Kaksplus.fi

12. maaliskuuta 2016

Music on world off

Olen viimeaikoina nostalgisoinut vanhojen musiikkisuosikkieni parissa. Eksyin eräänä aamupäivänä Yotubessa kuuntelemaan yhden ikivanhan lempibiisini. Sen kautta aloin kuuntelemaan läpi muitakin teini-Jennin yli kymmenen vuoden takaisia musiikkisuosikkeja. Jaksaa aina ihmetyttää, kuinka näinkin pitkän ajan jälkeen muistaa kaikkien biisien sanat ulkoa, ja kuinka vahvoja tunteita tietyt biisit voivat herättää uudelleen. Niin paljon tuskaa, pahaa oloa, epätoivoa mutta samalla onnellisuutta, puhdasta rakkautta ja selviytymisen tunnetta noissa biiseissä on. Jotenkin tuntuu pahalta muistella, kuinka pimeissä vesissä olen aikoinaan uinut ja kuinka masentunut silloin olinkaan - kuitenkin samalla jopa humaltunut siitä kaikesta masentuneisuudesta, se toi minulle voimaa. Melkein tahdoin olla synkkä ja täynnä tuskaa. Kuten ehkä ikivanhoista irc-gallerian aikaisista tekotaiteellisista kuvistakin huomaa, heh. Pientä nostalgiaa teini-Jennin aivojen sisälle. Tavallaan en koskaan kokenut olevani masentunut, vaikka tiesin sen kyllä sisimmissäni. Ai kamala, kuinka näin jälkikäteen nolottaa katsella näitä kuvia, joissa oon mm. tahrinut itseni huulipunalla "veriseksi" ja poseerannut dramaattisesti. Silloin se oli siistiä, nyt jälkeenpäin ajateltuna jopa vähän häiriintynyttä.

33254005

Kaikki tämä vanhojen aikojen muistelu sai arvoisensa lopun, kun vietin kuluneella viikolla kaksi iltaa Tavastia-klubilla kuuntelemassa yhden kaikkien aikojen lempibändeistäni keikkoja. The Used soitti kaksi ensimmäistä levyään kokonaisuudessaan kahdella upealla keikalla ja kyllä siinä tunteet nousivat pintaan. Mä olen muutenkin sellainen ihminen, että mulle muistot, menneisyys ja vanhat valokuvat ovat tosi tärkeitä ja tunteita herättäviä asioita. Rakastan palata kuvien ja musiikin avulla muistelemaan vuosien takaisia ystäviä, tapahtumia ja tärkeitä hetkiä. Tietyt biisit muistuttavat tietyistä hetkistä, toiset taas ihmisistä, mielentiloista ja tunteista, joita olen kokenut kuunnellessani sitä musiikkia. Toisaalta olen todella iloinen, että tietyt asiat ovat jääneet sinne menneisyyteen, mutta en silti halua unohtaa yhtään asiaa, vaan vaalia niitä hetkiä muistoissani aina. Vaikka olen muuttunut ihmisenä paljon vuosien aikana en ikinä unohda millainen olen ollut ja mitä olen elämässäni kokenut, hyvässä ja pahassa.

40008194

Teiniaikoina kuuntelin musiikkia lähes koko ajan, ipod oli aina taskussa ja kotona levysoitin jumputti aamusta iltaan niin, että vanhempani saivat jatkuvassti huomautella laittamaan volyymia hiljemmalle. Aikoina, jolloin mulla oli vaikeuksia nukkua soitin musiikkia läpi yön nukahtaen siihen. Musiikki oli tapa nauttia, kapinoida, fiilistellä ja paeta maailmaa läpi hyvien ja huonojen aikojen. Mulla on aina ollut tosi laaja musiikkimaku, ja pidän edelleen lähes kaikentyyppisestä musiikista. Jostain syystä lopetin musiikin kuuntelun lähes kokonaan muutama vuosi sitten. En vain kuunnellut musiikkia. Se oli tavallaan ihanaa, olla hiljaisuudessa. Nykyäänkin musiikin kuuntelu keskittyy lähinnä automatkoille tai treenaamiseen, sillä en hirveästi jaksa ylimääräistä äänirasitetta kolmen lapsen seurassa, heistä kun lähtee ihan tarpeeksi meteliä. Mutta musiikin kuuntelu tulee aina olemaan nautinnollista, vaikka sitä tekeekin harvemmin. Silloin hetki tuntuu entistäkin erityisemmältä, kun saa laittaa hyvän biisin soimaan.

Kuvat ovat hyviä esimerkkejä kymmenen vuoden takaisten angstikuvien tyylistä. En kehdanut edes laittaa kamalimpia esille, hahaha.

2 kommenttia:

  1. Mä oon ollut koko viikon ihan nostalgiahuuruissa just noiden Usedin keikkojen takia! :D Niin hullua miten nopeesti aika on mennyt, mutta toisaalta miten kaukaisilta ne teinivuodet emoiluineen tuntuu. Ei se sisäinen emolapsi kyllä taida silti koskaan kuolla kokonaan, itkin silmät päästäni liikutuksesta kun kuuntelin ja fiilistelin just niitä samoja biisejä ku silloin kymmenen vuotta sitten vihaisena teininä omassa huoneessa angstaillessa, mutta nyt vaan onnellisena aikuisena omassa kodissa siivoillessa ja ruokaa laittaessa :D Niin hullua, mutta niin mahtavaa miten elämä muuttuu mut ne tärkeimmät biisit osaa edelleen vuosien tauonkin jälkeen ulkoolta ja miten kovaa ne voi vieläkin ravistella.

    Haha sori avautuminen, mutta tunnen aina vaan ihan valtavaa sielunsiskoutta sellasten ihmisten suhteen, joilla on samantyyppiset kokemukset takana tai samanlainen suhde näihin teiniaikojen lempibändeihin :D Ja muuten bongasin sut molempina iltoina Tavastialla, mut en viittiny tulla sanoo mitään :) Ihan mahtavat keikat kyllä oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, sielunsisko siellä! :) Olisit vaan tullut moikkaamaan! Ihan upeat keikat oli kyllä, vaikka en ite raaskinutkaan lähteä pittiin pomppiman :D

      Toi on kyllä niin totta, miten hassua huomata kuinka ne samat biisit ravistelee vaikka on jo ihan erilainen ihminen, kuin silloin niiden ollessa tyyliin elämän kantava voima.

      Poista

Kiitos kommentista!