Kaksplus.fi

24. syyskuuta 2015

Korvissa kaikuu lohduton itku

Tänään iltapäivällä ajeltiin poikien kanssa anopille kyläilemään. Oltiin aamulla käyty ostamassa Joelille uusi istuin autoon ja siinä samalla Hugo sai siirtyä turvakaukalosta tavalliseen turvaistuimeen. Ensimmäinen lyhyt matka lastentarvikeliikkeestä kerholle sujui mainiosti. Hugo katseli ympärilleen ihmeissään kun vihdoin näki jotain muuta kuin kaukalon laidat. Siihen se ongelmattomuus sitten jäikin ja kotimatka kerhosta oli jo itkuinen ja rauhaton. Hugo on aina ollut paljon isoveljiään tyytymättömämpi vauva, eli melko kiukkuinen ja itkuinen. Autossa matkustamisesta hän ei ole koskaan tykännyt, mutta meillä on jo monen kuukauden ajan sujunut sen suhteen paremmin - kun autoillaan monta kertaa viikossa luulisi vauvan pikkuhiljaa tottuvan autossa istumiseen. Pieni ei tietenkään ymmärrä, ettei huutaminen auta, vaikka hänelle kuinka yrittäisi selittää asiaa. Hugon ensimmäiset kuukaudet sujuivat täyttä kurkkua rääkymällä sekä lyhyet että pitkät matkat säästä, vireystilasta ja mahdollisesta nälästä/kylläisyydestä huolimatta. Hugo vain huusi. Huusi ja huusi ja huusi minkä pienen pieniltä keuhkoiltaan kykeni. 

IMG_20150924_123530

Kuten jokainen autoa ajanut henkilö tietää, on liikenteessä oltava rauhallinen ja valpas, jotta pystyy takaamaan turvallisen ajon sekä oman että kanssa-autoilijoiden puolesta. Jos takapenkillä soi palosireeni ottaa se luonnollisesti aivoon, vaikka kuinka yrittäisi sulkea äänen mielestään. Kun ääni sen lisäksi on oma rakas lapsi, joka hysteerisenä kärsii jostain selittämättömästä ahdistuksesta, tulee äidinvaisto mukaan peliin. Pakko olisi päästä eteenpäin, mutta sielu ja sydän ei kestä huutoa, joka ei ota loppuakseen. Kun rääkyvän vauvan lisäksi takapenkillä on kaksi muutakin mölisijää, aivot menevät täysin ylikierroksille. Joutuu sulkemaan korvansa täysin jotta pystyy keskittymään siihen, että pääsee turvallisesti määränpäähän. 

Koska meillä on arkena paljon pakollisia menoja, oli pakko vain kestää huutoa ja laskea matka-ajan arvion kolminkertaisena jotta pystyisi jokaisella bussipysäkillä pysähtyä rauhoittelemaan vauvaa, tai edes näyttämään naamansa hänelle ja laittamaan tuttia takaisin suuhun. Rauhoittelu oli täysin turhaa, mutta yritin kai sillä saada edes hetkellistä mielenrahuaa itselleni, olen sentään tehnyt jotain enkä kylmästi jatkanut matkaa huudosta riippumatta. Kaikki ne tunteet ahdistuksesta ärsyyntyneisyyteen ja siihen riittämättömyyden tunteeseen kun ei saa huutoa loppumaan kasaantuu väkisinkin mieleen. Useamman kuukauden ajan huutoa kuunnellessani aloin lopulta pelkäämään liikenteeseen lähtöä. Inhosin kerhopäiviä, muskaripäiviä, kaikkia autolla tehtäviä matkoja. En pysty selittämään sitä kauhua jota tunsin joka kerta kävellessäni autoa kohti turvakaukalo kainalossa. 

