Kaksplus.fi

21. syyskuuta 2015

Kotiäidin arki

Arki on lähtenyt kunnolla käyntiin. Harrastukset ovat alkaneet ja kerhopäiviä on viikossa kolme. Moni saattaa luulla, että kotiäitiys on vaan rentoa kotona löhöilyä päivästä toiseen, näin itseikin ajattelin joskus nuorempana asian olevan. Ei kiireitä, aikatauluja tai velvollisuuksia. Näin asia ehkä menee vielä, kun perheessä on vain vauva, mutta ei enää kolmen lapsen kanssa. Todellisuudessa viikot ovat kyllä täynnä tohinaa. Kiire on paisunut uusiin mittakaavoihin syksyn aikana, kun Samin työajat ovat venyneet äärimmilleen. Millekään ylimääräiselle ei jää aikaa, kun kotona ei ole sitä toista käsiparia auttamassa. Lastenhoidon, menojen ja kotitöiden ohella kaikki vähemmän tärkeät asiat ovat saaneet väistyä, kuten ehkä blogin päivätystahdistakin on tullut huomattua. Varsinkin nyt, kun remonttihommat painaa päälle ja synttärit lähestyvät, siihen mennessä kun pitäisi olla valmista. Iltaisin ehditään vaihtaa Samin kanssa kuulumiset lyhyesti ja hengähtää poikien mentyä nukkumaan, kunnes on aika itsekin kömpiä väsyneenä peiton alle.

_DSC0145_1

Maanantai on meidän perheessä lepopäivä. Silloin ei harrasteta eikä yleensä juosta asioillakaan. Maanantaisin löhöillään kotona, ulkoillaan jos jaksetaan, leikitään ja hoidetaan kotihommia. Maanantaisin on aikaa tehdä kymmenet palapelit uudelleen ja uudelleen, ajaa rallia pihalla, katsella elokuvia sylikkäin sohvannurkassa, lukea kaikki lempikirjat yhdeltä istumalta. Ei haittaa, jos kumoaa kaikki legolaatikot lattialle ja näpertelee erilaisia rakennelmia tuntikausia, kuten tänään. Aamulla voi heräillä rauhassa eikä aamupalapöytään ole hoppua. Voi oleskella yöpuvuissa pitkälle päivään asti ja keittää lounaaksi pelkkiä nuudeleita. Kiireisen arjen pyörteissä tällaiset päivät tulevat tarpeen.

_DSC0182_1

Tiistai, keskiviikko ja torstai ovat kerhopäiviä. Silloin hoidetaan aamutoimet ripeästi ja suunnataan kerholle ajoissa. Tiistaisin ja torstaisin sekä Joel että Alex menevät kerhoon, keskiviikkona on Joelin päivä. Kerhon aikana käydään kaupassa ja asioilla, siivoillaan ja keskitytään Hugon kanssa yhdessä olemiseen, kun ollaan kahdestaan. Kerhosta kiirehditään kotiin lounaalle ja päiväunille. Ilta tulee nopeasti, kun koko aamupäivä menee juoksujalkaa paikasta toiseen. Loppuvuodesta Joel aloittaa uimakoulun, jolloin yhteen iltapäivään tulee vielä lisää menoa.

_DSC0194_1

Perjantai on muskaripäivä, silloinkin saa olla aika reipas aamulla. Ei ole aikaa jäädä sänkyyn köllöttelemään. Pojat ovat peräkkäisissä muskariryhmissä, joten odotellaan veljesten kanssa yleensä ulkona kävellen tai puistossa, tai muskaritalon aulassa kirjoja lukien. Sitten taas kiireellä kotiin lounaalle ja päiväunille, jonka jälkeen päivä on taas jo lähempänä nukkumaanmenoaikaa kuin herätystä.

_DSC0169_1

Lauantai, viikonlopun alku. Iskä on kotona, mutta silti ei jää rentoiluun aikaa. Pitää ehtiä vauvauintiin, josta on taas kiire syömään ja nukkumaan. Yleensä mennään vauvauinnin jälkeen vanhempieni luokse brunssille, silloin saa nauttia hyvästä ruoasta ja vihdoin rentoutua viikonlopun viettoon. Sami on syksyn aikana myös tehnyt useamman lauantain töitä, jolloin viikonloput ovat olleet säälittävästi yhden päivän pituisia. Kesälomakin on edelleen pitämättä..

Sunnuntai on onneksi aina vapaapäivä. Silloin saadaan olla koko perhe yhdessä. Ulkoillaan, löhöillään, nautitaan, valmistaudutaan uuteen arkiviikkoon. Maanantai tulee aina ihan liian pian, jonka takia onkin onni, että meille Samia lukuun ottamatta maanantaikin on vapaapäivä.

