Kaksplus.fi

18. heinäkuuta 2015

Palautuminen, osa 4.

_DSC0009_1 _DSC0023_2

Aiemmat postaukset: Osa 1, Osa 2, Osa 3.

Synnytyksestä on nyt aikaa melkein kymmenen kuukautta. Imetys on loppunut ja keho on palautumassa ihan normaaliin hormonitasapainoonsa kaiken myllerryksen jälkeen. Kolmen raskauden merkit näkyvät kehossa. Vaikka lihaksisto on palautunut suhteellisen hyvin, roikkuu vatsan iho löysänä ja rinnat ovat muuttuneet imetyksen jäljiltä sellaisiksi kuuluisiksi tyhjiksi patalapuiksi. Olen yrittänyt työstää asennettani itseäni kohtaan, mutta parannettavaa löytyy vielä. Olen aina ollut epävarma itsestäni mutta nyt olen vihdoin tajunnut sen olevan vain omassa päässäni ja että ikuisten olen huono - mantrojen sijaan pitäisi täyttää pää niillä positiivisilla ajatuksilla. Kelpaan, olen hyvä, olen kaikin puolin sopiva.

Kehon palautumisen suhteen olen vihdoin ottanut askeleen eteenpäin. Treenin suhteen kuitenkin ryhdistäytynyt ja aloitinkin tiiviin 16 viikon treeniohjelman. Tällä hetkellä olen viikossa viisi, ja vaikka en olekaan noudattanut ohjelmaa ihan pilkulleen niin jonkunlaista tulosta on jo havaittavissa. Treeniohjelma on nopea ja tehokas, lihakset huutavat hoosiannaa ja treenaaminen sujuu todella helposti kotona, sillä se vie aikaa vain 30-45 minuuttia kerrallaan 5-6 kertaa viikossa. Päiväuniaikaan täällä ei siis löhöillä, vaan huhkitaan ja hikoillaan! Ruokavalion ja syömisen kanssa olen edelleen ihan hukassa ja se ei tietenkään auta palautumiseen, sillä sanotaanhan sitä, että laihdutukseen ja kiinteytymiseen treenaaminen vaikuttaa 20% ja ruokavalio 80%. Korvaan ruuan herkuilla ja napostelen, sillä mulla ole varsinaista ruokahalua tai näläntunnetta. Imetyksen vähennyttyä ja myöhemmin loputtua kokonaan myös paino on jumittanut. Olen lihonut muutaman kilon ja nyt ennen raskautta-painoon on matkaa 6-6,5 kg. No, ketäpä sitä syyttämään muuta kuin itseään. Eikä sillä painollakaan ole loppupeleissä niin suurta merkitystä. Painan edelleen suunnilleen saman verran kuin viisi vuotta sitten, ennen lapsia.

Palautumisprosessia kuvatessani itsekriittisyys puskee taas vahvasti esiin. Peilin edessä kroppa näyttää hyvältä, kroppa tuntuu hyvältä mutta kuviin se ei omasta mielestä välity. Sitä yrittää valita asennot ja kuvakulmat sen mukaan, että näyttäisi mahdollisimman hyvältä mutta mitä jäykempi kuvissa on sen huonompi lopputulos on. Lopulta annoin periksi ja totesin, etten voi näyttää muulta kuin siltä miltä näytän. En voi huijata itselleni vartaloa jota minulla ei ole. Mitä sitten, jos iho roikkuu tai jenkkakahvat puristavat? Ei se haittaa, eikä se poseeraamalla muutu miksikään. 

4 kommenttia:

  1. Upea nainen! Hienosti olet palautunut, ole ylpeä vartalostasi! Kaunis kolmen lapsen äiti. :) Mä niin tykkään lukea tätä sun blogia! Itse oon vasta aloittanut bloggaamisen. Tuuhan kurkkaamaan neljankanssa.blogspot.fi! Löytyy facebookistakin nimellä Neljän kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentista ja lämpimistä sanoistasi <3 Pitäisi vaan osata olla itsevarmempi ja tyytyväisempi siihen mitä on :D

      Poista
  2. Ai mikä löysä vatsanahka?? xD näkisit mun! Sä olet upeassa kunnossa nainen!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahahha näkisitpä kun istun! :DDD se on jotain kamalaa... Noin seistessä se on onneksi ihan ookoo :DD Kiitos<3

      Poista

Kiitos kommentista!