Kuukausien jälkeen huudolle turtunut mieleni sanoi lopulta itsensä irti ja kaikki siitä aiheutunut stressi purkautui eräänä joulukuisena iltapäivänä vajaa vuosi sitten. Ne tapahtumat palautuivat tänään mieleeni yhtä vahvoina kuin siinä hetkessä. Sinä iltapäivänä kotimatkalla muskarin joulujuhlassa päässäni pimeni täysin. Hugo tuntui huutvaan kovempaa kuin koskaan ennen, ja pelottavan sekunnin murto-osan ajan ehdin ajatella, että seuraavaksi painan kaasupolkimen pohjaan ja ajan täysillä päin puuta, en kestä enää. Huusin ja itkin kilpaa takapenkin kanssa ja sain pysäytettyä autoni tienlaitaan. En ole eläessäni pelännyt niin paljon kuin sinä hetkenä, kun kompuroin autosta ulos ja lyyhistyin takaovelle vauvani viereen holtittomasti itkien, helpottuneena siitä että olimme edelleen elossa mutta täysin murtuneena loputtoman itkun kuuntelusta. Olen ikuisesti kiitollinen sille ystävälliselle ohikulkeneelle koiranulkoiluttajalle joka huomasi hätäni ja tuli apuun, soittaen ambulanssin ja lohduttaen samalla minua ja vauvaa sekä tapahtuneesta häkeltyneitä isoveljiäkin. Tuo ihana nainen haki jopa kotoaan pojilleni mehua ja Aku Ankka-lehtiä ambulanssin sekä isäni tultua paikalle. 

IMG_20150924_094804

Tuon romahduksen jälkeen jaksoin yllättävän hyvin taas kuunnella sitä huutoa, joka jatkui edelleen jokaisella automatkalla. Jaksoin uskoa parempaan, aikaan jolloin Hugo ei ehkä enää huutaisi. Lopulta Hugo alkoikin tottumaan autossa istumiseen ja huudon määrä väheni jokaisen ajetun matkan jälkeen. Hän on edelleen todella tyytymätön, kitisee ja märisee, mutta ei sentään huuda jatkuvasti. Tänään hän kuitenkin päätti jatkaa vauvana harjoittamaansa toimintaa ja rääkyi suoraa kurkkua koko reilun puolen tunnin ajomatkan poikien mummin luo. Vaikka olen onnistunut olemaan tyyni ratin takana kitinästä huolimatta tänään en jostain syystä siihen kyennyt. "Ei, ei, EI! Ei tätä voi tapahtua taas. Mikä hänellä on hätänä? Kaiken pitäisi olla hyvin! Miksi hän vain huutaa? Miksi se ei lopu? En kestä!" Ahdistus ja muistot palasivat niin elävinä mieleeni. Laitoin radion niin kovalle kuin lasten korvien takia uskalsin ja suljin korvani huudolta sekä lukitsin ajatukset pois mielestäni. Selvittiin huudosta huolimatta kunnialla neljän ruuhkan keskeltä perille ja heti auton pysähdyttyä Hugo oli taas oma aurinkoinen itsensä, lukuun ottamatta kyyneleitä poskilla. Toivon, ettei huuto johtunut uudesta istuimesta, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi olla mukavampi eikä huonompi. Hugo näkee ulos paremmin, jalat mahtuvat liikkumaan ja näköyhteys isoveljiinkin toimii. Pelottaa, että se kaikki huuto tulee toistumaan tulevilla automatkoilla. Pelottaa, pystynkö oppimaan taas käsittelemään sitä huutoa, kun olin jo tottunut siihen, ettei automatkat enää olleetkaan täysin sietämättömiä.

Miten teidän lapset viihtyvät autossa?

Kuvituksena päivän autoilufiilikset (ne hyvät hetket) Instagram @jenskujne

28 kommenttia:

  1. Meillä on onneksi yllättävän hyvin viihdytty autossa aina. Mutta kyllä joskus tulee niitä huutokohtauksia. Mun pää ei tahdo muutenkaan kestää sellaista turhaa meteliä - en tiedä miksi, mut se on ärsyttänyt aina. Yleensä jos puhe ei auta niin väännän radion täysille... Ja huutokin hiljenee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kyllä sama, että monesti meteli häiritsee, etenkin autoa ajaessa. Oman lapsen huuto on kahta kamalampi asia :( Onneksi teillä viihdytään paremmin autossa!:)

      Poista
  2. Meillä huudettiin jonkin verran autossa n. 1/2vuotiaaksi asti mikäli vauva oli hereillä. Yksin ajellessa lasten kanssa se ei tosiaan kovin mieltäylentävää ollut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kurjaa että teilläkin on ollut hankalaa :( Toivottavasti nyt sujuu paremmin!

