Kaksplus.fi

12. lokakuuta 2015

Kotiäidin lapsi päivähoidossa

_DSC0380_1

Käytiin tänään eräässä palaverissa esikoisen kehitysasioiden tiimoilta. Palaverin loppupuolella tuli ilmi että meille olisi suositeltavaa laittaa Joel päiväkotiin, ainakin osapäiväiseksi. Kysyttiin, miltä se minusta tuntuu? Ensimmäisenä ajatuksena se tuntuu väärältä.

Olen aina ollut vahvasti sitä mieltä, että kotiäidin lapset kuuluvat kotiin. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden puolestapuhuja en ole koskaan ollut enkä sellaiseksi helpolla ryhdykään. Radikaalisti sanottuna, en ymmärrä miksi joku tekee lapsia ja sysää isommat muiden hoidettavaksi jotta olisi helpompaa kotona vauvan kanssa. Pyrin kuitenkin suvaitsemaan muiden valinnat, eiväthän ne loppupeleissä minulle kuulu. Mutta että itse asettaisin itseni samaan tilanteeseen, viemällä yksi lapsistani päiväkotiin, vaikka itse hoidan pienempiä kotona? En olisi voinut kuvitella itseäni sellaiseen tilanteeseen, jossa joutuisin näitä asioita miettimään.

_DSC0351_1

Kuitenkin puhuttaessa oman lapsen terveyteen ja kehitykseen liittyviä asiosita, silloin ääni kellossa muuttuu äkkiä. Olisiko päiväkoti silti paras paikka tukea lapseni kehitystä ja edesauttaa ongelmatonta siirtymää esikouluun ja siitä kouluun? Kolmen tunnin kerhopäivät vailla varsinaista varhaiskasvatussuunnitelmaa ei ehkä riittävästi vastaa lapsen tarpeisiin. Olisiko hyvä viettää vuosi päiväkodissa ennen esikoulun aloitusta? Teenkö lapselleni hallaa, jos pidän liian tiukasti kiinni omasta ideologiastani kieltäytyen toimimaan asiantuntijoiden suositusten mukaisesti?

Asiassa mietityttää tietenkin osittain myös taloudelliset syyt. Vaikka pärjäämme taloudellisesti ihan hyvin, muutokset olisivat silti merkittäviä. Espoon kuntalisää ei makseta, ellei kaikki perheen lapset ole kotihoidossa, se tietäisi parinsadan euron pudotusta kuukausituloissa. Päivähoitomaksuista en ole ihan kärryillä, mutta olettaisin niidenkin olevan muutaman satasen luokkaa. Lähestyessämme viidensadan euron heittoa kuukausibudjettiin on kyllä tärkeää miettiä tarkkaan hoidon tarve, ja sen vaikutukset Joeliin ja koko perheeseen, niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Viisisataa euroa siitä, että kolmen tunnin kerhopäivät kolmesti viikossa muuttuvat viiden tunnin hoitopäiviksi kolmesti viikossa. Siitä, että joutuu kuskaamaan lapset aamulla kahteen eri paikkaan. Ja sitten tietenkin ne henkiset vaikutukset koko perheeseen. Olisiko tästä loppupeleissä enemmän hyötyä vai haittaa?

_DSC0357_1

Onneksi näitä asioita on vielä aikaa sulatella ja miettiä, sillä mahdollinen päiväkodin aloitus olisi edessä vasta syksyllä. Päivähoitopaikkojen pula kuitenkin huolestuttaa ja mietinkin, että voisihan sitä laittaa hakemuksen vaikka varalta - ei siinä menetä mitään jos myöhemmin päättää olla ottamatta paikka vastaan. Varsinkin, jos toivoo pääsevänsä johonkin tiettyyn päiväkotiin, mahdollisuudet lienevät suuremmat jos on ajoissa liikenteessä. 

Mitä mieltä te lukijat olette lapsen päivähoitojärjestelyistä vanhemman hoitaessa muita lapsia kotona? Onko subjektiivinen päivähoito-oikeus hyvä asia, vai viekö se paikkoja suuremman hoitopaikan tarpeen omaavilta perheiltä? Mikä on tarpeeksi hyvä syy viedä lapset hoitoon, jos on itse kotona?

50 kommenttia:

  1. Meillä ei ainakaan mennyt mitään maksua kun itse opiskelin ja lapsi oli tarhassa.
    Sain itse opintotukea joten sitä ei edes katsottu vissiin tuloiksi.
    Kannattaa ihan kysellä miten se maksu menee, yleensä jos kummatkin on töissä niin joku maksu tulee mutta entäs jos toinen on kotona :)
    Kyllähän teilläkin ollaan jo siinä iässä että varmasti tarha on hyväksi, kaverit sun muut sosiaaliset taidot kehittyvät.
    Itse en ole vienyt lapsiani tarhaan kun olen ollut kotona, en tykkää ajatuksesta että itse olen kotona ja lapsi tarhassa kun voin hoitaa häntä kotona itse.
    Eri asia jos se on lapselle hyväksi esim.
    Itse me teemme omat valinnat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Tietääkseni ei vaikuta kuka on ja kuka ei ole töissä, vaan perheen yhteiset tulot vaikuttaa hoitomaksuihin. Samilla on ihan kohtalaisen hyvät tulot niin en usko että ainakaan millään minimimaksulla selvittäisiin :D Hyvä juttu kuitenkin, että opiskelijoille hoito on halvempaa tai jopa ilmaista. Kyllähän tuo minun hoitoon laittamisen mielipide muuttui äkkiä, kun asiantuntijat sanoivat ettei kerhotoiminta välttämättä riitä vastaamaan lapsen tarpeita.

