Kaksplus.fi

19. toukokuuta 2016

Leikkauskertomus

Huh, nyt se on tehty!

Tiistaina aamulla lähdin kotoa pinkit tukisukat jalassa, perhosia vatsassa, jännittyneenä ja innostuneena. Yö meni aika lailla jännittäessä ja heräilin useaan otteeseen. Aamulla vatsa oli edelleen kipeä ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa, mutta olo oli silti edellisiltaa rennompi. Äiti tuli hakemaan minua hieman aamuseitsemän jälkeen. Puoli kahdeksan jälkeen sanoin äidilleni heipat sairaalan pihassa ja suuntasin leikkausosastolle valmisteltavaksi. Onneksi olin ajoissa paikalla, sillä pääsin ensimmäisenä leikkausjonoon vaikka alunperin leikkaukseni piti olla vasta toisena. Jännitin niin kovaa, että oleminen oli hankalaa. Henkilökunta oli todella mukavaa, kaikki olivat lempeitä ja tunsin olevani hyvissä käsissä. Saatuani sairaalavaatteet päälle pääsin lähes heti kirurgin luo, jossa kuvattiin rintani ja piirrettiin leikkauskartta. Meinasin pyörtyä lyhyen toimenpiteen aikana kahdesti, osin jännityksen takia, osin siksi, että mun verenkierto ei toimi normaalisti ja veri ei nouse jaloista tarpeeksi nopeasti takaisin päähän. Tämä aiheuttaa minulle muutenkin todella helposti huimausta ja pyörtyilyä. Kirurgin luota päästyäni sain esilääkkeet ja heti kahdeksan jälkeen minut jo vietiinkin leikkaussaliin. Muistan anestesialääkärin kysyneen, minne haluaisin unimatkallani lähteä, mutta en keksinyt hyvää matkakohdetta. Seuraavaksi tunsin pistelevää, kutittavaa tunnetta kasvoissani ja sitten vintti pimeni.

IMG_20160517_074340

Havahduin heräämöstä yhdeltätoista. En tiennyt leikkauksen kestosta, en tiennyt kauanko olin ollut heräämössä ennen kuin heräsin, mutta heräsin hyvinvoivana, kivuttomana ja tietenkin hieman sekavana. Otin heti puhelimen käteen ja aloin laittamaan perheelle ja ystäville viestiä. Ajatukseni olivat kirkkaat, mutta sormet eivät totelleet aivojen käskyjä ja jälkeenpäin luettuna viestini ovat olleet pelkkää kirjainten sekasotkua. Alkuun minulla ei ollut kipuja ollenkaan. Tippakanyyli käsivarressa oli kaikista kipein. Minulla oli myös mahdottoman kuuma! Hikoilin ensimmäisenä päivänä todella paljon. Vietin heräämössä kuusi tuntia, jonka aikana sain syötyä, minua lääkittiin ja selailin puhelinta paremman tekemisen puutteessa. Kipuja ei ollut ja liikkuminen sujui hyvin. Rinnoissa oli tietenkin paineen tunnetta, hengittäminen oli hieman vaivalloista ja on sitä edelleen. Rinnat ovat pinkeät ja tunnottomat. Lääkäri tuli myöhemmin juttelemaan kanssani ja kertoi että leikkaus oli sujunut teknisesti todella hyvin.

IMG-20160517_1

Jäin sairaalaan yhdeksi yöksi tarkkailuun, varmuuden vuoksi. Siellä sain tarpeen mukaan kunnon lääkkeitä ja asiantuntevat ammattilaiset vointiani seuraamaan. Pääsin viideltä omaan huoneeseen jossa sain katsoa telkkaria ja levätä. Ystäväni Katja sekä äitini kävivät vierailemassa, pidin omaa kisastudiota MM-lätkää katsoen ja nukahtamislääkkeestä huolimatta minun oli vaikea saada unta. Oletin, että olisin nukkunut koko ensimmäisen päivän, mutta sain otettua vain lyhyet torkut ennen iltaa. Kahdentoista jälkeen nukahdan vihdoin herätäkseni vajaat kolme tuntia myöhemmin pirteänä. Nukahdin onneksi nopeasti uudelleen ja heräsin vasta puoli seitsemältä hoitajan tuodessani minulle lääkkeitä ja aamupalaa. Kipuja ei edelleenkään juuri ollut. Torkuin vielä muutaman tunnin kunnes äiti tuli hakemaan minut kotiin. Sain tukiliivien lisäksi ylimääräisen tukivyön, kotihoito-ohjeet ja liudan reseptejä kotilääkintää varten. 

