Kaksplus.fi

26. elokuuta 2015

Pakastin hyötykäyttöön

Monen muun tavoin minullakin on tapana täyttää pakastinta kesäaikaan, jotta voi talvellakin nauttia kesän kausituotteista. Enimmäkseen olen pakastanut marjoja, mutta meillä käytetään pakastinta hyväksi myös monella muullakin tapaa. Meidän jääkaapissa on pelkästään pieni pakastelokero, joten heti muutettuamme tänne nykyiseen kotiin ostimme erillisen arkkupakastimen. Pakastimesta löytyy yleensä leipää, vihanneksia, marjoja ja Hugon ruokaa.

pakastin3 pakastin1 pakasti2 pakastin5

Tänä kesänä pakstin mansikkaa ja mustikkaa. Sain myös mummilta punaisia viinimarjoja ja karviaisia. Sen lisäksi olen tajunnut fiksuksi pakastaa ruoanlaiton yhteydessä ylijääviä ainesosia hävikin minimoidakseni. Kuka nyt käyttäisi esimerkiksi kokonaisen purjon yhteen ruokaan? Tuoreiden yrttien kanssa koin aiemmin ongelmaksi sen, etten jotain tiettyä ruokaa tehdessäni tarvinnut kokonaista ruukullista yrttejä. Yrtit eivät minun käsittelyssäni kestä kovin pitkään huoneenlämmössä tai viileässä, joten monesti ne nahistuivat käyttökelvottomiksi ja joutuivat roskiin. Kesti kauan tajuta niinkin helppo asia, kuin jäljelle jäävien yrttien pakastaminen. Useimmiten käytetään basilikaa, ruohosipulia ja persiljaa. Pakastan ylijäävät yrtit pieniin rasioihin valmiiksi pilkottuna ja sieltä niitä on helppo noukkia seuraavaan tarpeeseen. Yrttien lisäksi tosiaan purjo on sellainen mitä meiltä yleensä löytyy. Pilkottu sipuli on myös helppo pakastaa. 

Isosta pakastimesta on hyötyä myös jos jaksaa kaupoissa katsella esimerkiksi tarjouslihoja. Minä saatan ostaa alennushintaista kanaa tai jauhelihaa, jotta pakastimessa on jotain hätävaraa mistä tehdä ruokaa, ja säästäähän siinä muutamia senttejä. Tuoreesta lohestakin minulla on tapana ostaa isompi pala kerrallaan ja jakaa se kahteen osaan, puolet heti syötäväksi ja puolet pakastimeen, vaikka valmiiksi perattuna ja pilkottuna.

Mitä teillä pakastetaan?

24. elokuuta 2015

Flunssaviikon kuulumisia

Viikko on mennyt aivan kamalassa flunssassa. Olen viettänyt suurimman osan ajasta sänkypotilaana yrittäen selvitä vain pakollisista arkikuvioista ja lastenhoidosta lepäilyn lomassa. Kurja tilanne, että satuin sairastumaan juuri nyt kun Samilla on töissä kiirettä, sillä minun kärsiessäni kotona Sami on painanut duunia aamusta iltaan ja on siis pystynyt auttamaan lastenhoidossa normaalia vähemmän. Surkea yhtälö. Oikein säälittää kuinka lapsilta on mennyt lähes koko viikko sisätiloissa kauniista säästä huolimatta eikä mammasta ole ollut leikkikaveriksi. Onneksi sentään kerhopäivät ovat piristäneet vaikka sinne vieminen ja sieltä hakeminenkin oli aikamoinen ponnistus. Tässä instagram-kuvin hieman kuulumisia flunssaviikolta.

IMG_20150816_182735
Sunnuntaina ennen flunssan iskua vietettiin kummityttöni 1-vuotissynttäreitä. Pihlalle oli järjestetty ihanat prinsessajuhlat hattaroineen ja vaahtokarkkeineen ja päivänsankari vaikutti oikein iloiselta.

