Kaksplus.fi

30. huhtikuuta 2016

Vappufiilis

_DSC0215_1 _DSC0266_1 _DSC0282_1 _DSC0338_1 _DSC0336_1
Takki Only / Hame Abercrombie&Fitch / Ballerinat Butterfly Twists / Huivi kirppis

Moi ja hyvää vappuaattoa kaikille! Meidän päivä on sujunut rauhallisissa merkeissä. Aamulla käytiin kylvyssä ja leikattiin pojille kesätukat. Hugo sai edelleen pitää takajeejeensä, en raaskinut vielä lähteä leikkaamaan vauvani kiehkuroita. Aamupäivä löhöttiin vain kotona ja herkuteltiin tortillakipoilla. Kokeiltiin ensimmäistä kertaa perus lättyjen sijaan noita kippoja, mutta ne eivät olleet kovin käytännöllisiä lapsille. Päiväunien jälkeen lähdettiin anopille syömään munkkeja, juomaan simaa ja esittelemään hienoja ilmapallojamme. Foliopallojen laatu on kyllä laskenut reippaasti omasta lapsuudestani. Silloin pallot kestivät kuukausikaupalla ennen lässähtämistä. Tänä vuonna ostamamme pallot olivat aika surkeita! Maanantaina ostetut pallot olivat jo torstaina tosi tyhjiä. Joel valitsi itselleen Spiderman-pallon ja Alex puolestaan halusi monsteriauton. Hugo ei osannut itse päättää, joten Alex valitsi hänelle pinkin delfiinin. 

Tultiin juuri poikien mummilta kotiin masut täynnä herkkuja ja nyt odotellaan siskoani saapuvaksi meille. Lähdetään Samin kanssa katselemaan kaupungin vappurientoja kun ihana siskoni lupasi valvoa lasten unta muutaman tunnin. Hieman huolestuttaa, kuinka nukkumaanmeno sujuu, sillä pojat ovat edelleen ketkutellut aika lailla ennen nukahtamista. Siskoni kuitenkin vakuutti, että hermot kestävät varmasti paljon paremmin, kun tietää että kyse on vain yhdestä illasta - eri asia kun joutuu katselemaan sitä pelleilyä joka ilta. Saa nähdä kauanko jaksan rellestää, kun olen nykyään niin vanha ja raihnainen ettei ryyppääminen innosta ja väsymyskin iskee viimeistään iltayhdeltätoista. Huomenna jatketaan vapun viettoa vanhempieni luona grillijuhlissa.

Hauskaa, rentoa tai railakasta vappua kaikille!

29. huhtikuuta 2016

Voi pojat!

Polvet puhki housuissa. Uusista kengistä nauhat poikki ja kärjet kuluneet viikon käytön jälkeen. Ulkohousut riekaleina, autoista puuttuu renkaat. Täyspuinen taaperokärrykin lahosi heidän käsittelyssään. Kirjojen sivut rypyssä, parkkitalo sniduvinkkeli (eli suomeksi sanottuna vinksin vonksin). Lelut lentelee, dinosaurukset ärjyy ja kaikki asiat suoritetaan kilpa-ajona. Matot rypistyvät juoksevien jalkojen alla, paperit lentelee, junat kolaroivat. Maitolasit kaatuu, lusikat lentää, itketään ja nauretaan. Kaiken tämän sekasorron keskellä mamma on pelkkänä kiipeilytelineenä.

Poikien äidit, kuulostaako tutulta?

_DSC0315_1 _DSC0367_1 _DSC0266_1 _DSC0374_1 _DSC0225_1 _DSC0345_1

Saattaa olla stereotyyppistä väittää, että pojat on rämäpäitä ja tytöt hienohelmoja. Omassa lähipiirissäni sukpuolijakauma menee kuitenkin lähes täysin stereotypian mukaan - tytöt ovat kilttejä ja pojat villejä. Tämähän ei kuitenkaan ole se absoluuttinen totuus. Tietenkin jokainen lapsi on luonteeltaan omanlainen, rämäpäisyys tai rauhallisuus ei katso sukupuolta. Mutta voi, että mulle onkin sattunut nämä kolme maanantaikappaletta! Kaikella rakkaudella, ihania poikiahan nuo ovat. Mutta se rikkinäisten tavaroiden, vaatteiden ja lelujen määrä! Se huuto, juokseminen, kiipeily ja kovakouraiset leikit! Olen varma, että tuo ryhmärämä saisi halutessaan rautakangenkin väännettyä keskeltä poikki.

Yksittäin lapseni osaavat olla yllättävän rauhallisia, keskittyä siihen mitä tekee ja leikkiä nätisti. Kun he leikkivät keskenään kaikki on sellaista kaaosta, että joskus tekisi mieli laittaa silmät kiinni ja huokaista syvään. Monesti näin toiminkin. Leikit kääntyvät sekunnissa riidaksi, syntyy sopu ja uusi riita alkaa taas, veljekset ovat rakkaimpia pahimpia vihamiehiä toisilleen. Vaikka pehkoni kasvaisi harmaita hiuksia täyteen jo ennen kolmattakymmenennettä syntymäpäivääni, on noiden toilailut silti niin hassua katsottavaa. He ovat täydellisiä juuri tuollaisina.

Voi pojat!

27. huhtikuuta 2016

DIY naamiaispuvut lapsille

_DSC0246_2

Poikien kerhossa on huomenna naamiaiset tulevan vapun kunniaksi. Naamiaispuvut saattavat joskus tuottaa päänvaivaa, mutta luovalla ajattelulla ja kovalla yrityksellä voi saada aikaan hienojakin juttuja. Ja jos se ei onnistu, niin kaupoissa on upeat valikoimat valmiita asuja. Mulla ja mun sisaruksilla on lapsena aina ollut hienot äidin tekemät naamiaispuvut ja osa niistä ovat olleet käytössä myös omilla lapsillani. Oli piraattia, kummitusta, apinaa, intiaania, dinosaurusta ja vaikka mitä. Tänä vuonna päätin ottaa äitini reippaudesta mallia ja valmistaa pojille ihan uudet naamaisasut. Pinterestiä selatessa vastaan tuli toinen toistaan ihanampia ideoita, mutta puvuiksi valikoituivat tutut ja turvalliset lempparit: Joelista tulee hai ja Alexista palomies. Halusin lapsille käytännölliset puvut joissa on helppo liikkua ja leikkiä, mutta jotka ovat silti näyttävän näköiset ja uskottavat. Monet Pinterestin ideoista olivat supersöpön näköisiä mutta todella epäkäytännöllisiä lapsille. Pikainen reissu vaatekauppaan, toinen kangaskauppaan ja ompelukoneen nouto vanhempieni luota, sitten olin valmiina töihin! Koska suunnitelmani olivat täysin hatusta heitettyjä, en käyttänyt kaavoja. En kyllä olisi osannutkaan, että ei siinä. Leikkasin summan mutikassa kankaasta palasia, ompelin ja täytin, sommittelin ja testailin. Lopputuloksesta tuli taidoistani (tai lähinnä niiden puutteesta) huolimatta tosi onnistunut! Molemmat lapset tykästyivät pukuihinsa ja omaankin silmään ne näyttävät tosi kivoilta. Poikien on varmasti mukavaa lähteä huomenna kerhoon esittelemään upouusia hienoja naamiaisasuja ja ihastelemaan kavereiden asuja. 

