Kaksplus.fi

31. heinäkuuta 2015

Nettikirpputorin löytöjä (arvonta!)

Yhteistyössä KidSpot ja Vähänkäytetty.fi

Oletteko kuulleet uudenlaisesta nettikirpputorista, jossa myynnin hoitaa puolestasi joku muu? Perinteisten Facebook-kirppareiden rinnalle on noussut uusi Vähänkäytetty.fi -nettikirppis. Käytäntö on helppo - ostokset hoidetaan samalla lailla kuin missä tahansa nettikaupassa: selaillaan tarjontaa, klikkaillaan tuotteet ostoskoriin ja maksetaan tilaus. Myymisestä mulla ei ole kokemusta mutta sekin vaikuttaa varsin helpolta. Kuvaa myytävät tuotteet, hyväksytä tuotteet kirpputorin ylläpidolle, postita tuotteet kirpputorin keskusvarastoon ja odotella myyntituottojen tilitystä. Jos vertaa esimerkiksi aiemmin mainittuihin fb-kirpputoreihin, näkisin suurimpana etuna sen, ettei tarvitse ravata postissa jokatoinen päivä. Riittää, kun postittaa kerralla kaikki myyntituotteensa kirpputorille. Tämän tyylisellä nettikirppiksellä säästyy myös aikaa sekä vaivaa. Livekirppisten ja somekirppisten sijaan nettikirppiksellä ei tarvitse huolehtia pöytien järjestelystä, ilmoitusten poistoista eikä eri kirppisten eri säännöistä seinäkuvakieltoineen. Ei tarvitse huolehtia av-, yv- tai jono-huuteluista, arvioida postukuluja, odottaa tilisiirtoja tai käydä postissa neljästi viikossa.


vähänkäytetty

Tilauksen tekeminen oli jostain syystä minulle hieman hankalaa, sillä jätin selaimen auki siksi aikaa kun laitoin lapsia nukkumaan ja tullessani hetken päästä jatkamaan tilausta ostoskori oli tyhjentynyt. Toinen huono puoli oli se, ettei kahta alennuskoodia saanyt syötettyä samaan aikaan. Sain siis lahjakortilla alennusta tilauksestani mutta en pystynyt käyttämään ilmaisten postikulujen koodia. Toisaalta voisin kuvitella, että monessa nettikaupassa on sama käytäntö, ettei useampaa alennuskoodia voi käyttää päällekkäin. Postikulut ovat kiinteät, 6,90€ tilausta kohden, eli kannattaa ostaa enemmän kerrallaan. Lähetys on aina vakuutettu katoamisen tai rikkoutumisen varalta ja siitä saa aina seurantakoodin. Vähänkäytetty.fi on lahjoittaa jokaisesta myydystä tuotteesta pienen summan hyväntekeväisyyteen. Asiakas saa itse valita yhteisytökumppaneista mihin hyväntekeväisyyskohteeseen ostamiensa tuotteiden lahjoitus osoitetaan. Jos myyntiin laitetut tuotteet eivät mene kaupaksi määräajassa, myyjä voi halutessaan lahjoittaa jäljellä olevat tuotteet Suomen Punaiselle ristille.

kirppu_2 kirppu1

Myöhään maanantai-iltana tehty tilaus saapui toimipisteeseen noudettavaksi jo keskiviikkoaamupäivänä! Olin ajatellut toimituksen vievän useita päiviä joten tämä oli iloinen yllätys! Paketista paljastui minulle muutamat uudet- ja uudenveroiset vaatteet sekä pojille erilaisia pelejä. Suurin hitti oli ehdottomasti kuvissakin näkyvä kirppusammakkomikälie-peli, jota on pelattu lomalla ahkeraan. Yhteistyön merkeissä sain myös mahdollisuuden tarjota teille 20€ ostosrahaa ja mahdollisuuden tutustua Vähänkäytetty.fi-nettikirpputoriin. Osallistuminen on helppoa: jätä sähköpostiosoitteesi kommenttina tähän postaukseen, niin olet mukana arvonnassa. Arvonta on käynnissä 7.8.2015 klo 23:00 asti. Lahjakortti toimitetaan voittajalle sähköpostitse. Arpaonnea!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT. Kiitos osallistujille. Lahjakortin voittaja on viivi.korpela@hotmail.com