IMG_20150816_192903
Olen saanut kuulla kavereiltani monesti olevan sisäisesti aikamoinen kukkahattutäti, joten ostin itselleni mätsäävän paidan! 

IMG_20150817_204533
Hugo on oppinut kiipeämään syöttötuolissa ja hän nouseekin koko ajan seisoma-asentoon ruokailun aikana. Kun mamma kieltää, Hugo loukkaantuu. Kostoksi levitetään puurot joka paikkaan, jotta tyhmä mamma joutuisi siivoamaan.

IMG_20150818_103020
Ensimmäinen kerhopäivä! Kerhon nettisivuilla ja vanhemmille lähetetyissä sähköposteissa oli väärät päivämäärät jonka takia me yritettiin kerhoon jo viikkoa liian aikaiseksi, eikä oltu ainoita! Vieläkin ärsyttää, että tuollaisia mokia voi edes tapahtua. Onneksi poikien harmitus meni pian ohitse. Tällä kertaa päästiin kerhoon asti, Alexkin ensimmäistä kertaa.

IMG_20150818_151736
Flunssaisen mamman huono omatunto läsnäolon puutteesta sai kokkailemaan ylijäämävaahtokarkeista S'mores-herkkuja välipalaksi. Alex ei pahemmin piitannut, van halusi kurkkuja, joten herkuttelu jäi mun ja Joelin hommaksi.

IMG_20150820_182322
Meillä on surkea huumori ja tässä päivälevolla nauratti joku tosi pönttö pieruvitsi...

IMG_20150820_203146
Siivoilin kaappeja ja löysin melkein neljän vuoden takaisen polttarivihon! Tankotanssia oli hauska kokeilla mutta oikeasti hemmetin vaikeaa. En ollut kovin hyvä, siitä on videomateriaaliakin todisteeksi.

IMG_20150821_081541 IMG_20150821_104758 Perjantai-aamu alkoi letkeästi sängyssä loikoillen. Pinnasänkyyn mahtuu nähätävästi useampi vauva ja vielä enemmän pehmoleluja, eikä tee edes tiukkaa. Pojat on kyllä vekkuleita kun joka aamu on tuotava kaikki nukkukaverit Hugon luo näytille. Aamupäivällä siskoni vei isommat pojat gamla mommolle ja me saatin Hugon kanssa siksi aikaa söpö Mochi-koira kaveriksi.

IMG_20150822_183838
Aloitettiin vihdoin eräs kauan suunnitteilla ollut projekti täällä kotona, nimittäin makuuhuoneiden vaihto. Tämä kaapin purkaminen osoittautu hyväksi todisteeksi miksei meidän koskaan kannata alkaa talonrakentajiksi. Sami osasi ammattilaisena kyllä hommansa, mutta minä siinä vieressä nalkutin minkä kerkesin asioista joista en tiedä mitään ja otin vielä osumaa sekä kaapinovesta että Samin kyynärpäästäkin. Ja nyt me joudutaan elää ilman vaatekaappia melkein viikon verran, kun odotellaan uuden toimitusta.

IMG_20150823_171657 Sunnuntaiajelulla kurvailtiin ohi Naistenklinikan ja mulla tuli yhtäkkiä kova hinku synnyttämään. Synnytys ei ehkä ole mikään maailman mukavin tapahtuma, mutta silti siinä on jotain niin ihanaa, että tekisi mieli synnyttää taas! Sami ei oikein pitänyt ideasta "tehdäänkö lisää vauvoja" eikä se kyllä olisi auttanutkaan tämän hetkiseen synnytyshimoon. Voisipa sitä synnyttää ilman raskausaikaa ja vauvaa...

