Kaksplus.fi

20. maaliskuuta 2016

Virvon varvon ööö...PALKKA MULLE!

_DSC0147_1

Hyvää palmusunnuntain iltaa! Me ollaan vietetty lähes koko päivä poissa kotoa ja ehkä hyvä niin, sillä ei muistettu ollenkaan varautua mahdollisten virpojien tuloon. Jostain kaapin pohjalta olisi varmaan löytynyt naapureiden lapsille pienet herkut, mutta kukaan ei sattunut oven taakse ainakaan ennen kuin ehdimme lähteä kotoa. Pojat olivat isovanhemmillaan yökylässä, joten syötiin Samin kanssa rauhassa kahdestaan aamupalaa ja lähdettiin sen jälkeen vanhempieni luo noutamaan poikia. Hugon päiväunien jälkeen lähdettiin virpomaan! Omassa lapsuudessani me virvottiin aina vasta pääsiäissunnuntaina, koska se on kai suomenruotsalainen tapa myös täällä etelässä. Minusta palmusunnuntai on kuitenkin ajankohtana kivempi, kun se tuo lapsille hieman pääsiäisjännitystä jo ennen varsinaisia pyhiä. Joel ja Sami kävivät keräämässä pajunkissoja perjantaina ja eilinen aamupäivä kului niitä koristellessa. Joelin ja Alexin vitsoihin käytettiin värikkäästä paperista leikattuja viirejä, kuvioteippiä sekä tietenkin höyheniä, ja lopputuloksena saatiin iso kasa kivan värikkäitä vitsoja virvottavaksi. Pojat osasivat hienosti itse koristella vitsat, mutta keskittyminen ei riittänyt ihan loppuun asti, joten jouduin hieman huijaamaan ja koristelemaan loput oksat ihan itsekseni. Eipähän ollut suorituspaineita, kun lopputulokseksi riitti lapsen tekemän näköiset oksat.

_DSC0166_1 _DSC0186_1 _DSC0195_1 _DSC0169_1

Me käytiin viime vuonna virpomassa ensimmäistä kertaa, ja jatkettiin tänä vuonna saman kaavan mukaan, eli kierrettiin vain lähimmät sukulaiset eikä kolkuteltu tuntemattomien ovia. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihmiset virpovat tuntemattomille, mutta koen, että tämän ikäisillä siinä ei ole järkeä. Muutenkin tuntuu, että osalla ihmisistä on negatiivisia ajatukia virpojista ja pitävät heitä vain rasitteena, joten ikinä ei voi tietää mikälaisen vastaanoton tuntemattoman oven takaa saa. Itselläni ei ei ole muistissa omasta lapsuudesta yhtään huonoa kokemusta, muuta kuin yksi närkästyneen oloinen setä, joka kuunteli lorumme ja palkitsi neljä lasta viiden markan kolikolla. En kyllä muista, miten me se raha lopulta jaettiin, mutta mieleen jäi pyörimään, olikohan miehellä joku ajatuskatkos vai vain heikko matikkapää. Pelkille sukulaisille virpominen oli hyvä päätös, sillä lyhyen lorun sanominen tutuille sukulaisnaamoillekin ujostutti poikia, joten tuntemattomille tuskin oltaisi uskallettu puhua pihahtaa. Poikia hemmoteltiin kuitenkin oikein olan takaa, sillä kotiin viemisiksi tuli pitkälle kevääseen asti riittävät määrät herkkuja. 

_DSC0175_1 _DSC0177_1

Isommat pojat sonnustautuivat noita-akoiksi ja Hugo sai toimittaa pääsiäispupun virkaa. Sami hieman kyseenalaisti poikien pukeutumista, mutta itse en näe siinä mitään kummallista, että pojat pukeutuivat hameisiin, mekkoihin ja esiliinoihin. Pitäähän sitä pääsiäisenä olla noita-akkoja! Ei se niin tarkkaa ole, onko noita-akkavaatteiden alla poika vai tyttö. Minusta on kivointa, että puvut ovat pääsiäisteemaan sopivia, enkä itse oikein ymmärrä sitä, että puetaan mitkä tahansa naamaisasut virpomareissuille. Vaikka loppupeleissä kaikista tärkeintä on, että on panostanut pukeutumaan ja tekemään kunnolliset kauniit vitsat, eikä mitään yhdellä höyhenellä koristeltuja risuja. Pojat olivat super suloisia ilmestyksiä kasvomaaleineen ja pukuineen ja saivatkin ihastelua kaikilta, joiden luona kävimme. Viime vuonna pojat aristelivat kasvomaaleja eivätkä oikein halunneet pukeutuakaan, joten oli kiva huomata, kuinka innoissaan he nyt olivat! Hugon hätävara-jeesusteippi-korvaviritelmä olisi ehkä voinut olla kauniimmin toteutettu, mutta pipoon teipattuina korvien päässä pysyminen oli ainakin taattu. Hän taapersi tomerana pupunhäntä heiluen korvat ojossa isoveljiensä perässä. Illan lopuksi Joel jo mietti "mitähän me tehdään ensi vuoden pääsiäisenä"

Käyttekö te muut virpomassa tutuille vai tuntemattomille?

2 kommenttia:

  1. Ihanat puvut! Niin söpöt <3 ihan hyvin pojatkin voi olla noitia.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!