Kaksplus.fi

29. huhtikuuta 2015

Maanantailiikkujan uusi yritys, osa 1249078345

Kaikki varmaan tietävät termin maanantailaihduttaja. Noh, täältä kirjotittelee oikea maanantaitreenaaja. Minä laiska, sohvaa rakastava perunasäkki olen varmaan sata kertaa kirjoitellut täällä blogin puolella liikuntatottumuksista tai totuudenmukaisemmin niiden puutteesta. Ennen ensimmäistä raskauttani olin liikunnallinen ja nautin urheilusta. Tekosyitä tai ei, lastensaannin jälkeen en ole liikkunut juuri lainkaan mutta olen sentään tietyin väliajoin yrittänyt herätellä liikuntaintoani koomasta jossa se on maannut viimeiset liki viisi vuotta. Jotenkin on masentavaa, hieman noloakin, etten onnistu saamaan aikaiseksi mitään tällä saralla. Miten voin löytää sen kadonneen liikuntainnon, kun se juoksee minua karkuun minkä kerkeää?

Noh, nyt on taas se vaihe meneillään että olen löytänyt intoa urheiluun ja fiilis on korkealla! Saa nähdä kauanko motivaatiota riittää tällä kertaa, suotavaa tietenkin olisi että sitä jatkuisi kunnes liikunta olisi pysyvästi jäänyt osaksi arkea eikä sen harrastamiseen enää erikseen tarvittaisi hirveää psyykkaamista ja suuria motivaationpuuskia.

IMG_20150415_181840 IMG_20150417_231358

Vielä muutama kuukausi takaperin treenailin ahkerasti kotona Youtuben jumppavideoiden avulla, mutta taannoisen rintatulehduksen ja sitä seuranneen flunssan jälkeen en ole tehnyt yhtään m i t ä ä n ! Aloitan siis taas ihan nollasta. Instagramia seuraavat ovat ehkä pistäneet merkille, että lenkkeilykausi on nyt avattu ja olen tässä kevään aikana käynyt lenkillä useammin kuin varmaan kahden vuoden aikana yhteensä, jopa hurjat kaksi kertaa! Sen lisäksi olen taas päässyt kotitreenaamisen makuun - siihen aion panostaa jatkossakin eniten. Toistaiseksi en koe tarpeelliseksi investoida kalliisiin salikortteihin ja palkata lapsenvahteja joka ilta jotta pääsee treenailemaan.

_DSC0838_1 jumppakuvia

"Maanantai" on taas täällä, joten olen tosiaan herätellyt lenkkeilyintoa kauniina kevätpäivinä ja yrittänyt treenailla päiväuniaikaan rehkimällä läppärin ääressä (kuulostaapa tosi liikunnalliselta). Tykkään lihaskuntoa enemmän aerobisesta liikunnasta, joten Youtuben avulla yleensä tanssin, heiluttelen peppua, vauvajumppaan, zumbaan ja heilun verhot visusti kiinni. Youtube-jumppaamisen ohella teen kyllä myös lihaskuntoa, nostelen painoja, poljen kuntopyörää ja unohdan jatkuvasti kauppalistalta sen kahvakuulan. Uusimpina aluevaltauksina lisätreeneiksi olen ottanut raskausajalta asti tauolla olleen vesijuoksun sekä voimistelurenkaat, nuo telinevoimistelusta nostalgisesti muistuttavat kapistukset. Treenivideoiden avulla olen harjoitellut renkaiden hyödyntämistä lihasharjoitteluun ja välillä olen päästänyt pojatkin keinumaan ja roikkumaan renkaissa. Uimahallilla taas pyrin käymään kerran viikossa edes puolen tunnin ajan. Lähteminen on aina hankalaa, onneksi kotona treenaaminen on ihan tarpeeksi tällaiselle laiskurille joka kasvattaa kuntoa pikkuhiljaa.
Löytyykö lukijoista muita "maanantailiikkujia"?

Osa kuvista instagram @jenskujne
Voimistelurenkaat saatu Suomen Voimistelutuotteelta.