IMG_20150823_191956 IMG_20150824_121510 Kuva lainattu Katjan Instagramista IMG_20150823_210402 Viikko huipentui flunssan hieman parannuttua tuplatreffeille Linnanmäelle. Ostettiin iltarannekkeet ja huristeltiin muutaman tunnin ajan laitteissa ystäväpariskunnan kanssa. Mä olen nuorempana ollut oikea hurjapää, mutta nyt täytyi myöntää pupun menneen pöksyyn, sillä tähän uuteen Kingi-laitteeseen en uskaltanut mennä! En muutenkaan pidä putoamisen tunteesta, joten ajatus vapaapudotuksesta tuntui hieman liian inhottavalta. Me sitten nappailtiin Katjan kanssa selfieitä sillä aikaa kun miehet kävivät Kingissä. Ja lopuksi tietenkin ryhmäselfie!

Nyt saa flunssa luvan väistyä, sillä tämä viikko on täynnä ohjelmaa! On kirkkoharjoitusta, juhlapaikan koristelua, minireissu Lahteen, kerhopäiviä, vieraita Kemistä, lisää remontointia sun muuta. Lauantaina viikko huipentuu rakkaiden ystävien häihin. Pojat pääsevät mommolle ja papalle yökylään ja me saadaan revitellä tanssilattialla yöhön asti. Vielä yskittää kovasti, mutta pidän peukut pystyssä että saadaan olla tämä viikko terveinä! Hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa kaikille!

15. elokuuta 2015

Piha-BBQ

Eilen kokoonnuttiin pihakavereiden kanssa juhlimaan kesää grillibileiden merkeissä. Meidän talon väki on todella läheisiä ollakseen naapureita ja ollaankin vietetty lähes kaikki kesäpäivät yhdessä pihalla. En ole koskaan törmännyt samanlaiseen naapurustoon ja se onkin yksi suurimmista syistä miksi ahtaudumme edelleen viisihenkisenä perheenä pieneen asuntoon - emme halua muuttaa täältä pois jonnekin kolkkoon naapurustoon jossa hädin tuskin moikataan naapuria hississä.

_DSC0388_1 _DSC0390_1 _DSC0392_1 _DSC0408_1

Minä kurvasin kesken juhlien käymään ystäväni hääpukusovituksessa, ihan mahtavaa että saan olla mukana järjestämässä rakkaan ystävän häitä. Enää kaksi viikkoa h-hetkeen! Alkaa kaasoakin jännittää.. Tullessani kotiin pukusovituksesta grilli oli jo kuumana. Nautittiin ruoasta ja hyvästä seurasta. Ostettiin pihabileisiin grillattavaa jokseenkin nyyttäriperjaatteella ja kaikki saatiin mahamme täyteen. Lapsilla oli hauskaa saadessaan leikkiä kavereiden kanssa koko päivän ja vetäydyttiin omiin koteihimme vasta juuri ennen nukkumaanmenoaikaa.

_DSC0404_1 _DSC0417_1 _DSC0425_1 _DSC0397_1

Illalla lähdin itse vielä keskustaan ystäväni kanssa, biletettiin pitkästä aikaa pitkälle yöhön ja aamulla herätessäni jalkani tuntuivat tonnin painoisilta kaiken tanssimisen jälkeen. Nykyään en pahemmin välitä humaltumisesta ja juon tosi maltillisesti, joten heräsin lyhyistä yöunista huolimatta pirteänä ja hyvinvoivana syksyn ensimmäiseen vauvauintiin. Tänään on Samin vuoro lähteä juhlimaan, joten valvon lasten unta yksin kotona. Taidan kyllä itsekin kömpiä jo unten maille univelkoja kuittaamaan.

Testailin muuten näitä kuvia ottaessani uutta linssiä jonka lainasin isältäni. Mun kameran rungossa tää toimii vaan manuaalisella tarkennuksella jonka käytön oppimiseen näemmä menee hetki. Käsisäätöinen tarkennus ei tosiaan ole hyvä juttu jatkuvasti liikkuvia lapsia kuvatessa.

Millaisia naapureita teillä lukijoilla on? Suppusuita, tervehdystuttuja vai jopa ihan kavereita?

