Kaksplus.fi

7. elokuuta 2015

Hugo 10 kuukautta

Hugo täytti reilu viikko sitten kymmenen kuukautta. Kameralle vakava, luonnossa niin iloinen ja tyytyväinen vauva on alkanut näyttämään luonnettaan. On mielenkiintoista seurata kuopuksen kasvua ja kehitystä omanlaiseksi persoonaksi. Lisääntyneestä kiukkuisuudesta voisin kyllä luopua, mutta uskon sen johtuvan pian tulevista hampaista. Hugolla on edelleen vain kaksi pientä hammasta, mutta sormet ovat olleet suussa jo toista kuukautta ja kieli on poskella jatkuvasti. Pinsettiote on hallussa joten suuhun eksyy usein myös pikkukiviä ja roskia. Toivottavasti hampaat pian jo puhkeaisivat kun ovat pientä kiusaanneet jo niin pitkään.

_DSC0393_1 _DSC0482_1

Hugo rakastaa palloja eniten maailmassa ja leikkisi niillä mieluusti päivät pitkät. Muihin lempileikkeihin kuuluu purkkitornien kaataminen sekä kaikenlainen tuhmailu, kuten roskiskaapin tonkiminen. Syöttötuolissa istuminen on inhokkipuuhaa ja sieltä hän yrittääkin kavuta kaikin keinoin pois, kääntää päätään pois lusikan luota ja kehtaa vielä ihmetellä miksei sitä ruokaa ilmesty suuuhun. Jos joskus on tarvetta sanoa tiukasti "Hugo nyt mamma suuttuu", niin alahuuli alkaa väpättämään ja seuraa lohduton loukkaantumis-itku. Varsinaista eroahdistusta tai vierastusta emme ole kokeneet, mutta monesti jonkun lähtiessä kotoa Hugo alkaa itkemään oven sulkeuduttua. Toisaalta, pieni herkkis suuttuu aina kun joku ovi menee kiinni, oli hän sitten pyrkimässä ovelle päin tai toisella puolella asuntoa. Hugo vaikuttaa muutenkin veljiään hieman rauhallisemmalta ja herkemmältä, säikkyy kovia ääniä ja yhtäkkisiä tapahtumia, jota tietenkin hankaloittaa isoveljien rajut ja äänekkäät leikit. Yleisesti Hugo on kuitenkin varsin sopeutuvainen tapaus.

_DSC0424_2 _DSC0462_1

Yöt menevät edelleen hyvin. Yhdeksän jälkeen Hugo juo iltamaitonsa ja yhtenäistä unta riittää sen jälkeen aamukahdeksaan asti. Päiväunia nukutaan kahdet, n. 12:30-15 ja 18-19. Ruoka maistuu hyvin kun sille tuulelle sattuu, mutta tosiaan lusikan välttely on myös hauskaa touhua, joten ruokailutilanteet vaativat usein pitkää pinnaa ja sotkunsietokykyä. Nyt ollaan pikkuhiljaa alettu totuttelemaan myös hapanmaitotuotteisiin. Soseiden teko alkaa kyllästyttämään, joten olen pyrkinyt tekemään Hugolle sopivaa ruokaa koko perheelle, jättäen Hugon annoksesta pois tietyt hänelle soveltumattomat ainesosat ja mausteet.

_DSC0511_1

Hugo kävelee tukevasti tukia vasten ja konttaaminen on sivuuttanut vauvamaisen ryömimisen täysin. Kiipeily sujuu yli kaikenlaisten esteiden ja vauhtia riittää. Isoveljet ovat oppineet tietyt leikit joilla saa kuopuksen takuuvarmasti nauramaan ja veljekset osaavatkin hienosti touhuta interaktiivisesti keskenään. Alexin kanssa on edelleen hieman mustasukkaisuusongelmia, joten saa olla tarkkana tönimisestä ja potkimisesta. Välillä taas Alex on oikea rakastavan isoveljen esimerkkitapaus eli onneksi ne pahat teot pikkuveljeä kohtaan eivät ole jokahetkisiä. Hugo on ympäristöstään hyvin kiinnostunut pieni tutkimusmatkailija, joka viihtyy nykyään pitkiäkin hetkiä ihan itsekseen. Välillä on kuitenkin tultava tankkaamaan läheisyyttä mamman syliin. Pihalla on kiva tutkia jokaista pientä yksityiskohtaa hiekanjyviä myöten, pienen ihmisen tiedonjano sekä kiinnostus maailmaa kohtaan on vallan kiehtovaa. 

2 kommenttia:

  1. Hugo on kyllä aina niin valloittava kuvissa! Hänestä jotenkin välittyy sellainen seesteinen herkkyys. Veljensä taas kuvienkin perusteella vaikuttavat vilkkailta pojilta. Ovat hyvää vastapainoa toisilleen :) En tiedä onko epäkohteliasta näin udella, mutta oletteko tulleet millaiseen tulokseen neljännen lapsen suhteen? Odotan aina vaan koska se Jenni taas päivittää olevansa raskaana :D Minusta sinulle sopii todella hyvin äitiys, ja on hienoa että nuori pari uskaltaa perustaa ison perheen. Nykyään todella monella on vain yksi lapsi ja sitten havahdutaan 35 vuotiaana että haluaakin lisää lapsia. Eikä siinäkään toki mitään pahaa ole, mahdollisuudet vain ovat pienemmät :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kivasta kommentista :) Hugo on kyllä toistaiseksi veljiään rauhallisempi, saa nähdä mihin suuntaan luonne lähtee kehittymään hänen kasvaessa. Neljännen lapsen kohtalo on avoin. Minä haluaisin, Sami taas ei ole varma. Siitä ollaan kuitenkin yhtä mieltä, että ihan lähiaikoina sitä ei ole tulossa :D minä kuitenkin haluaisin enintään neljän vuoden ikäeron, koska itse koen että kaikki vauva-ajat ja uhmaiät olisi helpompaa hoitaa kerralla pois alta :)

      Poista

Kiitos kommentista!