26. huhtikuuta 2015

Hugon uudet huvit

Pian seitsemän kuukautta täyttävä Hugo on nyt sellaisessa iässä, että kehityksen virstanpylväitä saavutetaan jatkuvasti. Pari päivää sitten näin kävi taas; Hugo leikki nurkassa itsekseen kaikessa rauhassa, kunnes hetken päästä huomasin hänen istuvan. Siis istuvan!? Pienen pieni vauvani! Mitä isommaksi Hugo kasvaa sen useammin huomaan ajatusten karkailevan ja vauvakuumeen nostavan päätään, mietin millaista elämä olisi neljän lapsen kanssa. No kai sitä saa syyttää biologista kelloa ja primitiivisiä vaistoja - onhan se lisääntyminen ihmisen tarkoitus tässä maailmassa. Pitänee kaivaa korvatulpat esiin sulkeakseni nuo ajatukset päästäni ja keskittyä tähän ihastuttavaan kolmikkoon joka meillä on!

_DSC0918_1 _DSC0873_1

Äidin vauvakuumeesta huolimatta Hugo on siis hurjaa vauhtia kasvamassa isoksi pojaksi. Tuo istuminen on jotenkin jo niin ison lapsen merkki - näkökenttä nousee uudelle tasolle ja pystyasento antaa edellytyksiä uudenlaisiin leikkeihin. Pian ollaan siinä vaiheessa, etteivät helistimet ja muut vauvalelut enää kiinnosta. Sitteriä ei olla käytetty enää muutamaan kuukauteen, ja lelumattokin on ihan out - nykyään ryömitään kotia ristiin rastiin huoneesta toiseen. Mitä sitten tehdään, kun vauva tarvitsee jotain uutta joka herättäisi mielenkiinnon? Jotain muuta kuin pölynimuri, kaukosäätimet, tietokoneen laturi ja isoveljien pikkulelut? Pitäisi löytää pitkäkestoisia leluja jotka ovat pienelle turvallisia mutta joilla leikit pysyvät mielenkiintoisina lapsen kasvaessa jotta käyttöikä olisi mahdollisimman pitkä. Lelujen tulisi olla kestäviä ja klassisia, jotka tarvittaessa ilahduttaisi leikkijää vielä monenkin vuoden päästä - kenties sitten joskus mummola-leluina meidän lapsenlapsillemme.

_DSC0898_1_DSC0896_1

Fisher-Pricen lelut, kuten tämä kuvissa näkyvä eläinpeli, ovat hauskan värikkäitä ja melkoisen klassisia leluja. Minä muistan tietyt Fisher-Pricet jo lapsuudestani ja ollaan ostettu niitä myös omille lapsillemme. Fisher Pricen lelut eivät ole kovin tarkasti ikärajattuja, vaan useimmat lelut sopivat useamman eri ikähaarukan lapsille. Tämäkin eläinpeli oli sekä Joelin että Alexin mielestä hauska, vaikka suositusikä on 6-24kk. Itse asiassa se oli niin hauska, että joutui heti kättelyssä jo korjattavaksi, kun pojat työnsivät pienen lelukrokotiilin jumiin tuonne sammakon koloon. Joel osasi hienosti opastaa Hugolle kuinka leikitään, mutta yritti samalla vaivihkaan omia lelun itselleen. Vielä tässä vaiheessa Hugo tyytyi paukuttamaan lelua käsillään ja maistelemaan sitä, mutta eiköhän hän tässä muutaman kuukauden kuluessa motoristen taitojen kehittyessä oppii painamaan ja kääntämään nappeja houkutellakseen eläimet ulos koloistaan ilman isoveljien apua.

_DSC0864_1
PS. Hugo on myös löytänyt varpaansa, kuten muutamasta kuvasta voi huomata. Koko ajan pitää olla hipelöimässä, kiskomassa, maistelemassa. Aika suloista, mutta samalla vähän ällöä. Vaikka kieltämättä vauvan pikkiriikkiset varpaat on kyllä älyttömän söpöt!

Fisher-Price Animal Friends Pop-up on saatu blogin kautta

23. huhtikuuta 2015

Itsetehdyt soseet vs. kaupan valmiit soseet

Hugo alkoi maistelemaan soseita viiden ja puolen kuukauden ikäisenä. Minulle on ollut kovin tärkeää tarjota Hugolle parasta ja puhtainta ruokaa maisteltavaksi. Kaupan soseissa ei varsinaisesti ole mitään vikaa - en sitä sano, mutta miksi valitsisin kaupansoseet kun vaihtoehtona on tarjota puhdasta ruokaa ilman lisäaineita vain pienellä vaivalla? Ja mahdollisesti vielä edullisemmin? Pienen vauvan herkkä suolisto ei tarvitsisi mitään turhia aiesosia. Joelille syötin aikoinaan hyvin paljon kaupan soseita, Alexille taas tein lähes kaiken itse mutta sai hänkin välillä valmissoseita - en siis ole mikään purkkiruokaa vihaava hihhuli.