27. heinäkuuta 2015

Pikaloma Tampereella

Viime viikonloppu sujui lomailun merkeissä Tampereella. Alunperin aikomuksemme oli mennä siskoni luo yökylään, mutta totesimme ettei neljä aikuista ja kolme lasta millään tavoin ahtaudu yöksi yhden makuuhuoneen asuntoon. Siskoni sitten ehdotti, että varaisimme itsellemme hotellin ja jättäisimme pojat yökyläilemään, joten näin tehtiin!

_DSC0008_1_DSC0012_1
IMG_20150727_234517

Lähdettiin lauantai-aamuna ajamaan kohti Tamperetta jossa aloitettiin päivä pitämällä ruoka- ja leikkitauko Ikeassa. Sen jälkeen suunnattiin siskoni luo, jossa huomattiin että poikien vaate- ja vaippakassi oli jäänyt kotiin. Ei muuta kuin kiireellä läheisimpään kauppaan hätävara-ostoksille ennen sulkemisaikaa. Tokmannilta löytyi ennakkoluuloistani huolimatta onneksi kaikki tarvittava, jopa sellaisia vaatteita joita voidaan hyvin käyttää myöhemminkin. Kaupasta suunnattiin leikkipuistoon jonka jälkeen me jo Samin kanssa lähdettiinkin kesustaan päin kohti hotelliamme. 

_DSC0039_1 _DSC0042_1 _DSC0048_1 IMG_20150725_214432 _DSC0060_1

Alunperin suunniteltiin testaavamme uusi Torni-hotelli, mutta netistä löytyi niin ristiriitaisia mielipiteitä ettei sitten tohdittu laittaa enemmän rahaa mahdolliseen pettymykseen. Hotelliksi valikoitui lopulta Scandic Tampere Station. Muutama mielekkäämpi hotellivaihtoehto karsiutui ollessaan jo täyteen buukattuja, sillä mattimyöhäisenä varasin hotellia vasta torstaina. Scandic Station on muistaakseni ihan uusi hotelli ja oltiin kyllä oikein tyytyväisiä. Meillä oli hieman normaalia tasokkaampi huone, mutta pieni pettymys oli kylpyammeen puuttuminen. Hotellissa vietettyjen öiden kohokohta on minulle yleensä kuumaan kylpyyn pulahtaminen illalla, mutta nyt jouduin tyytymään pelkkään suihkuun. 

Ei jaksettu lähteä illalliselle hotellia pidemmäksi, joten ruokapaikkana toimi hotellin yhteydessä sijaitseva Bistro Julienne. Ruoka oli hyvää ja palvelu nopeaa. Illallisen jälkeen lähdettiin katsastamaan Tornin Moro Sky Bar, jossa avartui kauniit näkymät Tampereen ylitse. Sää oli mainio ja baarin hintataso odotettua edullisempi. Itse pidän illanviettopaikoissa tärkeimpänä hyvää tanssilattiaa, mutta tässä baarissa hulppeat näkymät ja hyvä tunnelma oli kyllä keskipisteessä. Saimme seuraksemme Samin serkun, mutta viivyimme vain yksien juomien verran - väsy vei voiton. Nukahdin jo yhdeltätoista. Aamulla menimme rohkeasti aamupalalle pahimpaan ruuhka-aikaan mutta pienen näköinen ravintola veti pitkät jonot hetkessä lyhyiksi eikä istumapaikoistakaan tainnut olla pulaa. 

