Kaksplus.fi

29. kesäkuuta 2015

Kolmevuotispippalot

Eilen vietettiin Alexin synttäreitä. Juhlien teemana piti olla traktorit, mutta laajensimme sitä työmaa-autoihin ja koneisiin. Tarjoilujen suhteen yritin tosissani pitää tällä kertaa matalaa profiilia, sillä toivoin tällä kertaa olevani niin ajoissa järjestelyjen kanssa että ehtisin laittautua itsekin ennen juhlia. Aiemmat melkein kaikki synttärit on menneet juuri ja juuri juhlamekko päälle kiskottuna meikittä ja tukka takussa. No, suurista suunnitelmista huolimatta en tälläkään kertaa onnistunut, mutta jotain edistystä sentään tapahtui sillä olin valmis ruokien kanssa ensimmäisten vieraiden saapuessa ja olin sentään saanut mekon vaihdettua.

_DSC0485_1 _DSC0493_1 _DSC0495_1 _DSC0491_1 _DSC0497_1 _DSC0490_1

Tarjoilupöydästä löytyi tällä kertaa kana-paprikapizzaa sekä kinkku-tomaattipizzaa, leipätukkeja ja dippiä, sitruuna-valkosuklaamuffinseja, trail mixiä, sekä kaivurikakku ja bensabooli. Tarjoilut oli mitoitettu juuri sopivasti juhlaväelle, tosin kaksi pellillistä pizzoja oli aavistuksen liian pieni satsi ja muffinseja jäi muutamia meille rääpittäväksi. Pinterestistä päätellen trail mix on jenkkien ja muiden juhlapöydissä hyvinkin suosittu, mutta meillä se ei käynyt kovin hyvin kaupaksi.

_DSC0510_1 _DSC0518_1 _DSC0504_1 _DSC0523_1 _DSC0521_1

Alex sai lahjaksi legoja, vaatteita, rahaa, kirjoja, ulkoleluja, kerhorepun ja -mukin sekä varmasti jotain muutakin jota en juuri nyt muista. Hän oli hyvin tyytyväinen kaikkiin lahjoihinsa, joten vieraat olivat tehneet nappivalintoja. Kiitos kaikille paikalla olleille sukulaisille, kummeille ja ystäville.

28. kesäkuuta 2015

Coolisti 3v

_DSC0393_1 _DSC0418_1 _DSC0397_1 _DSC0440_1

Perheen keskimmäinen jäbä viettää tänään kolmevuotissynttäreitä! Näitä juhlia ja upeaa kolmen vuoden ikää on odotettu. Viimeiset viikot ei olla muusta puhuttukaan kuin siitä, kuinka kohta olen jo kolme vuotta, ja sitten olen nääääin iso (seisoo tuolilla). Syntymäpäivälahjaksi Alex toivoi vain kahta asiaa - punaista traktoria ja joulusuklaata. Toinen toiveista toteutui, mutta suklaa oli vain tavallista. Bileet on nyt biletetty, lahjat avattu ja kakkua kiskottu napaan koko vuoden edestä. Kyllä sitä saa äitikin olla onnesta soikeana kun pieni poika kasvaa ja kehittyy. Alex on lujatahtoinen, huumorintajuinen, veikeä, vahva ja hyväsydäminen poika. Kolmevuotiaan kehitysasteet eivät ehkä aina ole mukavimmasta päästä, kuten varmasti samanikäisten lasten äidit tietävät. Saan niin usein kuulla Alexin olevan täysi kopio äidistään uhmaikäisenä, joten taidan saada kokea vain sitä samaa mitä omat vanhempani kestivät uhma-Jennin kanssa aikoinaan. Huomenna blogissa lisää synttärikemujen fiilistelyä!

