Kirjoitin
alkuvuonna muistiin tavoitteita vuodelle 2015. Minulla ei ole tapana
tehdä uudenvuoden lupauksia, sillä lupaus on mielestäni liian
ankara ja ehdoton. Lupausten sijaan asetan itselleni tavoitteita ja
olen itselleni armollinen niiden suhteen. Tavoitteiden eteen haluaa
tehdä töitä, ja onnistuminen on palkitsevaa. Jos taas ei pysty
toteuttamaan tekemiään lupauksia, se aiheuttaa negatiivisuutta ja
epäonnistumisen tunnetta. Tammikuun tavoitepostaus on
luettavissa täällä ja
nyt on aika katsoa tavoitteiden tilaa uudestaan. Vaikka elämä
jatkuu taukoamatta vuodesta toiseen, minusta on kivaa katsoa vuoden
vaihtumista eräänlaisena uutena alkuna. Miltä kulunut vuosi on
tuntunut? Mikä on ollut hyvää, mikä taas haasteellista?
Millaisiin asioihin haluan keskittyä ja kanavoida energiani tulevana
vuonna? Näitä asioita on hyvä miettiä, niin voi itsetutkiskelun
kautta löytää enemmän mielihyvää ja tyytyväisyyttä
elämäänsä.

Stressivapaa vuosi 2015
En
voi sanoa eläneeni stressivapaasti läpi vuoden. Stressi on
muuttanut muotoaan, mutta mielestäni parempaan suuntaan. Olen
osannut jättää vähemmälle huomiolle pienet jutut, kuten
päivärytmin tarkkuus, sotkuisen kodin ja turhan pikkumaisuuden.
Samalla elämä kolmen pienen lapsen kanssa on väistämättäkin
stressaavaa. Kesällä alkanut Samin todella rankka työrupeama on
kuluttanut energiaa, voimavaroja ja yhteistä aikaa, mutta samalla
olen oppinut olemaan itseni kanssa, purkamaan stressiä niissä
tilanteissa kun toinen käsipari ei ole ollut apuna lastenhoidossa,
ja nauttimaan yhteisestä ajasta entistä enemmän.
Kehon
palautuminen ja liikuntainnon uudelleenherättäminen
Kehon
palautumisen suhteen olen hyvällä mallilla. "Raskauspainoa"
on edelleen kolme kiloa, mutta keho on muuttunut. Uskon, että osa
jämähtäneestä painosta on tullut jäädäkseen lihasten muodossa.
Liikuntaintokin on pysynyt kesästä asti jokseenkin tasaisena -
keväällä se vielä takkuili ja liikkuminen oli satunnaista.
Heinäkuussa aloin treenaamaan kuuluisan Kayla Itsinesin Bikini Body
Guiden mukaan. Alussa jaksoin seurata ohjelmaa todella hyvin, mutta
syksyn ja sairasteluiden kautta treeni-into lopahti ja venyi
kuukauden mittaiseksi tauoksi. Kahdentoista viikon ohjelma jäi
kesken viikolla 10. Nyt olen aloittanut ohjelman alusta ja motivaatio
on taas huipussaan! Liikunnan integrointi osaksi jokapäiväistä
elämää on todellinen haaste minun kaltaiselleni
mukavuudenhaluiselle sohvaperunalle, mutta juuri se on saanut minut
entistä enemmän motivoituneeksi. Se ylepyden tunne, jonka jokaisen
kunnolla tehdyn treenin jälkeen saavuttaa, auttaa jaksamaan kerta
toisensa jälkeen.

Enemmän kahdenkeskeistä aikaa kaikkien kanssa
Tässä
kohtaa ollaan menty jokseenkin metsään. Samin työ vie niin paljon
aikaa, että edes perheen yhteistä aikaa on hankala löytää, joten
vielä hankalampaa on löytää aikaa kahdestaan lasten kanssa tai
parisuhteen hoitamiseen. Tammikuussa kirjoitin, että aiotaan ottaa
yksi ilta kuukaudessa parisuhdeillaksi. Toteutuneiden
parisuhdeiltojen määrän voi laskea kahden, ellei peräti yhden
käden sormilla. Lasten kanssa yhteinen aika on rajoittunut lähinnä
Hugon kanssa olemiseen poikien kerhopäivinä, sekä vuorotellen
yhden lapsen ottaminen mukaan ruokakauppaan. Onneksi viihdytään
hyvin myös kaikki yhdessä, vaikka kahdenkeskeinen aika tekisi
varmasti jokaiselle hyvää.
Muistaa,
miten kameraa käytetään
Kameran käytössä olen todellakin kunnostautunut, vaikka senkin voisi viedä vielä korkeammalle tasolle. Kuvia on räpsitty vuoden aikana tuhansia, eikä vain tavoitteellisesti. Puhelimella kuvia on toki helppo räpsiä joka hetkessä, mutta kamerakin on ollut ahkerassa käytössä. Olen myös innostunut videokuvaamaan, ja olen varma että videopätkiä elämästämme on ihana katsela myöhemmin ja näyttää pojille vuosien päästä. Juuri toissapäivänä katselinkin nauraa räkättäen kaikkia vanhoja videoita, joita olen tänne blogiinkin laittanut. Miten pieniä ja hassuja lapset ovatkaan olleet, ja miten lyhyessä ajassa he ovat muuttuneet, kasvaneet ja kehittyneet.

Isompi asunto?
Tämä kohta oli alunperinkin kysymysmerkkinä, ja hyvä niin. Todettiin jo heti alkuvuonna muuttohaaveiden hautaamisen olevan hyvä juttu. Aiomme sinnitellä pienessä asunnossa huokealla vuokralla mahdollisimman pitkään, jolloin omaa kotia varten säästäminen kävisi nopeammin. Toistaiseksi ei edes tarvitse kovin sinnitellä, vaikka en tietenkään kieltäytyisi lisätilasta. Lasten ollessa vielä pieniä he pärjäävät ilman sen kummemmin omaa tilaa, joten vielä pystyy pitää heitä samassa huoneessa sulassa sovussa. Emme näe syytä maksaa jopa kaksinkertaista vuokraa vain hieman isommasta asunnosta, joka sekin kuitenkin jää väliaikaiseksi. Saa nähdä, kuinka kauan jaksetaan elää viisihenkisenä perheenä kolmiossa. Todennäköistä on, että joudumme tästä vielä muuttamaan isompaan vuokra-asuntoon ennen oman asunnon ostamista, mutta jokainen kuukausi halvemmala vuokralla tarkoittaa hieman enemmän säästettyä rahaa asuinkustannuksista.
Palailen heti alkuvuodesta pohdiskelemaan vuoden 2016 tavoitteita, saa nähdä mitä uusi vuosi tuo tullessaan! Olen jo alkanut miettimään, mihin haluaisin ensi vuonna panostaa, mutta se kaikki muuttuu todellisemmaksi kun sen kirjoittaa ylös ajatuksen kanssa.
Hyvää uutta vuotta! Fiksuja pohdintoja. Itse en kans tee lupauksia, kun jos niitä ei pysty pitään ni on ihan masentunu :D
VastaaPoistaHahha, no juuri sitä mäkin ajattelen! Että onko turhaa aiheuttaa itselleen mielipahaa, jos lupaamansa asiat eivät käy toteen :) Monesti varsinkin ihmisillä on aika kunnianhimoiset tavoitteet itselleen ;)
Poista