Mä en todellakaan ole mitään ompelevaa tyyppiä, vaikka tavallaan haluaisin harjoitella ja oppia tekemään kaikenlaista. Olemattomista ompelutaidoistani huolimatta nautin kangaskaupoissa kiertelystä ja kauniiden materiaalien ihastelemista. Suunnittelen ja unelmoin mitä kaikkea kankaista voisi tehdä, mutta koska toteutus on taidoilleni liian haastavaa jää suunnitelmat aina ajatuksen tasolle. En muutenkaan ole kovin suunnitelmallinen tällaisten projektien suhteen, vaan katson mallikuvaa ja improvisoin sen mukaan omat tekeleeni. Mitään konkreettisia ohjeita kaavoineen minulla ei siis ole teille jakaa, mutta näiden molempien pukujen valmistus oli yllättävän helppoa. Alta voitte lukea suurpiirteiset selitykset kummankin puvun valmistusprosessista.

_DSC0231_2 _DSC0207_2

Palomiesasuun tarvitsee valkoisen hihattoman paidan ja mustat housut. Housuihin ommellaan nilkkoihin keltaiset nauhat (käytin itse yli jäänyttä kuminauhaa, mutta mikä tahansa keltainen kangaspala kelpaa) ja henkselit. Henkseleihin käytin keltaista paksua kuminauhaa, jotka ompelin housujen vyötäröön kiinni edestä ja takaa. Koska palomies tarvitsee luonnollisesti myös vesiletkun palojen sammuttamista varten, ompelin mustasta kankaasta putken jonka täytin vanulla. Askartelin pahvista putkelle suuttimen letkun päähän. Jottei letku katoaisi leikin lomassa ompelin sen kiinni housujen taskuun. Letkunpään voi halutessaan sujauttaa taskuun jos roikkuminen häiritsee, mutta ainakin oma toteutukseni oli hieman kömpelö. Ehkä sen saisi jotenkin fiksummin laitettua vaikka lenksujen avulla reittä pitkin lahkeeseen kiinni tai vyötärön ympärille vyöksi. Muovinen palomieskypärä on Joelin syntymäpäivälahja, muistaakseni se oli ostettu Helsingin Pelastuslaitoksen museosta.

_DSC0209_2 _DSC0214_2

Haiasuun tarvitsee hain väriset housut ja hupparin, tähän sopii parhaiten harmaa tai sininen. Housut löytyivät kotoa valmiiksi, huppari ei maksanut H&M:ssä montaa euroa. Kankaaksi kelpaa mikä tahansa väreihin sopiva hieman paksumpi kangas, silmiin tarvitsee pienet palaset valkoista ja mustaa kangasta, tai vaikka nappeja. Hampaat valmistuvat yhtä helposti valkoisesta kankaasta leikaten, vaikkapa vanhasta lakanasta. Leikkasin kaksi pyrstön muotoista palaa ja ompelin ne yhteen, lisäksi muotoilin yhden pyrstöosan yläpään ns kalsareiden muotoiseksi, jotta pyrstö pysyy päällä. Evän tein samalla tyylillä; kaksi evän muotoista palaa ommellaan yhteen. Pyrstön ja evän täytin vanulla. Evä ommellaan kiinni suunnilleen puoleen väliin hupparin selkään. Hampaisiinkin laitoin hieman täytettä ja ompelin ne kiinni hupun reunaan. Lopuksi silmiin mustat pupillit ja ompelu huppuun kiinni.

Millaiset naamiaisasut teidän lapsillanne on vappuna?

25. huhtikuuta 2016

5 helppoa tapaa säästää rahaa

raha2

Mä olen tietyissä asioissa hyvin tarkka rahan kanssa. Tykkään kerryttää rahaa säästöön ja nautin nähdessäni säästötilin summan suurenevan. Säästän isoihin hankintoihin, mutta kun rahat on saatu kasaan mua ärsyttääkin ottaa säästöstä rahaa niiden toteuttamiseen, vaikka ne sitä varten siellä tilillä onkin odotellut. Tulevan rintaleikkauksen takia meidän säästöt hupenevat reilusti, sillä leikkaukseen ja siihen liittyviin hankintoihin (mm. tukitekstiilit ja lääkkeet) kuluu sievoinen summa. Laskemani alustava hinta-arvio leikkaukselle ylittyi muutamalla tuhannella eurolla ja olinkin viime viikolla jo luopumassa koko hommasta "koska säästötili jää niin tyhjäksi". Tietyissä asioissa taas en ollenkaan katso hintaa, kuten esimerkiksi ruokakuluissa. Ruokaostoksilla panostan yleensä laatuun, kotimaisiin tuotteisiin ja monesti myös luomuun. Tietyissä tuoteryhmissä minulla on lempituotteeni, joiden kohdalla en välitä hinnasta. Monista tuotteista ostan kuitenkin myös niitä halpisversioita, jos olen todennut ne hyviksi.

Olen löytänyt meidän perheelle sopivat säästötavat ja ajattelinkin jakaa teidän kanssanne niistä muutamat, jos vaikka joku löytäisi itselleen sopivia säästökeinoja listastani. Itse uskon siihen, että pienistäkin säästöistä kasvaa aikanaan iso summa, joten moni näistä vinkeistä ovat juuri sellaisia. Monilla perheillä on varmasti hankalaa säästää rahaa, koska pakolliset elinkustannukset ovat niin korkeita ja niistä on hankala nipistää. Näillä vinkeillä saa sitä vähäistä säästöä lähes huomaamattomasti ja pikkuhiljaa säästötilikin kukoistaa.

raha3

1. Kerää käteisostosten vaihtorahat säästöpossuun. Harvempi ihminen käyttää nykyään käteistä, kun kortilla on niin helppo maksaa. Käteistä käyttäessä lompakon pohjalle jää aina turhia viisisenttisiä, joilla ei yleensä pysty tai viitsi maksaa muita ostoksia. Onhan se vähän ärsyttävää ojentaa kassalle pinoittain senttejä laskettavaksi. Kun säästöpossu täyttyy, sen sisällön voi käydä tallettamassa pankkitililleen.