11. elokuuta 2015

Tervetuloa!

Tervetuloa Hutimeni-blogiin!

hutimenibanneri1 _DSC0506_1

Kuten kerroin aiemmin, Vauva, älä itke tänä yönä ei oikein ollut enää ajankohtainen nimi blogille. Pohdin uutta nimeä pitkään ja hartaasti, sillä halusin blogille nimen joka ei olisi liian kohdistettu johonkin tiettyyn aihepiiriin kuten aiemmat nimet ovat olleet. Halusin blogille nimen, joka olisi jollain tavalla minulle merkityksellinen.

Taustana Hutimeni-nimelle on alunperin kälyjeni väännös sukunimestämme. Kun joku ei mene ihan nappiin, se on hutimeni, eli juuri sitä mitä se onkin: huti meni, vähän sinnepäin. Blogin suhteen se kuvastaa sitä, ettei tätä touhua tarvitse ottaa liian vakavasti - tämä blogi ei ole mikään kiiltokuvayksilö. Se on epätäydellisen täydellinen, omanlaatuinen. Jatkan edelleen samaa linjaa kuin tähän asti, eli kirjoitan mitä haluan, milloin haluan. Postaustoiveita otan toki mielelläni vastaan, jos teillä sellaisia on!

Aikeeni oli siirtää blogi omaan osoitteeseen www.hutimeniblogi.com mutta toistaiseksi minulla on hieman teknisiä ongelmia sen suhteen, eli pysyn vielä tässä vanhassa osoitteessa ennen kuin saan ongelmat ratkaistua. Tällaisissa tilanteissa kaipaisi mieluusti portaalien taustajoukkoja, teknistä tukea ja ammatillista osaamista, mä en nimittäin todellakaan osaa mitään tietokonehommia!

Mitä pidätte uudesta nimestä ja ulkoasusta?

10. elokuuta 2015

Fine day Sunday

Koska Samin kesäloma siirtyi ja todennäköisesti peruuntui kokonaan työkiireiden takia, tuntuu viikonloppujen yhteiset vapaapäivät entistä tärkeämmiltä. Yhteistä aikaa on vain kaksi päivää viikossa, ellei lauantaisinkin pidä tehdä töitä. Olen aina sanonut Samille että hän saa tehdä juuri niin paljon töitä kun jaksaa, mutta harmittaahan se, että kesälomista joutuu tinkimään. Kuitenkin täytyy muistaa olla kiitollisia siitä, että töitä riittää ja että pitkälti Samin työpanoksen takia meillä on mahdollista pitää lapset kotihoidossa.

_DSC0383_1 _DSC0389_1 _DSC0419_1 _DSC0422_1 _DSC0423_1 _DSC0438_1 _DSC0462_1

Eilen vietettiin ihana kesäpäivä jalkapallokentällä sekä leikkipuistossa. Joel on kovasti innostunut jalkapallosta ja tykkää käydä isänsä kanssa isolla kentällä potkimassa. Tällä kertaa kentillä oli meneillään jonkunlainen turnaus, joten tilaa vapaaseen potkutteluun ei hirveästi ollut. Siirryttiin aika pian viereiselle leikkikentälle kiipeilemään ja leikkimään. Pikkasen hirvitti pienet poikani korkealla kiipeilytelineessä, mutta lapset taitavat olla luonnostaan ketteriä ja rohkeita, siellä ne vaan painoivat menemään korkeuksissa. Yritin itsekin liukua coolisti sellaisesta kolmen metrin korkuisesta tangosta alas, mutta coolisti se ei mennyt ja pikkasen pelotti vanhaa mamma-reppanaa. Hugo keskittyi mutustelemaan kiviä ja roskia, yllätys. Sorapohjainen leikkipaikka taisi olla pienelle ukkelille pala taivasta.

