Kaksplus.fi

14. kesäkuuta 2016

Pikaparisuhde 101

Minun ja Samin kuudes vuosipäivä koittaa pian. Suhde, joka alkuun eteni pikavauhtia on tullut siihen pisteeseen, että joskus joutuu miettimään mitä seuraavaksi? Yleensä kahden ihmisen väliset ihmissuhteet seuraavat tiettyä kaavaa, toki yleistää ei voi eikä oikeaa järjestystä ole, koska ihmiset elävät elämäänsä eri tavalla. Laadin kuitenkin listan ns. perinteisistä askelista suhteen edetessä.

- Tapailu
- Seurustelu
- Rakkauden tunnustus
- Yhteenmuutto
- Kihlautuminen
- Häät
- Perheenlisäys

Tämän listan läpi käyminen saattaa kestää useita vuosia ja jotkut eivät edes halua toteuttaa kaikkia listan kohtia. Olen itse sellainen ihminen, että tykkään ajatella mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja asettaa itselleni tavoitteita, haaveilla ja unelmoida. Varmasti moni nuori nainen osaa samaistua näihin ajatuksiin; "Sitten kun mennään naimsiin....", "Haluammeko joskus lapsia?" jne. Tavallaan suhteen edetessä on aina niitä merkkipaaluja odotettavana, mitä tapahtuu seuraavaksi, mikä on suhteemme seuraava askel? Mutta entä kun kaikki eteneekin pikavauhtia, mitä jää jäljelle, kun suhde on jo lakipisteessä? Alkaako siitä alamäki, vai tottuuko ihminen sellaiseen elämään, jossa varsinaisia merkkipaaluja ei enää ole edessä?

IMG_0816

Me alettiin seurustella virallisesti kaksi päivää ensitapaamisemme jälkeen, oikeastaan vahingon kautta. Olimme edellisiltana vitsailtu kaveriporukassa olevamme naimisissa, en muista mistä juttu sai alkunsa. Menin yöksi Samin luokse ja aamulla jatkoimme läpän heittoa aiheesta. Sami oli jo vaihtamassa Facebookin parisuhdetilaa avioliitoksi, kun toppuuttelin "et kai sä nyt oikeasti sitä vaihda?". Päädyimme vaihtamaan siviilisäädyn pelkäksi parisuhteeksi. Tapailuvaihe kesti perjantai-illasta sunnuntai-aamupäivään ja vietettiin koko se aika yhdessä. 

Suunnittelematon perheenlisäys ilmoitti tulostaan neljä viikkoa myöhemmin. Koska raskausaika lasketaan naisen kuukautiskierron mukaan, eli edellisten kuukautisten ensimmäisestä päivästä, oli raskaus tavallaan jo alkanut ennen kuin edes tapasimme Samin kanssa. Päätin pitää lapsen ja antaa Samille valinnan, ollako mukana elämässämme vai ei. Sami valitsi jäädä luoksemme.

Tunsin olevani rakastunut, mutta en uskaltanut sanoa sitä Samille, peläten että säikäyttäisin hänet liian varhaisella rakkaudentunnustuksella. Päätin odottaa, että Sami sanoo sen ensin. Viiden viikon seurustelun jälkeen Katajanokan satamassa villin Tallinan-risteilyn jälkeen humalainen mies sanoi ne kolme sanaa, muttei muista sitä itse. "Mä rrrakashtan sua". Seuraavana aamuna hän sanoi ne sanat uudelleen, selvinpäin, jolloin uskalsin kertoa myös omista tunteistani. Olen ensimmäinen nainen kenelle Sami on tunnustanut rakkautensa.

Muutettiin yhteen viiden kuukauden seurustelun jälkeen, minä omasta yksiöstäni ja Sami äitinsä luota. Olin 24. viikolla raskaana.

Kihlauduimme kolmentoista kuukauden seurustelun jälkeen, jälleen vahingon kautta. Keskustelimme häistä ja naimisiinmenosta. Päätettiin hetken mielijohteesta, että okei mennään naimisiin. Koska? No vaikka joulukuussa. Selvä, varaan kirkon. Seuraavana päivänä tajuttiin, että hetkinen, kai meidän täytyy mennä kihloihin kun kerta mennään naimisiin. 