2. Pyöristä ostokset tasasummaan. Ainakin joissain pankeissa on tietääkseni mahdollista tehdä sopimus, jossa korttiostokset pyöristetään lähimpään tasalukuun ja ylimääräiset sentit menevät automaattisesti säästöön. Voi myös tehdä pankin kanssa sopimuksen, jossa jokaisesta korttiostoksesta menee euro säästöön. Pieni raha on melkoisen huomaamaton ja säästöä kertyy ihan itsestään. Minulla ei ole kyseistä palvelua, mutta teen sen omatoimisesti. Olen aikamoinen verkkopankkiaddikti ja saatan käydä pankissa jopa useammin kuin kerran päivässä. Itse teen niin, että pyöristän tilillä olevan summan aina tasaluvuksi ja laitan yli jäävät eurot tai sentit säästöön. Jos tilillä on vaikka 86,15€ niin siirrän säästöön 1,15€ jolloin tilille jää tasasumma. 

3. Ylimääräiset rahat talteen. Jos ostaa paljon pantillisia juomatuotteita, kannattaa pullonpalautusrahatkin laittaa säästöön. Tai jos kerryttää asiakasomistajabonusta kaupoista, kannattaa nekin rahat jättää rauhaan. Samoin jos vaikka myy kirpputorilla lasten vanhoja vaatteita. Tarkoitan tässä ylimääräisillä tuloilla siis kuukausittaisten palkkatulojen tai sosiaalietuuksien ulkopuolelta tulevia rahoja. Kaksi isoa limupulloa, kaksi saunakaljaa ja muutama energiajuomatölkki viikossa tekee panteissa puolitoista euroa ja kuukaudessa noin kuusi euroa. Bonusta kertyy kauppaan kulutettujen rahojen ja kaupan bonusjärjestelmästä riippuen muutama kymppi kuukaudessa. 

6. Pyöristä kiinteät kuukausikulut tasasummaan. Joo, olen pyöristämisen ystävä. Vihaan senttejä ja epätasalukuja, joten olen oppinut käyttämään ärsytystäni hyväksi säästämisessä. Suurin osa laskuista ovat juurikin tällaista senttipeliä, harvemmin laskut ovat tasalukuja. Laskuja maksaessaan on siis helppoa laittaa ylijäävät sentit talteen. Kuvitellaan, että menot ovat seuraavanlaiset: vuokra 996,75€, puhelinlasku 24,90€, sähkölasku 49,68€, vakuutusmaksut 106,55€. Kun pyöristää summat seuraavaan tasalukuun, jää kuukausittain taas huomaamaton summa talteen ja minunlaiseni senttivihaajat saavat mielenrauhaa. Vuokra pyöristetään tuhanteen euroon, säästöön jää 3,25€. Puhelinlaskussa säästää kymmenen senttiä ja sähkölaskusta 0,32€. Vakuutusmaksua maksaessa säästöön jää 3,45€.

5. Käytä omia kauppakasseja. Ajatellaan, että käy kaupassa vaikka kolmesti viikossa ja ostaa joka kerralla kaksi kassillista ruokaa. Muovipussit maksavat n. 20 senttiä kappale. Vuodessa se tekee melkein 60 euroa. Kuulostaa ehkä pieneltä summalta, mutta kun aletaan tarkemmin miettimään, niin 60 euroa on järkyttävän iso raha sijoittaa pelkkiin muovipusseihin! Kankaiset kauppakassit ovat myös ekologinen vaihtoehto muovipusseille, joita uusiokäytetään ehkä korkeintaan roskapusseina. Tällä keinolla ei välttämättä saa ihan konkreettisesti rahaa kasaan, kuten edellisissä esimerkeissä, mutta passiivista säästöä syntyy silti.

raha1

Nämä keinot ja sentti kerrallaan säästäminen saattaa tuntua turhalta, mutta asia ihan oikeasti on niin, että pienet purot kerryttävät huomaamattomasti ison virran. Olen aika varma, että ellei senttejä laita säästöön niin ne rahat menisivät johonkin muuhun, todennäköisesti tarpeettomaan ja turhaan sellaiseen. Olen keksinyt tässä postauksessa käytetyt summat ihan päästäni, joten jokaisen rahatilanne on tietenkin omanlaisena. Jos nyt pikaisesti lasketaan esimerkkitapausten mukaisesti kuukausittaiset säästöt, on lopputulos jokseenkin näin: Laskut 7,12€/kk, bonukset n. 35€/kk, pullonpalautus 6,20€, muovipussit 4,32€. Nämäkin pienet summat kerryttää vuodessa yi 600€ säästöön. Säästö pelkistä pyöristyksistä on jo pari sataa euroa, jos tuntuu että bonuksien säästäminen on omalle taloustilanteelle liian hankalaa. Siihen päälle jos vielä laskee korttiostosten tai tilillä olevien rahoja pyöristysten myötä säästyvät rahat on säästöön jäävä summa vielä isompi.

Ymmärrän toki, että erilaisilla perheillä on erilaiset tulot ja erilaiset menot - tämä ei siis ole mikään ehdoton tapa, vaan minun itselleni sopivaksi kokema keino. Joku voi pitää helpompana siirtää säästöön kerralla isompi summa, joku taas voi joutua käyttämään ne viimeisetkin sentit pärjätäkseen seuraavaan tilipäivään. Omia kulutustottumuksia ja säästökäytäntöjä on kuitenkin hyvä analysoida ja miettiä onko omalla kohdallaan mahdollista soveltaa erilaisia keinoja saadakseen hieman pesämunaa pankkiin isompia ostoksia varten tai vaikka ihan vaan pahan päivän varalle. 

Miten te säästätte rahaa, vai säästättekö ollenkaan? Jakakaa omat vinkkinne kommenttiboksissa!

23. huhtikuuta 2016

Poikien päivä

Tänään me ollaan vietetty poikien päivää. Tai no oikeastaan ollaan vietetty ihan tavallista kotilauantaita, mutta maustettiin sitä hieman antamalla pojille päätäntävaltaa tiettyihin asioihin. Pojat ovat saaneet katsoa telkkarista lempiohjelmiaan ja he saivat päättää päivän ruoan. Syötiin ranskalaisia, nakkeja ja lihapullia. Mä olisin uskonut, että ruoaksi olisi pyttipannua ja nuudeleita, sillä näitä kahta pojat yleensä toivovat, jos kyselen heiltä ideoita viikon ruokalistaan. Nuudelit ja pyttipannu kuuluu meillä sellaisiin hätävararuokiin, eli ei yleensä syödä niitä. Ihme kyllä pojat eivät nyt saadessaan vapaasti valita halunneetkaan kumpaakaan.