_DSC0468_1

Kotiuduttuamme puistosta järjestettiin pihalla pannukakkujuhlat vanhempieni kanssa. Pihalle sattuneet naapurit kutsuttiin tietenkin mukaan ja saatiin koko leipomani pellillinen syötyä hujauksessa. Saatiin pihalle kunnon pöytä keväällä naapureiden ostettua itselleen uudet kalusteet. Kuinka ihanaa että he tajusivat jättää vanhan pöytäryhmän tuohon pihalle, siinä ollaan syöty välipalaa ja päivällistä porukalla koko viikon mittaan kun säät ovat vihdoin hellineet. Viihdyttiin pihalla iltapala-aikaan asti leikkien ja jutellen.

_DSC0502_1 _DSC0545_1 _DSC0536_1

Ostin muuten lauantaina hetken mielijohteesta ihanan hapsuhelmaisen pitsitopin, vaikka joskus teininä vannoin etten enää ikinä käytä napapaitoja. Tämä näytti kuitenkin sovituskopissa niin ihanalta että oli pakko kotiuttaa se. Tiedättekö muuten sen fiiliksen, kun sovituskopissa hyvältä näyttänyt vaate ei kotipeilissä olekaan niin kivan näköinen? Niin käy minulle usein, mutta tällä kertaa toppi oli kiva vielä kotonakin. Korkeavyötäröisten shortsien kanssa tuo ei ollut ollenkaan paha, ja treeni-innon myötä ahdistus löllömahaa kohtaankin alkaa hälvetä. Tykkään mintunvihreästä tosi paljon ja tämä taisi olla kuudes sen värinen vaatekappaleeni, converseja mukaan laskematta. Napsittiin Samin kanssa eilen illalla muutamat asukuvat kalliolla. Mulle on edelleen kovin hankalaa yrittää olla luontevasti kameran edessä ja nyt meillä oli vielä naapurin pikkutytöt yleisönä! Näitä kuvia ottaessani huomasin kuitenkin, että se on ihan totta että kun tuntee näyttävänsä hyvältä se myös välittyy kuviin. Eilinen oli kyllä kaikin tavoin ihana päivä, näitä lisää!

9. elokuuta 2015

Uudet tuulet puhaltaa

Blogini nimi on muuttunut blogitaipaleeni aikana useita kertoja. En ole koskaan ollut erityisen kiintynyt mihinkään nimeen jonka takia olen jossain kohtaa kyllästynyt ja kaivannut muutosta. Blogin yksi tärkeimpiä asioita on nimi, sillä se on asia jonka tulisi kuvastaa blogia ja kirjoittajaa, jäädä mieleen ja olla erilainen kuin muut. Blogini vanhoissa nimissä ongelmia on ollut useampia. Ne ovat olleet persoonattomia, liian yksityiskohtaisia ja blogin aihepiirin suhteen jossain kohtaa uloskasvaneita. En ole koskaan laittanut paljoa ajatusta blogin nimen keksimiselle, vaan nimet ovat muuttuneet jokseenkin hetken mielijohteesta.

Matkalla vatsasta maailmaan - tällä nimellä aloitin blogin positiivisen raskaustestin jälkeen. Voin kuvitella samannimisiä tai ainakin samantyylisiä raskausblogeja löytyvän pilvin pimein.

Möykyn maailma - Joelia kutsuttiin vauvana Möykyksi, mutta sen hellittelynimen jäätyä vähemmälle käytölle nimi ei tietenkään enää ollut ajankohtainen.

Pienen pojan elämää - nimi koki loppunsa kun pienelle pojalle syntyi veli eikä blogin pääosassa ollutkaan enää vain yksi pieni poika.