DSC_0242_1

Ensimmäinen päivä kotona sujui kohtalaisesti. Voin päivän ihan hyvin ja tsemppasin itseni mukaan poikien muskarin kevätjuhlaan. Tultuamme kotiin reissu vähän kostautui, ja olin loppuillan todella kipeä. Liikkuminen sattui, vasen rinta ja koko käsi olivat täysin tunnottomat, sohvalta nouseminen itketti. Lääkäri varoitti, että leikkauksen jälkeen saattaa tulla morkkis, ja sellainen olo minulla todellakin oli. Iltakymmeneltä otin viimeiset lääkkeet ja painuin sänkyyn. Nukuin kaksi tuntia ja heräsin hirveisiin painajaisiin. Sain onneksi aika pian unen päästä kiinni taas ja näin lisää unia. Heräsin viideltä enkä sen jälkeen nukkunut enää kunnolla, torkuin vain. Nyt aamulla olen voinut ihan hyvin. Leikkauksen jälkeiset kolme päivää ovat kuulemma kaikista vaikeimmat, eli tänään olen todennäköisesti vielä kipeä, sen jälkeen alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Mulla on ollut selkä jumissa leikkauksesta asti, ja se tuottaa aika paljon kipua. Joudun nukkumaan selälläni puoli-istuvassa asennossa parin viikon ajan, ja selälle hyvää asentoa on hankala löytää. Eilisiltaa lukuunottamatta kipu on kuitenkin ollut koko ajan oletettua vähemmän, mikä on hyvä juttu. Odotin jotain paljon pahempaa, mutta kipu on kuitenkin lopputuloksen arvoista!

14 kommenttia:

  1. Oi tätä postausta onkin odotettu! Jännittävän kuuloista kyllä :D
    Haluaisin itsekin rinta-leikkaukseen mutta enpä tiedä uskaltaisinko koskaan, pelkään juurikin niitä kipuja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Nea! :) kiva että postaus kiinnostaa :D muakin kivut pelotti ihan törkeän paljon mutta yllättävän helpolla oon ainakin vielä selvinnyt! :P

      Poista
  2. Leikkaus aiheuttaa sen selkäkivun, joka johtuu nukutuslääkkeestä. Samaten sekavat unet ja morkkis johtuu nukutuslääkkeestä. :) Ite jouduin umpparileikkaukseen 2,5v sitten... Nukahtaminen oli jännää, kun silmissä pimeni vaan niin yhtäkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Jotenkin oletinkin, että johonkin lääkkeeseen noi unet liittyy. Toivottavasti menee pian ohitse :) Kieltämättä oli joo hassu tunne se hetki ennen nukahtamista!

      Poista
  3. Tsemppiä toipumiseen! Odotinkin tätä postaustasi! 😄

    VastaaPoista
  4. Olen blogiasi seuraillut pidemmän aikaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Olet todella rohkea ja hattua nostan sinulle sitkeydestäsi sekä siitä kuinka avoimesti olet kertonut niin mielipidettä jakavasta aiheesta. Uskon että kipu on kärsimisen arvoista :)
    Ja painajaiset johtuvat todennäköisesti nukutuslääkkeistä ja vahvoista kipulääkkeistä, se on ihan normaalia :) pikaista paranemista ja kiva blogi sinulla!

    Terkuin eräs anestesiasairaanhoitaja

    VastaaPoista
  5. Vau nyt ei muutakun paranemisia ja parempia vointeja :)

    VastaaPoista
  6. Tuli mieleen, että itsekin paljon puoli-istuvassa asennossa nukkumaan joutuneena oon saanut paljon paremman asennon laittamalla tyynyn polvitaipeeseen. Vie vähän pois painetta alaselältä. Testaa, jollet vielä oo testannut. :) Tsemppiä toipumiseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, olenkin muutamana yönä laittanut tyynyn polvien alle. Nyt parin viikon jälkeen alkaa olla selkä niin jumissa ettei mikään auta, riippumatta siitä kuinka yrittää tyynyillä säätää suuntaan ja toiseen :D

      Poista

Kiitos kommentista!