_DSC0231_1 _DSC0204_1

Pikkuveljien ollessa päiväunilla me tehtiin Joelin kanssa hänen synttärilahjaksi saamiaan palapelejä. Alkuun ajattelin, että tuollaiset sadan palan palapelit olisivat hieman liian vaikeita. Tuskastelin ennen synttäreitä kun en löytänyt yhtään 50 ja 100 palan välistä menevää palapeliä. 50 palan palapelit ovat Joelille jo liian helppoja ja tosiaan pelkäsin 100 palan palapelien olevan liian vaikeita. No turhaan pelkäsin, Joel kokosi kuvat hetkessä ihan itse, en saanut edes katsoa häntä päin, ennen kuin palapeli oli valmis. Ei voi muuta kuin olla ylpeä lapsestaan! Päiväunien jälkeen oli tarkoitus lähteä ulos, mutta kukaan ei sitten halunnutkaan mennä räntäsateeseen tönöttämään. Pojat olivat jopa melkoisen tympääntyneitä, etteikö se kesä tulekaan, koska talvihan on vasta pitkän ajan päästä. Löhöiltiin sitten sisällä koko päivä.

_DSC0239_1 _DSC0254_1 _DSC0255_1

Illaksi pojat halusivat saunaan, joten lämmitettiin sauna ja kiivettiin lauteille koko porukka. Me tykätään saunoa koko perhe, mutta omasta saunasta huolimatta ollaan aika laiskoja käyttämään sitä. Käydään kuitenkin kerran viikossa saunassa vauvauinnin yhteydessä, joten sen lisäksi ei kovin usein tee enää mieli saunoa kotona. Kylvyssä pojat olisivat viihtyneet vaikka loppupäivän, mutta iltapala-aika kolkutti jo ovella. Päivällä tekemämme vadelmamoussejäätelöt olivat sopivasti jäätyneet pakastimessa ja päästiin herkuttelemaan raikkailla jäätelöpuikoilla saunan jälkeen. Harvoin sitä saa herkutella jäätelöllä ennen varsinaista ateriaa. Löysin kaapin perukoilta pussillisen vadelmamoussea, siis sellaisen johon vain vatkataan maitoa sekaan, niin survottiin se vain jäätelömuotteihin. Oli yllättävän hyvää, sellaista jogurttimaista ja pehmeää. Iskälle tehtiin oma coca cola jätski, koska hän nurisi vadelmamoussen olevan liian makeaa ja keinotekoisen makuista. Hugo otti isästään mallia ja pudisteli päätään tomerasti kieltäytyen edes maistamasta.

_DSC0263_1 _DSC0266_1 _DSC0282_1

Näinkin pienet muutokset päiväohjelmaan sai aikaan iloa ja onnea koko perheelle! Ensin ajattelin, että mitähän tästä päivästä tulee, jos lapsille annetaan valta. En ihan uskaltanut luovuttaa koko päätösvaltaa lapsille, sillä oltaisiin varmasti katseltu telkkaria koko päivän ja syöty pelkkää karkkia. Perusasioiden ollessa kunnossa voi kuitenkin tehdä lapselle erityisen ja merkityksellisemmän olon antamalla hänen olla mukana päättämässä asioista kohtuuden rajoissa. Meillä lapsilla on kyllä tietyissä asioissa päätäntävaltaa myös normaalissa arjessa, kuten mitä vaatteita puetaan ja mitä leikitään tms, mutta annettaessa lasten vastata isompien päätöksien tekemisestä silloin tällöin tällaisina erityisinä päivinä he ilahtuvat ja nauttivat päivästä varmaan ihan eri tavalla! Meillä oli oikein hauska päivä, kun otettiin rennosti ja nautittiin lasten riemusta! Ja hieman huojentavaa toki oli, etteivät he sen kummempia juttuja kokeneet tarvitsevan.

20. huhtikuuta 2016

Koti kuntoon pesänrakennusvietillä

Hyviä uutisia, me muutetaan! Asunto on jo tiedossa, mutta muuton ajankohta avoinna. Syy muuttoajankohtaan on meistä riippumaton, mutta pidetään peukkuja että vuoden päästä ollaan jo päästy asettumaan aloillemme uuteen kotiin. Alunperin tarkoituksemme oli asua tässä nykyisessä kodissa kunnes meillä olisi mahdollisuus ostaa ihan oma koti, mutta kohtuuhintaisen isomman asunnon suorastaan tyrkyttäessään itseään meille olisi tyhmää jättää tilaisuus käyttämättä. Saadaan lisää tilaa eikä tehdä kovin suurta taloudellista tappiota maksamalla hieman kalliimpaa vuokraa. Uudessa asunnossa on kolme makuuhuonetta, olohuone ja keittiö, pikkuvessa ja saunallinen kylpyhuone. Makuuhuoneet sijaitsevat yläkerran rauhassa ja oleskelutilat alakerrassa. Myytäviä asuntoja katsellessamme ollaan liian usein törmätty mielestämme tyhmiin pohjaratkaisuihin joissa makuuhuoneet ovat eri kerroksissa tai yksitasoisissa asunnoissa kaukana toisistaan. Me halutaan makuuhuoneet lähekkäin ja samaan kerrokseen.

ej_5 ej_6

Tämän muuttouutisen myötä mulle on iskenyt järjetön pesänrakennusvietti! Olen raivannut kaappeja ja heittänyt roskiin kaikki turhat tavarat, lajitellut kirpputoreille vietäviä tavaroita ja suunnitellut tulevan asunnon sisustamista. Olen ajoissa liikenteessä ja tavallaan kaikki tämä on tässä vaiheessa vielä turhaa, mutta rakastan suunnittelua ja tarvitsen paljon tekemistä ajankuluksi nyt ennen rintaleikkausta, jottei jännitys ota yliotetta minusta. Olen alkanut luonnostelemaan listaa mitä uusia huonekaluja tarvitsemme, laksenut budjettia ja sisustanut mielessäni uutta ilmettä uudelle kodille. Onneksi pesänrakennusviettiä riittää myös nykyiseen kotiin ja siivous onkin ollut tehtävälistalla joka päivä. Perussiivouksen lisäksi olen jokaiselle päivälle ottanut hieman isomman projektin hoidettavaksi. Eilen järjestin kaikki keittiön kaapit ja tänään voisin yrittää käydä yhden romua täyteen kerätyn hyllyn läpi. On sekä henkisesti että fyysisesti puhdistavaa päästä turhasta tavarasta eroon näin kevään tullessa!