      Poista
  3. Meillä huudettiin jonkin verran autossa n. 1/2vuotiaaksi asti mikäli vauva oli hereillä. Yksin ajellessa lasten kanssa se ei tosiaan kovin mieltäylentävää ollut...

    VastaaPoista
  4. Meillä kans tää kolmas on sellanen joka huutaa aika paljon autossa. ei yhtä paljon kun teillä. vastasyntyneenä enemmän. ei niin paljon kun auto liikkeessä mutta jos pysähty valoihin alkoi kauhea huuto. Se on kyllä kamalaa. ja stressaavaa. Nyt kun 7kk on helpottunu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että teillä on helpottanut. :) Mua harmittaa, että meilläkin alko menee jo paremmin mutta nyt taas matkat on olleet hankalia. Ei onneksi ihan kurkkusuorana huutoa tuon yhden matkan jälkeen, mutta tosi paljon kitinää/itkua/marisemista :(

      Poista
    2. Oliko teillä sitten pidempi väli kun ette käyttäneet autoa? Vai alkoiko huuto vaan yllättäin uudestaan vaikka autoa on koko ajan käytetty? Onko siinä tapahtunut jotain muutoksia? Esim Hugon paikan tai veljiensä paikan suhteen? Toi turvatyyny saattaa kyllä kolarissa laueta vaikka olisi pois päältä. Autoliikkeessä sen voi käydä kuitenkin varmistamassa että miten on teidän auton mallissa onko yleistä että laukeaa. Olen kuullut että monet käyvät juuri liikkeessä ja siellä kertovat jos se mahdollisesti saattaa pois päältä tilassakin olla vaaraksi. Olen myös kuullut että sen saisi liikkeessä kokonaan pois otettua, vaikka siksi aikaa kun lapsi edessä tulee matkustamaan. Nykyäänhän on ollut puhetta myös siitä ettei se turvatyyny kovin turvallinen ole aikuisellekaan, vaan saattaa aiheuttaa pahemmat vauriot kuin itse kolari. Sinuna miettisin tätä vaihtoehtoa sillä etupenkillä usein vauvat viihtyvät paremmin :/ Harmi että teillä jo meni hyvin ja sitten taas huononi..

      Poista
  5. Matkustaako Hugo etu- vai takapenkillä? Voisiko paikan vaihdolla helpottaa tilannetta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takapenkillä. Joskus vauvana pidin kaukaloa myös etupenkillä, mutta mua pelotti kovasti (ja edelleen mietityttää), että turvatyyny laukeaisi off-asennosta huolimatta. Näinkin voi kuulemma käydä, tosin riski on varmaan hyvin pieni :/

      Poista
  6. Olet aivan mahtava äiti. En muuta osaa sanoa. Näin itse lapsettomana, mutta usean lapsen kummitätinä ihailen tapaasi käsitellä lapsia ja kuinka paljon selvästi rakastat heitä. Usko minua, se huuto loppuu aikanaan. Se on kamalaa, väsyttävää ja ahdistaa niin että sydän tuntuu tulevan suusta pihalle, mutta se kyllä loppuu, kunhan vain jaksat kärsivällisesti odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi. Kiva saada ymmärrystä ja tsemppiä myös lapsettomalta :) Sait mulle tosi hyvän mielen <3

      Poista
    2. Se oli tarkoituksenikin <3

      Poista
  7. Mulla tuli ekana mieleen, että auttaisiko kääntää Hugo naama menosuuntaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en uskalla laittaa, kun on niin pieni. Kyllähän noita naama menosuuntaan-istuimia on paljon tutkittu ja kehuttu, mutta silti uskon että se turvallisin on selkä menosuuntaan. Vähän jo kivisti kääntää 3v3kk Alex kasvot menosuuntaan. Ruotsissakin suositus on 4-vuotta, suomessa se 3v. :) Ja koska tässä välissä on ollut pitkä jakso jolloin matkat on sujuneet suhteellisen hyvin, en usko että kääntäminen olisi mikään välttämättömyys.

