Kaksplus.fi

30. toukokuuta 2016

Ne vaikeat

Olen kuluneiden viikkojen aikana pohtinut ja kirjannut ylös asioita ajasta rintaleikkauksen jälkeen. Asioita, jotka ovat olleet vaikeita ja joita en olisi osannut odottaa kokevani. Asioita, joista ei kerrota lääkäriasemalla, rintaleikkauksista kertovilla sivustoilla tai erilaisilla keskustelupalstoilla kokemuksia jaettaessa.

_DSC0178_1

Juuston höylääminen. Se ei onnistu enää normaalilla tavalla, vaan minun täytyy käyttää kahta kättä yhden sijaan. Yhdellä kädellä annan voimaa painaa juustöhöylää juustoa päin, toisella höylään. Yhden käden voimat eivät riitä sekä painamiseen että höyläämiseen. Vielä pitäisi olla kolmas käsi, jolla pitää juustokimpaletta paikallaan.

Housujen riisuminen ja pukeminen taaperolle. Tämä tieto on hyödyksi ainakin sellaisille, joilla on pieniä lapsia ja jotka suunnittelevat leikkaukseen menoa. Mulla on ollut hankaluuksia saada Hugolle vaippa vaihdettua, sillä housujen riisumiseen ja pukemiseen tarvitaan yllättävän paljon voimaa rintalihasten ollessa heikkoina. Tietenkin iso hankala juttu on myös se, ettei saa nostaa mitään painavaa. Kakkapyllyt on pestävä suihkun alla ja lapsen on osattava kiivetä itse autoon/autosta pois, syöttötuoliin ja sieltä pois jne.

Autolla ajaminen. Ennen leikkausta sain sellaisen kuvan, että autolla ajamisessa vaikeinta olisi vaihteiden vaihto. Sekään ei toimi ihan mutkattomasti, mutta riippunee autosta. Meillä on aika jäykkä vaihdekeppi varsinkin pakkia päälle laittaessa, joten se on ollut hieman hankalaa. Omalla kohdallani suurempia ongelmia tuottaa kuitenkin ratin kääntäminen. Käännökset tuottavat hankaluuksia joten olen ratissa nykyään hidas ja kömpelö kääntyjä. Joudun pitämään ratin alaosasta kiinni ja kääntää rattia pienillä käsiliikkeillä yhden ison kääntöliikkeen sijaan.

Kainalokarvojen ajelu. Itselläni tukiliivit painavat kainaloita hieman ja ne ovat turvonneet ja tuntoherkät. Sheivaamista hankaloittaa myös käsivarsien nostamisen kömpelyys. Sääriä en voi ajella ollenkaan, sillä eteenpäin kumartuminen tuntuu epämiellyttävältä. Pitää laittaa mies asialle mikäli haluaa sileät kesäsääret.

Housujen pukeminen. Ensinnäkin, lihoin leikkauksen jälkeen yli viisi kiloa. On normaalia, että turvotuspainoa tulee ja se todennäköisesti häviää ajan mukana. Omalla kohdallani tämä tosin tarkoittaa sitä, että vaikka osa painosta on jo pudonnut niin omat housut eivät mahdu päälle. Housunnapin saaminen kiinni on mahdotonta, sillä käsissä ei ole tarpeeksi voimaa siihen. Napin kiinnilaitto-liike tuntuu inhottavalta rintalihaksissa, joka johtaa siihen ettei saa tarpeeksi voimaa vetää nappia reikää kohti.

Selkäkipu. Selkälihakseni ovat täysin jumissa! Leikkauksen jälkeen tulee maata ja nukkua ainoastaan selällään vähintään kahden viikon ajan. Hyvää asentoa on hankala löytää ja pystyasennossakin selkää särkee. Unelmoin kyljellä makaamisesta ja toivon, että joskus vielä pystyisin makaamaan vatsallanikin taas.

