Kaksplus.fi

31. maaliskuuta 2015

Lauma dinosauruksia marssii näin

_DSC0249_1 _DSC0278_1 _DSC0269_1
Meidän pieni esikoinen täyttää pian neljä vuotta, ja se tietää myös lähestyviä syttärijuhlia! Joel sai itse olla mukana päättämässä kutsukorttien tyyliä, ja kun pomo sanoo dinosauruskortteja, silloin tehdään dinosauruskortteja. Muutaman suunnittelupalaverin, mutkan ja kompromissin jälkeen sovittiin, että tehdään vain dinosauruksenpäitä. Ja noh, näyttää noi ihan tarpeeksi dinosauruksilta kelvatakseen neljävuotiaalle. Hampaiden leikkaaminen ja liimaaminen oli muuten ärsyttävä duuni, onneksi päivänsankari auttoi parhaansa mukaan siinäkin hommassa. Mitäs pidätte?

Ollaan mietitty kaverisynttäreitä, mutta en oikein tiedä missä vaiheessa sellaisia pitäisi alkaa järjestämään. Joel ei ole itse ilmaissut mitään erityistä halua kutsua kavereita kylään tai juhliin, joten ei lähdetty sellaisia erikseen järjestämään. Joelille tuntuu olevan tärkeintä, että hänen tätinsä tulevat juhliin. Heidän lisäkseen kutsuttiin lähimmät 40 sukulaista (miten niin iso suku?) sekä Joelin kummit. Minkä ikäiselle lapselle te olette järjestäneet ensimmäiset kaverisynttärit?

29. maaliskuuta 2015

Puolikkaat juhlat

Tänään me vietettiin Hugon puolivuotisjuhlia. Puolivuotiaan kunniaksi kutsuttiin paikalle puoli sukua ja tarjoiltiin puolikas kakku, tulikohan kaikille varmasti selväksi että pienin herramme on jo puolivuotias? Todellisuudessa etsittiin lähinnä hyvää syytä kutsua sukulaisia kahvittelemaan ja Hugon puolivuotispäivä sattui sopivasti kohdille, huomenna siis. Hugosta on tullut jo iso poika, mutta palaillaan siihen myöhemmin 6kk-kehityspostauksessa.
_DSC0237_1 _DSC0223_1 _DSC0238_1
_DSC0228_1
Kakkukahveilla tarjoiltiin tänään vadelma-vaniljatäytekakkua, valkosuklaalla ja strösselillä tuunattuja kaupanvalmiita keksejä sekä viinirypäleitä, nachoja ja patonkia. Patongin kanssa oli paprika-pippurituorejuustoa sekä ruohosipulituorejuustoa ja kahvin lisäksi juotavaksi oli granaattiomena-sitrusboolia joka on paljon pidetty, superhelppo ja ihanan makuinen, suvussa tunnettu nimellä Jennin mehu. Aviomieheni sekä perheeni kuvailevat minua yleensä surkean huumorin omaavaksi tai täysin huumorintajuttomaksi tosikoksi, mutta itseni mielestä olen tietenkin sopivan hauska aina tilanteen niin vaatiessa. Tarjoiluja suunnitellessa keksin omasta mielestäni hauskan idean tarjota puolivuotisjuhlien kunniaksi puolikkaan kakun. Puujalkavitsi näytti toimivan ja vieraidenkin mielestä idea oli varsin hauska. 
_DSC0289_1

Iloinen päivänsankari veteli hirsiä parvekkeella melkein koko juhlien ajan ja heräsi pitkien päiväunien jälkeen hymyssä suin keskelle vierasjoukkoa. Pientä poikaa jopa muistettiin muutamalla lahjalla. Kiitos kaikille vieraille! 

26. maaliskuuta 2015

Kehon palautuminen raskaudesta, osa 3.

Synnytyksestä tulee pian puoli vuotta, kuusi pitkää kuukautta siis. Koska edellisistä palautumispostauksista on jo vierähtänyt tovi jos toinenkin on aika päivittää tilannetta. Löydät edelliset osat linkkien takaa: Osa 1 ja osa 2.