      Poista
  8. Mulla tuli ekana mieleen, että auttaisiko kääntää Hugo naama menosuuntaan?

    VastaaPoista
  9. Mulla tuli ekana mieleen, että auttaisiko kääntää Hugo naama menosuuntaan?

    VastaaPoista
  10. Kasvot menosuuntaan auttoi meillä, voisi kokeilla teilläkin. Usein lapset saattavat kärsiä myös pahoinvoinnista, joka saattaa yltyä selkä menosuuntaan matkustaessa. Toivottavasti keksitte ratkaisun, eihän tuo ole mukavaa niin äidille, sisaruksille kuin Hugolle itselleenkään :( Miksi muuten keskimmäinen lapsistanne istuu keskellä kasvot menosuuntaan? Eikö vanhin olisi viisainta sijoittaa keskelle? Hän voisi ehkä samalla yrittää rauhoitella Hugoa. Tuo keskipaikka on kyllä vaarallinen kaikille pienille mutta minkäs teet jos on 3 lasta kyydittävänä. Teillä kyllä näyttäisi olevan harkitusti valitut istuimet niin luulisi että se tekee keskipaikasta edes hiukan turvallisemman :) Tsempit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas olen ymmärtänyt, että keskipaikka on oikeastaan kaikista turvallisin, optimaalisin paikka turvaistuimelle! :o Kumpikohan pitää paikkansa, täytyisi selvitellä... Alex matkustaa nyt keskipenkillä, koska Joelin auton omilla vöillä kiinnitettävään penkkiin olisi tosi hankala saada vöitä kiinni kun pitäisi kurotella keskipenkin vyöpalikkaan asti. Ehkä pieni murhe, täytyy miettiä tuota paikkojen vaihtoa. Aiemmin Joelin istuessa keskellä hän kyllä olikin aika hyvänä apuna Hugon viihdyttämisessä :) Olen miettinyt pahoinvointiakin syyksi, mutta en ymmärrä miksi se olisi sitten loppunut kuukausiksi, kun autoilu on sujunut paremmin. En usko että kasvot menosuuntaan auttaisi, ja pidän selkä menosuuntaan matkustamista turvallisempana. Kiitos kuitenkin neuvoista ja tsempeistä :)

      Poista
    2. Autoliiton sivuilla kerrotaan keskipaikan olevat turvallisin jos mietitään esim että auto törmää sinun autosi sivuun, saattaa se silloin kyljestä osua reunalla istuviin jos vauhti on kova. Tämän takia pienimmän lapsista turvakaukalossaan tulisi istua mielellään keskellä. Sivuilla myös suositellaan selkämenosuuntaan matkustamista 4 vuotiaaseen saakka. Myös etupenkillä voi lasta pitää turvatyynyn ollessa pois päältä, mutta joihinkin autoihin sähkövian tullessa saattaa turvatyyny avautua kolarissa, tämän ongelman saa hoidettua sillä autojen maahantuoja (kysy liikkeestä) voi ottaa turvatyynyn kokonaan pois käytöstä siksi aikaa kun lapset ovat pieniä :) käy ihmeessä lukemassa näitä sivuja autoliitto.fi. Lisäksi jos kasvot menosuuntaan haluaa, on palkki-istuin tähän erittäin turvallinen ( sellainen missä on palkki lapsen vartalon edessä estämässä lasta lentämästä tuolista)

      Poista
  11. Kokeile etupenkille.näkee aina sinut esim :)
    Voisi helpottaa oloa.
    Monista autoista saa airbagin pois liikkeessä jos sitä ei voi itse kytkeä pois päältä.
    Tai sitten kasvot menosuuntaan, vaikka onkin vielä pieni mutta ehkä se helpottaisi ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkään tuossa etupenkillä matkustamisesta vaan että turvatyyny jostain syystä laukeaisikin vaikka se olisi off-asennossa. :( En tiedä onko aiheeton pelko, ja riski on varmaan minimaalinen mutta ymmärtääkseni niinkin on käynyt .

