Kaksplus.fi

24. helmikuuta 2015

"Koti on siellä missä olen sinun kanssasi"

Kirjoitin alkuvuonna muuttohaaveistani sekä isomman asunnon tarpeesta. Tammikuussa meistä tuntui siltä, että halusimme mahdollisimman pian isompaan asuntoon ja pois tästä pienestä kolmiosta. En kestä ahtautta enkä tilanpuutetta ja olen tympääntynyt rapistuneeseen vuokra-asuntoon jota ei ole peruskorjattu ikinä ja jonne ei saa tehdä mitään kunnostustöitä - ei vaikka kaapinovet tippuvat saranoiltaan ja laatikot hajoavat käsiin (tämä on suora esimerkki keittiöstämme). Nyt mieli on kuitenkin muuttunut kokonaan, ja nuo asiat tuntuvat yhtäkkiä paljon vähemmän ärsyttäviltä. Pohdiskeltiin tulevaisuutta, mietittiin raha-asioita ja laitettiin asioita tärkeysjärjestykseen. Totesimme, että olemme mieluummin valmiita tinkimään asuinneliöistä ja tilasta, kuin siitä rahasta mitä isommassa kodissa asuminen meille kustantaisi. Joku saattaa pitää tätä ajatusta mielipuolisena - ahtautua nyt pieneen kolmioon kolmen lapsen kanssa ja vielä haaveilla neljännestä! Hullun hommaa. Toisinaan olen samaa mieltä, mutta yritän pitää järkisyyt mielessä.
kotikollaasi_1
kotikollaasi_2
Me toivomme, että säästämällä asuinkustannuksista ja tinkimällä kodin neliöistä voisimme jättää yhden välivaiheen pois ja muuttaa omaan kotiin suoraan tästä sitten kun sen aika koittaa. Uskon, että oma huone on teinille paljon tärkeämpi kuin leikki-ikäiselle. Ensiasunnon ostaminen viiden tai ehkä jopa kuuden hengen perheelle tietää useiden vuosien säästämistä, vasinkin kun perheen toinen elättäjä nostaa minimiäitiysrahaa. Tämäkin valinta on paitsi toive pitkästä kotonaolemisesta myös käytännöllisempi järjestely meille. Kolmen lapsen päivähoitomaksujen jälkeen mahdolliset palkkatuloni kokemattomana työntekijänä ilman ammattia kuittaantuvat melko tasan samaan summaan kuin mitä saan kotona olemisesta. Puhumattakaan siitä, ettei läheskään jokaiselle työnhakijalle riitä töitä.

Muuttoaikeitamme rajoittaa vielä yksi asia josta emme ole valmiita tinkimään. Nykyinen vuokra-asuntomme on hyvällä sijainnilla palvelujen lähellä ja tahdomme ehdottomasti asua tällä alueella jatkossakin. Suurin syy siihen on, että tahdomme muutaman vuoden päästä lähettää lapsemme opin tielle yhteen Suomen parhaimmista kouluista. Oli koti sitten oma tai vuokrattu, niin sen täytyy sijaita tämän koulupiirin alueella.

Löytyykö ruudun siltä puolen muita jotka syystä tai toisesta asuvat tietoisesti "liian pienessä" asunnossa?

21. helmikuuta 2015

Herkuton helmikuu: päivä 21

_DSC0907_3
(muokkaustaidot 5/5)

Vieroitusoireita?
Olen alkanut uneksimaan kaikista herkuista. Kun telkkarista tuli Snickersin mainos huomasin haaveilevani Snickers patukasta vaikken sellaisista ole koskaan edes pitänyt. Säälittävää, sanompa vaan. Herkuton helmikuu ei taida ihan päästä oikeuksiinsa siinä mielessä miten toivoin, että saisin herkkujen syönnin tämän pakkolopetuksen myötä vähentymään jatkossakin. Tällä hetkellä tuntuu että teen vain enemmän hallaa itselleni, kun kokoan mielessäni listaa mitä kaikkea pitää syödä kuukauden vaihduttua. Vaatii vielä paljon aivotyötä psyykkaamaan itseään toiseen mielentilaan herkkujen syönnin suhteen. Pidän kuitenkin tavoitteena jatkossa jättää herkut pois arjesta ja herkutella maltillisesti viikonloppuisin.

Miltä tuntuu?
Fyysisesti tuntuu ihan hyvältä. Keho ei ole yhtä turvonnut ja energiaa riittää kaikenlaiseen touhuamiseen vaikka olenkin ollut järkyttävän väsynyt. Vettä pitäisi vielä muistaa juoda enemmän niin olo varmaan paranisi entisestään. Olin elätellyt toiveita että vauvan vatsavaivat helpottaisivat ruokavalioni parannuksen myötä, mutta niin ei valitettavasti näytä tapahtuvan. 

