Onnistuneen valokuvan takana

Järkkäreiden ja kamerapuhelimien aikakautena on helppo räpsiä menemään kuvia minkä jaksaa rajattomalle muistille, miettimättä tuhlaavansa filmirullaa turhiin kuviin. Blogeissa nähdään toinen toisiaan kauniimpia kuvia ja moni bloggaaja osaa ottaa lähes, ellei jopa ammattitasoisia kuvia. Itse tykkään kovasti valokuvata, mutta en ole siinä läheskään niin hyvä kuin haluaisin olla. Harjoittelemalla onneksi oppii jatkuvasti uutta!

Blogeihin näkyväksi valitaan tietenkin ne parhaimmat, onnistuneimmat kuvat, mutta kuinka helpolla ne syntyvät? Jotkut osaavat ensimmäisellä räpsäisyllä saada täydellisen kuvan, toisilla se vaatii useampia ruutuja. Etenkin lapsia kuvatessa "poseerauskuviin" voi olla todellisen haasteen edessä. Omalla kohdallani asetelluissa kuvaustilanteissa tulee yleensä otettua noin 20-200 kuvaa. Selasin läpi omia kuviani tuollaisilta kuvaussessioilta ja päätin jakaa teille totuuden täydellisten kuvien takaa. Joten tässäpä joidenkin kuvaussessioiden ensimmäiset kuvat; ei-niin-täydellistä blogimateriaalia. Verrataanpas samalla sitten siihen täydelliseen otokseen!

Selailin muuten eilen vanhempieni luona lapsuusaikani valokuva-albumia. Kuinka autenttisia ja hienoja kuvia se olikaan täynnä! Siihen aikaan ei haluttu tuhlata filmiä ottamalla monta kuvaa samasta tilanteesta. Kaikki kuvat, paremmat ja hieman epäonistuneemmat, päätyivät perhealbumiin koko suvun tuijoteltavaksi. Niissä vanhoissa kuvissa on jotain niin maagista ja kaunista! Ne näyttävät elämän ja muistot juuri sellaisena kuin ovat siinä hetkessä olleet. Tästä inspiroituneena päätinkin ottaa itsellenikin haasteen ottaa enemmän myös niitä tavallisia, arkisia, real life -totuuskuvia. Ja mitä todellakin täytyy tehdä, on vihdoin laittaa järjestykseen perinteiset valokuvakansiot. Ihan kaikkea digitaalinen sivilisaatio ei voi jyrätä, sillä paperivalokuvia ei voita yksikään tiedosto!