Hugon soseisiin olen käyttänyt raaka-aineina pääosin luomua sekä kotimaista. En oikein tiedä kumpi edellämainituista olisi "laadukkaampaa"; ulkomaalainen luomu vai kotimainen ei-luomu. Mielipiteitä? Hugo on maistanut bataattia, porkkanaa, perunaa, parsakaalia, kesäkurpitsaa, kanaa, lohta ja palsternakkaa, riisi- ja kaurapuuroa sekä omena- ja päärynäsosetta. Hedelmäsoseita en ole tehnyt itse, mutta pyrin valitsemaan kaupansoseet sen mukaan mitä ne sisältävät. Toistaiseksi olen löytänyt kaupasta vain Nutricia Muksun Omenatäyshedelmäsosetta, joka ei sisällä ylimääräisiä ainesosia. Soseessa ei ole muuta kuin omenaa ja hieman happamuudensäätöainetta, kaikki tapiokatärkkelykset sun muut epämääräiset ainesosat puuttuvat. Tiistaina syynäillessäni perhemarketin sosehyllyjen valikoimaa tarkemmin niin törmäsin myös Semperin sose "pusseihin" ja Semper Eco -luomusoseeseen jossa ei myöskään ole lisäaineita. Eilen yksihenkinen raatimme pääsi maistamaan Semper Eco mango-omenasosetta välipalalla ja hyvin näytti kelpaavan. Ainoa huono puoli on se, ettei kantta saa uudelleen suljettua jos koko sosetta ei syö loppuun. Piti siis pakata sose erilliseen astiaan säilöttäväksi.
_DSC0832_1
Olen tehnyt hieman tutkimuksia ja vertaillut omatekemiä soseitani ja kaupansoseita keskenään. Moni väittää omatekemien soseiden tulevan paljon halvemmaksi kuin valmissoseiden, joten lähdin selvittämään tämän toteamuksen paikkaansapitävyyttä ja suhdanteita. Käytinkin edellisellä kauppareissullani pitkän ajan kyykkien sosehyllyssä vertailemassa hintoja ja ainesosaluotteloita. 

Omatekemien soseideni hintaa laskiessani menin eri laskukaavojen kanssa hieman sekaisin, mutta lopuksi päädyin käyttämään laskukaavaa jossa vertailin jokaisen raaka-aineen kilohintaa erikseen ja yhdistelin niistä annoksia jotka suhteutin valmissoseiden kokoisiksi, eli 125g annoksiksi. Tällaisessa epävirallisessa tutkimuksessa virhemarginaalia tietenkin on, sillä jokaisessa annoksessa ei välttämättä ole saman verran tiettyä raaka-ainetta. 

Heti alkuun voi tietenkin päätellä, että jos soseiden raaka-aineet ovat kilohinnaltaan edullisempia kuin purkkiruoan kilohinta, on itstehty luonnollisesti halvempi. Tämä pätee kaikkiin käyttämiini vihanneksiin, mutta lihan osalta kilohinta on huomattavasti kaupansoseita kalliimpaa. Annoksen kilohinta perustuu kuitenkin lihan ja vihannesten sekoitukseen, eli se vaihtelee hieman riippuen mistä raaka-aineista sosetta on tehty ja mikä on lihan määrä verrattuna vihannesten määrään. Valitsin vertailukohteiksi eri valmistajan soseita jotka olivat sisällöltään suurin piirtein samaa kuin minun tekemät soseet.

20150421_202352_1 Piltti Pikkukalastajan herkku:
En huomannut kaupassa katsoa tämän hintaa mutta Nestlén nettisivuilla sanotaan suositushinnaksi 0,99€/annos eli 7,92€/kg. Lohta on suhteessa mielestäni todella vähän, vain 10% kokonaissisällöstä, kasviksia puolestaan 52%. Loput 38% on siis pelkkää vettä ja tärkkelystä.

