Kaksplus.fi

24. helmikuuta 2016

Menetetyt yöunet ja velkakierre

Lueskelin eräänä päivänä keskeneräisiksi jääneitä postauksia luonnoksistani, ja löysin tämän sekavan sepustuksen nukkumisesta. Tästä alkuperäisestä kirjoituksesta on aikaa melko tasan vuosi, mutta huomaan edelleen painivani samojen asioiden kanssa. Muistan mitä suunnittelin kirjoittavani tähän postaukseen, mutta en koskaan saanut aikaiseksi tehdä sitä valmiiksi, joten se jäi lyhyeksi pätkäksi ajatusten virtaa vailla varsinaista pointtia. Mutta ajatus tekstin takana on edelleen vuodenkin jälkeen se sama. Miten oppia menemään ajoissa nukkumaan? 

"Sensaatiohakuinen otsikko hehhe...muokkaa sitä!?

Univelka. Varmaan jokainen pienen lapsen vanhempi tunnistaa termin univelka. Ja miltä se tuntuu. Ja miten se kerääntyy ja kerääntyy eikä siitä pääse koskaan eroon.

Mutta sitten vasta ollaankin pulassa, kun otetaan tietoisesti lisää velkaa, eletään velaksi, kierre on valmis. Harmi vaan, ettei tämä unen kohdalla toimi.

Olen jatkuvasti väsynyt. Meidän perheessä nukutaan suhteellisen hyvin (vauva herää vasta aamuyöstä ja isommatkin nukkuvat pääosin yönsä heräämättä - satunnaista pissahätää tai pahaa unta lukuun ottamatta). Sitten on niitä öitä jolloin kuopus päättää olla hereillä neljä tuntia ja esikoinen juoksuttaa minua makuuhuoneiden välillä satakuusitoista kertaa, jonka jälkeen keskimmäiselle iskee jano ja pissahätä eikä unikaverikaan löydy peittojen seasta.

Valvon joka ilta vähintään puoleen yöhön. Tätäkin postausta luonnostelin ensimmäistä kertaa kello 01:02. Eilen menin vielä myöhempään nukkumaan ja ihan turhan takia (en vaan jaksanut nousta sohvalta, oli puhelinta ja telkkaria ja kaikkea tärkeää koneella). HUOH jatkan joku toinen päivä, kun en jaksa kirjoittaakaan..."


sleep2

Hugo ei enää heräile öisin, poikienkin pissarallit ja heräämiset ovat vähentyneet, mutta univelkaa mulla on edelleen loputtomiin. Samista puhumattakaan. Meillä lapset menevät viimeistään yhdeksältä nukkumaan, ja sen jälkeen alkaa minun ja Samin yhteinen aika. Se yhteinen aika tuntuu niin tärkeältä ja merkitykselliseltä, että laiminlyödään kehojamme ja vähät välitetään unentarpeestamme saadaksemme olla hetken aikaa kahdestaan illalla. Mennään nukkumaan yleensä puoliltaöin, joka jättää Samille huikeat viisi tuntia aikaa nukkua, minulle pari tuntia enemmän. Sami painaa joskus jopa 15 tunnin raskaita työpäiviä mitättömällä unimäärällä ja minäkin huomaan vähäisten yöunien vaikutuksen arjessa. En jaksa olla täysillä mukana lasten jutuissa, olen ärtyinen ja tunnen itseni välillä täysin kyvyttömäksi. En pysty edes ymmärtämään, miten Sami jaksaa vielä lyhyemmillä unilla. Lähes joka ilta me todetaan Samin kanssa, että tänään mennään sitten ajoissa nukkumaan, tänään ei vain pysty valvomaan. Silti sammutetaan valot vasta puolenyön aikoihin. Miten se voi olla niin vaikeaa?! Molemmat tiedetään että väsymyksestä kärsii kaikki, mutta ei vaan saada aikaiseksi tehdä tarpeellista muutosta päivärytmeihimme. Ehkä sitä pikkuhiljaa oppisi? Jos menisi edes viisi minuuttia edellisiltaa aikaisemmin nukkumaan, saisi viikossa jo yli kaksi tuntia enemmän unta.

Olisi niin helppoa, jos univelkojen kanssa pääsisi jonkunlaiseen velkajärjestelyyn. Olisi joku tärkeä virkamieshenkilö, joka tulisi iltaisin pakkonukuttamaan meidät. Siinäpä jollekin insinöörille bisnesidea kehiteltäväksi.

Miten teillä nukkuu aikuiset ja lapset?

2 kommenttia:

  1. Hui, nukutte vähän :o
    Meillä pienin menee kahdeksalta nukkumaan. Isommat yhdeksältä.
    Välillä mies on jo puoli yhdeksältä nukkumassa kun herää neljältä.
    Joskus valvoo jopa yhdeksään.
    Viikonloppuisin valvotaan jopa kymmeneen molemmat :D
    Mutta siis minä myös olen yhdeksältä, viimeistään kymmeneltä untenmailla arkisin.

    Ihmettelen suuresti miten miehesi jaksaa töissä.
    Ei meillä ainakaan jaksettais jos joka ilta kukuttais puoleen yöhön.
    Kyllä sitä yhteistä aikaa riittää sitten kun lapset on isompia ja lomalla esim.
    Itse juuri se yhteinen aika on jäänyt tosi vähäiseksi mut ollaanhan me yhdessä vaikka lapset olisi hereillä esim.
    Itselläni ihan pöhnä olo koko päivän jos nukkuisin viisi tuntia vaan.menisi aika paljon kahvii päivässä sitten.
    Kyllä ne yhdeksän tunnin unet on vaan mun juttu :)
    Mut kukin tyylillään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaisimpa minäin mennä ajoissa nukkumaan! Vaikka luulisi, ettei se niin vaikeaa olisi ;)
      Minäkin mietin monesti, kuinka Sami jaksaa. Töiden jälkeen vielä lasten kanssa touhuamiset, treenaamiset sun muut. Puhtia riittää ihmeen hyvin lyhyistä unista huolimatta.

      Onneksi teillä on sellainen tilanne, että koette pärjäävänne myös ilman sen kummempaa aikuisten yhteistä aikaa - meille se tuntuu todella tärkeältä. Samin työn luonteen takia lomailla ei juurikaan ehdi, samoin pitkälle venyvät työpäivät ja mahdolliset viikonlopputyöt karsivat mahdollista yhteistä aikaa vieläkin enemmän. Tosin voisihan sitä tyytyä hieman vähempään, sillä saisi hetken yhteistä aikaa ja hetken enemmän unta :) Kiitos kommentista!

      Poista

Kiitos kommentista!