_DSC0065_1 _DSC0089_1 _DSC0103_1 _DSC0138_1 _DSC0147_1

Heti aamiaisen jälkeen kirjauduttiin ulos hotellista ja lähdettiin takaisin siskoni luo. Miehet jäivät Hugon päiväunivahdiksi ja me siskoni kanssa lähdettiin viemään poikia Särkänniemeen. Tarkoituksena oli mennä Koiramäkipuistoon mutta kaatosateen ja poikien toiveiden takia kohde vaihtuikin Delfinaarioksi. Sekä minulla että siskollani oli aika ristiriitaiset ajatukset delfinaariokäynnistä. Delfiinien elinoloista sun muista on puhuttu paljon mediassa ja tavallaan tuntuu väärältä antaa rahansa sellaiselle toiminnalle jota ei koe ihan oikeaksi. Täytyy kyllä sanoa, että kuolleen delfiininpoikasen luuranko esittelyvitriinissä delfinaarion aulassa oli aika hämmentävä, jopa mauton. Tällä kertaa tärkeintä oli kuitenkin järjestää pojille hauska päivä, joten eettiset ja moraaliset mietinnät saavat jäädä toiseen kertaan. Shown jälkeen pojat saivat ottaa kuvia Delfi-delfiinin kanssa, se oli Joelin mielestä parasta koko reissussa! 

Särkänniemestä hurautettiin hakemaan Hugo ja iskä ja jatkettiin matkaa kotiin pakkaamaan. Tänään minä ja pojat suuntasimme vaihteeksi nokan kohti Pohjois-Karjalaa ja saavuttiin Kesälahdelle pitkän ajomatkan jälkeen iltapäivällä. Sami joutui siirtämään kesälomaansa kiireellisen työprojektin takia, joten minä ja pojat lomaillaan vanhempieni kanssa. Täällä ollaan torstaihin asti jonka jälkeen päästään kotiin iskän luo.

24. heinäkuuta 2015

Nahkaverhoillut ensiaskeleet

Sain alkuvuodesta eräältä lukijalta postaustoiveen liittyen vauvan ensikenkiin. Lupasin palata asiaan aiheen ollessa meille ajankohtaisempi, joten nyt Hugon alettua kävelemään pieniä pätkiä tuen varassa on aika paneutua aiheeseen tarkemmin. Toivottaasti kyseinen lukija vielä saa jotain irti tästä postauksesta näin neljän kuukauden viiveellä. 

_DSC0022_1 _DSC0056_1

Joel oppi kävelemään yksivuotiaana. Halusimme panostaa hyviin kenkiin, joten kotiutimme Tepsut Stockalta 60€ hintaan (postaus täällä). Jo tuolloin kauhistelin hintaa kengistä, jotka hyvässä lykyssä mahtuisi päälle muutaman kuukauden ajan. Joelilla oli hieman vaikeuksia tottua kenkiinsä, mutta muistaakseni ymmärrys kenkiä kohtaan karttui lopulta vain muutamassa päivässä. Monesti puhutaan, ettei lapsella saisi pitää käytettyjä kenkiä, mutta ei käynyt edes mielessä hävittää kuudenkympin kenkiä ja ostaa pikkuveljelle taas uudet kengät seuraavana vuonna. Alex sai siis käyttöönsä Joelin vanhat Tepsut ollessaan noin kymmenen kuukauden ikäinen. Osaamisesta huolimatta Alex uskalsi lähteä itse kävelemään vasta pari kuukautta myöhemmin, yksivuotiaana. Käytettyjen kenkien kierräyksen haitoille en suonut ajatustakaan, vaan kengät tulivat käyttöön hyvillä mielin. En jaksa uskoa, että muutaman kuukauden (satunnais)käytössä kengät ehtisivät muotoutua ollenkaan mihinkään saatika että käytetyt kengät voisivat aiheuttaa lapselle asentovirheitä tai kävelyhankaluuksia. Ja olisihan se nyt hemmetinmoista tuhlaamista muutenkin ostaa aina vaan uusia kenkiä kaikille. 

