Kaksplus.fi

18. kesäkuuta 2015

Vauva yökylässä

Viime viikonloppuna Hugo oli ensimmäistä kertaa yökylässä, kahdeksan ja puolen kuukauden ikäisenä. Hoitoon jättäminen oli vaikeaa, mutta vauva oli ollut todella kiltisti tuttujen isovanhempien luona. Hassuinta tässä yhtälössä on se, miten vauvan yökylään vieminen voi muuttua vaikeammaksi ja vaikeammaksi mitä enemmän lapsia on. Minulla on tosi helppo jättää Joel tai Alex yökylään, sillä tiedän että he viihtyvät. Mutta mitä liikkuu tuon pienen kahdeksankuisen pään sisällä, kun mamma ja iskä eivät yhtäkkiä olekaan paikalla? Kun ollaan tuntemattoma(mma)ssa paikassa eikä kotona?

_DSC0063_1

Joelin ollessa vauva olin itsekin hyvin epäkypsä, tyypillinen 19-vuotias, nuori äiti vailla huolta ja häivää. Vauvan hoitoon jättäminen ei tuntunut missään, menojalkaa vähän vipatti ja oli siistiä saada vapaata äitiydestä (jota olikin kestänyt niin huikean pitkään). Joel oli ensimmäistä kertaa yökylässä kolmen kuukauden ikäisenä, taisi olla jopa olla niin että yökyläily venyi vahingon kautta kahden yön pituiseksi. Ei omatunnontuskia, ei pelkoa kiintymyssuhteen rappeuttamisesta eikä pitkän imettämättömyyden vaikutuksesta maidontuloon tai imetyksen sujuvuuteen. Siitä lähtien Joel on ollut säännöllisen epäsäännöllisesti yökylässä, välillä olen laittanut viestiä hoitajalle tai soitellut kulumisia, välillä en. Täytyy kuitenkin sanoa, että onneksi olen kypsynyt ja viisastunut! En enää ikinä jättäisi alle vuoden ikäistä lasta reilun viikon ajaksi hoitoon!

Alexin kohdalla huomasin selkeästi suhtautuvani eri lailla yökyläilyihin. Alex laitettiin yöhoitoon ensimmäistä kertaa puolivuotiaana, pitkän harkinnan jälkeen. Imetys oli loppunut ja kyläreissulla olisi mukana tuttu ja turvallinen isoveli, tutuista hoitajista puhumattakaan. Monta puhelinsoittoa, viestiä ja huolestunutta ajatusta myöhemmin palattiin aamulla hakemaan poikia ja saimme kuulla kaiken sujuneen moitteettomasti. Taas tuli todettua, että vauvaa enemmän yökyläily taitaa olla äidille stressaavaa. Tiedän kyllä suositukset vauvojen poissaoloista äidin luota (tunti per ikäkuukausi / yö per ikävuosi), mutta uskallan käyttää maalaisjärkeäni ja havainnointikykyäni toteamaan, ettei tuttu ja turvallinen hoitopaikka tutun aikuisen hoidossa voi olla haitallista. Eri asia olisi lykätä vauva täysin tuntemattomalle hoitajalle paikkaan, jossa hän ei ole koskaan ennen ollut.

Seuraavaksi ollaankin jo Hugon vauva-ajassa. Tissistä riippuvainen vauva ei suostunut syömään tuttipulloa mistään hinnasta ja sitoi äidin olemaan luonaan kolmen tunnin välein ensimmäiset neljä kuukautta. Kun maito alkoi maistua tuttipullosta satunnaisia kertoja, pelkäsin hysteerisesti maidontulon loppuvan jos olisin poissa, pelkäsin vauvan alkavan hyljeksimään rintaa. Turhia pelkoja, mutta tulipahan oltua kotona aina. Psyykkasin itseäni Hugon syntymästä asti siihen, että puolivuotiaana jättäisin hänet isälleen hoitoon ja lähtisin ystäväni kanssa lahden toiselle puolelle häämekko-ostoksille. Peruin pupu pöksyssä koko matkan viime hetkellä - vauva ei pärjäsi, minä en pärjäisi. Jatkoin itseni psyykkaamista, sillä tiesin että toisen ystäväni häät lähestyivät ja silloin oli viimeistään jätettävä vauva yökylään isovanhemmilleen. Imetin tuolloin enää aamuisin ja iltaisin, kyllä vauva kestäisi nekin pari syöttöä pullosta. Imetin vauvan aamuyöllä jonka jälkeen hiippailin aamulla kampaajalle muiden vielä nukkuessa. En laittanut päivän aikana yhtään viestiä, tai soittanut yhtään puhelua, miten sujuu ja miten vauva voi. Yöllä päädyin kuitenkin muutaman mutkan jälkeen vanhempieni luokse yökylään ja ennen nukahtamista laitoin äidille viestin "olen täällä jos vauva tarvitsee tissiä". Ei tarvinnut.