24. kesäkuuta 2015

Ruokakaupassa

Meillä ei yleensä ole tapana hankkia lapsille leluja synttäreiden ja joulun ulkopuolella, vaikka joskus tulee sitäkin tehtyä. Leluja tuntuu olevan todella paljon, ellei liikaa, mutta silti vain muutamaa sorttia (legot, junaradat, pikkuautot, eläimet, kirjat, pelit ja sitten jotain pientä sekalaista). Mielestäni leluja määrää tärkeämpää olisi laatu, monipuolisuus, käyttöikä ja tietenkin myös lapsen mieltymys. Meillä esimerkiksi hyllyyn pölyttymään jääneet Brion puiset ralliautot olivat äidin mielestä kauniit, kivat, klassiset, mutta kukaan lapsista ei niillä ikinä halunnut leikkiä. Nyt lasten kasvaessa leikit muuttuvat johdonmukaisemmiksi ja ne alkavat seurata jonkunlaista punaista lankaa. Roolileikit ovat kovassa huudossa ja ideoita poimitaan mm. telkkariohjelmista. Palomies-Sami leikit ovat suosikkeja ja samoin myös kauppaleikit, kiitos Fisher-Pricelta saadun kassakoneen.
_DSC0237_1 _DSC0216_2 _DSC0223_1
Tänään kulutettiin sadepäivää sisätiloissa pystyttämällä iso ruokakauppa keittiönpöydän äärelle. Kaupassa oli myytävänä ruokaa, karttoja sekä lippuja SeaLifeen ja lintubongailuun. Ruoan menekki oli varsin pientä, mutta lintubongailu maksoi kaksikymmentäviisi ja liput menivät kuin kuumille kiville! Viidellä rahalla ostamani kartta sen sijaan muistutti enemmän juustoviipaletta. Kauppaleikkiin sopii täydellisesti nuo Ikean pehmeät Duktig-ruuat. Muistan omasta lapsuudestani kateuden kavereille, joiden kauppaleikkejä varten oli säästetty oikeita jugurttipurkkeja, riisipaketteja ja ties mitä purkkeja ja purnukoita, meidän perheessä kun ei saanut roskia säästää, hahha! Silti olen näin aikuisena samaa mieltä vanhempieni kanssa, en tahdo lasteni keräilevän krääsää nurkkiin. 
_DSC0251_1 _DSC0255_1 _DSC0291_1
Roolileikit ovat lapsen kehitykselle merkittäviä. Roolileikin aikana mielikuvitus kehittyy, lapsi oppii asettautumaan tiettyyn rooliin sekä esittämään sitä ja sosiaalinen kanssakäyminen kehityy kun leikissä on mukana sisarus, kaveri tai vanhempi. Roolileikeissä aikuisen on helpompi olla mukana ohjaamassa ja johtamassa leikkiä. Aikuisilla ei välttämättä ole samaa fantasiakykyä kuin lapsilla, joten mielkíkuvitusleikkeihin osallistuminen saattaa olla hankalampaa kuin tällaisiin todenmukaisiin leikkeihin. Minusta oli hauskaa katsoa mitä pojat latasivat ostoskoriini ja kuuntelemaan hinta-arvoita. Yhden jäätelön sain hintaan sata, kun taas viosella kotiutuin ison korillisen vihanneksia, leipää ja hedelmiä. Silti sain vielä kympin vaihtorahaa takaisin. Kannattava kauppa!

"Nyt on mun vuoro olla kundi*! Sä saat olla kassalla." *Kund=asiakas

Fisher-Price kassakone on saatu blogin kautta

22. kesäkuuta 2015

Keskikesän juhlan kuvamaraton (+video)

Ai että, miten muutama päivä saaristossa voi tehdä hyvää! Juhannus, valon ja kesän juhla, on mielestäni vuoden pyhistä parhain! Harmi, että sään puolesta usein tuo kesä jää uupumaan. Me vietimme juhannusviikonloppua tuttuun tapaan saaristossa. Säät olivat luvattua paremmat, kokko saatiin syttymään sinnikkäällä yrittämisellä ja lapset nauttivat saaristoilmasta sekä pikkuserkkujen leikkiseurasta. Puusaunan lämpö, luonnon rauha ja kilo karkkia, sielu lepää! Jaksan aina ihmetellä tuota pientä saarta, joka vierailukerralla sieltä löytää uusia paikkoja jonne ei ole aiemmin eksynyt. Pidemmittä puheitta fiilistellään vielä hetki kuvien ja videon muodossa. 