_DSC0035_1 

En muista miten Alexilla kesti tottuminen kenkiin, mutta Hugo ainakin omaksui tossut heti. Voisin kuvitella, että helppo hyväksyntä johtuu siitä, ettei Hugo alkuun ottanut edes askeleita ja sai siis tottua kenkiinsä turvallisesti kontaten kuten ennenkin. Nyt Hugo kävelee jo käsistä tuettuna pitkiä matkoja pihalla, mutta sisällä tuenvarainen kävely jää muutamaan haparoivaan askeleeseen. Muutenkaan tueksi ei yleensä riitä kävelykärry tai muu väline, vaan Hugo vaatii saada kävellä aikuisen kanssa käsi kädessä. Joelille pidettiin alussa kenkiä sisälläkin välillä juuri tuon totuttelun takia, mutta se ei ole ollut Alexin tai Hugon kanssa tarpeen. Hugo kulkee välillä ulkona myös paljain jaloin, joten askel ei totu kenkään liiaksi ja jalat saavat tuntumaa maastoon ilman välikappaletta. Kengänkoko on tarkalla mittauksella aikoinaan Joelille valikoitunut 19, mutta luulen että samanikäisinä useimmilla vauvoilla on suunnilleen saman kokoiset jalat. Tilaa varpaiden ja kengänkärkien väliin tulisi jäädä noin puolitoista senttiä ja tukea enemmän jalka tarvitsee tilaa. Kunhan kengät pysyvät jalassa ne eivät voi olla liian isot. Solmittavissa kengissä jää mahdollisuus kiristää ja löysätä nauhoja tarpeen mukaan omalle jalalle sopivaksi. 

_DSC0041_1

Yleisellä tasolla ollaan oltu Tepsuihin todella tyytyväisiä, kuten ehkä huomaakin siitä että ne ovat käytössä jo kolmatta kertaa. Alkuajan hintahirvitys on laantunut kun miettii, että kengät ovat saaneet paljon pidemmän käyttöiän kuin ne pari kuukautta yhden lapsen jaloissa. Meidän Tepsut ovat pysyneet myös todella hyvässä kunnossa. Kärjissä on konttaamisten jäljiltä kulumaa mutta muuten kengät ovat lähes uudenveroiset. Nahka oli selkeästi laadukas materiaalivalinta ja eivät nuo nyt maailman rumimmatkaan ole. Kaiken kaikkiaan suosittelisin valiltsemaan ensikengiksi laadukkaat yksilöt, mutta pelkäämättä myöskään tutkia kirpputorien tarjontaa. Ehkä ne, jotka minun mielipiteestäni eriävästi eivät halua kierrättää kenkiä useammalla omalla lapsella sentään tajuavat myydä kengät eteenpäin sellaiselle, joka ei karta vähänkäytettyjä ja uudenveroisia kenkiä. 

Suositteko uusia kenkiä vai uskallatteko hankkia lapsellenne käytetyt kengät?

18. heinäkuuta 2015

Palautuminen, osa 4.

_DSC0009_1 _DSC0023_2

Aiemmat postaukset: Osa 1, Osa 2, Osa 3.

Synnytyksestä on nyt aikaa melkein kymmenen kuukautta. Imetys on loppunut ja keho on palautumassa ihan normaaliin hormonitasapainoonsa kaiken myllerryksen jälkeen. Kolmen raskauden merkit näkyvät kehossa. Vaikka lihaksisto on palautunut suhteellisen hyvin, roikkuu vatsan iho löysänä ja rinnat ovat muuttuneet imetyksen jäljiltä sellaisiksi kuuluisiksi tyhjiksi patalapuiksi. Olen yrittänyt työstää asennettani itseäni kohtaan, mutta parannettavaa löytyy vielä. Olen aina ollut epävarma itsestäni mutta nyt olen vihdoin tajunnut sen olevan vain omassa päässäni ja että ikuisten olen huono - mantrojen sijaan pitäisi täyttää pää niillä positiivisilla ajatuksilla. Kelpaan, olen hyvä, olen kaikin puolin sopiva.

