautiksi ja totesin, että koska se ei tule ikinä toteutumaan niin ryhdyn varmaan strippariksi. Kaikista vaihtelevista tulevaisuuden haaveista yksi on kuitenkin pysynyt. Olen aina halunnut äidiksi. Onhan se iso ja upea asia, että on toteuttanut elämässään yhden suuren haaveen. 

_DSC0177_1

En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta sen tiedän että olen kaksikymmentäviisivuotiaaksi ihan hyvässä elämäntilanteessa. Minulla on oma perhe ja onnellinen avioliitto, elämä edessä. Uraa ehtii luoda myöhemminkin. Oman kodin ehtii ostaa myöhemminkin. Töitä kerkeää tehdä vielä vuosikaudet, mutta lapset ovat pieniä vain hetken aikaa. Se, että joku muu on valinnut erilaisen tien elämälleen ei tarkoita, että minun valitsemassa tiessä on jotakin väärää. Se on hienoa elämässä, että jokainen voi itse ainakin jossain määrin vaikuttaa oman elämänsä kulkuun. Minä teen valintoja sen mukaan, mikä tekee minut onnelliseksi. En aio asettaa itselleni vaatimuksia tai ikä-takarajoja tietyille asioille. Voin asettaa tavoitteita, mutten olla ehdoton. Elämä kuljettaa, aion nauttia siitä seuraavatkin 25 vuotta ja sittenkin olen toivottavasti vasta puolessavälissä elämääni. 

12 kommenttia:

  1. Onnea! :) Opiskella ja työskennellä ehtii myöhemminkin, jokainen kulkee omat polkunsa niin kuin itselleen parhaiten sopii :)

    VastaaPoista
  2. Onnea päivääsi!
    Ja eihän 25v ole lähelläkään Keski-ikää. Mä oon 34v. enkä todellakaan pidä itseäni keski-ikäisenä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Eihän se keski-ikä tosiaan vielä tule, mutta sitä odotellessa :D

      Poista
  3. Paljon onnea ihana Jenni!<3 Itsellä olis ens vuonna tuo neljännesvuosisata edessä :D Hyvä postaus, ja olet niin oikeassa tuossa, että jokainen saa tehdä asiat juuri siinä järjestyksessä kuin se oikealle tuntuu, eikä sitä todellakaan tarvitse hävetä tai piilotella.

    VastaaPoista
  4. En sanoisi työtöntä ja kouluttautumatonta 25-vuotiasta 3 lapsen äitiä "ihan hyvässä" elämäntilanteessa olevaksi. En vähättele perheen tärkeyttä tai arvoa, tottakai se on kallisarvoinen ja korvaamaton. Miten aiot elättää lapsesi ilman työtä ja koulutusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei se ehkä mikään ideaalitilanne ole, mutta kuten sanoin, opiskella ja tehdä töitä ehtii myöhemminkin. Voisin myös ajatella, että joidenkin työnantajien näkökulmasta se on valtti, ettei ainakaan ole enää pitkiä äitiyslomia tai hoitovapaita tiedossa työelämään tulon jälkeen :) Perheen yhteinen päätös on, että olen kotona ja silloin perhee yhteinen päätös on myös se, että toistaiseksi perhettä elättää vain yksi aikuisista.

      Poista
  5. Itse en sanoisi että jos työtön niin ei paha juttu, jos on kotona lasten kanssa esim.
    Taas koulutus on ehkäpä tärkeämpi kuin että lapsia tekee ensin.
    Parempi se on olla koulutus valmiina jo, tiukan paikan tullessa voi etsiä töitä kun alkaa opintotuella opiskelemaan.
    Joka on muuten todella vähän,aikuiskoulutus on tottakai eri kun siinä saa muita tukia.

    Kaikki tekee kuten haluaa eikä se muille kuulu.
    Elämä on täynnä valintoja ja teemme kuten parhaaksi näemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki olisi varmaan fiksua odottaa perheen perustamista kunnes on koulutettu, mutta aina asiat ei mene niin. Uskon, että kerkeän opiskella ja tehdä töitä ihan riittävästi vielä lasten ollessa isompia :)

      Poista
  6. Tsemppiä jatkoonkin. On hieno lukea rohkeista valinnoista. Kuten kirjoitit, koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.Äiti ei ole vaan äiti ja jos ei ole kävellyt toisen kengissä niin ei kannata arvostella. Itse sain esikoiseni ennenkuin täytin 18vuotta enkä ole katunut hetkeäkään. Juu lukio jäi kesken ja saimme esikoiselle leikkikaverin ollessani 20. Olin kotiäitinä 23vuotiaaksi asti ja siitä lähtien olen ollut saman yrityksen palveluksessa. Nyt on 17 vuosi menossa. Juu 40 vuotta lähestyy, mutta vasta ensi vuonna. Nyt olen 4 lapsen äiti ja siis toista kertaa työhistoriani aikana äitiys"lomalla". Minulla ei ole virallista tutkintoa, mutta hyvin olen töitä tehden pärjännyt. Työnantajani on kurssittanut monessa asiassa. Tietokonekurssitkin on loistavasti suoritettuna omalla ajalla, vaikka en töissä konetta käytäkään. On erilaisia äitejä. On erilaisia elämäntilanteita. Jokainen ratkaisu on jokaisen oma päätös.Aurikoisia päiviä elämäänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari, kiva kun kirjoitit omistakin kokemuksistasi :)
      Uskon kyllä, että minäkin tulen aikanaan pärjäämään työelämässä, mutta juuri nyt haluan keskittyä perheeseen, kun se on mahdollista.

      Onneksi jokainen voi tehdä omat päätöksensä ja elää elämänsä kuten haluaa, ei ole oikeaa eikä väärää tapaa :)

      Poista

Kiitos kommentista!