Verratessani joulukuun kuvia nykyisiin, minulle tuli yllätyksenä kuinka paljon keho on muuttunut mitättömän pienen liikunnan sekä imetyksen avulla, sillä painoa on pudonnut melkein neljän kuukauden aikana vain pari kiloa. Paino junnaa tiukasti 4-5 kilon päässä ennen raskautta-painostani. Painan nyt suunnilleen saman verran kuin ennen ensimmäistä raskauttani - silloin urheilin aktiivisesti ja minulla oli hyvä lihaskunto, nyt olen laiska sohvaperuna joka taas on luistanut treenaamisesta täysin viimeisen parin viikon ajan. Herkuton helmikuu oli ihan yhtä tyhjän kanssa, olen herkutellut melkeinpä jokaisena päivänä tässä kuussa.
kroppakuva_2
kroppakuva_1
Tavoitteenani olisi edelleen päästä raskauskiloista eroon, eli sellainen viiden kilon painonpudotus. Raskausarvet ovat ehkä hieman vaalentuneet, mtta iho on edelleen löysä ja kiinteytymistä saisi tapahtua paljon. Kahden lapsen jälkeen ei vielä ollut omakohtaista kokemusta, mutta nyt olen tullut hyvinkin tutuksi nahkapussi -termille. Vatsani näyttää pystyasennossa ollessa hyvältä ja normaalilta, mutta istuma-asennossa vatsan alueen seudulle kerääntyy selkeä makkara. Ei edes läskimakkara, vaan pelkkää löysää ihoa, nahkanakki, pelastusrengas, ihotyhjiö. En edes tiedä onko tuo pelastettavissa. Tiedän kyllä, ettei kenelläkään ihmisellä ole täysin kiinteää ja sileää vatsaa istuma-asennossa, mutta tämä on selkeästi ylimääräistä. Omaa silmää miellyttävä peilikuva on tärkein, joten painon suhteen pyrin olemaan tuijottamatta vaa'an lukemaa liian tarkasti. Olen ollut elämäni aikana kaikista tyytyväisin omaan kehoon kesällä 2013, eli liki kaksi vuotta sitten kaksi lasta synnyttäneenä. Tavoitteeni ja ihannekroppani on suurin piirtein sellainen kuin se oli silloin. 

Koska olen toivottoman perso makealle ja hyvin laiska liikkumaan, olen laihduttajana tuomittu epäonnistumaan. Imetyksen takia en varsinaisesti edes uskalla laihduttaa, koska pelkään jo nyt ruohakaluttomuuteni takia syöväni liian vähän ja tekemällä hallaa Hugolle mahdollisen energiavajeeni takia.  Jos nyt saisin vaikka ensitöikseni liikuntaintoani taas heräteltyä henkiin ja vaikka vähennettyä herkkuja edes hieman, niin katsotaan tilannetta taas muutaman kuukauden päästä. Ja jos ei muuta, niin ehkä asenteeni muuttuu ja tyydynkin hyvällä omatunnolla olemaan tällainen "laihaläski". Oma silmä on kuitenkin se kaikista kriittisin, joten parempi olisi vain uskoa esimerkiksi mieheni sanoihin siitä, että näytän hyvältä.

24. maaliskuuta 2015

Pelkotiloja ja ensiapua

_DSC0090_1Pari viikkoa sitten tapahtui jotain, joka on jokaisen äidin painajainen. Isompien lasten ollessa päiväunilla vauva sai silmäni välttäessä käsiinsä sopimattoman lelun. Kuten vauvoilla on tapana, lelu ajautui suuhun. Lelu ei ollut niin pieni, että se mahtuisi kurkkuu asti, mutta se oli terävä ja juuri sen kokoinen, että jäi jumiin vauvan nieluun. Istuin vauvan vieressä lattialla mutta olin valitettavasti uppoutuneena omiin maailmoihin älypuhelimeni kanssa enkä huomannut vauvan touhuja heti. Havahduin vasta vauvan alkaessa köhiä oudosti. Nostin vauvan lattialta ja huomasin kuinka lelu törrötti suoraan hänen kurkustaan ulos. Kiskaisin hädissäni lelun pois vauvan suusta ilkeänkuuloisen napsahduksen siivittämänä. Tuo kamala ääni kaikuu vieläkin korvissani. Onneksi tilanne laukesi ja vauva alkoi itkemään saman tien, varsinaista hätää ei siis ollut, mutta tilanne oli aivan liian täpärä. Oma olo oli kamala, miten annoinkin vauvan olla itsekseen ja selasin puhelinta? Onneksi sentään istuin ihan vauvan vieressä. Mitä jos olisi käynyt pahemmin, jos olisin ollut kauempana enkä heti olisikaan huomannut tilannetta? Olin täysin poissa tolaltani. Soitin tilanteen jälkeen vielä hätäkeskukseen, lähinnä purkamaan oman shokkitilani vaikka tiesinkin ettei välitöntä hätää enää ollut kun vauvakin oli rauhoittunut.