Kehon palautumisen suhteen olen vihdoin ottanut askeleen eteenpäin. Treenin suhteen kuitenkin ryhdistäytynyt ja aloitinkin tiiviin 16 viikon treeniohjelman. Tällä hetkellä olen viikossa viisi, ja vaikka en olekaan noudattanut ohjelmaa ihan pilkulleen niin jonkunlaista tulosta on jo havaittavissa. Treeniohjelma on nopea ja tehokas, lihakset huutavat hoosiannaa ja treenaaminen sujuu todella helposti kotona, sillä se vie aikaa vain 30-45 minuuttia kerrallaan 5-6 kertaa viikossa. Päiväuniaikaan täällä ei siis löhöillä, vaan huhkitaan ja hikoillaan! Ruokavalion ja syömisen kanssa olen edelleen ihan hukassa ja se ei tietenkään auta palautumiseen, sillä sanotaanhan sitä, että laihdutukseen ja kiinteytymiseen treenaaminen vaikuttaa 20% ja ruokavalio 80%. Korvaan ruuan herkuilla ja napostelen, sillä mulla ole varsinaista ruokahalua tai näläntunnetta. Imetyksen vähennyttyä ja myöhemmin loputtua kokonaan myös paino on jumittanut. Olen lihonut muutaman kilon ja nyt ennen raskautta-painoon on matkaa 6-6,5 kg. No, ketäpä sitä syyttämään muuta kuin itseään. Eikä sillä painollakaan ole loppupeleissä niin suurta merkitystä. Painan edelleen suunnilleen saman verran kuin viisi vuotta sitten, ennen lapsia.

Palautumisprosessia kuvatessani itsekriittisyys puskee taas vahvasti esiin. Peilin edessä kroppa näyttää hyvältä, kroppa tuntuu hyvältä mutta kuviin se ei omasta mielestä välity. Sitä yrittää valita asennot ja kuvakulmat sen mukaan, että näyttäisi mahdollisimman hyvältä mutta mitä jäykempi kuvissa on sen huonompi lopputulos on. Lopulta annoin periksi ja totesin, etten voi näyttää muulta kuin siltä miltä näytän. En voi huijata itselleni vartaloa jota minulla ei ole. Mitä sitten, jos iho roikkuu tai jenkkakahvat puristavat? Ei se haittaa, eikä se poseeraamalla muutu miksikään. 

11. heinäkuuta 2015

Kaksi äitiä ja viisi lasta Linnanmäellä

_DSC0968_1 _DSC0973_1 _DSC0978_1 _DSC0980_1 _DSC0987_1 _DSC0999_1 _DSC1009_1 _DSC1019_1

Eilen ystäväni Neea lapsineen tuli aikaisin aamulla Kemistä luoksemme. Reissua oltiin salattu jo pitkään sillä tänään me vietämme yhteisen ystävämme polttareita ja Neean tänne tulo olisi tietenkin paljastanut polttariajankohdan morsiamelle. Aamu meinasi saada kamalan alun, kun heräsin Neean soittoon varttia yli seitsemän, eli varttia myöhemmin kuin heidän junansa olisi pitänyt jo olla perillä. Onneksi VR ei petä ja juna oli juuri sen verran myöhässä että ehdin hurauttaa kotoa juna-asemalle vieraitamme vastaan. Päiväksi oli suunnitteilla reissu Linnanmäelle mutta huonolta näytti sään puolesta kaatosateen ropistessa ikkunaa vasten. Onneksi iltapäivään mennessä sää selkeni ja loppupäivä oli oikein aurinkoinen. Pakkasimme siis viisi poikaamme matkaan ja suunnattiin lintsille.