_DSC0838_1 Itsetehty vaihtoehto: Suomalaista kirjolohta, peruna ja porkkana (luomu) 0,68€/annos eli 5,41€/kg
Lihapitoisuus n. 20%, eli 25g/125g. Huomattavasti enemmän kuin valmissoseen säälittävät 10%.

Säästä itse tekemällä 2,51€/kg ja 0,31€/annos

20150421_202650_1 Nestlé Bona Kanaa ja bataattia 0,79€/annos eli 6,32€/kg

_DSC0847_1 Itsetehty vaihtoehto: Suomalaista kanaa ja bataattia (luomu) 1,05€/annos eli 8,40€/kg

Säästä purkkiruokia ostamalla 2,08€/kg ja 0,26€/annos. 

20150421_202233_1 Piltti Kasvis-naudanlihasose 0,80€/annos eli 6,40€/kg

_DSC0854_1Itsetehty vaihtoehto: Suomalainen naudanjauheliha (luomu), peruna ja porkkana (luomu) 0,47€/annos eli 3,76€/kg

Säästä itse tekemällä 2,64€/kg ja 0,33€/annos

20150421_202906_1 HIPP Luomu peruna&parsakaali 0,69€/annos eli 5,52€/kg
En löytänyt valikoimasta yhtäkään pientä purkkia lihaa sisältävää luomusosetta, joten vertailukohteeksi valikoitui pelkkä kasvissose.

_DSC0832_02
Itsetehty vaihtoehto: Suomalainen peruna ja parsakaali (luomu) 0,34€/annos 2,74€/kg

Säästä itse tekemällä 2,78€/kg ja 0,35€/annos

20150421_202608_1 Nutricia Muksu kalkkuna-kasvismuhennos 0,84€/annos eli 6,72€/kg

_DSC0857_1Itsetehty vaihtoehto: Suomalainen kana, porkkana (luomu), peruna, palsternakka (luomu), kesäkurpitsa (luomu) 0,56€/annos eli 4,49€/kg
Mä en ole tehnyt Hugolle kalkkunaa vielä ollenkaan, joten otin tähän vertailtavaksi myös kanaa. Kalkkuna on raaka-aineena tietääkseni hieman kanaa edullisempaa, eli se saattaisi laskea kilohintaa vielä hieman.

Säästä itse tekemällä 2,23€/kg ja 0,28€/annos


Kotitekoiset soseet tulevat nähtävästi aina halvemmaksi, paitsi jos tekee kana-bataattisosetta. Mutta eikös se niin ole, että poikkeus vahvistaa säännön? Suomalainen kanafile ja luomubataatti ovat raaka-aineina melko kalliita, ja vertailussa ollut Bona-sose taitaa olla kaupan halvimpia merkkejä. Laskin näiden tulosten perusteella keskimääräisen säästön, ja suljin laskuista pois tuon bataatti-kanasoseen. Jos mietitään, että vauva syö kaksi 125g kokoista kasvis/liha-ateriaa päivässä, niin aterioita on viikossa 14. Tekemällä soseet itse säästää viikossa noin 4,45€ keskimääräisen säästön ollessa 0,32€ per annos. Vuositasolla tämä tekee n. 230€. Jos lapsi syö yhden kana-bataattisoseaterian viikossa, jää itse tehdyllä soseella tappiolle n. 13,5€ vuodessa. Kun kokonaissummasta lasketaan pois 13,5€ "bataattihävikkiä" on vuositasoinen säästö reilut 215 euroa. Ei sillä ihan ulkomaille lähdetä, mutta saa esimerkiksi maksettua osan lapsen vakuutusmaksuista, uudet laadukkaat ulkovaatteet tai vaikka koko perheen huvipuistoretken.

Teettekö soseet itse vai ostatteko valmissoseita? Miksi olette päätyneet siihen ratkaisuun?