ej_1 ej_2

Olen siis vihdoin inspiroitunut myös oman kodin siistinä pitämiseen. Mä olen aika laiska siivoamaan ja kotimme onkin yleensä varsin sotkuinen. Koti ei ole likainen, siinä mielessä pidän kyllä huolta siivouksesta. Imuroin lähes päivittäin, pyyhin keittiön tasoja, hinkkaan vessapönttöä ja siivoan pölyjä kyplyhuoneen nurkista. Mutta ne tavarat! Leluja joka paikassa, vaatteita nurkissa, lasten levittämiä muovipurkkeja, papereita ja rojuja pitkin lattioita. Hyllyt pursuilevat outoja tavaroita joilla ei ole omaa paikkaa - seesteinen tunnelma? Ei todellakaan! Tähänkin asiaan sain mojovan inspiraatiopiikin viime viikonloppuna. Käytiin lauantaina tuplatreffeillä katsomassa lätkää ja jatkettiin siitä hetken mielijohteesta kaveripariskunnan luo istumaan iltaa. Tullessamme heidän kotinsa ovelle saimme kuulla pahoittelut mahdollisesta sotkusta. Todellisuudessa vastassamme oli siisti koti ja muutama likainen astia keittiössä. Mikä unelma! Tietenkin ymmärrän, että lapsettoman pariskunnan lähtötilannekin on ihan eri verrattuna meihin, koska suurin osa meidän sotkuista on lasten ansiota. Meillä sotkusta pahoitteleminen tarkoittaisi käytännössä sitä, ettei ovesta mahdu sisälle kun joka paikassa lojuu tavaroita. Olisipa ihanaa, kun voisi hetken mielijohteesta kutsua vieraita kylään joutumatta häpeämään kodin sotkuisuutta.

ej_3 ej_4

Viikonlopun jälkeen otinkin itseäni niskasta kiinni ja aloitin tämän koti kuntoon-projektin. Nyt tsemppaan itseäni sitoutumaan siihen. Eihän kodin siistinä pitäminen mitään rakettitiedettä ole! Kun laittaisi vain tavarat suoraan paikoilleen käytön jälkeen, ei jäisi mitään siivottavaa eikä tarvitsisi tehdä tunteja kestäviä suursiivouksia. Aikaa kuluisi ehkä pari minuuttia kerrallaan ja voisi nauttia jatkuvasti yleissiististä kodista. Enkä tietenkään siis tarkoita, etteikö lapset saisi vapaasti leikkiä ja levittää lelujaan päivisin, en todellakaan halua luoda kodista mitään ylisiistiä steriiliä ympäristöä jossa jokainen pölyhiukkanenkin putsataan välittömästi. Haen takaa sitä, että yleisilmeeltään perussiisti koti antaisi lelut anteeksi näyttämättä hirmumyrskyn tuhoamalta katastrofialueelta. Hankalaksi tämän kaiken tekee se, että meidän remontoimaton vuokra-asunto on valmiiksikin jo hieman nuhjuinen. Pahimmat ovat huoneiden ja kaappien ovet, ne repsottavat vinossa ja ovat kestolikaisia. Mikään pesuaine ei saa ovia puhtaiksi ja tottakai se vaikuttaa yleisilmeeseen. Vuokranantaja ei halua kuluja, joten kaappeja ei suostuta vaihtamaan kosmeettisista syistä, joten niin kauan kuin ne ovat suunnilleen ehjät ne on ja pysyy. Täytyy vain parhaansa mukaan sietää sitä.

Onko kevät inspiroinut teitä suursiivoukseen?

18. huhtikuuta 2016

Plastiikkakirurgin vastaanotolla

Tissit - niistä olen puhunut aiemminkin. Siitä, kuinka tyytmätön olen omiin rupsahtaneisiin kolmenlapsenäidinrintoihin. Tai pikemminkin niiden olemattomuuteen. Kirjoitin postauksen aiheesta viime syksynä (Postaus tämän linkin takana) ja jo silloin mietin, onko aiheesta sopivaa kirjoittaa julkisesti blogissa. Onko se liian henkilökohtaista, paheksutaanko valintojani, pidetäänkö minua pinnallisena ja tyhmänä ulkonäkökeskeisenä törppönä, tuomitaanko minut, onko tämä edes äiti-ihmiselle sopivaa? Totesin, että paskat. Mun keho, mun elämä, mun valinnat. Olen alusta asti ollut aiheesta avoin, kertonut sukulaisille ja kavereille miettiväni leikkausta. Kaikki minut tuntevat tulevat kuitenkin jossain vaiheessa huomaamaan muutoksen, joten miksi salailla sitä? Samoin, jos lisään tänne blogiin kuvia itsestäni. Rintaimplantit yhdistetään edelleen liian usein vain luonnottoman suuren rintavarustuksen omaaviin kohujulkkiksiin ja aikuisviihdetähtiin. Ehkä omista kokemuksistani kertomalla voisin normalisoida aihetta vähän ja antaa toisenkin näkökulman siihen, miksi joku saattaa haluta rintojensuurennusleikkaukseen. Olen edelleen pääosin turhaa plastiikkakirurgiaa vastaan, mutta olen todennut, että mitäpä muiden ihmisten asiat minulle kuuluu. Leikkauttakoot kukin itseään miten huvittaa, jos on rahaa ja uskallusta ottaa riskit menemällä veitsenterän alle. 

_DSC0178_1

Niimpä otin itseäni niskasta kiinni ja varasin itselleni ajan suomalaiselle huippukirurgille konsultaatioon aiheena rintojen korjausleikkaus - ei suurennusleikkaus. Termi ei sinänsä muuta mitään, prosessi on sama, mutta omaan korvaan se kuulostaa vähemmän pinnalliselta ja hieman hyväksyttävämmältä. Kuten sanoin, olen itsekin hieman ristiriitaisin tuntein asiaa kohtaan. Kuuntelin läheisteni mielipiteitä, opiskelin tietoa leikkauksesta, jälkihoidosta ja mahdollisista riskeistä. Ajattelin, etten häviäisi mitään menemällä kokeilemaan, kuuntelemaan ja pohtimaan tilannettani ammattilaisen kanssa. Aikaa varatessani hieman hämmästyin, että sovittiin alustava leikkauspäivä saman tien - enhän ollut vielä edes varma halusinko ylipäätään mennä leikattavaksi. Ajan kuluessa ja konsultaation lähestyessä huomasin ajattelevani yhä useammin millaista elämäni olisi suuremman rintavarustuksen kanssa. Miltä ne tuntuisivat? Mitkä vaatteistani istuisivat päälle ja mitkä eivät enää mahtuisi? Olisinko itsevarmempi? Osaisinko ikinä tottua ajatukseen, että kehossani on jotain sinne kuulumatonta? Saisiko näin pienistä rinnoista edes tehtyä luonnollisen näköiset, vai paistaisiko implanttien reunat ihoni läpi? Minullahan ei tosiaan ole yhtään mitään alunperinkin pienistä rinnoistani jäljellä kolmen raskauden ja kolmen lapsen imettämisen jälkeen. 