Vauva, älä itke tänä yönä jää pian historiaan. Kuopuksen vauvavuosi on ohitse, eikä varmuutta seuraavista vauvoista ole. Tämäkään nimi ei siis enää oikein tue blogin aihepiiriä ja luonnetta.

blogiuudistus1
Blogin nimen vaihtamisessa on omat riskinsä. Löytääkö lukijat blogiin uudella nimellä? Kärsiikö blogin 'brändi'? Minusta nämä on pieniä haittoja verrattuna siihen, jos blogi ei tunnu kirjoittajalle oikealta. Minun blogini on pieni ja pidän sitä ensisijaisesti kuitenin itselleni, joten ei se haittaa jos jokunen lukija eksyy matkan varrella. Ne, jotka blogia haluavat seurata jatkossakin löytävät meidät samalta Facebook-sivulta kuin aiemminkin ja uudelleenohjauksen pitäisi toimia uuteen osoitteeseen myös tältä sivulta. 

Tulevaa nimeä olen pohtinut pitkään ja hartaasti. Minulla on siihen henkilökohtainen kytkös, se on ajaton ja persoonallinen, ja ennen kaikkea se tuntuu omalta. Se ei ole sellainen, jota tarvitsisi muuttaa elämäntilanteen mukaan. Olkaa siis kuulolla, blogi kokee pian uudistuksen!

7. elokuuta 2015

Hugo 10 kuukautta

Hugo täytti reilu viikko sitten kymmenen kuukautta. Kameralle vakava, luonnossa niin iloinen ja tyytyväinen vauva on alkanut näyttämään luonnettaan. On mielenkiintoista seurata kuopuksen kasvua ja kehitystä omanlaiseksi persoonaksi. Lisääntyneestä kiukkuisuudesta voisin kyllä luopua, mutta uskon sen johtuvan pian tulevista hampaista. Hugolla on edelleen vain kaksi pientä hammasta, mutta sormet ovat olleet suussa jo toista kuukautta ja kieli on poskella jatkuvasti. Pinsettiote on hallussa joten suuhun eksyy usein myös pikkukiviä ja roskia. Toivottavasti hampaat pian jo puhkeaisivat kun ovat pientä kiusaanneet jo niin pitkään.

_DSC0393_1 _DSC0482_1

Hugo rakastaa palloja eniten maailmassa ja leikkisi niillä mieluusti päivät pitkät. Muihin lempileikkeihin kuuluu purkkitornien kaataminen sekä kaikenlainen tuhmailu, kuten roskiskaapin tonkiminen. Syöttötuolissa istuminen on inhokkipuuhaa ja sieltä hän yrittääkin kavuta kaikin keinoin pois, kääntää päätään pois lusikan luota ja kehtaa vielä ihmetellä miksei sitä ruokaa ilmesty suuuhun. Jos joskus on tarvetta sanoa tiukasti "Hugo nyt mamma suuttuu", niin alahuuli alkaa väpättämään ja seuraa lohduton loukkaantumis-itku. Varsinaista eroahdistusta tai vierastusta emme ole kokeneet, mutta monesti jonkun lähtiessä kotoa Hugo alkaa itkemään oven sulkeuduttua. Toisaalta, pieni herkkis suuttuu aina kun joku ovi menee kiinni, oli hän sitten pyrkimässä ovelle päin tai toisella puolella asuntoa. Hugo vaikuttaa muutenkin veljiään hieman rauhallisemmalta ja herkemmältä, säikkyy kovia ääniä ja yhtäkkisiä tapahtumia, jota tietenkin hankaloittaa isoveljien rajut ja äänekkäät leikit. Yleisesti Hugo on kuitenkin varsin sopeutuvainen tapaus.

_DSC0424_2 _DSC0462_1

Yöt menevät edelleen hyvin. Yhdeksän jälkeen Hugo juo iltamaitonsa ja yhtenäistä unta riittää sen jälkeen aamukahdeksaan asti. Päiväunia nukutaan kahdet, n. 12:30-15 ja 18-19. Ruoka maistuu hyvin kun sille tuulelle sattuu, mutta tosiaan lusikan välttely on myös hauskaa touhua, joten ruokailutilanteet vaativat usein pitkää pinnaa ja sotkunsietokykyä. Nyt ollaan pikkuhiljaa alettu totuttelemaan myös hapanmaitotuotteisiin. Soseiden teko alkaa kyllästyttämään, joten olen pyrkinyt tekemään Hugolle sopivaa ruokaa koko perheelle, jättäen Hugon annoksesta pois tietyt hänelle soveltumattomat ainesosat ja mausteet.