Tämän välikohtauksen jälkeen olen muuttunut. Ensinnäkin olen hyvin tiukasti pyrkinyt pitämään kaikki vauvalle sopimattomat lelut poissa niistä paikoista jossa vauva ei ole jatkuvan valvonnan alla. Toiseksi, olen saanut kamalat jälkitraumat. Vauvalla on tällä hetkellä hieman yskää ja en tiedä voitteko edes kuvitella sitä pelon tunnetta jonka minut valtaa joka kerta kun vauva yskii tai köhii. Lamaannun täysin ja juoksen itku kurkussa vauvan luokse, huomatakseni että hänellä ei ole mitään hätää. Pari päivää sitten kiirehdin keittiöstä ruoanlaiton ääreltä vauvani luokse, kun luulin hänen tukehtuvan, mutta löysin hänet nauraen lelujensa luota. Säpsähdän vainoharhaisena jokaisen äänen kohdalla ja sydän jättä lyöntejä välistä. Pari kertaa olen yölläkin herännyt paniikissa vauvan yskään ja luullut hänen tukehtuvan. Olen romahtamaisillani näihin ajatuksiin ja pelkoihin ja toivon todellakin ettei kommenttiboksiin eksy "mitäs selasit vaan puhelinta, senkin paskaäiti!" -kommentteja. Aihe on todella arka ja toivon etten joudu katumaan tämän julkaisemista.


1557670_845144202194518_2039133551307571053_n
Kuva lainattu Turvaklubin facebook-sivuilta

Tänään otin ensimmäisen askeleen kohti pelon hallintaa ja ehkäisyä osallistumalla ensiapukurssille. Sain kutsun Turvaklubin ensimmäiselle ensiapukurssille muutamia viikkoja sitten ja halusin ehdottomasti osallistua, onhan ensiaputaidot todella tärkeitä. Turvaklubi järjestää ensiapukursseja pienten lasten vanhemmille ja vaikka tiesin osallistuvani kurssille jo ennen säikäyttävää välikohtausta kotonamme se ei olisi voinut tulla parempaan saumaan. Tämänpäiväinen kurssi oli raakaversio, mutta tulevaisuudessa homma selkenee joten kannataa ehdottomasti pysyä kuulolla esimerkiksi seuraamalla Turvaklubin facebook-sivuja. Turvaklubilla oltiin pienessä ryhmässä joka teki kuuntelun ja keskustelemisen helpoksi. Henkilökohtaista kokemusta omaavalta kenttätyötä tekevältä palomies-ensihoitajalta saatu tieto oli ajan tasalla ja minä ainakin opin paljon uutta. Toivon, että kurssin käyminen ja ensiaputaitojen virkistäminen auttaisi minua pääsemään yli liiallisesta pelostani, jotta voisin rauhoittua ja palata tästä jatkuvasta paniikkitilasta ennalleni.

23. maaliskuuta 2015

Tulivuoren sisällä tapahtuu

Jonkun aikaa sitten Schleich lähetti meille uusia eläinhahmoja testattavaksi. Paketista kuoriuti eläintarhan asukkeja: äitinorsu ja vauvanorsu, tiikeri, strutsi, pingviini, karhu, oranki ja seepra. Me ollaan saatu Schleichiltä eläimiä aiemminkin, ja ollaan hankittu niitä itsekin sillä pojat tykkäävät niistä tosi paljon! Tälläkin kertaa lelut saivat iloisen vastaanoton ja leikki-intoa ruokki vielä entisestään uusi leikkialusta, jonka siskoni askarteli pojille.

_DSC0051
_DSC0100_1
_DSC0099_1

Siskoni on ommellut ja askarrellut pojille tuollaisen hienon leikkimaton jonka leikin loputtua saa tarroilla kasattua tulivuoreksi. Tää on niin magee, vaikka onkin hieman omannäköinen! Leikkimatolla on erikseen savannialue, palmukeidas ja vesialueita, sekä vehreä niitty. Siskoni innostuu usein kaiken maailman jutuista eikä aina vie ideoitaan loppuun asti, mutta olen kyllä hieman kateellinen tuosta innostuneisuudesta ja panostamisesta. Pojat saivat superhauskan ja taatusti ainutlaatuisen leikkipaikan eläimilleen ja dinosauruksilleen tätinsä diy-intoilun lopputuloksena.

