Nahkaverhoillut ensiaskeleet

Sain alkuvuodesta eräältä lukijalta postaustoiveen liittyen vauvan ensikenkiin. Lupasin palata asiaan aiheen ollessa meille ajankohtaisempi, joten nyt Hugon alettua kävelemään pieniä pätkiä tuen varassa on aika paneutua aiheeseen tarkemmin. Toivottaasti kyseinen lukija vielä saa jotain irti tästä postauksesta näin neljän kuukauden viiveellä. 

Joel oppi kävelemään yksivuotiaana. Halusimme panostaa hyviin kenkiin, joten kotiutimme Tepsut Stockalta 60€ hintaan (postaus täällä). Jo tuolloin kauhistelin hintaa kengistä, jotka hyvässä lykyssä mahtuisi päälle muutaman kuukauden ajan. Joelilla oli hieman vaikeuksia tottua kenkiinsä, mutta muistaakseni ymmärrys kenkiä kohtaan karttui lopulta vain muutamassa päivässä. Monesti puhutaan, ettei lapsella saisi pitää käytettyjä kenkiä, mutta ei käynyt edes mielessä hävittää kuudenkympin kenkiä ja ostaa pikkuveljelle taas uudet kengät seuraavana vuonna. Alex sai siis käyttöönsä Joelin vanhat Tepsut ollessaan noin kymmenen kuukauden ikäinen. Osaamisesta huolimatta Alex uskalsi lähteä itse kävelemään vasta pari kuukautta myöhemmin, yksivuotiaana. Käytettyjen kenkien kierräyksen haitoille en suonut ajatustakaan, vaan kengät tulivat käyttöön hyvillä mielin. En jaksa uskoa, että muutaman kuukauden (satunnais)käytössä kengät ehtisivät muotoutua ollenkaan mihinkään saatika että käytetyt kengät voisivat aiheuttaa lapselle asentovirheitä tai kävelyhankaluuksia. Ja olisihan se nyt hemmetinmoista tuhlaamista muutenkin ostaa aina vaan uusia kenkiä kaikille. 

 
En muista miten Alexilla kesti tottuminen kenkiin, mutta Hugo ainakin omaksui tossut heti. Voisin kuvitella, että helppo hyväksyntä johtuu siitä, ettei Hugo alkuun ottanut edes askeleita ja sai siis tottua kenkiinsä turvallisesti kontaten kuten ennenkin. Nyt Hugo kävelee jo käsistä tuettuna pitkiä matkoja pihalla, mutta sisällä tuenvarainen kävely jää muutamaan haparoivaan askeleeseen. Muutenkaan tueksi ei yleensä riitä kävelykärry tai muu väline, vaan Hugo vaatii saada kävellä aikuisen kanssa käsi kädessä. Joelille pidettiin alussa kenkiä sisälläkin välillä juuri tuon totuttelun takia, mutta se ei ole ollut Alexin tai Hugon kanssa tarpeen. Hugo kulkee välillä ulkona myös paljain jaloin, joten askel ei totu kenkään liiaksi ja jalat saavat tuntumaa maastoon ilman välikappaletta. Kengänkoko on tarkalla mittauksella aikoinaan Joelille valikoitunut 19, mutta luulen että samanikäisinä useimmilla vauvoilla on suunnilleen saman kokoiset jalat. Tilaa varpaiden ja kengänkärkien väliin tulisi jäädä noin puolitoista senttiä ja tukea enemmän jalka tarvitsee tilaa. Kunhan kengät pysyvät jalassa ne eivät voi olla liian isot. Solmittavissa kengissä jää mahdollisuus kiristää ja löysätä nauhoja tarpeen mukaan omalle jalalle sopivaksi. 



Yleisellä tasolla ollaan oltu Tepsuihin todella tyytyväisiä, kuten ehkä huomaakin siitä että ne ovat käytössä jo kolmatta kertaa. Alkuajan hintahirvitys on laantunut kun miettii, että kengät ovat saaneet paljon pidemmän käyttöiän kuin ne pari kuukautta yhden lapsen jaloissa. Meidän Tepsut ovat pysyneet myös todella hyvässä kunnossa. Kärjissä on konttaamisten jäljiltä kulumaa mutta muuten kengät ovat lähes uudenveroiset. Nahka oli selkeästi laadukas materiaalivalinta ja eivät nuo nyt maailman rumimmatkaan ole. Kaiken kaikkiaan suosittelisin valiltsemaan ensikengiksi laadukkaat yksilöt, mutta pelkäämättä myöskään tutkia kirpputorien tarjontaa. Ehkä ne, jotka minun mielipiteestäni eriävästi eivät halua kierrättää kenkiä useammalla omalla lapsella sentään tajuavat myydä kengät eteenpäin sellaiselle, joka ei karta vähänkäytettyjä ja uudenveroisia kenkiä. 

Suositteko uusia kenkiä vai uskallatteko hankkia lapsellenne käytetyt kengät?