Kaksplus.fi

4. tammikuuta 2016

Paluu arkeen

Joululomat on nyt lomailtu ja Sami meni ensimmäistä kertaa töihin tälle vuodelle. Tämä joululoma on ollut pisin yhteinen lomamme sitten Hugon synytmän jälkeisen isyysloman, sillä viime kesänä lomat jäi pitämättä työkiireiden takia. Alunperin Samin piti mennä töihin myös välipäivinä, mutta piti sittenkin vapaata. Flunssa on riepotellut meitä loman aikana, ja tuntuu ettei olla tehty mitään. Joskus on toki ihan parasta juurikin olla tekemättä mitään. Vaikka kerettiin jo iloita flunssasta parantumisesta, niin siinä otettiin valitettavasti taas takapakkia. Alexille nousi tänään aamulla taas kuume, eli sen osalta arki jatkuu samoissa merkeissä kuin lomakin. Todella kurjaa, että joudutaan kököttämään sisällä juuri nyt, kun on satanut luntakin kivasti. Uskalsin kuitenkin päästää Joelin hetkeksi aikaa yksin pihalle, jotta hänen ei tarvitsisi tylsistyä sisällä Alexin kuumeen takia. Oli hienoa nähdä, kuinka kohta viisivuotias osasi noudattaa sääntöjä ja pysyä näkösällä koko ajan. Hetkeksi menin myös Joelin seuraksi pihalle lakaisemaan lumet oven edestä, ja sen aikaa taas Hugo ja Alex katsoivat nätisti telkkaria. Reippaat pojat!

_DSC1780_1

Eilen lounaspöydän ääressä valittelin Samille, kuinka mulla oli korkeat odotukset yhteiselle ajalle, ja kuinka me ei siltikään olla tehty muuta kuin löhötty neljän seinän sisällä ja tylsistytty kuoliaaksi. Sitten Joel yhtäkkiä sanoi; "Mamma, mehän ollaan tehty vaikka kuinka paljon.". Hän alkoi hymyssä suin luettelemaan kaikki kivoimmat asiat joululoman ajalta. Ollaan siivottu, leikitty, katsottu telkkaria, oltu ulkona leikkimässä, käyty mommolla ja papalla ja isomummilla, vietetty joulua kotona ja myös Katjan luona, syöty muikkuja, katsottu raketteja ja syöty sipsejä ja sellaista. Ja kaikista parasta oli, että olen saanut kaikki hienot joululahjani. Niin, me ollaan tehty aika paljon. Tämä lista sai minut kyllä avaamaan silmäni ihan uudella tavalla. Se, mikä minusta on tuntunut tysältä ja ei miltään, on luonut Joelille ihanat muistot joululomalta! Liian usein sitä unnohtaa, kuinka pieneen lapset ovat tyytyväisiä, ja etteivät he tarvitse mitään kovin spesiaalia ollakseen onnellisia. Lapset ottavat ilon irti siitä, mitä on tarjolla. Meidän kaikkien pitäisi ottaa mallia tuollaisesta elämänasenteesta ja keskittyä pieniinkin onnen hetkiin, katsoa elämäämme positiivisesta nkökulmasta.

_DSC1768_1

Pojista on varmasti ollut aivan mahtavaa, että iskä on ollut päivät kotona. Koko syksy on ollut pelkkiä pitkiä työpäiviä, liian monta päivää jolloin pojat eivät ole nähneet isäänsä lainkaan. Aamulla herätessä iskä on jo lähtenyt, ja illalla nukkumaan mentäessä iskä on vasta matkalla kotiin. Tämä kaksi viikkoa yhdessäoloa on ollut todellista luksusta, huolimatta siitä että ollaan otettu vaan rennosti. Ollaan syöty yhdessä ja leikitty yhdessä, siivoiltu ja vietetty ihan tavallista elämää. Minusta on ollut ihanaa, että olen saanut nukkua aamuisin pitkään, ja toki antanut Saminkin nukkua välillä. Minulla on ollut auttava käsipari lastenhoidossa ja kotitöissä, eikä ole tarvinnut suorittaa yksin aamusta iltaan. Ollaan voitu valvoa Samin kanssa hieman myöhempään, koska aamuisin ei ole ollut aikaisia herätyksiä kellon pirinään. Tällä tavalla ollaan myös ehditty nauttimaan kahdenkeskeisestä ajasta normaalia enemmän, kun ei ole ollut niin kiire nukkumaan lasten mentyä unille.

_DSC1795_1

Onneksi saadaan arkeen paluuseen pehmeä lasku, kun heti keskiviikkona on vapaapäivä. Työviikko tuntuu lyhyemmältä kun sen katkaisee ylimääräinen vapaa keskellä viikkoa. Tammikuu tulee muutenkin olemaan meille hieman erilainen Samin töiden suhteen, sillä kuun puolessa välissä Sami jää reilun viikon pituiselle sairaslomalle silmäleikkauksen takia. Silloin toisaalta lomailu ei paljoa poikkea arjesta, sillä Sami ei voi leikkauksesta parantuessaan tehdä muuta kuin levätä, vaan minun tehtäväkseni tulee vielä normaalin arjen pyörityksen päälle Samista huolehtiminen. Saa nähdä, millaista on huolehtia neljästä avuttomasta ihmisestä kolmen sijaan! Mutta onpahan sentään kotona kanssamme, vaikka onkin silmät kiinni lepäilemässä.

2 kommenttia:

Kiitos kommentista!