Neljä kuukautta myöhemmin sanoimme toisillemme tahdon. Odotin toista lastamme 12. viikolla. Esikoisemme oli kahdeksan kuukauden ikäinen.

 photo sommar_5_zpsumfxqnrt.jpg

Alle puolitoista vuotta ensitapaamisesta olimme käyneet läpi koko listan. Lapset, häät, yhteinen elämä. Mitäs sitten? Enää ei ole mitään suurta edessä. Parisuhde on edennyt siihen pisteeseen, että se vain on. Avioliittovuosia karttuu ja hääpäiviä voi toki viettää, mutta mitään suurta ja mahtavaa ei taida olla enää tulossa. Seuraavaksi juhlitaan kai sitten, kun nuorin poikanen lentää pesästä ja sen jälkeen jää odotettavaksi vain eläkkeelle jäämistä.

Tavallaan on kuitenkin mukavaa, kun kaikki viralliset suhde-jutut on hoidettu pois alta. Ei tarvitse itkeä tyttökavereille että koskakohan tuo mies kosii, ei häästressiä tai kinastelua lapsiluvusta (paitsi että harrastetaan tätä kyllä silloin tällöin, hahaha). Suhteessa on aikaa siihen kaikkein tärkeimpään, rakastamiseen. Voi viettää aikaa perheen kesken ja kahden kesken. Voi nauttia arjesta ja elämästä. Tietenkin jokaisessa suhteessa on huonotkin puolensa, mutta ne kuuluvat asiaan. Ja kyllä sitä voi myös unelmoida, vaikka kaikki isot etapit on jo saavutettu. Minä unelmoin eläkepäivistä, kun kruisaillaan sikarit suussa avoautolla pitkin maita ja mantuja, ryppyisine naamoinemme ja harmaine hiuksinemme. Unelmoin 10-, 30- ja 50-vuotishääpäivistä, isoista juhlista koko perheen kanssa. Unelmoin lapsenlapsista ja jälkikasvumme elämien seuraamisesta. Unelmoin pitkästä onnellisesta yhteisestä elämästä.

Muita pikavauhtia suhteessa edenneitä?

35 kommenttia:

  1. No en nyt sanoisi että meillä tapahtui kaikki pikavauhtia :D
    Kihloihin 6kk seurustelun aloittamisesta, olimme olleet yhdessä kaksi vuotta kun esikoinen syntyi, naimisiin menimme kun olimme olleet yhdessä 10 vuotta, ups :D
    Lapsia on nyt kolme, yhdessä olemme olleet kohta 14- vuotta.
    Lapset on iältään 11, 8 ja kohta kolme vuotias.
    Siinähän se, ehkä nyt odotan sitten lapsenlapsia kun omiakaan ei tule enempää :)
    Talo on jo ostettu, autot on ja veneitäkin on kaksi.
    Työt on ja no, mukavaa elämää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi teillä on pitkä yhteinen tarina! :) Onnea tuleville vuosille.

      Poista
  2. Elämä kuljettaa ja varaa meidän jokaisen tielle myös ihanan määrän yllätyksiä. Teidän tarina on kaunis. Täynnä tunnetta. Nousi oikein hymy huulille tätä postausta lukiessani.

    VastaaPoista
  3. No ohho! Mutta mitäpä tuota aikailemaan :D Minä tapasin mieheni netissä. Viikko juteltiin virtuaalisesti, 25.8 menin livenä häntä tapaamaan, jäin yöksi ja sillä yökyläreissulla olen ollut kohta 8 vuotta! Heinäkuussa tulee kolme vuotta kihlautumisesta. Täällä siis ei ole kiire... :D Lapsia ei vielä ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kivasti on yökyläreissu venähtänyt :') Jos tuntuu oikealta, niin mitä kukaan on siihen sanomaan missä tahdissa tulisi edetä

      Poista
  4. Aika pikaisesti joo! Oltiin oltu 4kk yhdessä kun mentiin kihloihin, 1,5 vuotta kun esikoinen syntyi. 3 vuotta niin mentiin naimisiin ja 3,5 vuotta kun kuopus syntyi :) ja nyt siis 4,5 vuotta yhdessä.

    VastaaPoista
  5. On kyllä nopeaa, mutta pitää tehdä niin ku itestä tuntuu! Meille tulee juuri nyt tän kuun lopulla 1,5 vuotta ensitapaamisesta. Muutettiin yhteen 3,5kk seurustelun jälkeen ja nyt olen rv6 viikolla raskaana. :) Muuta ei ole vielä tapahtunut. Lapsi siis syntyy kun ollaan oltu vähän reilu 2 vuotta yhdessä.

    terv. 23vee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihanaa ja onnea raskaudesta! <3 Niinhän se on, tahdin määrää sydän eikä tilastolliset odotukset :D