Ja koska blogiin tulee tasaisin väliajoin toiveita videoista, ajaattelin nyt samalla harjoitella hieman kuvaamis- ja editointitaitojani. Ehkä videoita tulee jatkossa blogiin useamminkin!


Blogin lukijatkin voivat osallistua Schleichin videokilpailuun omilla Schleich-eläimillään. Aikaa on vielä viikon verran ja ohjeet löytyvät täältä.

Onko Schleich-eläimet teille tuttuja? Mitäs piditte videosta?

17. maaliskuuta 2015

Tissimaitoa ja bataattisosetta

Kärsiessäni kipeää rintatulehdusta pääsen vihdoin toteuttamaan päivän teemaan sopivasti kauan suunnitelmissa ollutta imetysaiheista postausta. Sami on ollut pari päivää kotona töistä, sillä oloni on ollut tämän rintatulehduksen kanssa surkea. Parempaan päin onneksi mennään jo kovaa vauhtia!

Imetys. Mä olen aina pitänyt imetystä luonnollisena valintana, enkä esimerkiksi koskaan edes miettinyt vaihtoehtoa olla imettämättä vastasyntynyttä. En kuitenkaan ole mikään imetysfanaatikko pullovihaaja, kukin tekee kuten itsestä tuntuu parhaimmalta enkä koe itseäni millään tapaa paremmaksi saatika huonommaksi siksi, että olen valinnut imetyksen tai äidinmaidonkorvikkeen.

Omat imetyskokemukseni ovat olleet helppoja. Pikasyöjävauvat ovat olleet valmiita viidessä minuutissa, tissillä ei olla roikuttu huvin vuoksi, enkä edes tiennyt tiheän imun kaudesta mitään kahden ensimmäisen kohdalla. Hugon imetysaika on ollut kolmesta kaikista haastavin; kivulias maidonnousu, tiheänimunkaudet ja rintaraivarit, pullosta kieltäytyminen ja nyt viimeisimpänä rintatulehdus. Joelin ja Alexin imetysaikana oli helppoa saada omaa aikaa, sillä rintamaito ja myös satunnaisesti annettu korvike antoivat minulle mahdollisuuden tuulettua ilman vauvoja. Hugo ei huolinut pulloa lainkaan ensimmäiseen neljään kuukauteen, nykyään hän saattaa syödä pakkasesta otettua rintamaitoa pullosta jos olen poissa. Kuitenkin olen äitiyteni aikana huomannut sellaisen ilmiön, että vauvasta erossa oleminen on tuntunut minusta yhä vaikeammalta joka lapsen kohdalla.

imetyskuva

Joel-vauvaa täysimetin kolme kuukautta. Olin nuori, tyhmä ja malttamaton ja maistatin soseita vauvalle jo kolmen kuukauden iässä. Mielenterveyslääkärini sekä muutama muu sai painostettua minut aloittamaan lääkityksen, jonka kanssa ei saanut imettää. Neljän kuukauden ikään mennessä piti lopettaa imetys kokonaan. Jälkiviisaana on helppo sanoa, mutta lääkkeiden aloitusta olisi pitänyt harkita tarkemmin ja ainakin siirtää pidemmälle - lopulta tajusin että vointini on jopa parempi ilman lääkkeitä. Olin siis lopettanut imetyksen turhan takia. Tätä olen usein miettinyt, mutta en silti kadu sitä, Joel kasvoi korvikkeella ihan hyvin ja olen iloinen siitä lyhyestäkin imetystaipaleesta.

Alexia täysimetin neljä kuukautta. Neuvola näytti vihreää valoa kiinteiden maistattelulle mutta sanoi myös että halutessamme voidaan jatkaa täysimetystä viiden kuukauden ikään asti. Vaikka lapsi oli jo toinen, minulla ei vieläkään ollut tarpeeksi tietoa imetyksestä eikä mielenkiintoa ottaa asioista selvää. Pelkäsin hampaiden tuloa kuollakseni ja päätin sen takia lopettaa imetyksen kokonaan ennen hampaiden tuloa. Alex siirtyi pikku hiljaa kiinteiden ohella rintamaidosta pullolle ja puolen vuoden ikään mennessä lopetin imetyksen kokonaan. Alexilla tuli ensimmäiset hampaat 7 kuukautisena.