_DSC0183_1

Kirurgin puheille mennessäni kaikki epävarmuuteni katosi. Jo ensi näkemältä lääkäri totesi, että ihmettelee minun pystyvän olemaan näin positiivinen, kun tilanteeni on niin surkea. Lääketieteellisestikin katsottuna rinnoistani ei todellakaan ole mitään jäljellä, pelkät kuopat ja nännit. Yläkroppani on kuin pienellä lapsella, ja se todellakin syö itsetuntoani. Lääkäri sanoi, että minunlaiseni tapauksen kaltaista leikkausta ei koskaan edes luokiteltaisi pelkästään kosmeettiseksi toimenpiteeksi, vain juurikin korjausleikkaukseksi. Testailtiin eri kokoisia ja muotoisia implantteja ja löysimme lopulta parhaimman vaihtoehdon. Implantin koko (390cc) kuulosti todella suurelta, mutta lääkäri sanoi että sen täytyykin olla iso, kun ensin on täytettävä kuopat ennen kuin saa rintaa edes esille kehosta. Rintojen koko tulee kuitenkin olemaan kehooni sopiva ja mahdollisimman luonnollinen. Implantit ovat pisaran malliset ja ne tilataan täsmälleen oikean kokoisiksi mittojeni mukaan. Toimenpide riskeineen pelottaa tietenkin, mutta uskon silti lopputuloksen olevan jokaisen euron arvoinen siitäkin huolimatta, että tähän uppoaakin järjettömän suuri määrä niitä euroja. En oikein tiedä mitä muuta tässä vaiheessa kertoisin, joten kysykää jos teille tulee jotain mieleen.

15. huhtikuuta 2016

Tylsää kotihoidossa

Tänään aamulla heräsin todetakseni, että esikoisella on huono päivä. Kaikki kiukutti eikä mikään tuntunut kivalta. Yritin siinä sitten kysellä, että mikä harmittaa. Joel vastasi näin. "Kotona on tylsää, koska täällä kaikki on aina samanlaista. Haluan tehdä jotain ihan uutta". Pulma ei ollutkaan mikään pieni. Olen pitänyt lapsilleni parhaana olla kotihoidossa mahdollisuuksien mukaan niin pitkään kuin se sopii meidän perheelle, mutta tämä tuli hieman yllätyksenä. Itse en pidä arkeamme kovinkaan tylsänä, meillä on paljon harrastuksia ja keksitään kivoja juttuja kotona ollessamme. Olen joskus jopa miettinyt, onko meillä liikaa tekemistä viikolla. Maanantaisin on vauvauintipäivä, tiistaina Joel ja Alex ovat kerhossa ja iltapäivällä Joelilla on uimakoulu. Keskiviikkoisin Joelilla on oma kerhopäivä ja torstaina sekä Joel että Alex ovat kerhossa. Perjantaina pojilla on muskarit peräkkäin ja odotellessamme mennään yleensä muskarin lähellä olevaan leikkipuistoon. Lopun aikaa ulkoillaan, leikitään, luetaan, katsotaan telkkaria, piirretään, rakennellaan, muovaillaan, pelataan ja touhutaan milloin mitäkin. Silti viisivuotiaani on tylsistynyt ja käyttäytyy sen takia hankalasti. Eikö meillä kuitenkaan ole lapsille tarpeeksi virikkeitä ja vaihtelevaa tekemistä? 

DSCN3705_1

Olemme toimintaterapeutin neuvosta hakeneet Joelille päiväkotipaikkaa syksyksi, mutta ainakaan vielä sieltä ei ole kuulunut mitään. Olin alkuun todella ristiriitaisin mielin päiväkotiin menosta, sillä olen aika tiukasti sillä kannalla, että kotiäidin lasten paikka on kotona, eikä muiden hoidettavina. Nyt minun täytyi ensi kertaa herätä todellisuuteen ja pohtia, olisiko silti fiksuin ratkaisu tarjota Joelille monipuolisempaa ja intensiivisempää ajanvietettä arkeen, olisiko se päiväkoti siltikin omaa kotia parempi paikka? Reilun vuoden päästä Joel menee esikouluun ja siellä meno on jo ihan erilaista. Onko siirtymä kotihoidosta eskariin liian suuri askel, vai olisiko todellakin hyvä mennä hieman harjoittelemaan ryhmässä käyttäytymistä ja muita käytännön juttuja päiväkodissa ensin?

DSCN3702_1

Saatiin yhteistuumin Joelin kanssa sovittua, että tehdään iltapäivällä jotain kivaa yhdessä ihan kahdestaan, jos siitä vaikka mieli hieman paranisi. Samin tultua kotiin töistä otettiin suunta kohti mäkkäriä. Kyselin Joelilta mitä hän haluaisi kahdestaan tehdä ja vastaukseksi sain, että hän haluaa mennä jäätelölle sinne lähelle missä Isomummi asuu. No kyseisen mummin lähistöllä ei taida olla varsinaisia jäätelöpaikkoja muita kuin tuo mäkkäri, joten sinne siis! Hieman nauratti, että jos lasta tylsistyttää kotona oleminen ja samat vanhat leikit, niin miten se pikaruokalan parin euron jätskiannos voi yhtäkkiä kääntää koko elämän tylsästä ihanaksi? Lasten onnellisuus pienistä asioista on ihailtavaa ja ihmetyttävää. Tilattiin itsellemme jäätelöt ja nautiskeltiin niistä hassuja jutellen. Oli mukavaa olla pienellä reissulla kahdestaan esikoisen kanssa, kahdenkeskeistä aikaa kun ei kovin usein kerkeä järjestämään, kun lapsia on kolme ja olen suurimmaksi osaksi aikaa yksin heidän kanssaan. Onneksi lapsi iloitsee myös lyhyestä hetkestä omaa aikaa.

DSCN3714_1

PS. Huomasitte ehkä blogin ulkoasussa pieniä muutoksia? Hutimeni on liittynyt Kaksplussan blogiverkostoon ja sen takia täällä näyttää nyt vähän erilaiselta. Blogin sisältö ei muutu mitenkään, vaan jatketaan samalla tyylillä kuin ennenkin. Sivupalkissa voi nyt seurailla mitä mielenkiintoista Kaksplussan muissa blogeissa tapahtuu ja bannerissa voi näkyä mainoksia. Mä en ole ikinä aiemmin kirjoitellut portaalin alaisena tai edes kuulunut mihinkään verkostoon/ryhmittymään, joten tämä on mulle ihan uusi juttu vaikka blogi onkin pian jo kuusivuotias! Uskon, että tästä pienestä uudistuksesta koituu pelkkää hyvää. 