      Poista
  2. Mulla ei ole omia lapsia, mutta uskoisin että tuun olemaan samaa mieltä sun kanssa tuosta että jos äiti on kotona ja lapsi/lapset on myös. Mutta senhän näkee vasta sitten kun niitä siunaantuu :D

    Mä en ole itse ollut päiväkodissa, kävin vaan eskarin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen myös aikoinaan mennyt suoraan eskariin, enkä kyllä ole huomannut että siitä mitään haittaa olisi :D Mutta toki täytyy tilannekohtaisesti ja lapsen luonteen ja kehityksen mukaisesti miettiä :)

      Poista
  3. Olen kotiäiti kolmelle lapselle mutta esikoinen 3,5v on oäiväkodissa 12p/kk. Hän rakastaa olla siellä. Paljon enemmän tekemistä ja kaverit! Meille tuo makso n 32e/kk eli ei ollenkaa paha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sano että teidän kohdalla olisi näin, mutta pidän sitä edelleen vääränä pitää isompaa lasta hoidossa muuten vaan, vaikka se kuinka viihtyisi. Ellei siis ole juurikin kehityksen kannalta tärkeää. Lapsille on paljon virikkeellistä harrastustoimintaa ja kerhoja joista saa tekemistä ja samanikäisiä kavereita. Jokainen tekee kuitenkin omat valintansa, eikä niitä ole muiden asia tuomita :)

      Poista
  4. Meillähän on se tilanne, et isompi oikeen tahtois päivähoitoon (ei tosin päiväkotiin, minkä ymmärrän) kun olivat hoidossa kun olin töissä. Aina kysyy, milloin pääsisi. Mutta mutta.. Sama ohjaus lapselle voidaan periaatteessa tehdä muussakin säännöllisessä toiminnassa ja jos teillä on kerho niin keskustelisin mahdollisuuksista ensin ohjaajien kanssa. Taustoja/syitä tietämättä on vähän vaikeaa sanoa, mutta esim. puheen ja aistien kehitykseen voi hakea tukea kyllä harrastustoiminnastakin. Jostain syystä nykyään kaikkeen suosituksena on päiväkoti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, samaa mieltä olen että vastaavaa toimintaa löytyy muualtakin kuin päivähoidosta, juurikin kerhoissa yms. Meidän kerho on kyllä hyvä, mutta ei kuitenkaan nähtävästi riitä Joelille. Mietin itsekin, josko voisi kompensoida tarvetta jollain sellaisella harrastuksella joka tukisi Joelia, niin ei tarvitsisi luopua kerhosta ja kavereista siellä, ja aloittaa päivähoidon. :)

      Poista
    2. Meillä on kerho sellainen, et se on valitettavasti vain 2h/vk mutta siellä on juurikin ohjattua toimintaa ja aika vähän vapaata leikkiä, mutta tarpeeksi siihen aikaan nähden. Tosi hyvin sosiaaliset taidot ym kehittyy jo tossa ja kavereita näkee jne. Jos löytää hyvän päivähoitopaikan niin siitä kyllä tykkää niin lapsi kuin vanhempikin, huonosta taas heijastuu kaikki kotiin asti mutta sitähän ei tiedä ennen kuin kokeilemalla.

      Mulla ratkaisis kyllä eniten se, että kuinka vahvasti tukea tarvii ja missä asiassa eli voisiko juuri joku toimintaterapia tyyppinen harrastus tms korvata hoidon tarpeen. Ja toiseks just et jos kotihoidon tuki pienenee eli kuntalisä (haha, mikä se ees on ku eihän meillä tunneta :D ) lähtee niin se on iso lovi kuitenkin kukkaroon. Toiseks ne päivähoitomaksut on ainakin meillä päin aika tähtitieteelliset ja meillä kun oli hoidossa kaks ja me molemmat töissä niin voin sanoo et mun työnteko ei tullu jälkikäteen katsottuna kokemuksen tai rahan takia vaan maksun ja kröhöm... vtutuksen puolelle jäi sitten kun hoitomaksut oli tosiaan aika suuret. Jos nyt joutus laittaa toisen tai molemmat pojat hoitoon niin ei ois rahallisesti kyllä mitään järkee. Toivottavasti teillä järjestys parhain päin! Mä oon kuullu, et joskus saa lähetteen päivähoitoon niin ettei tarttee maksaa mitään mut ei kyllä itsellä henkilökohtaista kokemusta ole. Kannattaa selvittää miten teillä toimii!