sosekuva_1

Hugon kohdalla en juurikaan suunnitellut imetystä tai sen kestoa, ja nekin vähäiset suunnitelmat ovat menneet uusiksi jo monesti. Imetyssuunnitelman muuttumiseen uskon vaikuttaneen eniten se, ettei Hugo ole suostunut pullolle. Kun vaihtoehtoista syöttömenetelmää ei ole, on melkeinpä pakko imettää vaikkei haluaisi, sillä onhan lapsen saatava ruokaa. Alunperin ajattelin meneväni saman kaavan mukaan kuin Alexin kanssa, eli imettää puoli vuotta. Sitten aloin miettimään, että nelikuiselle on turha antaa soseita ja jatkettiin täysimetystä viiden ja puolen kuukauden ikään saakka. Neuvolatädin kanssa yhteistuumin sekä lääkärin puoltamana sovittiin, että kiinteitä aletaan maistattamaan jo ennen 6 kuukauden ikää - kiinteä ravinto saattaisi helpottaa vatsaoireita joista Hugo on kärsinyt muutaman kuukauden ajan. Hugo on nyt saanut sosemaistiaisia vajaan viikon verran, mutta ne eivät tunnu maistuvan kovin hyvin. Imetystä jatketaan edelleen päivä kerrallaan-menetelmällä niin pitkään kuin se tuntuu hyvältä. En pelkää hampaita (vielä) ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että jossain siinä 8-10kk iän paikkeilla olisi hyvä aika lopettaa. Mieli voi todistetusti muuttua, mutta en kuitenkaan usko imettäväni enää vuoden ikäistä Hugoa. 

Minkälaisia imetyskokemuksia teillä on? 

11. maaliskuuta 2015

Kuin kolme pientä apinaa

apinapuku_5
apinapuku_1
apinalauma

Perintö-apinayöpuku on täällä taas! Tämä on anopin tekemä ihastuttava kirpparilöytö Joelin vauva-ajoilta. Käytön jäljet näkyvät ja kangas on kokenut jo parhaat päivänsä, mutta tunnearvo on suuri. Kaikki pienet poikani ovat saaneet pukeutua ihastuttavaan apinapyjamaan ja kaikki ovat olleet syötävän suloisia siinä. Lastenvaatemakuni on muuttunut reilusti näiden kolmen lapsen aikana, siksi olenkin myynyt pois lähes kaikki vauvanvaatteet lasten jälkeen. Tietyt lempparit ovat kuitenkin säilyneet eivätkä tälläkään kertaa eksy kirpparipinoon. Ehkä kollaasiin tulee joskus vielä neljäs kuva...

9. maaliskuuta 2015

Kuulumispläjäjys

Maanantai. Täällä minä edelleen painin surkean ja hajonneen läppärini kanssa. Alkaa kärsivällisyys loppumaan Pohjolan korvauspalvelun kanssa, miten joku vakuutusyhtiö voikaan olla näin hidas! Perään saa soitella joka päivä ja silti mitään ei tapahdu. *lopuksi pitkä liuta kirosanoja*

Huonosta työskentelyasennosta johtuen mun nakki on ihan vendi, kuten siskollani oli lapsena tapana sanoa kun vaarilla oli niska jumissa. Kevät lähestyy ja aika tuntuu kuluvan vaihteen vuoksi aivan liian nopeasti! Lumi on sulanut melkein kokonaan ja auringonvalo piristää ihanasti! Takuuvarma kevään merkki on se, kun lakaisukoneet tulevat siivoamaan hiekoitushiekat pois kaduilta. Tuntuu, että me ollaan oltu hyvin kiireisiä viimevaikoina, vaikka luulisi etteivät kotiäidit edes tunnistaisi sellaista käsitettä. Viikonloppu sujahti ohi niin etten edes huomannut. Koska blogikin on ollut hiljainen tässä jonkun aikaaa, päätin tulla kertoilemaan hieman sekalaisia arkikuulumisia ja jakamaan muutamia instakuvia viimeisten viikkojen ajalta.

IMG_20150301_165607
IMG_20150305_202247

Herkuton helmikuu loppui reilu viikko sitten, ja arvatkaas mitä kävi? Kerroin että ajattelin olla arjet herkuttelematta ja syödä maltilisesti viikonloppuisin. Mä oon vetänyt herkkuja joka päivä! Oon täysin epäonnistunut säälittävä sokerinisti. Toisaalta, olen syönyt pieniä annoksia kerrallaan, eli ainakin sietokyky näyttää laskeneen. Harmi vaan, että se todennäköisesti kasvaa pian takaisin. Herkuttelun ohella kävin paikkaamassa yhden hampaan, ja tietty oli pakko suunnata karkkikauppaan heti hammaslääkäriltä päästyäni. Hävettää olla näin tyhmä. Mutta yritän edelleen vähentää ja pitää herkuttelun aisoissa. Herkuttoman helmikuun aikana painoni laski kilon verran, mutta en usko sen johtuneen herkuttomuudesta. Raskauskiloja on jäljellä vielä neljä.