_DSC0183_1

Ensimmäiset pari viikkoa ovat leikkauksen jälkeen hankalimmat, mutta sitten se pikkuhiljaa helpottaa. Mulla tulee huomenna juurikin se kaksi viikkoa leikkauksesta. Olen päässyt lääkkeistä lähes kokonaan eroon, tällä hetkellä syön enää 400mg buranaa 1-2 kertaa päivässä. Ollaan siis koko ajan menossa parempaan päin. Täysin parantumiseen menee toki aikaa kuukausia tai jopa pidempään, mutta on mukava tietää, että pahin on jo ohitse. Pelkäsin leikkauksen jälkeisen ajan olevan paljon hankalampaa, joten olen iloinen että se onkin mennyt helpommin kuin olin olettanut.  

Toivottavasti nämä tissiaiheiset postaukset eivät jo tule korvistanne ulos! Haluan kirjoittaa aiheesta, sillä moni on ilmaissut kiinnostuksensa aihetta kohtaan ja tällä hetkellä tisseihin liittyvät jutut ovat niin suuri osa arkea, etten osaisi oikein muusta kirjoittaakaan. Ollaan oltu viikon ajan vatsataudissa koko perhe, eli ollaan vain löhötty kotona päivätolkulla eikä täällä tapahdu mitään. Yritän tehdä huomenna postauksen rinnoista ennen ja jälkeen, sitten päästään pikkuhiljaa myös takaisin muihin aiheisiin. Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

9 kommenttia:

  1. Nää on tosi mielenkiintosia postauksia, postaa vaan aina kun tulee jotain mieleen! :) En oo ite esimerkiks tajunnu että se kipu on oikeesti noin pitkäkestoista ja miten paljon se vaikuttaa kaikkeen toimintaan! Oon luullu että leikkauksen jälkeen maataan pari päivää sairaalassa ja siitä vaan elämä jatkuu normaaliin tapaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja kiva että aihe kiinnostaa! :) Kirjoittelen ehdottomasti lisää kun on jotain kerrottavaa aiheesta!

      Poista
  2. Kuulostaa jotenkin pelottavalta,itse en haluaisi kyllä syödä särkylääkettä joka päivä ja tuntea kipua :D
    jos siis ei olisi ihan pakko niin sitten.
    Tsemppiä toipumiseen, tuo auto juttu olisi helpompaa jos ajaisit automaattia,ei tarvisi vaihdella paljon vaihteita ;)
    meille juuri viikko takaperin tuli automaatti pihaan ja pois en enää vaihtaisi,ihanaa ajamista..täytyy suositella kaikille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon normaalisti sellainen, että mieluummin kärvistelen kuin otan lääkettä. Tässä on saanut oppia, että joskus tosiaan kannattaa syödä lääkkeitä :D

      Mä oon ajanut paljon automaatilla ennen kuin ostettiin tämä meidän manuaali, automaatilla on kyllä mukava ajaa mutta vähän tylsää :D mutta voisi toki helpottaa tässä tilassa vähän, vaikka ratin kääntämiseen ei olisikaan vaikutusta. :)

      Poista
  3. Aika moniin tilanteisiin tuo tosiaan vaikuttaa. Toivottavasti arki alkaa pikkuhiljaa helpottamaan 😊 innolla odotan tuota ennen ja jälkeen postausta, joten jatka vaan tissiaiheen parissa 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se yllätti mut myös, mihin kaikkeen rintalihasten heikkous vaikuttaa :D

      Poista
  4. Aika moniin tilanteisiin tuo tosiaan vaikuttaa. Toivottavasti arki alkaa pikkuhiljaa helpottamaan 😊 innolla odotan tuota ennen ja jälkeen postausta, joten jatka vaan tissiaiheen parissa 😀

    VastaaPoista
  5. Huh, mielenkiintoisia havaintoja! Tsemppiä lopputoipumiseen :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!