Kaksplus.fi

6. joulukuuta 2015

Kiitollisuutta

_DSC1703_1

Meidän itsenäisyyspäivän juhlistaminen on sujunut rauhallisissa merkeissä. Aamupäivällä kotona leikkien ja iltapäivällä vanhempieni luona päivällisellä. Syötiin teriyakilohta, perunamuussia ja salaattia. Ei ehkä perinteisintä itsenäisyyspäivän ruokaa, mutta oli sentään sinivalkoinen kattaus. Jälkiruoaksi loihdin hätäpäissäni huoltoaseman valikoimasta jäätelöä kermavaahdolla ja suklaarouheella, sillä äitiparkani oli unohtanut sekä ruokaviinin että jälkiruoan. Onneksi isoäitini toi viiniä ja lähihuoltoasema oli auki. Joka vuosi olen jaksanut tapittaa Linnanjuhlien pukuloistoa, mutta viime vuosina en ole yhtä innostuneesti istunut telkkarin äärellä, vaan juhlavastaanotto on saanut lähinnä pyöriä taustalla jos sitäkään. Osittain siksi, että en voi keskittyä pelkästään televisioon lasten hääriessä ympärillä, ja osittain siksi, ettei se nyt kuitenkaan ole niin mielenkiintoista - tuntitolkulla pelkkää kättelyä ja jonottamista. Parhaan pukuloiston näkee kuitenkin iltapäivälehtien koosteista myöhemminkin.

_DSC1642_1 _DSC1659_1 _DSC1673_1 _DSC1694_1 _DSC1688_1

Suomen itsenäisyydellä on varmasti jokaiselle suomalaiselle suuri merkitys, vaikkei asiaa usein ajattelisikaan. Juhlistamalla kotimaatamme jokaisena joulukuun kuudentena päivänä annamme arvostuksemme sodassa itsenäisyyden vuoksi taistelleille aiemmille sukupolvillemme, veteraaneille ja lotille. Itse voin ylpeänä kertoa kahdeksan vuotta sitten pois nukkuneen isoisäni puolustaneen kotimaatamme, ja edelleen ikäisekseen upeassa kunnossa oleva isoäitini palvelleen sodassa lottana. Mitä meillä olisikaan, jos Suomi ei olisi saanut tai pystynyt puolustamaan itsenäisyttän? Miltä Suomi näyttäisi tänä päivänä, jos emme olisi itsenäinen? 

Eilisen iltapäivän vietin rakkaan, kunnioitettavat 92-vuotta täyttävän isoäitini kanssa Suomen Kansallisbaletissa katsoen Pähkinänsärkijää ja Hiirikuningasta. Väliajalla skoolasimme shampanjalla ja juhlistimme samalle päivälle osunutta isoäidinisäni 122-vuotissyntymäpäivää. Näin itsenäisyyspäivän aikoihin sitä tulee muistettua, ettei Suomessa ole enää montaa elossa olevaa veteraania. Muistetaan siis kunnioittaa kotimaatamme, veteraanejamme ja tottakai kaikkia isovanhempiamme. Annetaan heille aikaa kiireisistä elämänmenoistamme, sillä liian pian tulee se päivä, kun he joutuvat lähtemään luotamme pois lopullisesti. 

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi, ja kiitos tämän juhlapäivän mahdollistaneille veteraaneille!

4 kommenttia:

Kiitos kommentista!