_DSC0188_1

Kolmen pienen lapsen kanssa kotiäitinä oleminen ei todellakaan ole pelkkää löhöilyä. Pitää perushoitamisen lisäksi leikittää, siivota, kokkailla, pyykätä ja kuskata paikasta toiseen. Silti, kaikesta kiireestä huolimatta elämä on silti aika huoletonta ja mukavaa. Samin tehdessä pitkiä työpäiviä tulisimme varmaan kaikki hulluiksi, jos pitäisi olla aloillaan päivästä toiseen, ellei olisi kerhoa ja harrastuksia. Arki on rankkaa, kun on aamusta iltaan yksin lasten kanssa, mutta uskon että kahden työssäkäyvän vanhemman sekä päiväkotirumban kanssa arki voisi olla vielä uuvuttavampaa, ainakin meidän perheessä. Kyllähän sekin aika vielä eteen tulee, kun me molemmat olemme työelämässä ja lapset koulussa tai päivähoidossa, mutta siihen on onneksi vielä aikaa. 

Onkos muilla kotiäideillä yhtä kiire, vai kuulostaako meidä viikko-ohjelma leppoisalta verrattuna omaan arkeenne?

10 kommenttia:

  1. I so feel you! :D t. viiden lapsen kotiäiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, voin kuvitella millainen meno teillä on :D

      Poista
  2. Voi! Meillä on ihan sama meininki nyt kun palasin töihin. Aikaa ylimääräiselle löhöilylle ei ole ollenkaan.. Mutta yksi positiivinen puoli tässä työhönpaluussa oli se, että kämppä on tasan siinä kunnossa johon sen jätti aamulla. Siivoamista on siis huomattavasti paljon vähemmän! Tsemppiä - ja muista nauttia kiireestä huolimatta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei toi on muuten kyllä hyvä puoli, kukaab ei sotke sillä aikaa kun on poissa kotoa :P kiitos, onneksi sitä jaksaa nauttia hulinan keskelläkin :)

      Poista
  3. Meillä on oikeastaan rentoa.
    Isommat lähtee kouluun joka aamu omatoimisesti.tietysti aamupalat sun muut katson että syövät yms.
    Pienen kanssa jäädään kotiin.
    Ulkoilemme omalla pihalla, käymme kaupassa..vaunuillaan ja ollaan :) pienin täyttää kaksi kohta niin on arki helpompaa kun ei ole pientä vauvaa enää.
    Ei ole ruokailu just niin että täytyy syödä kun on kamala nälkä vaan jaksaa hetken jo odotella jos olemme jossain esim.
    Mies on töissä ja arki rullaa..onneksi viikonloput on kotona apuna yleensä.
    Muuten varmaa oma pää sekoaisi :D
    Saa omaa aikaa ja voi tehdä jotakin itselleen.käydä kirppareilla yms yksin.
    Joskus käymme perhekerhossa mutta päätin kolmannen kohdalla etten enää hötkyile joka suuntaan niin kuin tein esikoisen kanssa.
    Silloin käytiin kerhoissa, seurakunnan kerhoissa yms.
    Aina mentiin ja se uuvutti minut.
    Toinen syntyi ja taas mentiin..menin sen jälkeen kolmeksi vuodeksi töihin ja nyt olen ollut kotona kohta pari vuotta ja aion nauttia rauhassa.
    Tämä on meidän viimeinen joten kohta kutsuu taas työelämä ja silloin on sitä rumbaa.
    Vie lapsi tarhaan, käy töissä..kaupassa yms.
    Koko ajan jotakin tekemistä sitten taas.
    Nyt vien kerran viikossa esikoista tanssitunnille ja se riittää :)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla kokemuksiasi :) pienen vauvan kanssa on toki tavallaan helpompaa, mutta samalla taas parivuotiaan kanssa voi touhuta enemmän ja sillä lailla arki on mukavampaa.

      Poista
  4. Meilläki mennään rennommin, esikoinen on toki 2-3krt viikossa päiväkodissa, eli silloin heti aamusta ulos viemään hänet ja takas kotiin kahden pienemmän kanssa. Onneks pk on tien toisella puolella. Muuten vaan ollaan kotona, ulkoillaan ja sellaista rentoa. :) Luulen että jos minulla olisi oma auto käytössä lapsilla olisi enemmän harrastuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auto kyllä helpottaa jos liikkuu paljon ja pidempiä matkoja, kiva kun teillä on lyhyt matka hoitopaikkaan. Mä en tiedä miten kestäisin jos joutuisin kerhoaamuina lähtemään bussilla viemään poikia :D

      Poista
  5. Mitä Sami tekee työkseen ? Hyvä, että töitä riittä, mutta varmaan olisi mielellään enemmän kotona pienten lasten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sami on rakennusalalla. Normaalisti tuntiperustaisessa työssä päivät on "tavallisia" 8 tunnin päiviä, mutta nyt tekee vissiin kolmea eri urakkaa niin saa olla melkein aamusta iltaan töissä :D Saahan siitä onneksi enemmän rahaa mutta välillä tuntuu kyllä siltä että olisin mieluummin köyhä jos saisin pitää Samia hieman enemmän kotona :)

      Poista

Kiitos kommentista!