IMG_20150303_210716

Viime viikko piti sisällään normaalien menojen lisäksi esimerkiksi "romanttisen" ruokakauppareissun kahdestaan, sillä muuhun ei löytynyt lapsenvahtia eikä aikaa. Parisuhde kärsii yhteisen ajan puutteesta, mutta me sinnittelemme. Vauva-aika on hektistä ja se oli tiedossa, mutta eiköhän se tästä pian helpota. Jatkuvassa univajeessa kotitöiden kasaantuessa niskaan keskellä uhmaraivareita ja miksi_en_osaa_ryömiä-kitinöitä puolison naamataulu saattaa v*tuttaa yllättävän paljon, se on huomattu. Totuus on kuitenkin se, että ilman toista aikuista arki olisi vielä hankalampaa, joten olisi yritettävä entistä enemmän antaa toisilleen tukea ja kannustaa jaksamaan. Parisuhteen huoltaminen on hyvin tärkeää, joten jos kahdenkeskeistä aikaa ei meinaa löytyä muuten, niin täytyy ottaa ilo irti edes siitä puolesta tunnista kun joku pääsee lastenvahdiksi. (Tack för hjälpen mamma!)

IMG_20150304_175503

Kyläilyreissu ja hääpalaveri ystävien luona muuttui silmänräpäyksessä lapsenvahtikeikaksi, kun pariskunta dumppasi minulle kotiavaimensa yhteen ja lapsensa toiseen käteen kurvaten itse karkuun hoitamaan asioita. Kulutimme lainalapsen kanssa aikaa siivoten ja leikkien. Pieni Mio-herra opetti minulle imurin käyttöä ja käskytti kovaan ääneen jos en huomannut kaikkia roskia joten kostoksi pistin pojan itse imurin varteen. Lopetettiin siivousurakka rakentamalla kuuraketti jolla ampaistiin taivaille karkuun kotiin tulleita vanhempia ja pikkusiskoa.

IMG_20150307_151418

Viikonloppuna kävin kaupoilla ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan en edes vilkaissut lastenosastoille päin. Ostin jopa itselleni jotain! Tuntuu, että nykyajan muoti on outoa enkä löydä itseäni miellyttäviä vaatteita tai asusteita kaupoista. Tällä kertaa kotiin lähti muutama koru henkkamaukan alennuksesta ja Espritin pirteän pinkki paita! Sami aina valittaa, etten käytä tarpeeksi värikkäitä vaatteita joten hän oli ainakin tyytyväinen! Keväällä ja kesällä on muutenkin kivempi pukeutua väreihin, itse ainakin peilaan sykyn ja talven harmautta tummiin sävyihin vaatteissa ja suosin värejä valoisina vuodenaikoina. 

IMG_20150307_131238
IMG_20150308_171204

Lauantaina vauvauinnin jälkeen vietimme brunssia vanhempieni luona ja kylässä ollut siskoni kokkaili meille Pandasando-leipiä, eli japanilaisia hömpötyksiä - tavallista paahtoleipää painettuna pandan muotoon. Hyviä oli, mutta uskon että ne olisivat maistuneet ihan samalta tavallisen leivän muotoisina. Siskoni oli lähdössä ystävänsä häihin ja meikkipajassa minäkin innostuin testailmaan huulipunaa. En ole koskaan osannut käyttää huulimeikkiä, sillä se tuntuu sotkuiselta ja hankalalta, mutta ihan kivan näköinenhän tuo silti on! Mä en käytä nykyään juuri ollenkaan meikkiä, yleensä ehostan vain kulmakarvoja sillä ne säälittävät karvat eivät millään kasva! Ja jos oikein panostan niin laitan ripsaria tai irtoripset. Huulipuna tuo kivasti sen viimeisen silauksen meikille ja antaa kasvoille huolitellun lopputuloksen. Ehkä uskaltaudun pian ostamaan ihan oman huulipunan. 

IMG_20150307_193248
IMG_20150307_232744

Brunssin jälkeen minä ja Joel lähdettiin kohti muskarin syttäritapahtumaa. Muskaria järjestävä Musikinstitutet Kungsvägen täyttää 40 vuotta ja sen kunniaksi järjestetyssä tapahtumassa oli Aarne Alligaattori esiintymässä. Illalla me raitapaidat hengailtiin keskenämme kun isoveljet nukkuivat ja iskä huiteli pitkin kyliä kaljapäissään.

