Kaksplus.fi

17. maaliskuuta 2015

Tissimaitoa ja bataattisosetta

Kärsiessäni kipeää rintatulehdusta pääsen vihdoin toteuttamaan päivän teemaan sopivasti kauan suunnitelmissa ollutta imetysaiheista postausta. Sami on ollut pari päivää kotona töistä, sillä oloni on ollut tämän rintatulehduksen kanssa surkea. Parempaan päin onneksi mennään jo kovaa vauhtia!

Imetys. Mä olen aina pitänyt imetystä luonnollisena valintana, enkä esimerkiksi koskaan edes miettinyt vaihtoehtoa olla imettämättä vastasyntynyttä. En kuitenkaan ole mikään imetysfanaatikko pullovihaaja, kukin tekee kuten itsestä tuntuu parhaimmalta enkä koe itseäni millään tapaa paremmaksi saatika huonommaksi siksi, että olen valinnut imetyksen tai äidinmaidonkorvikkeen.

Omat imetyskokemukseni ovat olleet helppoja. Pikasyöjävauvat ovat olleet valmiita viidessä minuutissa, tissillä ei olla roikuttu huvin vuoksi, enkä edes tiennyt tiheän imun kaudesta mitään kahden ensimmäisen kohdalla. Hugon imetysaika on ollut kolmesta kaikista haastavin; kivulias maidonnousu, tiheänimunkaudet ja rintaraivarit, pullosta kieltäytyminen ja nyt viimeisimpänä rintatulehdus. Joelin ja Alexin imetysaikana oli helppoa saada omaa aikaa, sillä rintamaito ja myös satunnaisesti annettu korvike antoivat minulle mahdollisuuden tuulettua ilman vauvoja. Hugo ei huolinut pulloa lainkaan ensimmäiseen neljään kuukauteen, nykyään hän saattaa syödä pakkasesta otettua rintamaitoa pullosta jos olen poissa. Kuitenkin olen äitiyteni aikana huomannut sellaisen ilmiön, että vauvasta erossa oleminen on tuntunut minusta yhä vaikeammalta joka lapsen kohdalla.

imetyskuva

Joel-vauvaa täysimetin kolme kuukautta. Olin nuori, tyhmä ja malttamaton ja maistatin soseita vauvalle jo kolmen kuukauden iässä. Mielenterveyslääkärini sekä muutama muu sai painostettua minut aloittamaan lääkityksen, jonka kanssa ei saanut imettää. Neljän kuukauden ikään mennessä piti lopettaa imetys kokonaan. Jälkiviisaana on helppo sanoa, mutta lääkkeiden aloitusta olisi pitänyt harkita tarkemmin ja ainakin siirtää pidemmälle - lopulta tajusin että vointini on jopa parempi ilman lääkkeitä. Olin siis lopettanut imetyksen turhan takia. Tätä olen usein miettinyt, mutta en silti kadu sitä, Joel kasvoi korvikkeella ihan hyvin ja olen iloinen siitä lyhyestäkin imetystaipaleesta.

Alexia täysimetin neljä kuukautta. Neuvola näytti vihreää valoa kiinteiden maistattelulle mutta sanoi myös että halutessamme voidaan jatkaa täysimetystä viiden kuukauden ikään asti. Vaikka lapsi oli jo toinen, minulla ei vieläkään ollut tarpeeksi tietoa imetyksestä eikä mielenkiintoa ottaa asioista selvää. Pelkäsin hampaiden tuloa kuollakseni ja päätin sen takia lopettaa imetyksen kokonaan ennen hampaiden tuloa. Alex siirtyi pikku hiljaa kiinteiden ohella rintamaidosta pullolle ja puolen vuoden ikään mennessä lopetin imetyksen kokonaan. Alexilla tuli ensimmäiset hampaat 7 kuukautisena.