_DSC0118_1 _DSC0063_1 _DSC0173_1 _DSC0345_1 Pieneen aittaan mahtuu yllättävän paljon sänkyjä! _DSC0121_1 _DSC0128_1 Juhannus15_036 Kuva: Mika Jussila _DSC0135_1 _DSC0138_1 _DSC0134_1 Juhannus15_086_1 _DSC0223_1 Näin laiska iskä syöttää vauvaa _DSC0235_1 _DSC0250_1 _DSC0267_1 _DSC0278_1 _DSC0218_1 _DSC0320_1 _DSC0329_1 _DSC0327_1 _DSC0360_1 _DSC0249_1 DSCN3432_1 _DSC0291_1


Toivottavasti teillä kaikilla oli rentouttava juhannus!

18. kesäkuuta 2015

Vauva yökylässä

Viime viikonloppuna Hugo oli ensimmäistä kertaa yökylässä, kahdeksan ja puolen kuukauden ikäisenä. Hoitoon jättäminen oli vaikeaa, mutta vauva oli ollut todella kiltisti tuttujen isovanhempien luona. Hassuinta tässä yhtälössä on se, miten vauvan yökylään vieminen voi muuttua vaikeammaksi ja vaikeammaksi mitä enemmän lapsia on. Minulla on tosi helppo jättää Joel tai Alex yökylään, sillä tiedän että he viihtyvät. Mutta mitä liikkuu tuon pienen kahdeksankuisen pään sisällä, kun mamma ja iskä eivät yhtäkkiä olekaan paikalla? Kun ollaan tuntemattoma(mma)ssa paikassa eikä kotona?

_DSC0063_1

Joelin ollessa vauva olin itsekin hyvin epäkypsä, tyypillinen 19-vuotias, nuori äiti vailla huolta ja häivää. Vauvan hoitoon jättäminen ei tuntunut missään, menojalkaa vähän vipatti ja oli siistiä saada vapaata äitiydestä (jota olikin kestänyt niin huikean pitkään). Joel oli ensimmäistä kertaa yökylässä kolmen kuukauden ikäisenä, taisi olla jopa olla niin että yökyläily venyi vahingon kautta kahden yön pituiseksi. Ei omatunnontuskia, ei pelkoa kiintymyssuhteen rappeuttamisesta eikä pitkän imettämättömyyden vaikutuksesta maidontuloon tai imetyksen sujuvuuteen. Siitä lähtien Joel on ollut säännöllisen epäsäännöllisesti yökylässä, välillä olen laittanut viestiä hoitajalle tai soitellut kulumisia, välillä en. Täytyy kuitenkin sanoa, että onneksi olen kypsynyt ja viisastunut! En enää ikinä jättäisi alle vuoden ikäistä lasta reilun viikon ajaksi hoitoon!

Alexin kohdalla huomasin selkeästi suhtautuvani eri lailla yökyläilyihin. Alex laitettiin yöhoitoon ensimmäistä kertaa puolivuotiaana, pitkän harkinnan jälkeen. Imetys oli loppunut ja kyläreissulla olisi mukana tuttu ja turvallinen isoveli, tutuista hoitajista puhumattakaan. Monta puhelinsoittoa, viestiä ja huolestunutta ajatusta myöhemmin palattiin aamulla hakemaan poikia ja saimme kuulla kaiken sujuneen moitteettomasti. Taas tuli todettua, että vauvaa enemmän yökyläily taitaa olla äidille stressaavaa. Tiedän kyllä suositukset vauvojen poissaoloista äidin luota (tunti per ikäkuukausi / yö per ikävuosi), mutta uskallan käyttää maalaisjärkeäni ja havainnointikykyäni toteamaan, ettei tuttu ja turvallinen hoitopaikka tutun aikuisen hoidossa voi olla haitallista. Eri asia olisi lykätä vauva täysin tuntemattomalle hoitajalle paikkaan, jossa hän ei ole koskaan ennen ollut.