18. huhtikuuta 2015

Pikapiirakka

DSC_2719_1 DSC_2746_1 DSC_2749_1
Tänään juhlistettiin viikottaisella brunssillamme pikkuveljeni syntymäpäivää. Löysin meidän jääkaapista pari hieman nahistunutta omenaa joten päätin leipaista pikkuveljen kunniaksi piirakan ja testailla samalla Mylläriltä saamiani leivontatuotteita jotka jäivät Joelin synttäreillä käyttämättä. Testiin lähti siis Salarakkaan piirakka-aines. Hieman ihmeteltiin äitini kanssa tuota salarakas-nimeä, mutta ei kai se nimi miestä pahenna! Taikina oli helppo valmistaa: 3,5dl jauhoseosta, 125g leivontamargariinia (ohje sanoo voita), ½ dl vettä ja vajaa desi sokeria sekaisin kulhoon ja valmista tuli, ei tarvinnut edes yleiskonetta kaivaa esille! Taikina vuokaan, omenalohkot ja kanelisokeri päälle, uuniin n. puoleksi tunniksi.

Mestarileipuri mummini oli myös mukana brunssilla ja pohdittiinkin yhdessä tällaisten pika-ainesten tarpeellisuutta. Eniten tuli ihmeteltyä, mitä se oikeasti hyödyttää että käyttää oikotietä leivonnan helpoimmassa vaiheessa? Piirakka-aines pussin sisältöä lukiessamme päästiin kuitenkin siihen lopputulokseen, että harvoin leipovalle tämä on fiksuin ratkaisu. Taikinajauhossa on yhdisteltynä erilaisia jauhoja ja leseitä, jotka erikseen ostettuna vie paljon tilaa sellaisen kaapeista joka leipoo harvoin, mutta jotka tuovat rakennetta ja makua piirakkapohjaan. Maultaan piirakka oli hieman kuivahko, mutta hyvä! Tuomaristo peräänkuulutti hieman enemmän sokeria vaikka sitä olikin ohjeen mukaisesti. Tällä kertaa pikkuveli ei saanut kynttilöitä puhallettavaksi, mutta herkullinen piirakka syötiin hetkessä loppuun.