Millä korvasin herkut?
Olen juonut herkkuhimoon tuoremehua, joka on lähes pelkkää turhaa sokeria sekin. Muuten ei ole juurikaan ollut tarvetta etsiä korviketta herkuttelulle. Olen syönyt tavallista ruokaa ja tavallisia välipaloja. Tämä on ollut todella hyvä asia, sillä synnytyksen jälkeen ruokahaluni on ollut enimmäkseen täysin kadoksissa ja pahimpina aikoina en ole juuri muuta syönyt kuin herkkuja. Herkkujen korvaamisesta kunnon ruoalla siis iso plussa! 

Huijasinko?
Tällä kertaa en tainnut huijata ollenkaan, ellei sitä tuoremehua lasketa. Toisaalta olen syönyt muutaman kerran sipsiä ja pizzaa joka kumoaa sen terveellisyyden mitä herkuttomuudella ehkä olisin saavuttanut. Tässä huomaa epätoivoni, sillä normaalisti en piittaa sipseistä lainkaan. 

Vieläkö joku muu jaksaa sinnitellä tämän haasteen parissa? 

19. helmikuuta 2015

Iltavillit

_DSC0907_1
_DSC0968_1
_DSC0923_1
_DSC0948_1
_DSC0927_2
_DSC0957_1


Sami oli tänään pitkään töissä ja tuli kotiin vasta kahdeksan jälkeen. Pitkät päivät yksin poikien kanssa saattavat välillä mennä hitaasti ja joskus hermoja kiristää. Tällä hetkellä kuopuksellamme on meneillään jonkunlainen kiukkuvaihe sillä häntä raivostuttaa nykyään kaikki. Eniten taitaa ärsyttää se, ettei pääse eteenpäin ja jostain syystä hän myös raivoaa ajoittain imetykselle. Juurin kun ehdin postata instagramiin (seuraa @jenskujne) kuvan poikien kerrankin rauhallisesta lukuhetkestä he päättivätkin vetäistä kunnon iltavillit ja esitellä Hugolle varsinaista sirkus-showta. Hugo nauroi kippurassa ja kaikilla oli hauskaa. Oli ihanaa tallentaa kuviin sekä videolle veljesten yhteistä leikkiä. Olen sanonut tämän ennenkin ja tulen sen sanomaan vielä monesti, ihana ihana kolmikko!

Tässä vielä suora linkki videoon mikäli upotus ei jostain syystä toimi.

17. helmikuuta 2015

Laskiaistiistai

_DSC0832_1
_DSC0821_1

Mulle laskiainen on aina tarkoittanut sitä, että saa kermatäytteisiä pullia ja mennään pulkkamäkeen. Nämä asiat kuuluvat laskiaisperinteisiin mutta en oikeasti tiedä mikä se varsinainen laskiainen on. Vähän noloa ehkä, mutta mun piti oikeasti tarttua Googlen apuun tämän selvittääkseni. Luettuani siitä totesin, ettei laskiaisen merkitys ole minulle niin tärkeä joten meidän perheessä laskiaisperinne jatkuu ehkä korkeintaan noiden pullien osalta. Koska minä ja itse asiassa koko perhe vietetään herkutonta helmikuuta, päätettiin tehdä laskiaispullien sijaan laskiaissämpylöitä. Hyvä tapa aloittaa perinteet perinteistä poikkeavalla tavalla, haha. Kyllä me sentään laskettiin mäkeä muutaman kerran pihalla.

Leivoin sämpylöitä varmaan ensimmäistä kertaa ikinä ja lopputulos oli juuri sellainen mitä ensikertalaiselta voi toivoa. Taikinasta tuli aivan liian jauhoista vaikka laitoin ohjetta vähemmän jauhoja. Pullien pyörittelystä ei tullut mitään, joten tarjolle tuli enemmänkin sämpylämyttyjä. Täytteeksi tein herkullisen tonnikalamössön, tämä kyseinen mössö on muuten ainoa tapa jolla minä suostun syömään tonnikalaa. Me käytetään tätä yleensä sandwicheissa tai paahtoleivän päällä, mutta se sopii mainiosti myös lämpimän vastaleivotun sämyplän täytteeksi. Laskiaisvieraiksi kutsuttiin mun vanhemmat ja pojat olivat iloisia kun saivat mommon ja papan kavereiksi iltapalapöytään.

Tonnikalatäyte

_DSC0816_2

Raasta ja valuta kurkku, pilko sipuli ja valuta tonnikala. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja tarjoile salaatin kanssa paahtoleivän tai tuoreiden sämpylöiden täytteenä. 

Helppoa ja super hyvää!