sosekuva_1

Hugon kohdalla en juurikaan suunnitellut imetystä tai sen kestoa, ja nekin vähäiset suunnitelmat ovat menneet uusiksi jo monesti. Imetyssuunnitelman muuttumiseen uskon vaikuttaneen eniten se, ettei Hugo ole suostunut pullolle. Kun vaihtoehtoista syöttömenetelmää ei ole, on melkeinpä pakko imettää vaikkei haluaisi, sillä onhan lapsen saatava ruokaa. Alunperin ajattelin meneväni saman kaavan mukaan kuin Alexin kanssa, eli imettää puoli vuotta. Sitten aloin miettimään, että nelikuiselle on turha antaa soseita ja jatkettiin täysimetystä viiden ja puolen kuukauden ikään saakka. Neuvolatädin kanssa yhteistuumin sekä lääkärin puoltamana sovittiin, että kiinteitä aletaan maistattamaan jo ennen 6 kuukauden ikää - kiinteä ravinto saattaisi helpottaa vatsaoireita joista Hugo on kärsinyt muutaman kuukauden ajan. Hugo on nyt saanut sosemaistiaisia vajaan viikon verran, mutta ne eivät tunnu maistuvan kovin hyvin. Imetystä jatketaan edelleen päivä kerrallaan-menetelmällä niin pitkään kuin se tuntuu hyvältä. En pelkää hampaita (vielä) ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että jossain siinä 8-10kk iän paikkeilla olisi hyvä aika lopettaa. Mieli voi todistetusti muuttua, mutta en kuitenkaan usko imettäväni enää vuoden ikäistä Hugoa. 

Minkälaisia imetyskokemuksia teillä on? 

8 kommenttia:

  1. Oletko itse tehnyt soseita vai kaupan omia antanut?
    Me aloiteltiin ihan hedelmä soseilla.
    Siis kaupan omilla.
    Itselläni ei ollut aikaa eikä intoakaan alkaa itse tekemään.
    No tein pari kertaa mut niistä tuli oudon makuisia, semmosia missä oli klönttejä yms seassa niin suosiolla siirryin kaupan omiin ja hyvin on maistunut 4kk eteenpäin.
    Imetin kaikkia lapsia noin kuukauden.
    Maitoa ei vaan tullut ja koin sen helpommaksi niin siirryttiin pulloon sujuvasti.
    Pääsin itsekkin liikkumaan ja juhlin synttäreitäkin kun kolmas muksu oli 1kk ikäinen miehen hoitaessa kotona lapsia.
    Minulle on se oma aika ystävien kanssa ollut aina tärkeää niin että jaksaa kotihommia kun pääsee välillä tuulettumaan ;)
    Mies tekee aamusta iltaan joka päivä töitä melkein niin ihana päästä joskus rentoutumaan.

    Mutta näin meillä :)
    Ja hyvin on kasvaneet ja ruoka on maistunut aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja omien kokemustesi kertomisesta :)

      Joel söi aikoinaan pääosin kaupan soseita, Alexille taas tein suurimman osan itse. Hugolle pyrin myös tekemään soseet itse. Onhan se hieman vaivalloista, mutta ilmeisesti tulee halvemmaksi (en ole laskenut) ja ainakin ruoka on sitten juuri sitä mitä itse laittaa. Aika kamalia juttuja on ollut lehdissäkin kuinka vauvanruoassa on ollut jotain muovinpalasia yms.. :/

      Oma aika on kyllä tärkeää, minunkin pitäisi vain ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä! Luotan kyllä siihen, että Hugo pärjäisi pullolla minun ollessani poissa, mutta silti jostain syystä hirvittää :D

      Poista
  2. Esikoista täysimetin siihen 4kk ikään, jonka jälkeen aloitettiin soseet. Imetin soseiden rinnalla 8kk ikään asti, jollois poika alkoi jyystää mun tissejä hampaillaan, ja imetyksestä tuli KAMALAA! Ekat Hampaat pojalle tuli 4kuisena. Tätä toista vauvaani täysimetin 3,5kk ja nyt ollaan maisteltu soseita. Meen tän imetyksen kanssa vähän silleen imetän niin kauan kuin pystyn -periaatteella. Kuitenkin mustaki toi 8-10kk on maksimi, tuntui oudolta kun esikoinen oli niin iso jo ja tissillä ollessa jutteli, välillä nous istumaan tms. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja omista kokemuksistasi :)

      Poista
  3. Itse täysimetin 4kk ikäiseksi, kun neuvolassa jo sitten tyyliin patistettiin aloittamaan soseiden maistelu. Ja 8kk loppui imetys kokonaan, lapsi ei enää huolinut rintaa joten se meni luonnollisesti. Ja oli aika helpotus itselle, kun ensimmäiset hampaat puhkesivat 6kk ikäisenä, ja välillä niitä piti kokeilla (siitä pieni arpi muistona) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kerroit omista kokemuksistasi :)