      Poista
  5. Monesti jos äiti on kotihoidontuella jota ei lasketa tuloksi, on tuo päivähoitomaksu osapäiväisellä joko 0€ tai muutaman kympin kuussa, isän tuloista riippuen. Meillä esikoinen on perhepäivähoitajalla 2krt viikossa 5h, tykkää kamalasti! Meillä siis kuopus kohta 11kk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisihan sitä varmaan jotain kerhoja tai muuta harrastustoimintaa, jossa lapsi voisi käydä hoidon sijaan. Kiva kuitenkin, että esikoisenne viihtyy hoidossa. :)

      Poista
  6. Mä olen just niitä äitejä johon subjektiivisen päivähoidon rajaaminen pois, vaikuttaisi pahasti.
    Mun poika meni p.kotiin ollessaan 1v ja2kk sitä ennen lapsen mummo hoiti n.1-2kk kotona.
    Jatkoin opinnot loppuun,joten se vaihtoehto oli välttämätöntä. Tosin en olisi viihtynyt enivei kauempaa lapsen kanssa kotona.
    eka hoitopäivät oli mulla tuskaa ja itkin koulussa," miksi muut hoitaa mun lasta,itse opiskelu vielä lastenhoitajaksi"

    Suru meni ohi ja lapsi pito tarhassa olemisesta. Sosiaalinen ja energinen tapaus.
    Miehen jäätyä työttömäksi lyhennettiin tarha viikkoja.

    Valmisttuani ja töitä ei ollut tarjolla,koin että jatkuvuuden vuoksi lapsen olisi hyvä jatkaa hoidossa. Ja olikin. Puhe on kehittynyt mieletöntä vauhtia ja sosiaaliset taidot ovat hyvät.
    lapseni on oppinut huomioimaan muita ihmisiä ja pyytämään anteeksi. Kommunikoimaan ymmärrettävästi ja tekemään tarpeensa/halunsa selväksi. (Ei vain sitä,että äiti on ainoa joka pystyy vastaamaan tarpeisiin)

    Olen ollut jo kotona 4kk ja hain opiskelemaan,jos sinne pääsen mihi hain, opinnot alkaa tammikuussa. Ja toine lapsi syntisi toukokuussa.
    Lapseni kannalta hoitopaikan pitäminen,vaikka olisin toisen kanssa kotona olisi tärkeää.
    Sama elämä jatkuu,samat hoitotädit ja kaverit. Paikka missä laulaa,leikkiä ja olla ulkona. (Ei sillä etteikö kotona tehdä näitä )

    Ja kun suunnitelmissa olisi ,jos pääsen opiskelemaan,olla n.1v kotona ja jatkaa opintoja.

    Tarpeeton p.kodin lopettaminen ha venkslaaaminen olisi lapsen perusturvallisuude kannalta ikävää.

    Ja mä ite luulen että leijonan osa jotka tota oikeutta käyttää on samassa tilassa ku mä. Ei kannata Katkaisi hoitisuhdetta ,koska äitiysloman jälkeen on työ-/opimt o paikka, joten ekan lapsen kannalta jatkuvuus hoitosuhteessa tärkeätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja p.hoitomkasut on 0e/kk. Opintojen vuoksi. Netisä kyllä löytyy oman paikkakunnan julkisenpäivähoidon tulorajat.

      Täällä esim ne lasketaan aina perhekoon ja tulojen mukaan,tietty prosentti sitte jää maksettavaksi. 30e maksetaan jos ei halua ilmoittaa perheen tuloja.

      Poista
    2. Kiitos Anne omista kokemuksistasi :) Avartaa kummasti tällaisen minun kaltaiseni ahdasmielisen ihmisen mieltä, kun kuulee asian toisen laidan. Oon kuitenkin samaa mieltä, että hoitosuhteen katkaiseminen lyhyeksi aikaa on turhaa, jos äidillä on tarkoitus palata töihin tai opiskelemaan piakkoin. :) Uskon, että meidänkin kunnassa maksu menee tulojen mukaan, mutta mun saharan pierun kokoisen kh-tuen lisäksi Samin tulot varmaan nostaa hoitomaksua jonkin verran :D

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Mä olen miettinyt samoja asioita. Miksi äiti laittaisi yhden lapsista tarhaan ollessaan muiden kanssa kotona. Pitkään olinkin sitä mieltä että ei ikinä. Mutta kun oikeasti ajattelee, niin luulen että se oikeasti olisi hyväksi lapsen kehitykselle päästä omanikäisten seuraan päiviksi. Oppimaan taitoja joita ei välttämättä kotona opi. Luulen että päiväkodin aloittaminen tekee lapsesta hieman itsenäisemmän. Useinhan lapset haluavat päiväkotiin leikkimään muiden lasten kanssa. Jos päiväkoti on Joelin parhaaksi kehittymisen tukena, niin miksi sitä ei ainakin kokeiltaisi? Mitä mieltä Joel itse on päivähoidon aloittamisesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no, oon siinä suhteessa samaa mieltä, että jos se on lapsen kehityksen kannalta tärkeää niin silloin hoitoon laittaminen on ihan ok. Omanikäista seuraa saa myös harrastuksista/kerhoista, eli pelkästään sen osalta en pidä hoitoon laittoa riittävän hyvänä syynä. :) Ei olla Joelille vielä puhuttu asiasta mitään, koska hoidon aloitus olisi kumminkin edessä vasta vajaan vuoden kuluttua, joten se taitaa olla lapselle turhan pitkän ajan käsite ymmärrettäväksi. Varmasti kysellään lähempänä myös Joelin mielipidettä asiasta. Laitoin kuitenkin hoitohakemuksen menemään varmuuden vuoksi :D