      Poista
  6. Me tavattiin, siitä pari viikkoa alettiin virallisesti seurustelemaan vaikka siis oltiin jo sitä ennen oltu se pari viikkoo 24/7 yhessä :D kolmen kuukauden päästä naimisiin ja siitä 1v 3kk ja esikoinen ilmotti tulostaan siitä 1,5 vuotta ja synty kuopus... yhessä ollaan oltu 8 vuotta ja edelleen on kivaa ja rakastetaan toisiamme :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, te olettekin olleet super pikaisia naimisiinmenon kanssa! Mutta jos tuntuu oikealta, niin sitten se on niin, turhaan pitkittää asioita :) Ihana kuulla, että teilläkin onni kukoistaa! Monet aina väittävät, että liian nopeasti suhteessa edenneet ovat tuhoon tuomittuja :D

      Poista
  7. Voi kuinka kaunis tarina! Meillä ei alku ollut niin nopea. Pitkä yhteinen taival jo takana pian 11v, joista 5v naimisissa kesällä. Lapsia meillä on kolme. Nyt alkanut tavallaan uusi vaihe kun nuorin menee eskariin niin omaa ja ennenkaikkea yhteistä aikaa miehen kanssa on enemmän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttu :) Onneksi parisuhteen etenemisessä ei ole oikeata tai väärää, vaikka tavallaan pidetäänkin normina tietynlaista järjestystä tai katsotaan kieroon pikaisesti eteneviä, tai vaikkapa kihloissa olevia vailla aikomusta mennä naimisiin. Jokainen pari tietää itselleen parhaimman tavan toteuttaa suhdetta. Mukavia hetkiä uudenlaisessa elämäntilanteessa teille syksyyn :)

      Poista
  8. Mulle tuli jossain 3 v. jälkeen tunne, että tämä ei riitä. Nykyinen mies on ainut kumppani, joka mulla on ollut ja 3 v. kohdalla tuntui, että haluan nähdä enemmän, kokea enemmän, jonkun muun kanssa. Haluan kokea SEN tunteen uudelleen, tunteen uudesta parisuhteesta, perhoset vatsassa kun huomaat saaneesi tekstarin. Suudelmien aiheuttaman kihelmöinnin. Nielin tunteeni ja hyvä niin, koska edelleen 6 v. jälkeen ollaan yhdessä, yrittämässä lasta.

    Olen edelleen joskus miettinyt, että tässäkö tämä mun nuoruus oli. Perus arkea saman ihmisen kanssa lopun elämää... Niin se taitaa olla, mutta nyt tuntuu, että se riittää mulle. Välillä vituttaa, välillä ärsyttää, aina ei jaksa katsella toisen naamaa, mutta kummasti sitä aina illalla kiehnää toisen kainalossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti sinunkin ajatuksesi ovat monelle samaistuttavia, niistä vain ei välttämättä puhuta. Itsekin tulee joskus ajateltua, että aha tässäkö sitten olen saman miehen kanssa lopun elämää. Onneksi ne tunteet ovat hetkellisiä ja ohimeneviä :D Ihana kuulla, että päätöksesi antaa suhteelle mahdollisuus oli teille oikea, onnea vauvapuuhiin <3

      Parisuhde kuten elämä yleensäkin on täynnä vaiheita, ylä- ja alamäkiä. Tärkeintä on se, miten niihin suhtautuu ja mitä niiden eteen tekee. Mutta ei siihenkään ole oikeaa eikä väärää toimintatapaa tai ratkaisua.

      Poista
    2. Kiitos sanoistasi Jenni! Olet kyllä aivan ihana ihminen! <3

      Poista
  9. Täällä hidas parisuhde, hohoi! Ruvettiin seurustelemaan, kun mä olin 16- ja mies vasta 15-vuotias (3kk ikäeroa). Pari viikkoa silmäpeliä peruskoulun käytävillä, neljä päivää juttelua Facebookissa ja siinä sitä oltiin. "Parisuhteessa", ennen kuin oltiin koskaan edes puhuttu toisillemme kasvokkain, saatika koskettu toisiamme! Nyt neljä vuotta ja reilu kuukausi takana yhteistä taivalta – muttei yhteistä kotia, kihlausta, avioliittoa tai lapsia. Vielä :)
    Mä kävin neljä vuotta lukiota, mies kolme ja kuluneet 8 kuukautta on ollut kiinni intissä. Ensi syksynä kummallakin alkaa viimein ammattiin opiskelu (sain opiskelupaikan tänään!) ja toivotaan pääsevämme vielä tämän vuoden puolella muuttamaan ekaan omaan kotiin.