Ilmainen lintsipäivä riitti meidän pojille varsin hyvin eikä mitään rannekkeita tarvittu. Riistohintaiset rannekkeet jotka ovat iästä ja koosta riippumatta kaikille saman hintaiset eivät houkutelleet. Tyhmä uudistus oli poistaa lastenrannekkeet, milloin ikinä se onkaan tehty. Linnanmäellä on kuitenkin yksitoista ilmaislaitetta joista seitsemän soveltuu alle metrin pituisille lapsille. Meidän pojat kiersivät kuusi laitetta ja tekivät muutamissa uusintakierroksen. Hugokin pääsi kanajunaan mamman kantorepun kyydissä ja käytiin maisematornissa koko lauman kanssa. Kolme- ja neljävuotiaille tämä määrä oli juuri sopiva. Jos haluaa saada elämyksiä pienellä budjetilla, on tämä siis mitä mainioin vaihtoehto kesäretkelle, kun pakkaa mukaan vielä omat eväät.

Oletteko käyneet Linnanmäellä "ilmaiseksi"?

9. heinäkuuta 2015

Arkikuulumisia instahöysteellä

Tulipas otettua hieman tahaton blogiloma. Radiohiljaisuus kätkee taakseen elämässämme tapahtuneen pienen käännöksen. Mitään dramaattista ei ole tapahtunut - Sami on alkanut tekemään vuorotyötä joka tarkoittaa sitä, että vuoroviikoin hän on normaalisti päivätöissä ja toisina viikkoina taas iltavuorossa. Muutoksessa on sekä hyvät että huonot puolensa, kuten useimmissa asioissa. Rauhallisissa aamuissa on omat viehätyksensä kuten esimerkiksi se, että normaalisti viideltä ylös raahautuva ahkera työmies saa nukkua hieman myöhempään. Toisaalta taas yksinäiset päivät ja illat puuroineen, pesuineen ja unillelaittoineen ovat osoittautuneet ainakin näin ensimmäisen viikon aikana hiton rankoiksi minulle. Satunnaiset yksinolemiset iltaisin on sujuneet ongelmitta, mutta viikon putkeen nukkumaanmenotaistelua kolmen lapsen kanssa vie yllättävän paljon enemmän voimia. Uskon kuitenkin, että tämä on pääosin tottumattomuutta ja helpottaa kun saa uudet rutiinit pyörimään.

IMG_20150630_151431 IMG_20150701_213705 IMG_20150703_163819 IMG_20150703_153026

Kesä tuli, ja me oltiin pihalla lähestulkoon aamusta iltaan. Joidenkin mielestä tämä oli kuitenkin liikaa, sillä joku tympääntynyt naapuri näki aiheelliseksi valittaa päiväsaikaan ulkoilevien lasten metelistä! Huh, kihisen vieläkin raivosta kun edes ajattelen asiaa. En ymmärrä miten joku elämäänsä kyllästynyt mummeli kokee oikeudekseen valittaa siitä, että lapset leikkivät kesäisin ulkona. Mummoraukalle korvatulpat ja menolippu vanhainkodin hiljaisuuteen olisi tarpeen! 

lehmälauma pihlis2
IMG_20150701_104523

Viime viikon alkuviikosta saimme ihanan kummityttöni sekä hänen isoveljensä illaksi hoitoon ja päästiin harjoittelemaan elämää viiden alle 5-vuotiaan kanssa. Vauvakuume ei siltikään kadonnut. Käytin tilanteen hyväksi ja napsin valloittavasta neidistä muutamia kuvia, jonka jälkeen Alexkin halusi mukaan kuvattavaksi. Keskiviikkona täytin 24 vuotta. Sami tavallaan unohti syntymäpäiväni, joten sain itse askarrella kortit itselleni poikien kanssa. Päivä kului kotona Samin ollessa pelaamassa jalkapalloa. Äiti tuli sentään kahville ja leipaisin mustikka-omenapiirakkaa iltapalaksi.