      Poista
  9. Itse olen ollut kotona äidin ja siskon kanssa eskari-ikäiseen kanssa ja näin yli 25 vuotta myöhemmin voin sanoa, että tietyt sosiaaliset taidot olisi ollut hyvä oppia jo siellä päiväkodissa. Näin myös muilla samassa tilanteessa olleilla. Nyt ns. ryhmätyötaidot ja -rajoitukset opittiin vasta eskarissa ja oli kuulkaas välillä todella vaikeaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen myös ollut kotihoidossa eskariin asti, enkä itse kyllä ole huomannut asiassa ongelmaa. Toki kaikki kokee eri lailla tilanteet :) Kävin kerhossa ja nähtiin paljon perheellisiä kavereita, ja äiti vei meitä paljon eri harrastuksiin/puistoon yms jossa leikkiseuraa riitti.

      Poista
  10. Menet ensi syksynä itsekkin töihin ja kaikki kolme hoitoon...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos töihin meneminen olisi niin helppoa, että työpaikka vaan sormia napsauttamalla löytyisi :D Tällä hetkellä ainakin tuntuu edelleen siltä, etten halua laittaa Hugoa edes kaksivuotiaana vielä päivähoitoon. Mutta ehkä mieli muuttuu kun opiskelu- ja urasuunnitelmat joskus selkenee :D

      Poista
  11. Niin, oletko miettinyt että jos menet opiskelemaan/ töihin? :)
    Sittenhän Hugo on jo isompikin.
    Meillä kuopus aloitti tarhan kaksi vuotiaana kun itse aloitin kolmen vuoden opiskelut.
    Kannattaa ajatella myös jos itse haluaisi tehdä muuta kun olla kotiäiti.
    Toivottavasti löydät hyvän ratkaisun teille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kyllä miettinyt opiskelua/töihin menoa mutta kun mulla ei ole hajuakaan mitä lähtisin tekemään. En halua opiskella jotain joka ei kiinnosta, koska motivaatio kärsii ja se on loppupeleissä ihan turhaa. Osa-aikaista työtä olen joskus etsinytkin, jolloin voisimme edelleen pitää lapset kotona ja silti molemmat käydä töissä. Tämä on kuitenkin kaatunut siihen, että Samilla on niin pitkät työpäivät ettei mulle jäisi aikaa edes käydä töissä elleivät lapset olisi hoidossa.

      Poista
  12. Ïtse päiväkodissa työskentelevänä olen ehdottomasti sitä mieltä että päiväkoti tekee erittäin hyvää lapselle. Etenkin puhe ja sosiaaliset taidot kehittyvät uskomatonta vauhtia ryhmässä toimiessa. Myös sisarusparven "hajottaminen" on ollut monelle lapselle eduksi kun lapsia on jaettu eri ryhmiin tai vain vanhempi/vanhemmat ovat tulleet hoitoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joelilla ei onneksi ole ongelmia puheenkehityksessä eikä sosiaalisissa taidoissa, näihin kerhotoiminta riittää mainiosti. Muiden asioiden takia taas päivähoito olisi parempi kuin kerho, jossa ei juurikaan ole ohjattua toimintaa eikä struktuuria, vaan pelkkää vapaata leikkimistä. Tuo, että sisarukset jaettaisiin eri ryhmiin voisi kyllä olla ihan hyödyllistä, koska se aika tulee eteen joka tapauksessa pian, kun Joel aloittaa esikoulun.

      Poista
  13. Hei Jenni,

    Finally I can catch up on your blog while on vacation. I hope I'm your first reader in Kenya! I agree, if youre a stay at home mom its a little un-natural to take the kids to daycare. But of course some moms might find too much work with 2+ kids, so better the kids are in daycare than at home with an exhausted mom.

    I wanted to mention my opinions about your comment regarding a childs transition from daycare to pre-school to school. Honestly, children (usually) are very adaptive. A child really doesnt need years in daycare to make a transition to school "easy". If you want Joel to start with pre-school, that year is more than enough time to settle in to a class and learn routines. Seeing how active you are with your boys, I doubt he's missing out on anything from daycare.

    Also, our daycare manager once mentioned that you can only turn down 1-2(?) acceptances for daycare. So dont apply for nothing :) You might loose your chance of applying there later if you turn an acceptance down now. Maybe call your preferred daycares johtaja for details.

    All the best on your decission!

    -Amelia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hi Amelia, good to hear from you far away in Africa! :)
      You're right that it's probably better to put the kids in daycare if the parent can't handle it. But then again, harsh maybe, nobody forces to have more kids than one can handle.