Seuraavaksi ollaankin jo Hugon vauva-ajassa. Tissistä riippuvainen vauva ei suostunut syömään tuttipulloa mistään hinnasta ja sitoi äidin olemaan luonaan kolmen tunnin välein ensimmäiset neljä kuukautta. Kun maito alkoi maistua tuttipullosta satunnaisia kertoja, pelkäsin hysteerisesti maidontulon loppuvan jos olisin poissa, pelkäsin vauvan alkavan hyljeksimään rintaa. Turhia pelkoja, mutta tulipahan oltua kotona aina. Psyykkasin itseäni Hugon syntymästä asti siihen, että puolivuotiaana jättäisin hänet isälleen hoitoon ja lähtisin ystäväni kanssa lahden toiselle puolelle häämekko-ostoksille. Peruin pupu pöksyssä koko matkan viime hetkellä - vauva ei pärjäsi, minä en pärjäisi. Jatkoin itseni psyykkaamista, sillä tiesin että toisen ystäväni häät lähestyivät ja silloin oli viimeistään jätettävä vauva yökylään isovanhemmilleen. Imetin tuolloin enää aamuisin ja iltaisin, kyllä vauva kestäisi nekin pari syöttöä pullosta. Imetin vauvan aamuyöllä jonka jälkeen hiippailin aamulla kampaajalle muiden vielä nukkuessa. En laittanut päivän aikana yhtään viestiä, tai soittanut yhtään puhelua, miten sujuu ja miten vauva voi. Yöllä päädyin kuitenkin muutaman mutkan jälkeen vanhempieni luokse yökylään ja ennen nukahtamista laitoin äidille viestin "olen täällä jos vauva tarvitsee tissiä". Ei tarvinnut.

_DSC0067_1

Hassuinta tässä on se, että todellakin voisi kuvitella asian menevän juuri toisin päin - että kun vauvalla on isoveljet mukana hoidossa, olo olisi entistä turvallisempi ja tuttavallisempi. Että kerran kun on jättänyt vauvan hoitoon, seuraavien vauvojen kohdalla asia sujuisi jo rutiinilla. Ehkä tässä on minun kohdallani kiinni jostain alitajuisesta traumasta, jos jonnekin aivonystyrään on jäänyt kummittelemaan tuo nuoruuden huolettomuus Joelin vauva-ajalta, jonka seurauksena takerrun kovemmin kiinni seuraaviin vauvoihin haluamatta viedä heitä minnekään. En tiedä, mutta ainakaan tietoisesti en ajattele niin. En kuitenkaan usko että Joelille olisi aiheutunut mitään haittaa noista yökyläreissuista.

Pidättekö te tarkasti kiinni vauvojen hoitoaikasuosituksista? Minkä ikäisen lapsen olette jättäneet ensimmäistä kertaa yökylään?

12. kesäkuuta 2015

Kolmevuotisjuhlien kutsut

_DSC0059_1 _DSC0066_1 _DSC0077_1

"Traktor-Alex kör och plogen plöjer djupa spår där som sädesfälten böjer sig för vinden..."

En tiedä monelleko teistä Sås&Kopp on tuttu, mutta tämä biisi on jäänyt päähän pyörimään askarrellessani Alexin kutsukortteja. Alex täyttää kesäkuun lopussa kolme vuotta, joten askarreltiin tuttuun tapaan kutsukortit vieraille. Tällä kertaa menimme hieman matalamman aidan ylitse, sillä osalle vieraista kutsu lähti tekstiviestin muodossa. Alex toivoi traktorikortteja, eli sellaiset me loihdittiin parhaan kykymme mukaan. Herra kohta-kolmevee on tietenkin kuskina! Yritetään jatkaa tätä traktoriteemaa myös tarjoilujen ja etenkin kakun suhteen. Eilen Joelin levätessä kuumetta pois me selailtiin Alexin kanssa Pinterestiä ja pohdittiin millaisia juttuja me leivottaisiin synttäreille. Mitä pidätte kutsukorteista?