IMG_20150308_155203

Sunnuntain suunnitelmat menivät hieman uusiksi, mutta lopulta päivä meni ihan kivasti! Meidän piti mennä siskoni ja Joelin kanssa leffaan kun Alex ja Sami menisivät Hoplopiin ja Hugo vanhemmilleni hoitoon. Muutaman mutkan kautta asiat järjestyivät niin, että siskoni vei Joelin katsomaan Risto Räppääjää ja minä lähdin Alexin kanssa Hoplopiin äitini vahtiessa Hugoa. Hoplopissa oli kuitekin ihan täyttä ja jonottavia ihmisiä oli ennen meitäkin tosi monta. Miten sydäntä särkevää oli kertoa lapselle, ettei pääsekään leikkimään vaikka on luvattu. Alex onneksi nielaisi pettymyksen hyvin ja ymmärsi että pääsee myöhemmin uudelleen. Käytiin kotimatkalla sitten lohtujätskeillä mäkkärissä ja se riitti Alexille mainiosti.

IMG_20150309_154203

Tänään me ulkoiltiin ihanassa kevätauringossa ja havahduttiin mittarin näyttäessä +9 astetta, ettei välikausivaatteita ole. Vanhat saivat kelvata, mutta yhtäkkiä tuli kova kiire shoppailemaan. Iltapäivällä Sami ja Alex lähtivät Hoplopiin ja silloin me suunnattiin Joelin ja Hugon kanssa ostoksille. Löydettiin molemmille isommille pojille ulkohousut, ja Alexin periessä Joelin takin on hankintalistalla enää Joelille takki ja Hugolle parempi haalari. Kenkätilanne on hieman auki, mutta kuljetaan kuomissa ja kumppareissa vielä toistaiseksi.

IMG_20150309_133441

Ja tässä vielä Hugo harjoittelee istumistaan papparais-villapaidassaan. Mikä söpöli!

Kuvat: Instagram @jenskujne

2. maaliskuuta 2015

Hugo 5kk

_DSC1033_1
_DSC0996_1
_DSC1075_1

Kuopuksemme on vastikään saavuttanut viiden kuukauden iän ja pienen pojan kehitys etenee vauhdilla. Nyt alkaa huomaamaan, ettei vauva ole enää mikään pikkuvauva, ja tästä se kehitys vielä kiihtyy! Hugo aloitti elämänsä varsin temperamenttisena ja jokseenkin vaativana vauvana, mutta olemme eläneet hieman seesteisempää aikaa jo usean viikon ajan. Onneksi kiukku-kaverikin vierailee tiheästi luonamme palauttaen meidät maan pinnalle. Hugo on vauhdikas pieni ukkeli joka ei millään malta pysyä paikoillaan. Harmi vaan, että useimmiten hän joutuu olemaan paikoillaan kun ei vielä hallitse liikkumisen jaloa taitoa. Sylissä pötköttely on ehdoton nounou, rauhallisesta imetyksestä saa vain haaveilla ja hetken paikallaolo kuvaa varten - turha luulo! Raajat heiluvat jatkuvasti ja kroppa vääntelehtii mitä ihmeellisimmille mutkille. Ikiliikkuja on pojan toinen nimi.

_DSC1062_1
_DSC1121_1

Hugo on motorisesti varmaan keskiverto taitava. Hän kääntyilee, kierii ja pyörii akselinsa ympäri. Hän osaa pakittaa, sätkiä ja heilua. Suurinta kiukkua herralle aiheuttaa selkeästi ryömintätaidon puuttuminen, sillä Hugo raivoaa kovaäänisesti itselleen kun ei pääse eteenpäin. Joskus kun tekee oikein kovasti mieli jumpata niin Hugo harjoittelee konttausasentoa, toistaiseksi vain polvien ja kyynärpäiden varassa, sekä A-asentoa (peppu ilmassa, varpaat ja otsa lattiassa). Neuvolassa Hugo sai kehuja jämäkkyydestä ja pientä herraa saisi ruveta pitämään jo istuma-asennossa. Tämän tiedon myötä Samille tuli kiire viimeistellä syöttötuolin tuunausprojekti.