      I've also gone straight to pre-school and never went to daycare. I never had any problems regarding that.

      Oh, i had no idea there could be consequences in turning down an acceptance! Ill have to call and see what kind of policy they have. Thans for the comment! :)

      Poista
  14. Olen samaa mieltä kuin anonyymi ylhäällä. Miksi et menisi jo töihin tai opiskelemaan? Mitä nopeammin saat ammatin sen helpompaa on taloudellisesti. Olethan ollut jo kotona 4(?) vuotta. Ajattelitko olla vielä seuraavat 2-3 kunnes hugo on mielestäsi tarpeeksi iso hoitoon? Siinä on jo 7v tavallaan hukattua aikaa. Enkö tarkoita että kotiäitiys olisi hukkaa, se on äitien etuoikeus ja ihanaa jos vain saa lasten kanssa olla. Mutta kohtuus kaikessa. Mitä pidempään on pois työelämästä sen vaikeampaa sinne on palata. Varmasti kaikki lapsesi pärjäisivät hoidossa hyvin, pienin vaikka perhepäivähoitoon. Jos aijot jäädä kotiin vielä pienemmänkin saavuttessa 3 vuoden iän, alat sinäkin lähestyä 30 ikävuotta. Kolmikymppinen työhaastattelussa jolla ei ole mitään kokemusta työnteosta saatetaan skipata nopeastikin. En suinkaan halua pahoittaa mieltäsi tai käskeä sinua tekemään mitään. Anteeksi jos kommenttini kuulosti kärkkäältä, mutta näin minun mielestäni työelämä olisi hyvä aloittaa jo viimeistään ensisyksynä tai opiskelut miten itse haluat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No meidän talous ei onneksi riipu minun tuloista, eli sen suhteen ei kiirettä ole. Opiskelijana saisin varmaan vielä vähemmän tukea kuin kotiäitinä, eli se vain huonontaisi taloudellista tilannettamme, kolmen lapsen hoitomaksut siihen päälle. Toki opiskelu toisi mukanaan paljon hyötyä tulevaisuuden ja työllistymisen kannalta.

      Ymmärrän pointin että kokematon kolmekymppinen ei ehkä ole paras mahdollinen työntekijä, mutta toisaalta ei olisi riskiä että jäisi enää hoitovapaalle/äitiyslomalle ja siinä mielessä työnantaja voi nähdä minut parempana ehdokkaana kuin lapsettoman työnhakijan, jolla on äitiysvapaat vielä edessä. Hankala sanoa, mutta asiassa kuin asiassa on hyvät ja huonot puolensa.

      En näe kotiäitinä oloani hukattuna aikana, koska minulle perhe on uraa tärkeämpi enkä ainakaan nyt näe tarvetta tehdä loistokasta uraa ja edetä, vaan melkein mikä tahansa rivityöntekijän homma kelpaisi, kunhan työ olisi mielekästä. Onneksi olen tälläkin hetkellä niin hyvässä asemassa, että pystyn kotoa käsin tehdä keikkatyötä lastenhoidon ohella, eli osallistun minäkin pienellä panoksella perheen elätykseen :D

      Poista
    2. Yritin vastata ylempään kommenttin, mutta se ei jostain syystä onnistunut.. Mutta siis: kotona olemisesta tai työhön/opiskeluun palaamisesta päättävät perheen vanhemmat itse. Älä kuuntele ympäristön painetta vaan tee kuten sinusta tuntuu parhaalta! Vain sinä ja Sami tiedätte, mikä on parasta juuri teidän lapsillenne.

      Lapset ovat vain kerran pieniä, sitä aikaa ei saa takaisin. Vuosi, tai toinen, pidempään kotona on pieni aika äidin elämässä, mutta esimerkiksi vuoden ikäiselle vauvalle se on jo valtavan pitkä aika kasvaa ja kehittyä rauhassa.

      En ymmärrä mikä ihmeen hoppu pitäisi olla töihin palaamisella. Minullakin on kaksi lasta, nuorin on Hugon ikäinen, enkä missään nimessä ole laittamassa kumpaakaan vielä päiväkotiin. Alle kaksivuotiaan lapsen paikka on kotona. Kauhulla olen seurannut kuinka lähipiirissä jo vuoden ikäiset vauvat kuskattaan päivähoitoon toisten hoidettaviksi. Miksi lapsia pitää tehdä jos niitä ei itse hoideta?

      Leikki-ikäinen lapsi on toki asia erikseen. Hän jo hyötyy toisten seurasta ja ryhmässä toimimisesta. Mitään käypää perustetta pienen vauvan päiväkotiin laittamisesta en silti keksi.

      Pidä puolesi ja päättäkää te Samin kanssa miten teette. Huonoa omaatuntoa sinun ei kuitenkaan kannata potea, päätit miten tahansa! Viis siitä mitä muut sanovat :) Vaikutat rohkealta ja vahvalta äidiltä, tsemppiä!