12. huhtikuuta 2015

Dinosauruspippalot

Joel täytti perjantaina neljä vuotta joten tänään meillä on ollut suuret dinopaardit ja talo täynnä väkeä. Fiilis oli kotoinen ja hyvä, ei haitannut vaikka Hugo oli pyjamassa ensimmäisten vieraiden saapuessa ja kakkukin oli vasta koristeltavana. Joel toivoi dinosaurus-aiheisia juhlia kuten kutsukorttejakin, eli sillä kaavalla jatkettiin. Neljävuotias on tietyissä asioissa melkoisen vaatimaton, mutta monessa asiassa taas tuo oman mielipiteensä hyvin vahvasti esiin! Päivänsankari hyväksyi kaikki tarjoilut, eikä kiinnittänyt huomiota niihin minun näkemiin vikoihin, joten siinä mielessä päivä oli onnistunut. 
_DSC0773_1 _DSC0772_1 _DSC0774_1 Tarjoiluja miettiessä selailin Pinterestiä tuntitolkulla ja pohdiskelin dino-teemaan sopivia ruokia. Lopuksi päätettiin tehdä pieniä suolaisia naposteltavia, pari makeaa kakun lisäksi ja raikasta omena-päärynäboolia. Lihamenyyssä oli lihapullia ja täytettyjä munia, kasviksissa taas dippishotteja ja perunapalloja, sekä dinosaurusten kynsiä, eli tuttavallisemmin juustonaksuja. Mä tykkään itse tosi paljon tällaisista pikkunaposteltavissa, mutta se näprääminen on kyllä aikamoinen urakka. Mentiinkin osan kanssa matalan aidan yli, eli ostettiin kaupanvalmiita perunapalloja ja lihapullia. Dippishotit olivat ideanan hyvä mutta toteutus ontui hieman. Kapeat kertakäyttöshottilasit eivät olleet dipille parhaimmat astiat, sillä dippiä oli vaikea kaapia pohjalta pois: Pienellä hienosäädöllä tämä on kuitenkin mainio tarjoiltava vaikka minkälaisiin juhliin. Täytetyt kanan dinosauruksenmunat taas olivat superhyviä ja myös todella helppoja valmistaa. Täytteeseen tuli munankeltuaiset, crème fraîchea, ruohosipulia ja hiukan paprikajauhetta, päälle ripottelin rapeaa pekonimurua.
_DSC0771_1 _DSC0775_1 _DSC0770_1 Makeissa tarjoiluissa kokeilin ensimmäistä kertaa candy melts-nappeja ja tein suklaarouhemuffinsseista laavaa sylkeviä tulivuoria. Mun muffinssivuoat eivät muodoltaan ihan muistuttaneet tulivuoria mutta tuo ällömakea esanssinen Only in America-karkkimömmö oli jopa yllättävän hyvän makuista. Kukkahattuani kiristi hieman huomata sisällysluettelossa merkintä "E110 väriaine voi vaikuttaa haitalllisesti lasten aktiivisuustasoon ja heikentää tarkkaavaisuutta". Piti oikein selvittää mitä myrkkyjä ollaan syöty ja pikagoogletus kertoikin että tämän lisäaineen käyttöä on jossain määrin rajoitettua juurikin noiden haittavaikutusten takia. Ilmeisesti sitä ei kuitenkaan olla kokonaan kielletty kerta näitä tuotteita saa Suomessa myydäkin. Laavakakkujen lisäksi oli myös hieman epäonnistuneita jalanjälkikeksejä ja tietenkin juhlapöydän keskipiste, Stegosaurus-kakku! Vaniljaisen kakun täytteenä oli banaania ja suklaamoussea, koriseena vihertävää rahkakermaa, karkkeja ja keksejä. Jostain syystä kermasta ei tullut yhtään vihreää vaikka lorautin reilusti väriainetta mukaan. Tämä(kin) näytti esimerkkikuvissa ja kuvitelmissani paljon paremmalta kuin lopullinen toteutus. Hiton Pinterest ja täydelliset kiiltokuvat!
_DSC0777_1 _DSC0781_1 _DSC0820_1
Saatiin Mylläriltä paketillinen leivontatarpeita juhlainspiraatiota varten, mutta tällä kertaa käyttöön pääsi vain perusvehnäjauhot. Paketissa oli mukana minulle uusia tuttavuuksia, nimittäin Myllärin Kotileivonta -tuotteita. Nämä ovat lisää vain vesi ja rasva -tyylisiä jauhoseoksia joilla kiireisempikin ihminen kokkailee nopeasti herkkuja. Koska en vielä ehtinyt kokeilla näitä niin en voi niitä suoraan suositella, mutta konseptina vaikuttaa lupaavalta! Ovatko nämä tuotteet kenties teille lukijoille tuttuja? Haukkasin hieman liian ison palan näiden tarjoilujen kanssa, varsinkin kun synttärit ja lapsimessut sattuivat samalle viikonlopulle. Aika meinasi loppua pahasti kesken, mutta kuten sanoin niin onneksi juhlavieraamme olivat avarakatseista sakkia eivätkä pistäneet pahakseen pikku vioista. Osa vieraista jopa auttoivat keittiössä, iso kiitos siitä! Jos piirakat, pullat ja mokkapalat olisivat sopineet tämänkertaiseen menuhun, olisin vaarmasti säästänyt paljon aikaa ja vaivaa noilla melkein valmista-aineksilla. 
_DSC0790_1 _DSC0802_1 _DSC0794_1
Joel sai lahjaksi paljon toivotun Ryhmä Hau -vahtitornin, kaveriksi niille Ryhmä Hau-autoille jotka hän sai meiltä jo syntymäpäivänsä aamuna. Kuten huomaatte, Ryhmä Hau on parasta just nyt. Joelia muistettiin myös polkupyörällä, kirjoilla, autoilla, junaradan osilla sekä rahalla ja muutamalla uudella dinosauruksella. Poika oli hyvin tyytyväinen leluihinsa ja uskon niiden tuovan iloa vielä pitkän aikaa! Kuten kaikki "Supermammat", keskityin juhlavalmisteluihin niin ahkerasti, että hädin tuskin ehdin käydä suihkussa ja vaihtaa verkkarit mekkoon. Itseäni hieman ärsytti, mutta onneksi juhlatunnelma ei kärsinyt harjaamattomista hiuksistani ja paljaista varpaistani. Kiitos vielä kaikille juhlavieraille! 

10. huhtikuuta 2015

Neljä vuotta, neljä kuvaa

_DSC0725_1
_DSC0736_1 _DSC0758_1 _DSC0740_1
Rakas esikoisemme Joel täyttää tänään neljä vuotta. Viikonloppuna on luvassa juhlimista sukulaisten ja kummien kanssa. Joel on toivonut dinosaurus-teemaisia juhlia ja töitä siis riittää, mutta meillä on paljon ideoita! Tänään Joelilla on päätäntävaltaa tietyissä asioissa ja luvassa on ainakin nuudeleita päivälliseksi. Sen kunnianhimoisempia toiveita ei pienellä miehellä ole ainakaan vielä ollut, saa nähdä mitä kivoja juttuja loppupäivä tuo mukanaan.