      Poista
  12. Meillä sama tilanne. Vauva tosin 3kk huutanut autossa ihan pienestä pitäen :( Reilun tunnin mökki matkat aikanakaan ei rauhotuta. Se on rankkaa ja vaatii voimaa. Ei ole kiva kuunnella toisen sydäntä raastavaa itkua. Tulee itsellekin väkisin pahamieli. Sitten kun suuttuu tulee entistä pahempi mieli ja morkkis minulle ainakin miksi menkn hermostumaan, miksi koroti ääntäni.. olen huono äiti kun ei pää kestä tyyppiset ajatukset mieleen. Niistä ainakin pitäisi päästä eroon. Toivottavasti sinä et niitä koe. Olet huippu äiti ja me jotka olemme saaneet astetta vaikeammat vauvat tarvitsemme enemmän sisua ja armoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kurjaa kuulla että teilläkin kärsitään samasta ongelmasta! Tunnen tuskasi! :( Tiedän itsekin sen turhautumisen kun ensin yrittää rauhallisesti huudella vauvalle takapenkillä ettei ole hätää, seuraavaksi tulee se ahdistus että mikset vaan lopeta sitä huutamista kun ei se mitään auta! Vauva raukka kun ei tajua, niin turhaahan sille on ärsyyntyä. Hurjasti tsemppiä teillekin, ei se sinusta huonoa äitiä tee että vauvasi ei siedä autossa oloa. Toivottavasti teillä helpottaisi pian <3

      Poista
  13. Kasvot menosuuntaan, kannattaa kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo voisi olla ratkaisu ja varmasti auttaa monia samantapaisessa tilanteessa, jos lapsi esim kärsii matkapahoinvoinnista. Eihän vauva osaa selittää miksi huutaa :/ Meillä kuitenkin matkat ovat sujuneet lähes huudoitta muutaman kuukauden ajan, eli en usko että meidän kohdalla auttaa, tai johtuu siitä.

      Poista
  14. Tyttö 1v 4kk ja vihaa autoa. Meillä ei omaa autoa ole, joten kovin usein ei kyydissä ole mutta kun on, niin se on aikamoista huutoa alusta loppuun. kesällä oli 2vkoa auto lainassa ja yllätykseksi 2.5h mökkimatkat menikin ihan hyvin, kun ajoitettiin päikkäreiden aikaan. Toki naama punasena siinäkin huusi kunnes uni vei voiton. Se tunne on kamala, kun toinen vaan huutaa. Kun yrität sieltä seasta sanoin selittää ettei ole hätää, äiti on tässä, ei ole hätää, ei kestä kauaa. Mutta eihän se pieni tajua. Eikä asiaa todellakaan auta se että omat sekä etenkin appivanhemmat aina jaksaa ihmetellä "miten se nyt noin huutaa? Yleensä lapset aina tykkää olla autossa ja nukahtavat vaan. Kyllähän sen ois pitänyt jo tottua".
    Voimia kauheasti, eihän sille vaan voi mitään kun teidänkin on kuljettava paikasta toiseen. Kyllä Hugokin tulevaisuudessa tajuaa,että ei se huuto auta, eikä äiti kiusaa, että on vaan kestettävä.

    -jompompula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! :( Onneksi ette sentään joudu autoilemaan kovin usein, niin ei tarvitse rääkätä lasta tai omia korvia ja hermoja huutoa kuunnellessa. Mullekin on monesti ihmetelty sitä, kun yleensä kaikki vauvat viihtyy autossa, että miten Hugo voi olla niin kamalan vastaan sitä. Jaksan kyllä uskoa että asia helpottuu Hugon kasvaessa, ja olihan meillä jo helpompikin vaihe, joka nyt otti takapakkia. Kiitos tsempeistä ja paljon jaksamisia teillekin jos autolla joudutte kulkemaan huutavan tyttöraukan kanssa :/

      Poista

Kiitos kommentista!