      Poista
    3. Kiitos. Minusta on kummaa, kuinka kotiäitiyttä väheksytään ja jopa paheksutaan. Onko se oikeasti hyväksyttävämpää, että muut hoitaa sinun lapsiasi? On niin kiire työelämään, on kiire tehdä uraa ja tienata. Lapset kasvavat siinä sivussa ja muistavat vanhemmistaan ehkä pahimmassa tapauksessa sen, että heillä on aina kiire ja ovat aina töissä.

      Kiitos kommentistasi :) Täytyy muistaa elää omaa elämäänsä, eikä miettiä miten joku muu tekisi.

      Poista
  15. Itse voisin suositella päiväkotia. Om alapseni aloitti kokopäivähoidon 3-vuotiaana ja on aina viihtynyt tosi hyvin, ei malttaisi kotiin lähteä päivän päätteeksi. :) Meillä toki voi vaikuttaa se, että lapsella ei ole sisaruksia joten seura kelpaa. Mutta uskoisin, että Joelin ikäinen lapsi nauttisi saada seurakseen muitakin kuin ne pikkuveljet. :)

    Rahallisen puolen ymmärrän kyllä paremmin kuin hyvin. Itse opiskelijana ei päivähoito maksa meille mitään, mutta tietysti jos toinen vanhempi on töissä niin maksua tulee jonkin verran, mutta ei varmastikaan paria sataa. Teinä tutkisin ensin kuinka paljon hoito tulisi kunnassanne maksamaan. Jos vaikuttaa siltä, että talous kestää niin suosittelen lämpimästi päivähoitoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Mielestäni Joel on saanut tarpeeksi kaverien seuraa kerhossa, mutta kehitysasioiden kannalta päivähoito olisi parempaa, siellä hoitosuunnitelma on kattavampi kuin kerhossa, jossa lapset vain vapaasti leikkivät sen pari tuntia. Täytyy selvitellä hoitomaksuja, mutta alan kyllä kallistumaan siihen suuntaan, että hoidon aloitus ei olekan kovin huono juttu.

      Poista
  16. Samaa mieltä olen minäkin että kyllä varmasti Joel hoidossa viihtyy! Varmasti vaikeaa äidille joka joutuu joustamaan periaatteista, mutta eivätkös nuoremmatkin voisi jo vuoden päästä mennä hoitoon? Hekin saisivat varhaisessa vaiheessa hyviä sosiaalisia taitoja ja paljon muutakin annettavaa päiväkodilla on lapsille. Työelämää vain aloittelemaan reippaasti!:) Pääset huolista taloustilantessakin siinä samassa :) Ja eikö olisi jo kiva päästä monen vuoden jälkeen aikuisten pariin tekemään työtä? Minusta ainakin tuntuu hyvältä vaikka se töihin/kouluun paluu alussa tuntuukin raskaalta ja vieraalta ajatukselta niin kyllä se lopulta palkitsee, osaa taas arvostaa paljon hetkiä lasten kanssa kun ehtii olla hetken heistä erossa :) Pakko vielä kysyä oletko oikeasti ajatellut olla kotiäitinä vielä 2vuotta ja jos lisää lapsia tulee niin jatkaa siitä sitten? Siinähän tulee jo 6 vuotta kotiäitiyttä ja jos neljäs siunaantuu niin 9vuotta! Se on hurja määrä pois esim. Eläkkeen karttumisesta ja muutenkin tuloista :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olen alustavasti ajatellut olevani kotona vielä, mutta suunnitelmat toki voi muuttua. Esim, jos neljättä lasta vielä mietimme niin ei varmaan olisi pahitteeksi käydä töissä ennen sitä ihan jo senkin takia, että sais korotettua äitiysrahaa :D En sitten tiedä miten suuri ero töihin meno olisi kotonaoloon verrattuna, sillä kolmen lapsen hoitomaksut tietenkin vievät ison osan palkasta. Olen hieman hukassa tulevaisuuden suhteen mutta totta se on että jotain täytyisi pian alkaa päättämään. Enpäs ole ajatellut asiaa esim. eläkkeen suhteen, hyvä pointti! Oma äitini on myös ollut 8 vuotta kotiäitinä, mutta eri tilannehan se on kun on vakituinen työ mihin palata, kuin lähteä tyhjästä ruudusta työelämään. Kiitos kommentista!

      Poista
  17. Ja tarvittehan isomman asunnon jos lapsia vielä suunnittelette tehdä.
    Kolmioon ei sitten enää mahdu ja jos miettii että lapset haluavat joskus omat huoneet niin siitä voisi miettiä oman isomman asunnon ostoa ja lainaakaan ei ehkä saa jos toinen on kotona ja toinen töissä.
    Joten opiskelu/ töihin kuulostaa järkevältä ajatukselta kun miettii tulevaisuutta.
    Oma asunto on kyllä hyvä sijoitus, maksaa sitä pois kun maksaa pienestä asunnosta vuokraa vieraalle.
    Tulotkin kasvaa varmasti eikä tarvitse miettiä taloudellista tilannetta niin paljon kun pääsee itse töihin myös.
    Tuota mietin itsekkin kuinka paljon se on eläkkeestä pois, etenkin nuorilta äideiltä jotka on kotona eivätkä ole edes kouluttautuneet nuorena vaan suoraan ylä-asteen penkiltä kotiäidiksi.
    Ehtiihän sitä kyllä töihin vielä, lapset on pieniä niin vähän aikaa.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saamme onneksi säästettyä vaikken olekaan töissä, ehkä juuri sen takia kun asumismenot ovat pienet. Isojen asuntojen vuokrat ovat ihan kohtuuttomia täällä Espoossa. Oman asunnon ostaminen on kyllä suunnitteilla ja ideaalitilanne olisi jättää se isomman vuokra-asunnon välivaihe pois. En kuitenkaan usko, että pystymme tässä asumaan siihen asti. Mahdollinen neljäs lapsi kyllä hankaloittaa soppaa monella tavalla, mutta samalla se antaa paljon. Saa nähdä miten sen suhteen käy, ollaan Samin kanssa tällä hetkelä hyvin eri mieltä lapsiluvusta :D