Hugon unentaidot ovat pääosin ihan hyvät. Hänelle on kehkeytynyt suurpiirteinen unirtymi, mutta poikkeuksia on vielä useina päivinä. Hugo alka yöunille yleensä 21:30-23:30 välisenä aikana ja herää aamuisin viimeistään yhdeksältä. Öisin imetän Hugoa kerran, yleensä aamuviideltä. Sitten on niitä huonoja öitä jolloin Hugoa saa imettää kolmesti tai jopa useammin, eikä imetysten välilläkään saada unenpäästä kiinni. Onneksi vastaavanlaisia öitä on ollut vain satunnaisesti. Päivisin Hugo nukkuu kahdet pidemmät päiväunet ulkona parvekkeella ja yhdet lyhyemmät unet sisällä. Rytmi on vielä hieman hakusessa, sillä päiväunet tuppaavat olemaan juuri siihen aikaan päivästä jolloin kerho- ja muskaripäivinä täytyy olla liikenteessä. Onneksi Hugo ei enää huuda kurkku suorana ihan kaikkia automatkoja.

_DSC1194_2
_DSC1097_1

Syömisen kannalta ei ole uutisia. Maito maistuu, kuten tuosta suloisesta kaksoisleuasta voi huomata. Hugo on edelleen täysimetyksellä, mutta soseiden aloitus koputtelee oven takana. Pohdittiin asiaa neuvolassa ja sovittiin että aletaan maistelemaan kiinteitä tässä muutaman viikon sisään. Edetään hitaasti, sillä Hugolla on edelleen mahdolliseen allergiaan viittaavia oireita ja seuraillaan sitä tilannetta sosemaisteluiden ohella. Allergiaepäilyn takia saimme myös ylimääräisen lääkäriajan ensi viikolle. Toivottavasti asiat selviävät, sillä on todella kurjaa nähdä Hugon kärsivän eikä itse pysty auttamaan.

Yleisellä tasolla Hugo on kuitenkin aurinkoinen, hyväntuulinen ja sopeutuvainen vauva. Esikoisen kohdalla taitaa usein olla niin, että vanhemmat sopeuttavat elämänsä vauvan rytmin mukaan, mutta kolmannen kanssa tilanne on päinvastainen. Vauva saapuu arjen myllerryksen keskelle ja saa hatusta kiinni pitäen roikkua menossa mukana. Ei ole kovin paljon aikaa keskittyä rauhassa vauvaan, mutta ne kahdenkeskeiset hetket perheen nuorimman kanssa ovat sitäkin merkityksellisempiä. Arki sujuu kuitenkin kohtalaisesti. Elämä kolmen lapsen kanssa on ollut helpompaa kuin mihin olin varatunut, vaikka omat haasteensa tässäkin toki on, sitä en kiellä. 

1. maaliskuuta 2015

Kirottu teknologia!

_DSC0970

Viime viikolla kävi ikävästi, kun juuri loppuvuodesta korjattavana ollut tietokoneeni päätti hajota lopullisesti. Onneksi kaikki kuvat ja tiedostot ovat turvassa, mutta valitettavasti itse koneelle ei ole mitään tehtävissä. Konehuoltajan ottaessa akkua irti hän totesi, ettei saa sitä edes takaisin enää, joten olen latauspiuhan sekä tv-ruudun varassa olohuoneen lattialla jumissa. Kone toimii toistaiseksi vielä ulkoisen näytön kanssa, eli joudun työskentelemään epämukavassa asennossa telkkarin äärellä. Näppäimetkin reistailee minkä kerkeää ja on vain ajan kysymys koska tämä romu heittää veivit lopullisesti. Onneksi saan pian uuden koneen, toivottavasti heti alkuviikosta.

Koneella työskentely on tällä hetkellä hidasta ja raivostuttavaa, joten olen karsinut pois ylimääräiset tietokonehommat ja ulkoistanut some-hengailut pelkästään puhelimelle. Ideoita blogin suhteen pyörii mielessä miljoona, ja postausideatkin ovat aina tervetulleita, jos sellaisia on! Lähiaikoina on tulossa juttua ainakin imetyksestä sekä Hugon kehityksestä (jätkä on jo 5kk!). Arjen pyörityksen ja poikien lisäksi muutama työprojekti pitää mut tällä hetkellä kiireisenä, joten katsotaan miten ehdin tai miten hermoni kestävät tämän tietokonesopan keskellä. Jos blogi päivittyy hitaaseen tahtiin, kannattaa seurata instagramissa @jenskujne. Sinne koitan päivitellä kuvia ja minikuulumisia tiheämmin, mutta jos tämä meno jatkuu niin en yhtään ihmettele vaikka luurikin hajoaisi käsiin. Kohti uutta ja toivottavasti parempaa viikkoa!