Paljon onnea mamman ja iskän rakas Joel!

7. huhtikuuta 2015

Resepti: maissi-kookoskanakeitto

Tulin jakamaan teille yhden superhyvän keiton reseptin. Olen joskus tehnyt samantyyppistä keittoa ihan reseptin mukaan, mutta koska mulla ei oo mitään hajua mistä sellainen resepti on joskus löytynyt, niin päätin vähän improvisoida. Lopputulos oli hyvä ja kaikki söivät iloisesti lautasensa tyhjiksi. Keiton kaveriksi sopisi täydellisesti vastaleivotut sämpylät. Koska resepti oli improvisoitu, en oikein osaa sanoa määriä. Minä tein ison kattilallisen keittoa joka riitti koko perheelle pariksi päiväksi, ja minulla meni tähän n. 10 keskikokoista perunaa, 300g maissia, 4kpl kanan rintaafilettä, 4dl kookoskermaa, puolikas purjo ja vajaa puolikas nippu ruohosipulia.

Maissi-kookoskanakeitto

Kiinteämaltoista perunaa
Rintafileitä tai valmiiksi suikaloitua kanaa
Purjoa
Pakastemaissia
Tuoretta ruohosipulia
Kookoskermaa

_DSC0637_1 Kuori ja pilko perunat ja laita kiehumaan liemikuutiolla maustettuun veteen. Lisää perunoiden joukkoon pakastemaissit, purjo, suikaloitu kana sekä pilkottu ruohosipuli. Lorauta joukkoon runsaasti kookoskermaa ja mausta kurkumalla. Keitä kunnes kana on kypsää. Koristele tuoreella ruohosipulilla ja nauti kuumana, vaikkapa niiden tuoreiden sämpyöiden kera jos on aikaa tehdä sellaisia. Keiton valmistuksessa esivalmisteluineen kesti ehkä puoli tuntia, joten tämäkin on helppo ja suhteellisen nopea arkiruoka. Nopeasti valmistuvat ja maukaat ruoat ovat kullan arvoisia lapsiperhearjen pelastajia. Keitto on myös edullinen, ja pikaisella suurpiirteisellä laskutoimituksella sain yhden annoksen kappalehinnaksi noin euron.

6. huhtikuuta 2015

Noita-Aka ja Joppa-pupu

_DSC0654_1 _DSC0659_1
Eilen oltiin mummini luona pääsiäislounaalla. Koska ei viime viikolla keretty virpomaan, hoidettiin se tänään. Epä usko että vaikka se olisikin "väärä" päivä, kun kyseessä oli vain sukulaisia jotka tiesivät meidän tulosta etukäteen. Isomummin luona pojat saivat esittää virvontalorunsa myös mun vanhemmille sekä poikien toiselle isoisoäidille. Hienosti meni! Pojilla oli vähän tällaiset köyhänmiehen naamiais-asut, mutta söpöjä ne olivat silti! Joel oli pukeutunut pupu-pukuun, joka on alunperin pikkuveljelleni tehty. Askartelin kaveriksi pupunkorvat omaan hiuspantaani ja kasvomaali viimeisteli asun, vaikka Joel menikin heti tahrimaan maalia. Alex sai myös itselleen kasvomaaleilla pisamia ja punaiset noitaposket, tuota maalaamista saisi kyllä harjoitella hieman enemmän, heh. Mamman kaulahuivi pään ympärille ja Aka muuttui Noita-Akaksi! Illalla minä lähdin Hugon kanssa kotiin ja Sami käytti poikia virpomassa omien sukulaistensa luona. Noita ja pupu tulivat kotiin aikamoisen saaliin kanssa. Näistä riittää varmaan jouluun asti!
_DSC0665_1 _DSC0673_1
Näin pääsiäisen aikaan on myös pohdittu pääsiäisen tarkoitusta ja sen kertomisesta lapsille. Me ollaan viime aikoina puhuttu paljon uskonnollisuudesta kun lähipiirissä moni on eronnut kirkosta, Sami mukaanlukien. Minä en koe itseäni erityisen uskonnolliseksi enkä oikein osaa sanoa uskonko jumalaan vai en, mutta minulle on silti tärkeä kuulua kirkkoon ja tahdon myös lasteni kuuluvan kirkkoon kunnes pääsevät ripille. Sen jälkeen he saavat itse päättää kuuluvatko kirkkoon vai eroavatko kirkosta. Kerho, jossa Joel käy ja Alex aloittaa syksyllä, on seurakunnan kerho ja siellä tutustutaan uskonnollisuuteen. Olen iloinen, että pojat saavat tutustua uskontoon sitä kautta edes hieman, sillä en tiedä osaisinko itse kertoa heille jumalasta ja uskosta. 