      Töihin meno/opiskelu olisi kyllä monella tapaa kannattavaa, siinä olet oikeassa. Sulla on monta hyvää pointtia jotka pistää miettimään, kiitos niistä :)

      Poista
  18. Sulla on kolme ihanaa poikaa, jotka on hetken aikaa pieniä, valtio tukee kodinhoitotuella, että äidillä on mahdollisuus olla sen kolme vuotta lapsen kanssa kotona ja kerta itsekkin haluat olla, niin kuuntele sydäntä ja ole lasten kanssa vielä se 2vuotta kotona. Sä kerkiät opiskella, sä kerkiät tehdä töitä, mutta jos sä nyt palaat työelämään, niin et sä voi viiden vuoden päästä jäädä kotiin(ainakaan et saa mitään tukea). Lapsen on oikeasti niin pienen hetken pieniä, niin siitä ajasta kannattaa nauttia :)

    Plus oletko laskenut paljon teijän tuloilla olisi kolmen lapsen päiväkotimaksut? Tosi paljon, joten sun palkasta ei jäis verojen ja päivähoitomaksujen jälkeen varmasti paljoakaan käteen plus mieti millaista se arki olisi jos olisit töissä 8-16 ja Sami illan töissä joten työmatkojen päälle hakisit lapset hoidosta, kaupassa käymiset, ruuan laitto, lapsille huomion antaminen yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, ja kauniista tsemppaavista sanoistasi <3 Olen miettinyt juurikin tuota, miten suuri kulu kolmen lapsen päivähoitomaksut olisivat, ja jäisikö siinä ollenkaan ns "voitolle" verrattun kotiäitiyteen ja palkkaa pienempään kotihoidontukeen. Tuskin. Kaiken lisäksi juurikin menetetty aika lasten kanssa, työkiireet, stressi ja arjen pyöritys yms. Sitä ehtii myöhemminkin tehdä töitä ja opsikella kun lapset ovat isompia ;)

      Poista
    2. Päivähoitomaksu pienenee radikaalisti kolmannella lapsella. Muistaakseni kolmannen lapsen täysi maksu on 59e/kk. Toki kaksi ekaa maksaa enemmän. Mutta totta on, että kun laskee palkasta pois verot, mahdolliset työmatkakulut, päivähoitomaksut jne. niin ei siitä palkasta paljon käteen jää...
      Se piti vielä sanoa, ellei joku muu ole jo aikaisemmin kommentoinut, että päivähoitopaikkaa hakiessa ei ole merkitystä haetko paikkaa vuoden etukäteen vai sen pakollisen 4kk aikaisemmin. Kaikki hakemukset ovat samalla viivalla, kun keväällä valitsevat lapsia ensi syksyn hoitopaikkoihin.

      Poista
    3. Tuosta tuntuu olevan ristiriitaista tietoa, että onko sillä merkitystä milloin sen hakemuksen laittaa. Jotkut sanovat, että tietenkin pidempään jonottaneet ovat etuoikeutetumpia kuin ne, jotka ovat jonottaneet lyhyemmän ajan. Osa taas sanoo, ettei sillä ole merkitykstä valintatilanteessa. Hankala sanoa, kokemusta kun ei tosiaan ole.

      Poista
  19. Kaikkihan tekee miten haluavat :)
    Erilailla on tekijöitä.
    Toisille on lapset tärkeitä ensin, toisille ensin se koulutus, työpaikka, oma asunto ja autot pihaan.
    Itse oon kannattanut tuota jälkimmäistä.
    Olen aina miettinyt nuoresta asti että tulevaisuus pitää olla suunniteltu ennen lapsia.
    Ja ehkä vähän jo maksettu talolainaakin pois ennenkun lapsia siunaantuu. Eipä tarvitse miettiä että kohta muutetaan kun tila jää ahtaaksi vaan on se oma isompi talo mihin voi kolme- neljäkin muksua pyöräyttää :)
    Toiset taas tykkää ensin tehdä lapset.
    Minusta kummassakin on hyvät puolensa.
    Vanhempana saa sitä yhteistä aikaa ja ehtii töitä tehdä kun lapset tekee nuorena.
    Toisaalta taas kun opiskelee, ostaa asunnon ja muut niin itselläni oli se tunne että tulevaisuus on turvattu.
    On työpaikka mihin palata, ei tarvitse miettiä opiskelua enää eikä opintotukea sun muuta pientä tuloa mikä siihen yleensä liittyy.
    Voi matkustella ja ei tarvitse miettiä raha-asioita liikaa.
    Samanlaista arjen pyöritystä melkeinpä, poistuu vaan juurikin nuo mietinnät että mikä minusta tulee isona :D


