Kaksplus.fi

15. helmikuuta 2015

Kun aika ei riitä

_DSC0759_1
Tänään vietimme hyvin rauhallista aamua Samin ja Hugon kanssa. Kiireettömän aamiaisen jälkeen suunnattiin ulos ihanaan auringonpaisteeseen kävelylle. Aiemmin harrastettiin usein pitkiä käevlylenkkejä, mutta lasten kasvaessa kävelyt ovat harventuneet sillä lapset haluavat mieluummin peuhata ja leikkiä kuin istua rattaissa tai kävellä. Kiireettömässä sunnuntaikävelyssä parasta on piristävä pakkaskeli ja ihana aurinko, sekä keskusteluhetket puolison kanssa vauvan tuhistessa tyytyväisenä unten mailla. Tänään pohdimme pitkään sitä, miten aika riittää lapsiperheen touhuihin. Olen miettinyt tätä aiemminkin. Blogeja lukiessani ihmettelen kuinka ihmiset ehtivät tehdä ja harrastaa niin paljon. Meistä tuntuu, että viikonloppu on liian lyhyt ja tunteja vuorokaudessa on aivan liian vähän. Milloin löytyy aikaa kokeilla uusia harrastuksia, opettaa lapsia luistelemaan tai tutustuttaa heidät hiihtolatuihin? Jos pojilta kysyy, niin he haluavat aina vaan ajella rekalla pitkin omaa pihaa. Koko syksyn ajan pojat odottelivat lunta malttamattomina jotta pääsisi pulkkamäkeen, mutta lumen tultua pulkkamäki ei kiinnostanutkaan vaan samat rekkaleikit houkuttelivat.
_DSC0791_1
_DSC0767_1
Tavallaan tuntuu, että lapset jäisivät jostain paitsi. Kyllähän lasten pitäisi saada oppia luistelemaan, hiihtämään ja kurvailemaan rattikelkalla mäkeä alas, sehän kuuluu lapsuuteen ja talveen. Mutta miten heidät saisi innostumaan siitä? Samin mielestä poikamme seuraavat selkeästi äitinsä jalanjäljissä ja ovat hitaita lämpenemään uusille asioille. Yritämme kyllä houkutella jätkiä uusien juttujen pariin, mutta loppupeleissähän sitä haluaa lapsen nauttivan juuri siitä mistä eniten tykkää. Onko sillä sitten väliä kokeileeko kymmentä eri urheilulajia ja leikkiä vai pysytteleekö tutussa ja hyväksi todetussa vaihtoehdossa? Tietenkin vastuu uusien juttujen tutustuttamiseen lapsille on vanhemmilla, sillä eihän lapsi voi tietää asioista joista hänelle ei kerrota ja joiden mahdollisuudesta hän ei tiedä.
_DSC0781_1
Lapset ovat onneksi vielä melko pieniä joten aikaa on vielä monta vuotta. Meidän viikonloppujen (ja toki arjenkin) ajankulutusta verottaa tietyllä tavalla myös päiväunet, sillä pian nelivuotias Joelkin nukkuu edelleen päiväunia päivittäin. Se pari-kolme tuntia mitä viikonloppuisin kulutamme päiväuniin on tietenkin pois aktiivisesta tekemisestä. Jäljelle jäävää aikaa kuluttaa sitten mieluummin lasten mielipuuhien parissa kuin tuputtamalla kaikkea uutta ja juoksemalla pää kolmantena jalkana hiihtoladulta pulkkamäkeen ja sieltä luistinradan kautta kotiin. Minä pyrin soveltamaan tekemisessä paljon lasten mielen mukaan ja kyselen heiltä mitä he tahtoisivat tehdä. En oikein osaa sanoa onko tämä hyvä vai huono tapa, sillä se taitaa juurikin vähentää sitä monipuolista tekemistä. Lapset tahtovat ulkoillessa aina ajella rekoilla, sisäleikitkin ovat usein samoja lempileikkejä. Pitäisikö minun äitinä ohjata lasten touhuja enemmän, vai onko parempi vaihtoehto se lapselle annettu vapaus leikkiä oman mielen mukaan? 
_DSC0764_1
_DSC0786_1
Välillä on kuitenkin hyvä ottaa ohjat omaan käteen. Meillä esimerkiksi pojat tykkäävät kovasti piirtämisestä, mutta eivät juurikaan tee sitä oma-aloitteisesti, koska autoleikit. Ja dinoleikit. Ja legot. Joten joskus on vaan pistettävä pojat pöydän ääreen ja sanottava, että nyt piirretään kun ollaan leikitty jo kolme päivää samoja leikkejä. Täytyyhän se vapaan tekemisen raja jossain välissä tulla vastaan. Vai täytyykö? Nyt haluaisinkin kuulla teiltä muilta taapreoiden ja leikki-ikäisten lasten vanhemmilta; harrastatteko lastenne kanssa enemmän ohjattua toimintaa, vai annatteko lapsille vapaat kädet leikin suhteen? 

5 kommenttia:

  1. Onhan se ollut ihan kiva viedä lapsia luistelemaan ja pulkkailemaan, yleensä innostuvat siitä kun ovan päässeet kokeilemaan, vaikka alkuun luistintenlaitto olisi vähän kiukuttanut... ;) toisaalta kun näitä lajeja joutuj kuitenkin koulussa vähän harrastamaan, niin siksikin on ollut kiva vähän etukäteen kokeilla. Jokainen totta kai tavallaan, ja ehtiihän sitä myöhemminkin! Vauvaperhearki on välillä niin kiireistä ja kuluttavaa, ettei näistä asioista loppupeleissä kannata stressiä ottaa. Ihanaa talvea teidän perheelle!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Eiköhän se niin ole, että lapset pääsevät mukaan uuteen tekemiseen hetken totuteltuaan. Kyllähän tässä vielä ehtii kun lapset ovat isompia :) Ihanaa talven jatkoa sinullekin!

      Poista
  2. Kaipa se kultainen keskitie olisi paras, että välillä lapset saa päättää vapaasti ja taas välillä vanhemmat päättää. Mutta siinä välillä tasapainoilu ei ehkä aina ole niin helppoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä mietin minäkin. Voisitte tehdä niin, että vanhemmat päättää päivän ja antaa kaksi vaihtoehtoa (tyyliin "mennäänkö pulkkamäkeen vai luistelemaan? ") ja lapset valitsee mieluisemman. Tulis tehtyä jotain erilaista, mutta samalla lapset saa vaikuttaa eikä siitä uudesta lajista tule niin helposti pakkopullaa.

      Poista
    2. Hyvä huomio, kyllä se varmaan joku välimuoto on paras vaihtoehto :) Tuo on myös hyvä idea antaa lapsille päätäntävaltaa muutamasta vaihtoehdosta. Kiitos kommenteista teille :)

      Poista

Kiitos kommentista!