Uskonnolliset juhlat ovat minusta tärkeitä muutenkin, kuin vapaapäivien ja juhlimisen takia. Itse koen pääsiäisen ja joulun kertomukset raamatusta ikään kuin samanlaisina taianomaisina satuina kuin joulupukin. Tarinat Jeesuksen syntymästä ja pääsiäisen tapahtumista kuuluvat näihin pyhiin, vaikken tiedäkään uskonko niihin vai en. Tähän asti emme ole liittäneet uskonnollisuutta juhlapyhiimme muuten kuin lyhyesti kertomalla pojille miksi pääsiäistä ja joulua alunperin ollaan juhlittu. Olisi varmaan helpompaa kertoa tarinat sadun muodossa ja olenkin ajatellut jouluksi viimeistään hankkivani lasten raamatun, jotta voisi sitten yhdessä lukea joulun aikaan ja pääsiäisen aikaan raamatun kertomuksia aiheesta. 

3. huhtikuuta 2015

Pääsiäistunnelmaa

_DSC0575_1 _DSC0607_1 _DSC0552_1 _DSC0554_1 _DSC0604_1 _DSC0562_1 _DSC0623_1
Pääsiäisloma, ihanaa! Tänä vuonna olen jopa muistanut pääsiäisen ajoissa ja saanut vähän pääsiäistunnelmaa laitettua kotiin. Viime vuonna muistan surkutelleeni, ettei ehditty laittaa rairuohoja kasvamaan ollenkaan joten tänä vuonna niitä on useampi. Joel oli tänäkin vuonna askarrellut kerhossa hienon ruohokipon jossa ruoho kasvaa nähtävästi paljon paremmin kuin meidän kotiruohot. Palmusunnuntai meni juhliessa Hugon puolivuotisuutta, joten emme käyneet virpomassa. Jossain päin Suomea virvotaan vasta tänä viikonloppuna, joten ehkä mekin vielä lähdetään kolkuttelemaan sukulaisten ovia herkkujen toivossa! Mekin ollaan aina lapsuudessa virvottu juurikin pääsiäisenä eikä sitä edeltävänä viikonloppuna, tietääkseni se on kai suomenruotsalaisten tapana.

Käytiin alkuviikosta metsässä rymyämässä ja poimimassa pajunkissoja eli videkissoja vitsoja varten. Olin jostain syystä kuvitellut oksien hakemisen laittomana touhuna joten koin itseni pahimman luokan kriminaaliksi heiluessani saksien kanssa pusikossa suon laidalla. Yritän usein innostaa poikia mukaan askartelutouhuihin, mutta heillä ei oikein riitä mielenkiintoa itse tekemiseen vaan tahtovat vain katsella kun minä teen. Pienellä houkuttelulla sain pojat edes nimelliseksi avuksi vitsojen koristeluun ja lopuksi saatiin aikaiseksi ihan kivat oksat. Jos ei lähdetä virpomaan niin ompahan ainakin kivannäköiset koristeet omaan kotiin.

Meillä on näille pääsiäispyhille niinkin ruhtinallisia suunnitelmia kuin löhöillä ja rentoutua, nähdä kavereita ja sukulaisia, mussutella suklaamunia ja ennen kaikkea nauttia toistemme seurasta. Näillä näkymin Samilla alkaa loman jälkeen kiireinen työurakka, joten aiotaan ottaa kaikki ilo irti näistä yhteisistä hetkistä. Jospa vielä saataisiin hieman aurinkoa päiviin niin olisi onnistunut loma taattu!

Oikein ihanaa pääsiäistä kaikille lukijoille!