      Poista
  4. Rohkaisen kaikkia äitejä ylipäätään imetykseen. Oli se sitten täysimetystä tai osittaista imetystä. Pienikin imetys on parempi kuin ei imetystä ollenkaan. Hirveää, miten paljon olen viime päivinä lukenut äideiltä äideille jaettuja täystyrmäyksiä, kun joku on rohjennut jakamaan oman imetystarinansa! Miksei vaan voida kannustaa toinen toisiamme? :( Edes pieneen imetykseen. Ja toisaalta, toivoisin, että imetyksestä (ja siihen kannustamisesta) jaettaisiin enemmän intohimotonta tietoa. Kuten Jenni sunkin tarina kertoo, niin paremmilla tiedoilla olisit varmaan imettänyt kauemminkin :)

    Omalla kohdalla esikoista imetin 13kk, joista täysimetystä 4,5kk. Silloin oli itselläkin hirmu malttamattomuus päästä aloittamaan soseruokailu. Meillä kyllä yöt paranivat heti soseiden myötä, mutta oliko se sattumaa, en tiedä. Vauva myös söi soseita ensi lusikallisesta alkaen kuin linnunpoika; suu aina auki odotti seuraavaa lusikallista.
    Toista lasta täysimetin 6kk, koska tiesin miten paljon helpompaa lapsen ruokkiminen (minulle henk. koht.) on imettämällä kuin soseita syöttämällä. Ja tieto siitä, että niitä soseita ja puuroja ehtii syöttää sen sata kertaa ennen kuin lapsi oppii itse syömään ;) Ei kiinnostanut aloittaa yhtään aikaisemmin kuin oli pakko. Toka ei tosin huolinut pulloakaan missään vaiheessa, eli imetys oli se ainoa vaihtoehto meillä ennen kiinteitä. Ensimmäisen vastakohta tämä toinen, kiinteä ruoka ei alkuun maistunut ollenkaan. Eli käytännössä pelkällä maidolla kuitenkin eleli ekat 7-8kk. Eikä yötkään parantuneet yhtään kiinteiden aloituksen myötä. Lapsi on nyt 1v4kk ja imetän edelleen. Olen ollut myös viime aikoina vuorokauden tai kaksi poissa kotoa ja hyvinhän tuo lapsi pärjäisi ilmankin. En ole kuitenkaan nähnyt vielä mitään syytä lopettaa, kun imetys näyttää olevan lapselle vielä kovin tärkeä hetki. Imetyskertoja vuorokaudessa on enää kaksi tai kolme (aamuisin ja iltaisin ja joskus päivällä). Itse en koe sitä mitenkään omituiseksi, että toinen on jo taapero ja silti käy tissillä. Se on enemminkin ihana meidän oma kahdenkeskinen hetkemme. En ole ajatellut mitään leikki-ikäistä imettää, mutta toistaiseksi mennään näin. :)
    Ei kannata pelätä sitä hampaiden tuloa. Eivät läheskään kaikki vauvat pure tissiä. Esikoinen kerran vahingossa puraisi (sattuuhan se kyllä hemmetisti!) ja tämä toinenkin ihan muutaman kerran. Nyt näin isompana saattaa joskus ruveta pelleilemään tissillä ja silloin vaan lopetan imetyksen välittömästi siltä kerralta. Mutta kannustan hampaista huolimatta ainakin kokeilemaan miten imetys sujuu. Sitten jos pureminen on ihan mahdotonta, niin siinä vaiheessa lopettaa jos tuntuu ettei itse kestä :)
    Mukavia imetyshetkiä!
    ps. ehkä itselläni se kokonaan lopettaminen on henkisesti vähän vaikeaa, kun tietää ettei enää koskaan saa imettää (ei enää vauvoja meille). Sekin on kuitenkin asia, mitä läheskään kaikki maailmassa eivät saa kokea, ainutlaatuinen juttu siis -koko imetys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja omien kokemuksiesi jakamisesta! Imetys on kyllä asia, joka jakaa mielipiteitä välillä turhankin radikaalisti. Minusta tärkeintä olisi ettei ketään tuomittaisi, oli valinta sitten mikä tahansa. Toki imetyksessä on paljon sellaista hyvää jota äidinmaidonkorvike ei voi tarjota.

      Poista

Kiitos kommentista!