_DSC0067_1

Hassuinta tässä on se, että todellakin voisi kuvitella asian menevän juuri toisin päin - että kun vauvalla on isoveljet mukana hoidossa, olo olisi entistä turvallisempi ja tuttavallisempi. Että kerran kun on jättänyt vauvan hoitoon, seuraavien vauvojen kohdalla asia sujuisi jo rutiinilla. Ehkä tässä on minun kohdallani kiinni jostain alitajuisesta traumasta, jos jonnekin aivonystyrään on jäänyt kummittelemaan tuo nuoruuden huolettomuus Joelin vauva-ajalta, jonka seurauksena takerrun kovemmin kiinni seuraaviin vauvoihin haluamatta viedä heitä minnekään. En tiedä, mutta ainakaan tietoisesti en ajattele niin. En kuitenkaan usko että Joelille olisi aiheutunut mitään haittaa noista yökyläreissuista.

Pidättekö te tarkasti kiinni vauvojen hoitoaikasuosituksista? Minkä ikäisen lapsen olette jättäneet ensimmäistä kertaa yökylään?

11 kommenttia:

  1. Täällä 19v takertujaäiti ja tyttö 6 kk :D tuttipulloa ei meilläkään ole huolittu, ntt ei kyllä aikoihin ole edes testattu. Hoidossa ei ole ollut vaikka menojalka vähän vipattaisikin, huoli on liian suuri! Onkin kyllä huono nukkumaan ja tykkää hengailla tissillä+äiti on paras ja iskän sylissä tulee kiukun hetkellä vain itku. Että koskas sitä uskaltaisi hoitoon laittaa, varmaan lukiolaisena :D innokkaita sukulaisia olisi kyllä hoitajina, itseä ahdistaa hoidon tyrkyttäminen kun itse en ole siien vielä valmis (eikä vauvakaan?ehkä?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) en tietenkään tarkoittanut yleistää ;) Tuo on kyllä hieman ärsyttävää, jos kovasti kyselevät yökylään vaikka sanoisi ettei ole valmis vielä antamaan. Ja tietenkin jos menojalkaa vipattaa, niin eihän sitä aina tarvitse yökyläään asti laittaa. Pari tuntia tai iltavapaakin tekee jo ihmeitä ;)

      Poista
  2. Kyllä se vaan on haitallista. Vauva ei pysty ylläpitämään muistikuvaa äidistään kovin pitkään ja kiintymyssuhde katkeaa erojen aikana. Viikon ero on lapselle valtava trauma ja ahdistus. Puhutaan putoamisen tunteesta ja paniikista jota vauva tuntee, sitä voi verrata aikuisen paniikkikohtaukseen. Tuo suositus minkä tiedätkin on aivan tutkittu ja paikkaansa pitävä. Vauvalla ei ole ymmärrystä missä äiti on eikä ajantajua. Lyhyt aika voi tuntua todella pitkältä erolta.

    Nämä pienet kolaukset vauvan perusturvassa eivät näy aikuisena minään avoimena käytöshäiriönä. Ne altistavat masennukselle. Ongelmat lapsuuden kiintymyssuhteessa voivat näkyä niin että ihminen ei pysty pitkiin parisuhteisiin vaan pelkää jätetyksi tulemista. Ihminen jättää kumppaninsa tai vaihtaa kumppania ennenkuin tulee itse jätetyksi. Epävarmuus ja hylätyksi tulemisen pelko varjostaa elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. :) Sanoissasi on toki perää mutta tuskin seuraukset ovat ihan noin radikaaleja jokaisen yökylässä olleen lapsen kohdalla. Puhumattakaan niistä pienistä 9--10kk ikäisistä jotka ovat päivähoidossa yms.

      Poista
  3. Hyvä juttu! Ekaa kertaa näin jonkun muun mainitsevan myös tuosta suosituksesta, että 1 yö / ikävuosi. Tuosta vauva-ajan ohjeistuksesta ollaan kyllä täälläkin poikettu. Ekana ikävuotenaan lapsi oli yökylässä 2 tai 3 kertaa, eli ei mun mielestä kuitenkaan mitenkään liikaa.. :) Ja eka kerta oli juurikin n. 3kk ikäisenä. Mitään semmosta en oikein ymmärrä, että vauvaikäinen tyrkättäis joka viikonloppu hoitoon. Se ei vaan ole oikein. Ja kieltämättä viikko on ehkä aika paljon. :P