    Tulevaisuudesta sen verran, että naimisiin 21.5.21 (vuosipäivä 12.5.12), häiden jälkeen sitten omakotitalo, kolme (mies) tai neljä (minä) lasta ja kaksi koiraa. Näissä hoitamista seuraavaksi 20-30 vuodeksi, mieluusti taloa ja koiria vielä pidemmällekin, haaveilenhan itsekin leppoisista eläkepäivistä tuon ihanan masulini kanssa. Ollaan molemmat rauhallisia sieluja ja tämä hidastempoinen tahti on meille juuri sopiva (vaikka toisinaan minä tahtoisin painaa kaasua :D). Elämä ei tästä voisi enää paremmaksi muuttua, joten nautin täysin siemauksin tulevista päivistä, vuosista ja vuosikymmenistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, minusta nämä nuorina aloitetut suhteet ovat aina niin ihania! :') <3

      Ihanaa, että nautitte hitaammasta tahdista, onneksi parisuhteen etenemisessä ei ole oikeaa tai väärää tahtia. Onnea tulevaisuuteen :)

      Poista
  10. Alku oli ehkä vähän räjähtävämpi, mutta siihenpä se kiire loppui. Tavattiin maaliskuun alussa ja siitä jäin nurkkiin pyörimään. Virallisesti saman katon alle 3kk tapaamisesta. :) Kihlat vaihdettiin noin 4v yhdessäolon jälkeen ja naimisiin 5,5v jälkeen. Lapset nyt 2,5v ja 1v ja yhdessä oltu reilut 9v. :P

    VastaaPoista
  11. Tavattiin, siitä 2 viikkoa niin mies kanto tavarat minun taloon. 3 viikkoa tapaamisesta mentiin kihloihin. Pillerit lopetin 2kk tapaamisesta ja esikoinen syntyi kun yhdessä oltiin oltu vuosi ja 5kk. 1.5v myöhemmin syntyi toinen lapsi. Syyskuussa tulee 9 vuotta kun tavattiin ja lapsia on 4 joista vanhin menee ekalle, ja nuorin täytti juuri 1v. Elokuussa juhlitaan 5-vuotis hääpäivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekin olette olleet aika nopeita :3 Onnea tulevalle hääpäivälle. Meillä on joulukuussa viides hääpäivä :)

      Poista
  12. Kuljettiin samassa porukassa puolen vuoden ajan. Vappuna myönnettiin seurustelevamme, elokuun alussa kihloihin, tammikuun alussa naimisiin. Esikoinen sai alkunsa heti häitten jälkeen. Ihan ensimmäisestä tapaamisesta, josta siis meni 11kk seurustelun aloittamiseen, tulee näinä päivinä täyteen 5 vuotta. Nyt meillä on kolme lasta; 2v9kk, 1v9kk ja 6kk. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, ihanalta kuulostaa teidänkin tarinanne. Onnea viisivuotispäivän kunniaksi <3

      Poista
  13. Aika nopsaan meilläkin, ei tunnettu ollenkaan ennen kun tavattiin ekan kerran, siitä 1.5kk päästä yhteenmuutto, 7kk päästä kihlat ja 1v9kk päästä naimisiin ja oman talon osto... Lapset syntyi kun yhdessäoloa oli takana 3v3kk ja 7v1kk :) niissä siis ei niin "hätäisiä" oltu. Syksyllä tulee 9 vuotta yhdessä täyteen.

    VastaaPoista
  14. Eron jälkeen (21 vuoden parisuhde takana, 3 lasta, nyt 16, 14 ja 11v. tapasin nopeasti nykyisen mieheni ("nettilöytö"). Muutin hänen luokseen 5 kk kululuttua, naimisiin 15 kk tapaamisesta ja näinä päivinä on syntymässä rakkauden hedelmämme noin 1,5 vuoden yhdessäolon jälkeen. Ei tosin ollut aikaa kauan empiä, kun ollaan jo nelikymppisiä kumpikin. Miehellä ei ole lapsia ennestään, joten siitä se ajatus sitten lähti ❤️ Onnellisia ollaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siinäkään onneksi ole oikeaa eikä väärää, kuinka pian suhteen jälkeen voi jatkaa eteenpäin. Ei ikinä tiedä, koska tapaa jonkun erityisen ja koska rakastuu. Onnea teille <3

      Poista
  15. 14 ja 17 v se alkoi <3
    15-18v kihloihin <3
    16-19v avioon <3
    17v lahjaksi esikoinen ja puoliso inttiin.
    18v syntyi kuopus.
    37v mummoksi <3
    66 v isomummoksi ja kultahääpäivämme <3 <3

    Tässä tällaista erästä onnea

    VastaaPoista
  16. Meillle tuli maaliskuussa 7 vuotta täyteen. Ja näihin vuosiin on mahtunut 3 lasta, naimisiin meno ja oman kodin ostaminen :) -miljama

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!