IMG_20150704_114826 IMG_20150704_194943 IMG_20150706_153209

Viikonloppuna minä ja Sami vietimme lapsetonta lomaa yhden yön verran mökillä isossa kaveriporukassa. Meille sattui hyvät kelit ja heitin talviturkkinikin meressä (vesi oli oikeasti uitavan lämmintä, ja siellä viihdyttiin tovi jos toinenkin). Hugon toinen yökyläreissu oli sujunut todella hyvin, tällä kertaa anopin hellässä huomassa isoveljet seuranaan tottakai. 

IMG_20150706_16381320150707_161704_1IMG_20150709_130337

Sitten kesä loppuikin, joten tämä viikko ollaan nautittu Suomen upeasta kesästä lenkkeillen sateessa pitkin rantaraittia, möyrien märässä hiekkalaatikossa, rakentaen majoja sisällä, herkutellen ja katsellen elokuvia. Iltaisin ollaan saatu Samin kanssa enemmän kahdenkeskeistä aikaa, kun aikaiset herätykset eivät ole kiirehtineen nukkumaanmenoa. Tänään Sami ja pojat suuntasivat aamusta jalkapallokentälle joten minä otin Hugon mukaani shoppailemaan. Tuli todettua että pieneen sovituskoppiin mahtuu myös ostoskärryillä jos tarve vaatii. 

Täällä on siis vietetty ihan tavallista arkielämää. Lomaillaan sitten kuunvaihteessa, joten terveiset Pekka Poudalle, että saisi olla paremmat kelit tulossa!

Suurin osa kuvista: Instagram @jenskujne

1. heinäkuuta 2015

Hugo 9kk

_DSC0563_1 _DSC0936_1 _DSC0916_1 _DSC0890_1 _DSC0920_1

Taas on kuukausi vierähtänyt ja Hugo on hieman lähempänä ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Tuntuu, ettei ole tapahtunut mitään sitten viime kuulumisten, mutta kuitenkin on tapahtunut kaikenlaista. Hugo on oppinut uudelleen istumaan, seisoo tukea vasten ja ottaa askeleita tuen varassa. Kontaten Hugo etenee useita metrejä, mutta jos hän tahtoo päästä lujaa hän ryömii. Hugo on siirtynyt täysin pulloruokintaan, eli imetys on loppunut. Tuntuu hieman haikealta, mutta päätös oli kuitenkin oikea. Eniten harmittaa, että jos tämä oli viimeinen imetystaipaleeni ikinä niin se loppui itkuiseen ja ahdistuneeseen imetyshetkeen. En ollut imettänyt puoleentoista vuorokauteen ystäväni häiden takia, ja seuraavana ilta ottaessani Hugon rinnalle hän imi vain tyhjää ja itki. "Ei täältä mitään tule, syökööt pullosta!". Hugo on onneksi ottanut imetyksen lopetuksen hyvin vastaan ja on myös lopettanut aamuyön heräilyt maidon perään. Nykyään Hugo nukkuu iltakymmenestä aamukahdeksaan ja syö aamupalansa yhdessä muiden kanssa yhdeksältä. Lueskelin vanhoja juttuja Joelin ja Alexin vauva-ajalta ja tuntuu, että Hugon puheenkehitys on veljiään hitaampaa. Hugo ei ääntelehdi juuri muuten kuin huutamalla ja mölisemällä. Hän ei tavujokeltele eikä tavaa sanoja, mutta ehkä se sieltä kohta tulee. Kovin paljon kerrottavaa ei riitä jokaiselle kuukaudelle, varsinkaan kun neuvolakäynnit mittoineenkin ovat tauolla sinne yhteen ikävuoteen asti. Tällä kertaa siis pelkät pikakuulumiset.

Seuraa Instagramissa @jenskujne ja Facebookissa Vauva, älä itke tänä yönä nähdäksesi enemmän!