    Varsin orjallisesti itse on noudatettu sitten tuota isompiin lapsiin pätevää ohjeistusta. Tosin viime vuonna neljävee oli reissussa kuusi yötä, ja tämä ihan sen takia, että halusin taata lapselle sen kolmannen lomaviikon päiväkodista meidän vaivaisen kahden viikon loman lisäksi. Tänä kesänä nyt viisivuotias lähtee myöskin reissuun kuudeksi yöksi samaisesta syystä. Lomaa meillä kyllä on enemmän, mutta näin hän saa taas yhden lisäviikon.. :) Itse aherran töissä tuolloin! Ei siis todellakaan oo mitään omia biletyslomia. :P

    VastaaPoista
  4. Ensimmäinen oli 2kk ikäisenä yhden yön.
    enää en jättäisi vaikka oli tutut hoitajat.
    toinen taisi olla 1v6kk ja kolmas on kohta kaksi vuotta ja ei ole ollut kertaakaan yöhoidossa vielä.
    en ole raaskinut laittaa,sitä varten olen itse vielä kotona että lapsi voi myös olla minun kanssani kotona.
    omaa aikaa saan kun mies hoitaa lapsia eli olen ollut pari kertaa viihteellä niin että mies kotona ja olen tullut ajoissa kotiin yöksi :)
    Emme kaipaa yhteistä aikaa ja tiedämme että sitä järjestyy kun lapset kasvavat isoimmiksi.
    pääsemme vielä harrastamaan/lomailemaan yms yhdessä tekemään kaikkea :)
    Kaikki tavallaan ja tämä sopii meille.
    yhdessä olemma käyneet esim ruoka kaupassa lasten ollessa hetken mummolassa hoidossa.
    sekin on ihan kivaa :)

    VastaaPoista
  5. Mää olen 22 vuotias ja ilman omatinnontuskia vieläkin jätän lapsen hoitoon, luotan siihen, että muutkin osaavat tarjota lapselle hoivaa kuin minä.
    Helpottaa kaikkien elämää. En itse koe olevani epäkypsä,kun en huolehdi lapsesta.
    (Viittaan nyt vaan siihen,että musta se ei ole epäkypsyyttö, että ei osoita huolta jättäessään lapsen hoitoon).
    Mun on ollut pakko suhtautua sillälailla äitiyteen oman mielenterveyden kannalta, siten että en ole ainoa ihminen maailmassa , joka pystyy huolehtimaan lapsesta.
    Että en oikeastaan ole ihan 100% korvaamaton.
    (Kauhealta voi kuulostaa ) :D

    VastaaPoista
  6. Esikoinen oli 6kk ollessaan yön erossa vanhemmistaan ja toinen on nyt 5kk eikä oo ollut kuin max 2h erossa meistä. Kuukauden päästä on kyllä sovittua menoa jolloin mun äiti tulee meille ja ollaan pois noin 16-23. Iik! Koko yön kestävää hoidossa oloa ei oo suunnitelmissa vielä aikoihin, vaikka siis isänsä kanssa on kyllä ollut iltoja + yhden koko yönkin mut ei oo silloin hoidossa tietenkään. Imetän mut pullo kelpaa onneksi myös jos en oo paikalla. 2-vuotias esikoinen käy mummolassa yökylässä noin 1-2 kk välein.

    VastaaPoista
  7. Meillä esikoista kokeiltiin n.3kk iässä mutta mentiin illalla hakemaan kotiin kun ei asettunut, oisko ollut vuoden kun sitten oli koko yön mummolassa. Nyt toinen on 8kk ja niin tissin perään etten voi antaa yökylään :) Päivällä pärjää, mutta illalla ei nukahda jos ei saa maitoa ja herää yöllä useamman kerran, pullo ei kelpaa. Enkä kyllä raskisi antaakkaan, ymmärrän hyvin tuon jutun että seuraavaa ei haluakkaan antaa niin helposti hoitoon kuin esikoista, mikä lie siinä :D

    VastaaPoista
  8. Oliver on meille ensimmäinen ja on tullut todettua se myös tuttavapiiriä seuraillen, että esikot viettävät eniten yökylässä aikaa. En koe silti olevani epäkypsä-äiti että haluan välillä viettää mammatonta aikaa :D Oliver on nyt 8 kk ja ekan kerran yökylässä oli 2-3 kk iässä ( silloin oli stressaavaa ), ja ollut n. kerran kuussa tai harvemmin. :D mutta tämähän aihe on äitien keskuudessa se josta paljon mollataan ja haukutaan. Kaikki silti tekee niinkuin parhaaksi näkee :)

    VastaaPoista
  9. Meillä lapsia 5 ja 3 vuotiaat, eikä ole ollut vielä kertaakaan yökylässä. Meille riittää, kun miehen kanssa saadaan silloin tällöin vapaailta, mä en näe syytä laittaa lapsia yöhoitoon ennen kun ne haluaa itse mennä :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!