Kaksplus.fi

30. joulukuuta 2015

Vuoden 2015 tavoitteet - yhteenveto

Kirjoitin alkuvuonna muistiin tavoitteita vuodelle 2015. Minulla ei ole tapana tehdä uudenvuoden lupauksia, sillä lupaus on mielestäni liian ankara ja ehdoton. Lupausten sijaan asetan itselleni tavoitteita ja olen itselleni armollinen niiden suhteen. Tavoitteiden eteen haluaa tehdä töitä, ja onnistuminen on palkitsevaa. Jos taas ei pysty toteuttamaan tekemiään lupauksia, se aiheuttaa negatiivisuutta ja epäonnistumisen tunnetta. Tammikuun tavoitepostaus on luettavissa täällä ja nyt on aika katsoa tavoitteiden tilaa uudestaan. Vaikka elämä jatkuu taukoamatta vuodesta toiseen, minusta on kivaa katsoa vuoden vaihtumista eräänlaisena uutena alkuna. Miltä kulunut vuosi on tuntunut? Mikä on ollut hyvää, mikä taas haasteellista? Millaisiin asioihin haluan keskittyä ja kanavoida energiani tulevana vuonna? Näitä asioita on hyvä miettiä, niin voi itsetutkiskelun kautta löytää enemmän mielihyvää ja tyytyväisyyttä elämäänsä.

_DSC1386_2

Stressivapaa vuosi 2015
En voi sanoa eläneeni stressivapaasti läpi vuoden. Stressi on muuttanut muotoaan, mutta mielestäni parempaan suuntaan. Olen osannut jättää vähemmälle huomiolle pienet jutut, kuten päivärytmin tarkkuus, sotkuisen kodin ja turhan pikkumaisuuden. Samalla elämä kolmen pienen lapsen kanssa on väistämättäkin stressaavaa. Kesällä alkanut Samin todella rankka työrupeama on kuluttanut energiaa, voimavaroja ja yhteistä aikaa, mutta samalla olen oppinut olemaan itseni kanssa, purkamaan stressiä niissä tilanteissa kun toinen käsipari ei ole ollut apuna lastenhoidossa, ja nauttimaan yhteisestä ajasta entistä enemmän. 

Kehon palautuminen ja liikuntainnon uudelleenherättäminen
Kehon palautumisen suhteen olen hyvällä mallilla. "Raskauspainoa" on edelleen kolme kiloa, mutta keho on muuttunut. Uskon, että osa jämähtäneestä painosta on tullut jäädäkseen lihasten muodossa. Liikuntaintokin on pysynyt kesästä asti jokseenkin tasaisena - keväällä se vielä takkuili ja liikkuminen oli satunnaista. Heinäkuussa aloin treenaamaan kuuluisan Kayla Itsinesin Bikini Body Guiden mukaan. Alussa jaksoin seurata ohjelmaa todella hyvin, mutta syksyn ja sairasteluiden kautta treeni-into lopahti ja venyi kuukauden mittaiseksi tauoksi. Kahdentoista viikon ohjelma jäi kesken viikolla 10. Nyt olen aloittanut ohjelman alusta ja motivaatio on taas huipussaan! Liikunnan integrointi osaksi jokapäiväistä elämää on todellinen haaste minun kaltaiselleni mukavuudenhaluiselle sohvaperunalle, mutta juuri se on saanut minut entistä enemmän motivoituneeksi. Se ylepyden tunne, jonka jokaisen kunnolla tehdyn treenin jälkeen saavuttaa, auttaa jaksamaan kerta toisensa jälkeen.

talvipojat_1

Enemmän kahdenkeskeistä aikaa kaikkien kanssa
Tässä kohtaa ollaan menty jokseenkin metsään. Samin työ vie niin paljon aikaa, että edes perheen yhteistä aikaa on hankala löytää, joten vielä hankalampaa on löytää aikaa kahdestaan lasten kanssa tai parisuhteen hoitamiseen. Tammikuussa kirjoitin, että aiotaan ottaa yksi ilta kuukaudessa parisuhdeillaksi. Toteutuneiden parisuhdeiltojen määrän voi laskea kahden, ellei peräti yhden käden sormilla. Lasten kanssa yhteinen aika on rajoittunut lähinnä Hugon kanssa olemiseen poikien kerhopäivinä, sekä vuorotellen yhden lapsen ottaminen mukaan ruokakauppaan. Onneksi viihdytään hyvin myös kaikki yhdessä, vaikka kahdenkeskeinen aika tekisi varmasti jokaiselle hyvää. 

Muistaa, miten kameraa käytetään
Kameran käytössä olen todellakin kunnostautunut, vaikka senkin voisi viedä vielä korkeammalle tasolle. Kuvia on räpsitty vuoden aikana tuhansia, eikä vain tavoitteellisesti. Puhelimella kuvia on toki helppo räpsiä joka hetkessä, mutta kamerakin on ollut ahkerassa käytössä. Olen myös innostunut videokuvaamaan, ja olen varma että videopätkiä elämästämme on ihana katsela myöhemmin ja näyttää pojille vuosien päästä. Juuri toissapäivänä katselinkin nauraa räkättäen kaikkia vanhoja videoita, joita olen tänne blogiinkin laittanut. Miten pieniä ja hassuja lapset ovatkaan olleet, ja miten lyhyessä ajassa he ovat muuttuneet, kasvaneet ja kehittyneet.

Joulu15_040

Isompi asunto?
Tämä kohta oli alunperinkin kysymysmerkkinä, ja hyvä niin. Todettiin jo heti alkuvuonna muuttohaaveiden hautaamisen olevan hyvä juttu. Aiomme sinnitellä pienessä asunnossa huokealla vuokralla mahdollisimman pitkään, jolloin omaa kotia varten säästäminen kävisi nopeammin. Toistaiseksi ei edes tarvitse kovin sinnitellä, vaikka en tietenkään kieltäytyisi lisätilasta. Lasten ollessa vielä pieniä he pärjäävät ilman sen kummemmin omaa tilaa, joten vielä pystyy pitää heitä samassa huoneessa sulassa sovussa. Emme näe syytä maksaa jopa kaksinkertaista vuokraa vain hieman isommasta asunnosta, joka sekin kuitenkin jää väliaikaiseksi. Saa nähdä, kuinka kauan jaksetaan elää viisihenkisenä perheenä kolmiossa. Todennäköistä on, että joudumme tästä vielä muuttamaan isompaan vuokra-asuntoon ennen oman asunnon ostamista, mutta jokainen kuukausi halvemmala vuokralla tarkoittaa hieman enemmän säästettyä rahaa asuinkustannuksista.

Palailen heti alkuvuodesta pohdiskelemaan vuoden 2016 tavoitteita, saa nähdä mitä uusi vuosi tuo tullessaan! Olen jo alkanut miettimään, mihin haluaisin ensi vuonna panostaa, mutta se kaikki muuttuu todellisemmaksi kun sen kirjoittaa ylös ajatuksen kanssa.

2 kommenttia:

  1. Hyvää uutta vuotta! Fiksuja pohdintoja. Itse en kans tee lupauksia, kun jos niitä ei pysty pitään ni on ihan masentunu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahha, no juuri sitä mäkin ajattelen! Että onko turhaa aiheuttaa itselleen mielipahaa, jos lupaamansa asiat eivät käy toteen :) Monesti varsinkin ihmisillä on aika kunnianhimoiset tavoitteet itselleen ;)

      Poista

Kiitos kommentista!