12. huhtikuuta 2016

Isojen poikien sängyssä

Meillä oli tarkoituksena pitää Hugo nukkumassa pinnasängyssä ainakin kesään asti niin, että hän siirtyisi lähempänä kaksivuotissynttäreitään lastensänkyyn. Viikko sitten keskiviikkona kävi kuitenkin pieni äksidentti, jonka takia hoidettiin pinnasängyn hävitys saman tien. Pojat olivat survonneet koko pinnasängyn täyteen pehmoleluja ja tavaraa, mutta kun käskin heitä siivoamaan sen, Alex onnistui rikkomaan koko sängyn. Pinnat sojottivat minne sattuu ja pohja repsotti vinossa. Lähdin samana iltana patjaostoksille ja siirrettiin Hugo kerrossängyn alapetiin, jossa on korkeat reunat ja siten turvallista nukkua. Koska haluamme säästää tilaa, Alex sai siirtyä sängynaluslaatikkoon nukkumaan. Kolmannen sängyn saa päiväksi työnnettyä pois leikkien tieltä ja lastenhuoneeseen jää enemmän leikkitilaa. 

_DSC0124_1

Olin kauhuissani jo pelkästä ajatuksesta, että Hugo olisi vapaalla jalalla öisin ja aamuisin, eikä pysyisikään pinnasängyn turvassa kunnes hänet nostetaan sieltä pois. Odottelin tuntien juoksuttamista takaisin sänkyyn, itkua ja hampaiden kiristelyä. Ensimmäisenä iltana nukahtaminen sujui ihan nappiin. Hugo lauleskeli sängyssä hetken aikaa, nukahti nopeasti, eikä yrittänyt poistua sängystä kertaakaan. Unta riitti melkein kahdeksaan asti aamulla ja sitten hän hipsi nätisti sängystä pois. Olisiko sitten ollut pelkkää uutuudenviehätystä, mutta olin tyytyväinen ja pitelin peukkuja nukkumisen sujumisesta jatkossakin yhtä hyvin. Toisena iltana Hugo itki melko paljon ja jouduin lopulta menemään makuulleni hänen viereensä saadakseni hänet rauhoitettua. Mamman kyljessä kiinni uni tulikin muutamassa minuutissa. Seuraava puolitoistatuntinen oli levotonta nukkumista ja jouduin käymään huoneessa rauhoittelemassa poikaa useamman kerran, mutta hän rauhoittui aina nopeasti kun istuin sängyn vierellä silitellen häntä. Aamulla Hugo oli pystyssä jo seitsemältä, mikä on normaalia hieman aiemmin. Yöt kolme, neljä ja viisi menivät todella hienosti kaikilta osin. Kuudentena iltana Hugo tajusi, että sängystä voi kiivetä pois myös illalla. Onneksi kaksi sänkyyn palauttamisreissua riitti saamaan hänet tajuamaan, että sängyssä pysytään nukkumaanmenon jälkeen. Seitsemäntenä iltana, eli tänään, nukkumaanmeno sujui taas lähes ongelmitta. Kerran Hugo kömpi Alexin sänkyyn ja kerran hän tuli kurkkimaan mitä teemme olohuoneessa, mutta sen jälkeen alkoi nukkumaan nätisti. Nyt viikon jälkeen voin sanoa, että koko sänkyjenvaihto-operaatio on sujunut paljon odotettua paremmin. Täytyy vaan pitää peukkuja, että nukkumaanmeno sujuu jatkossakin yhtä hyvin ja ettei Hugo keksi alkaa pöljäilemään kuten hänen isoveljillään on tapana. Joel ja Alex aiheuttavat Hugoa paljon enemmän harmaita hiuksia meille nukkumaanmenon kanssa.

_DSC0162_1 _DSC0164_2

Alex on myös ollut tosi tyytyväinen uuteen sänkyynsä petilaatikossa. Sängyssä on hyvä pohja ja laadukas patja, joten on aivan samantekevää että siinä on pyörät alla ja sen saa kerrossängyn alle piiloon päiväksi. Lapsilla on paljon enemmän tilaa leikkiä huoneessaan nyt, kuin jos siellä olisi toinen tilaa vievä sänky kerrossängyn lisäksi. Sängynaluslaatikko on tähän asti ollut vain tyhjillään, joten on hyvä juttu että sillekin löytyi tarpeellinen käyttötarkoitus. Suunnittelimme vastaavaa nukkumisjärjestelyä tulevaisuutta varten jo silloin kun ostimme sängynaluslaatikon, joten idea on muhinut päässämme aika lailla siitä asti kun aloimme suunnittelemaan kolmatta lasta. Sitten kun muutetaan isompaan asuntoon, saa alkaa miettimään kuka lapsista saa oman huoneen ja ketkä saavat jakaa huoneen, ellei kaikille riitä omia makuuhuoneita. Tällä hetkellä kuitenkin tämä ratkaisu sopii meille parhaiten.

Minkä ikäisenä olette siirtäneet lapsen pois pinnasängystä?

10. huhtikuuta 2016

Viisivuotias Joel

_DSC0204_1

Joel viettää tänään viidettä syntymäpäiväänsä. En voi käsittää, kuinka iso tuo esikoisemme jo on. Joel on fiksu ja reipas poika, jolla on vahva tahto ja monta kiinnostuksen kohdetta. Kerhoilun lisäksi Joel harrastaa muskaria, vauvauintia ja uimakoulua. Joel lukee mielellään eläinkirjoja ja opiskelee tietoa dinosauruksista ja muista eläimistä. Hän tykkää leikkiä autoilla ja dinosauruksilla, sekä on tosi hyvä tekemään palapelejä. 50 ja 60-palaiset palapelit sujuvat jo helposti, nyt hän saa siirtyä harjoittelemaan lahjaksi saamiaan sadan palan palapelejä. Joel on huolehtiva isoveli ja on todella avulias kotitöissä. Aina hän ei tottele sääntöjä, vaan haluaa tehdä mitä itse haluaa - tämä taitaa olla aika yleistä viisivuotiaille. Paneutuessaan johonkin Joel jaksaa keskittyä todella tarkkaan ja pitkään siihen asiaan. Veljiensä kanssa leikkiessä taas virtaa riittää riehumiseen vaikka koko päiväksi. Joel ihailee Cheekiä ja haluaa päättää mikä radiokanava autossa soi. Hän on omatoiminen sekä tiedonjanoinen ja hänellä on uskomattoman hyvä muisti. Joelin kanssa leikkiessä ja jutellessa saa aina nauraa, hänellä on tosi hauskat jutut ja osaa kertoa myös vitsejä. Kyselin Joelilta myös muutamia juttuja, miltä hänestä itsestään tuntuu kasvaa isoksi pojaksi ja mitä hän pitää tärkeänä omassa elämässään. Haastattelu on luettavissa alempana, suomensin vastaukset vapaasti ruotsiksi käydyn keskustelumme pohjalta.

