Kaksplus.fi

2. helmikuuta 2016

Hei hei, tammikuu!

Vuotta 2016 on takana kuukausi. Minusta tuntuu, että koko tammikuu lipui ohitse kuin sumussa. Uusi vuosi vietettiin kotona flunssaisina, ja tuntuu että olen sairastellut siitä asti koko ajan, välillä pahemmin, välillä lievemmin. Oma jaksaminen on ollut kortilla, mutta onneksi sentään lapset ovat pysyneet verrattain terveinä. Tammikuun puolessa välissä Sami kävi silmien laserleikkauksessa ja jäi sitten reilun viikon sairaslomalle. Pyhien ja leikkauksen takia työpäiviä kertyi vain kaksitoista, eli ainakin yhteistä aikaa ollaan saatu tankata hieman enemmän. Harmittaa, että joku on koko ajan ollut puolikuntoisena, koska sen takia ei saatu juuri mitään erityistä kivaa tehtyä koko perheen kesken. 

_DSC0108_1

Vuosi on kaikesta huolimatta lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Kerho, muskari, vauvauinti ja Joelin uimakoulu saavat päivät kulumaan lähes huomaamattomasti. Ollaan keretty ottamaan myös omaa aikaa sekä kahdenkeskeistä aikaa Samin kanssa. Minä vietin jälkijouluja tyttöporukalla ja Sami näki kavereita, käytiin ystäväpariskunnan luona syömässä ja vietettiin treffi-iltaa elokuvissa. Ensimmäisen kuukauden parisuhdeaika-tavoite tuli siis ainakin täytettyä. Pyritään nyt pitämään kiinni siitä, että pojat menevät yökylään ainakin yhdeksi yöksi kuukaudessa, jolloin saamme olla ihan kunnolla kahdestaan tai vaikka nähdä kavereita ja bilettää teinien tavoin. 

_DSC0052_12

Tällä hetkellä minusta tuntuu, että kaipaan paljon lapsivapaata. Viihdyn lasten kanssa, mutta kaipaan omaa aikaa. Välillä sitä tulee jopa mietittyä, miltä elämä näyttäisi jos olisi vielä lapseton. En ole ikinä kokenut jääväni paitsi mistään sen takia, että olen perustanut perheen nuorena, enkä kadu sitä. Silti joskus tulee näitä vaiheita, jolloin haluaisi keskittyä enemmän itseensä ja olla vähän vapaampi. Olen ollut nyt viisi vuotta kotiäitinä ja kyllä se välillä tuntuu puuduttavalta. Joskus kaipaan työelämään, muiden aikuisten keskuuteen, pois kakkavaippojen ja päiväunien luota. Silti kavahdan päiväkotirumbaa ja koen lasten paikan olevan kotona kanssani vielä vähän aikaa. Pikkulapsivuodet menevät nopeasti ja ehtii sitä töihin mennä myöhemminkin. Onneksi meillä on hyvä tukiverkosto jonka avulla omaa aikaa järjestyy ihan riittävästi, kun tuntuu että pää tarvitsee tuulettumista.

_DSC0052_1

Helmikuu jatkuu samalla hulinalla kuin mihin tammikuu loppui. Harrastukset pyörittävät arkea, Sami painaa pitkää päivää töissä ja siinä sivussa yritetään nauttia hyvistä hetkistä. Sami viettää pitkän viikonlopun firman pikkujouluissa Levillä, keksitään jotain mukavaa tekemistä lapsivapaallemme ja päästään tuoksuttelemaan toivottavasti pian syntyvää poikien ensimmäistä serkkua. Omat lapsihaaveeni ovat kuin villein vuoristorata, välillä tuntuu vahvasti siltä, että nämä lapset riittävät, toisaalta taas mieleen hiipii ajatus vielä neljännestä vauvasta. Onneksi senkään asian kanssa ei ole kiirettä tehdä päätöksiä. Olen sellainen ihminen, joka tykkää suunnitella elämänsä kymmenen vuotta eteenpäin, ja yritänkin tässä opetella elämään hetki kerrallaan ilman stressiä tulevaisuudesta. Kyllä elämä kuljettaa meidät sinne suuntaan minne meidän on tarkoitus kulkea.

6 kommenttia:

  1. Itselläkin välillä nostaa päätä se ajatus, että kaipaan sitä omaa aikaa enemmän. Ehkä senkin aika vielä koittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun on muitakin jotka joskus kaipaa muuta kuin pelkkää äitinä olemista :D kaipa se on ihan luonnollinen tunne!

      Poista
  2. Kyllä sitä ehtii omaa aikaa viettää kun lapset on isompia.
    Kuitenkin niin pienen aikaa nuo ovat pieniä :D
    Meidän kuopus on kohta kolme ja ei ole ollut kuin pari tuntia kylässä ilman vanhempiaan.
    Yökylässä ei vielä ollenkaan.
    Ehkä senkin aika on vielä joskus..en kyllä kaipaa yhtään yötä että olisin erossa lapsistani.
    Ehtiihän senkin aika vielä tulla kun tuo pienin vähän vielä tuosta kasvaa.
    Yhteinen aika miehen kanssa on kyllä jäänyt kokonaan.
    Kiva olisi edes leffassa piipahtaa yhdessä mutta ei.
    Viimeksi ollaan yhdessä käyty ulkona neljä vuotta sitten,huh :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta, että ehtii sitä myöhemminkin. Sitten lapset yökyläilee luokkakavereiden luona yms :) Tuo on todella ihailtavaa, ettet koe edes kaipaavasi "taukoa" lapsistasi :) Hatunnosto sinulle ja teille molemmille, että olette noin omistautuneita ja ettette koe kärsivänne yhteisen ajan puutteesta. Ihanaa kevättä teille <3

      Poista
  3. Musta taas olis "kamalaa" omistautua pelkästään lapsille ja unohtaa itsensä ja parisuhteensa. En ehdi unohtaa lapsiani tai he meitä vaikka ovatkin hoidossa enkä ole vielä mitään missannut. Meillä on käyty melkein kerran kuussa yönyli hoidossa sen jälkeen kun nuorin on tullut n. vuoden. Ai että, on tehnyt hyvää kaikille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on myös lapset olleet pienestä saakka paljon yökylässä, enkä näe siitä aiheutuneen mitään huonoa, päinvastoin! :) Itse tarvitsen myös sitä omaa aikaa ja parisuhde kaipaa kahdenkeskeistä aikaa, mutta ymmärrän toki ettei kaikki koe asiaa samalla tavalla. Ja miksi sitä turhaan laittaisi lapset hoitoon vaan hoitoon laittamisen pakosta, jos ei koe hyötyvänsä siitä? Me yritetään nyt pitää kiinni siitä, että lapset menee hoitoon ainakin yhdeksi yöksi kuukaudessa niin saadaan Samin kanssa omaa aikaa, ettei parisuhde unohdu kaiken tohinan keskellä :) Hienoa, että teilläkin on mahdollisuus saada omaa aikaa :)

      Poista

Kiitos kommentista!