_DSC0511_1

Hugo kävelee tukevasti tukia vasten ja konttaaminen on sivuuttanut vauvamaisen ryömimisen täysin. Kiipeily sujuu yli kaikenlaisten esteiden ja vauhtia riittää. Isoveljet ovat oppineet tietyt leikit joilla saa kuopuksen takuuvarmasti nauramaan ja veljekset osaavatkin hienosti touhuta interaktiivisesti keskenään. Alexin kanssa on edelleen hieman mustasukkaisuusongelmia, joten saa olla tarkkana tönimisestä ja potkimisesta. Välillä taas Alex on oikea rakastavan isoveljen esimerkkitapaus eli onneksi ne pahat teot pikkuveljeä kohtaan eivät ole jokahetkisiä. Hugo on ympäristöstään hyvin kiinnostunut pieni tutkimusmatkailija, joka viihtyy nykyään pitkiäkin hetkiä ihan itsekseen. Välillä on kuitenkin tultava tankkaamaan läheisyyttä mamman syliin. Pihalla on kiva tutkia jokaista pientä yksityiskohtaa hiekanjyviä myöten, pienen ihmisen tiedonjano sekä kiinnostus maailmaa kohtaan on vallan kiehtovaa. 

4. elokuuta 2015

Lomatunnelmia Kesälahdelta

_DSC0191_2 _DSC0208_1 Kesis_15_323_1 _DSC0310_1 _DSC0230_1 _DSC0354_1 _DSC0369_1 Kesis_15_332 Kesis_15_341 _DSC0250_1 Kesis_15_342

Lähdin viime viikolla reissuun lasten kanssa, suuntana Pohjois-Karjalan Kesälahti. Ollaan oltu siellä vanhempeni asuntovaunulla joka kesä, välillä koko perheen voimin ja välillä ilman Samia. Tällä kertaa Samilla oli niin kiirettä töissä että joutui perumaan suunnitellun lomansa eikä sen takia päässyt mukaamme. Viiden tunnin ajomatka yksin kolmen lapsen kanssa huolestutti, mutta saatiin onneksi sovittua vanhempieni kanssa, että he tulevat minua vastaan jotta saisin matkaseuraa edes osalle matkasta. Kolme tuntia meni lasten kanssa yllättävän helposti, Hugo nukkui koko matkan ja isommat pojat jaksoivat lukea kirjoja ja höpötellä keskenään. Loppumatkasta sain äitini kaveriksi ja hyvä niin, sillä Hugolla meinasi loppua huumori totaalisesti kesken.

Säät eivät olleet mitä parhaimmat, mutta kyllä me silti jaksettiin ulkoilla ja nauttia. Joel viihtyi 16-asteisessa järvessä yllättävän hyvin, mutta me olimme Alexin kanssa hieman vähemmän reippaita uinnin suhteen. Itse kävin saunasta vain äkkiä pulahtamassa, vesi oli niin kylmää että meinasin jäätyä pystyyn. Pojat innostuivat kovasti mustikoiden poimimisesta ja autoralli hiekkarannalla oli tietinkin hittileikki. Lomamme jäi hieman lyhyeen, sillä en uskaltanut jäädä lasten kanssa yksin reissuun, joten palasimme kotiin jo torstaina. Kotimatkalla jaoimme lapset kahteen autoon ja suurin osa matkustusajasta sujui unten mailla. Kameran käyttö jäi lomalla hieman vähiin, joten osa kuvista on lainattu isäni muistikortilta. Credits: Mika Jussila