_DSC0210_1 _DSC0174_1 _DSC0181_1

Miltä tuntuu olla 5-vuotias?
Tosi hyvältä

Mikä on mielestäsi kivaa?
Että saan lahjoja. Ja mun paras lahja oli kirja. Eli tämmöinen (näyttää kirjaa dinosauruksista)

Mikä on mielestäsi tylsää?
Ei mikään, minulla ei ole mitään tylsää

Mikä sinusta tulee isona?
Aikuinen ja aion oppia lukemaan

Kenestä tykkäät eniten?
Jonas (kerhokaveri) ja mun paras eläin on Liopleurodon. 

Mikä on sun lempilelu?
En tiedä.. No dinosaurukset

Mikä oli sun paras syntymäpäivälahja?
Tämä kirja, etkö voi jo ymmärtää?!

Kerro minkälainen ihminen olet?
Viisivuotias ja iso 

Mikä on parasta sinussa?
Kaikki. Niitä on niin paljon. Mun suu, käsi ja hiukset, kaikki. 

Haluaisitko kertoa vielä jotain muuta?
En

Elämä lasten kanssa saa kyllä ajan kulumaan ihan hetkessä. Vastahan me ähistin synnytyslaitoksella ja saatettiin maailmaan ensimmäinen lapsemme, nyt hän on jo viisivuotias ja aloittaa vuoden päästä syksyllä jo koulutaipaleensa eskarissa. Vauva-ajassa on omat ihanat puolensa, mutta kyllä on kivaa kun lapset kasvavat isommiksi ja heidän kanssaan voi jo harrastaa, keskustella ja touhuta ihan eri lailla. Vanhemmuuden suurimpia iloja on nähdä kuinka lapsi kasvaa ja kehittyy ajan myötä omaksi itsekseen luonteenpiirteineen ja kiinnostuksen kohteineen. Joka päivä he oppivat ja oivaltavat uusia asioita ja tarkkailevat maailman menoa lapsenomaisella vilpittömyydellä ja aidolla mielenkiinnolla.

_DSC0213_1

Semmoinen ihana viisivuotias meidän Joel on <3

9. huhtikuuta 2016

Haihyökkäys!

_DSC0184_1

Tänään ollaan vietetty Joelin synttäreitä, vaikka varsinainen syntymäpäivä on vasta huomenna. Juhlittiin etukäteen, ettei synttäribileet menisi päällekkäin poikien serkun huomisen nimijuhlan kanssa. Tämä viikonloppu on siis pelkkää juhlaa juhlan perään! Me pistettiin kunnolla ranttaliksi ja järjestettiin bileet vimpan päälle hai-teemalla. Pöytä oli koreana herkkuja ja kaikki meni kaupaksi, meille jäi vain pieni pala kakkua jäljelle. Koti täyttyi läheisistä ja tunnelma oli katossa. Joel sai paljon kivoja lahjoja ja saa huomenna vielä lisää. Me jätettiin omat lahjamme antamatta, jotta Joel saisi omana syntymäpäivänään myös lahjoja.

_DSC0156_1 _DSC0163_1 _DSC0279_1

Koti koristeltiin isolla kalaverkolla, johon oli saaliiksi tarttunut useampi hai ja aika monta ilmapalloa. En tajunnut lähteä etsimään mistään valmista verkkoa, joten punoin tuon koko systeemin villalangasta omin kätösin. Askartelin myös hai-propsin, jotta halukkaat pystyivät ottamaan teemaan sopivia selfieitä. Meillä oli tosi paljon lapsivieraita ja haluttiin muistaa heitä pienillä kiitoslahjoilla, joten askartelin paperipusseista haita ja täytettiin pussit herkuilla ja pienillä leluilla. Joel sai itse valita erilaisista merieläimistä kuka lapsi saa minkäkin lelun ja hän piti tätä tehtävää todella tärkeänä. Joidenkin mielestä tällainen vieraiden lahjominen juhlissa voi olla pönttöä, mutta itse muistan ainakin lapsuudesta sen tosi kivana juttuna, kun sai juhlista pienen pussukan kotiin vietäväksi. 

_DSC0125_1 _DSC0132_1 _DSC0130_1 _DSC0131_1 _DSC0134_1 _DSC0138_1

Juhlapöydän antimet suunnittelin myös haiteemaan sopivaksi, vaikka kiireen takia osa ideoista jäi vain ajatuksen tasolle. Suolaisena meillä oli pieniä fish&chips-kuppeja jotka täytettiin lohella, perunanoiseteilla, aiolilla ja persiljalla. Tarjolla oli myös pikkuporkkanoita, juusto-haihampaita ja kurkkutikkuja. Meloni-hai täytettiin vesimelonilla, mansikoilla sekä vadelmilla ja samalla hain kitaan eksyi myös pahaa aavistamaton naku-uinnilla ollut Ken-nukke. Makeina tarjottavina tein kakun lisäksi suklaamuffinseja jotka koristelin vaahtokarkkimassasta tehdyillä ja elintarvikevärillä maalatuilla hain evillä.  Persikkasoseella ja suklaamoussella täytetty haikakku  ei onnistunut ihan niin hyvin kuin olin mielessäni kuvitellut, mutta oli se ehkä tarpeeksi hain näköinen kuitenkin. Boolina toimi elintarvikevärillä terästetty merivesi, toisin eli kupliva omena-sitrusjuoma.

_DSC0139_1 _DSC0253_1 _DSC0223_1

Juhlien jälkimainingeissa meiltä löytyy kotoa sakki väsyneitä pieniä poikia, vatsat täynnä herkkuja ja mielet iloisina. Alexia harmitti alussa hieman se, ettei hän saanut lahjoja, mutta onneksi hänen omat syntymäpäivänsä koittavat jo muutaman kuukauden päästä. Ilmapalloja kuin ruttoa pelkäävä Hugo puolestaan onnistui katon maanisen tuijottamisen lisäksi myös leikkimään nätisti kavereiden kanssa. Juhlien järjestely on tosi hauskaa puuhaa, mutta myöskin todella stressaavaa. Sami ei kerennyt auttaa minua järjestelyissä juuri ollenkaan, mutta olen tosi ylpeä siitä, että saatiin hyvät juhlat järjestettyä kuitenkin. Ei yhtään haitannut, ettei kaikki ollut valmista vieraiden saapuessa. Loppupeleissä fiilis on tärkein ja se, että juhlakalu on tyytyväinen. Ei siinä kukaan kiinnitä huomiota pieniin epäkohtiin.