    Mutta siis itse olen miettinyt noin :)
    Meillä ei noita kuntalisiä edes saa joten niidenkin takia en haluaisi kituuttaa pelkällä kotihoidontuella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenko ainoa jonka mielestä täällä käy jatkuvasti yksi ja sama "anonyymi" kirjoittamassa aika kärkkäitäkin kommentteja useamman kerran samaan tekstiin? Onko tässä nyt tarkoitus että tätä Jennin töihin paluuta olisi ikäänkuin useampi puoltamassa vaikka oikeasti vain yksi ja sama siellä kirjoittelee? Ei ole ensimmäinen kerta.

      Poista
    2. Olisin minäkin varmaan mieluusti tehnyt uraa ja vakiinnuttanut elämäntilannetta hieman enemmän, mutta olen tiennyt tyyliin jo lapsesta asti että haluan äidiksi nuorena. Ensimmäinen raskaus ei kuitenkaan ollut suunniteltu juttu, joten näillä mennään. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että myöhemminkin ehtii käydä töissä ja tienata.

      En kyllä osaa ottaa kantaa olisiko kommentit saman vai eri kirjoittajien käsialaa, mutta tottahan se on että kotiäitiys/töihinpaluu jakaa mielipiteitä vahvasti. :)

      Poista
  20. Mietin vain, että eikö Joelin kehitystä sitten voisi tukea kotona tehtävillä harjoitteilla? Varsinkaan kun kyse ei ilmeisesti ole sos. taidoista... Paha sanoa, kun en tiedä millaisista asioista on kyse, mutta jotenkin tuntuisi, että ei tuo päiväkoti ole ainoa auvoinen vaihtoehto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Neilikki. Päiväkoti tuskin onkaan ainoa vaihtoehto, ja itse asiassa meillä onkin erilaisia tehtäviä/harjoituksia joita nyt tehdään ja katsotaan tilannetta uudelleen 5-vuotisneuvolassa. :) Voihan se olla että kehityksessä tapahtuu muutoksia eikä tarvetta päiväkodille "kuntouttamistarkoituksessa" enää olekaan .

      Poista
  21. Juttelisin nyt ensin niiden kerho-ohjaajien kanssa tilanteesta. Ihan yhtälailla kerhokin on varhaiskasvatusta ja sen pitäisi tukea lapsen kehitystä. Tietysti nyt ei selviä (eikä tarvitsekaan) se, millä alueella J. tukea tarvitsee tai missä kerhossa (srk, asukaspuisto jne.) käy. On totta, että 4-5 v. lapset tekevät päiväkodissa yhtä jos toista, mutta en kyllä ymmärrä miksi nämä sisältöalueet ei voisi kerhossa toteutua. Leikki, musiikki, kädentaidot, liikkuminen jne. Viiden tunnin hoitoajasta ison osan lohkaisee lounas ja suuren ryhmän siirtymät, myös mahdollinen lepohetki. Näin ollen varsinaista toiminta-aikaa jää jopa vähemmän kuin 3 h kerhossa. No, teettepä niin tai näin, on lapsen etu teillä varmasti päällimmäisenä mielessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki käydään asiaa myös läpi kerhonohjaajien kanssa, ja toivottavasti saataisiin ainakin jonkunlaista tukea sieltä. Tuota en muuten ajatellutkaan, ettei se toiminta-aika välttämättä lisäännykään kerhon vaihtuessa päiväkotiryhmään. Kiitos kun mainitsit asiasta :) Lapsen etu on tietenkin meillä se tärkein :)

      Poista
  22. Kommentti vielä keskusteluun siitä, ajavatko kerho yms. harrastukset saman asian kuin päiväkoti. Päiväkoti on paikka, jossa toteutetaan jonkinlaisen opetussuunnitelman mukaista varhaiskasvatusta, ja siitä vastaavat varhaiskasvatuksen ammattilaiset, eli maisterin tai ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet lastentarhanopettajat. On valtava ero siinä, onko tekeminen leikkimistä ja askartelua muuten vaan (kuten kerhoissa), vai tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa, lapsen kehitystä tukevaa varhaiskasvatuksen toimintaa (päiväkodeissa). Maallikolle toiminta saattaa ulospäin näyttää hyvin samanlaisena, mutta todellisuudessa niillä on huomattava ero. Tietysti eri asia on se, kuinka hyvin varhaiskasvatuksen tavoitteet todellisuudessa toteutuvat päiväkodeissa, se riippuu paljon paikasta ja henkilökunnasta.

    Yhtä kaikki, jokainen tekee omat ratkaisunsa, hoitaako lasta kotona tai laittaako päiväkotiin, jokaisen lapsen ja perheen etu ja paras toimintamalli on yksilöllinen!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!