Kaksplus.fi

4. toukokuuta 2015

Töölönrannassa

Eilen kokoonnuttiin koko äitini puolen suvun voimin ravintola Töölönrantaan brunssille. Juhlittiin myöhäisvappua, etukäteisäitienpäivää ja toukokuun viidettä, eli päivää joka olisi ollut isovanhempieni 73-vuotistapaamispäivä. Töölönrannan suosittu brunssi oli kyllä maineensa veroinen. Ruoka oli todella hyvää ja maisemat Töölönlahden rannalle kauniit. Meillä oli varattuna oma kabinetti, jossa saimme olla rauhassa 15 aikuisen ja viiden lapsen ryhmällämme, jossa ikäkirjo oli kaikkea kahden kuukauden ja 91 vuoden väliltä.

_DSC0216_1 _DSC0215_1 _DSC0222_1 _DSC0236_1

Minulle suku on aina ollut läheinen ja tärkeä ja toivon ehdottomasti, että pojatkin saavat ylläpidettyä läheisiä välejä sukulaisiinsa. On ihanaa kun elämässä on paljon turvallisia aikuisia ja ehkä samanikäisiä serkkuja ja pikkuserkkuja, joiden kanssa leikkiä ja temmeltää. Meidän pojillahan niitä serkkuja ei vielä ole, mutta leikkikavereita suvusta löytyy silti sekä aikuisia että lapsia. Meillä on isot suvut ja se tuo myös tiettyä turvallisuuden tunnetta, tukiverkostossa saa aina apua jostain kun tarvitsee, ilot ja surut jaetaan ja myötäeletään. Minusta on välillä kurjaa miettiä, mistä ne ihmiset jäävät paitsi, joilla ei ole yhtä läheisiä välejä omiin sukulaisiinsa. On esimerkiksi outoa verrata omia sukulaissuhteitani Samin sukulaissuhteisiin, koska ne ovat osittain paljon viileämmät kuin meillä. Toki moniin isänsä puolen sukulaisiin meidänkin pojilla on hyvin läheiset välit ja se on todella ihanaa.

_DSC0226_1 _DSC0229_1 _DSC0247_1
Mekko Seppälä / takki H&M / korut Snö of Sweden & Pilgrim / ballerinat Esprit / laukku Longchamp

Tietenkään ihmissuhteet eivät pysy tiiviinä ellei niiden eteen tee työtä. En usko, että sukumme olisi ihan yhtä läheisiä kuin nyt, ellei kaikilla olisi mielenkiintoa ja energiaa järjestää erilaisia juhlia ja kokoontumisia. Erilaiset elämäntilanteet, asuinpaikkakunnat ja ihan arjen pyörityksetkin tuovat haastetta ajankohdan löytämiselle, mutta se on vaivan arvoista kun saa viettää hetkiä rakkaidensa kanssa edes muutaman kerran vuodessa, jos aika ei riitä muuhun. Voisin kuvitella, että sukujuhliin osallistumisen kynnyskin nousee jos yhteydepito on harvaa ja vaatimatonta. Tarkoitan tällä siis lähinnä sitä, että jos et ole nähnyt jotain sukulaista kymmeneen vuoteen on kynnys lähteä hänen juhliinsa paljon korkeampi kuin sellaisen, jota tapaat edes muutamia kertoja vuodessa. Ei tarvitse miettiä löytääkö puheenaiheita tai tietääkö edes suurin piirtein mitä toisen elämään kuuluu. Monesti minua esimerkiksi mietityttää, miksi sukulaiset tai vaikkapa poikien tietyt kummit eivät pidä yhteyttä tai vastaa yhteydenpitoyrityksiimme. Syntymäpäiväkutsuille jätetään tulematta eikä siitä edes ilmoitella. Minulle on vaikeaa käsittää tällaista käytöstä, mutta on vain hyväksyttävä että ihmiset ovat erilaisia ja kaikki eivät pidä arvossa samoja asioita. Minulle sukulaissuhteiden ylläpito on tärkeää, mutta joku toinen taas ei kaipaa sukulaisia elämäänsä.

Millaisia sukulaissuhteita teillä on?

2 kommenttia:

  1. Mä oon ihan samaa mieltä Jenni, ja sukulaisten merkityksen on kunnolla ymmärtänyt vasta vanhempana! Nyt sitä todella arvostaa, että on aina ollut tiiviit välit sukulaisiinsa ja on tosiaan aina ollut paljon noita turvallisia aikuisia elämässään :) Meillä on äidinisän ja isänäidin sukujen sukukokoukset joka toinen vuosi, mikä on esimerkiksi tosi hyvä ja luonteva tapa meidän yksinelävien sukulaisten päästä 'sukuloimaan' edes silloin, hehe. Sun pojat varmasti arvostaa joskus vanhempana, kun on ollut niin paljon tukevia ihmisiä ympärillä pienestä pitäen :) Oot kyllä ihana mami!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annina kommentista <3 Niimpä, ei sitä ehkä lapsena osannut arvostaa tai ylipäätään ajatella, mutta ehdottomasti nyt voi!

      Poista

Kiitos kommentista!