15. helmikuuta 2015

Kun aika ei riitä

_DSC0759_1
Tänään vietimme hyvin rauhallista aamua Samin ja Hugon kanssa. Kiireettömän aamiaisen jälkeen suunnattiin ulos ihanaan auringonpaisteeseen kävelylle. Aiemmin harrastettiin usein pitkiä käevlylenkkejä, mutta lasten kasvaessa kävelyt ovat harventuneet sillä lapset haluavat mieluummin peuhata ja leikkiä kuin istua rattaissa tai kävellä. Kiireettömässä sunnuntaikävelyssä parasta on piristävä pakkaskeli ja ihana aurinko, sekä keskusteluhetket puolison kanssa vauvan tuhistessa tyytyväisenä unten mailla. Tänään pohdimme pitkään sitä, miten aika riittää lapsiperheen touhuihin. Olen miettinyt tätä aiemminkin. Blogeja lukiessani ihmettelen kuinka ihmiset ehtivät tehdä ja harrastaa niin paljon. Meistä tuntuu, että viikonloppu on liian lyhyt ja tunteja vuorokaudessa on aivan liian vähän. Milloin löytyy aikaa kokeilla uusia harrastuksia, opettaa lapsia luistelemaan tai tutustuttaa heidät hiihtolatuihin? Jos pojilta kysyy, niin he haluavat aina vaan ajella rekalla pitkin omaa pihaa. Koko syksyn ajan pojat odottelivat lunta malttamattomina jotta pääsisi pulkkamäkeen, mutta lumen tultua pulkkamäki ei kiinnostanutkaan vaan samat rekkaleikit houkuttelivat.
_DSC0791_1
_DSC0767_1
Tavallaan tuntuu, että lapset jäisivät jostain paitsi. Kyllähän lasten pitäisi saada oppia luistelemaan, hiihtämään ja kurvailemaan rattikelkalla mäkeä alas, sehän kuuluu lapsuuteen ja talveen. Mutta miten heidät saisi innostumaan siitä? Samin mielestä poikamme seuraavat selkeästi äitinsä jalanjäljissä ja ovat hitaita lämpenemään uusille asioille. Yritämme kyllä houkutella jätkiä uusien juttujen pariin, mutta loppupeleissähän sitä haluaa lapsen nauttivan juuri siitä mistä eniten tykkää. Onko sillä sitten väliä kokeileeko kymmentä eri urheilulajia ja leikkiä vai pysytteleekö tutussa ja hyväksi todetussa vaihtoehdossa? Tietenkin vastuu uusien juttujen tutustuttamiseen lapsille on vanhemmilla, sillä eihän lapsi voi tietää asioista joista hänelle ei kerrota ja joiden mahdollisuudesta hän ei tiedä.
_DSC0781_1
Lapset ovat onneksi vielä melko pieniä joten aikaa on vielä monta vuotta. Meidän viikonloppujen (ja toki arjenkin) ajankulutusta verottaa tietyllä tavalla myös päiväunet, sillä pian nelivuotias Joelkin nukkuu edelleen päiväunia päivittäin. Se pari-kolme tuntia mitä viikonloppuisin kulutamme päiväuniin on tietenkin pois aktiivisesta tekemisestä. Jäljelle jäävää aikaa kuluttaa sitten mieluummin lasten mielipuuhien parissa kuin tuputtamalla kaikkea uutta ja juoksemalla pää kolmantena jalkana hiihtoladulta pulkkamäkeen ja sieltä luistinradan kautta kotiin. Minä pyrin soveltamaan tekemisessä paljon lasten mielen mukaan ja kyselen heiltä mitä he tahtoisivat tehdä. En oikein osaa sanoa onko tämä hyvä vai huono tapa, sillä se taitaa juurikin vähentää sitä monipuolista tekemistä. Lapset tahtovat ulkoillessa aina ajella rekoilla, sisäleikitkin ovat usein samoja lempileikkejä. Pitäisikö minun äitinä ohjata lasten touhuja enemmän, vai onko parempi vaihtoehto se lapselle annettu vapaus leikkiä oman mielen mukaan? 
_DSC0764_1
_DSC0786_1
Välillä on kuitenkin hyvä ottaa ohjat omaan käteen. Meillä esimerkiksi pojat tykkäävät kovasti piirtämisestä, mutta eivät juurikaan tee sitä oma-aloitteisesti, koska autoleikit. Ja dinoleikit. Ja legot. Joten joskus on vaan pistettävä pojat pöydän ääreen ja sanottava, että nyt piirretään kun ollaan leikitty jo kolme päivää samoja leikkejä. Täytyyhän se vapaan tekemisen raja jossain välissä tulla vastaan. Vai täytyykö? Nyt haluaisinkin kuulla teiltä muilta taapreoiden ja leikki-ikäisten lasten vanhemmilta; harrastatteko lastenne kanssa enemmän ohjattua toimintaa, vai annatteko lapsille vapaat kädet leikin suhteen? 

14. helmikuuta 2015

Ystävänpäivä

yp_1
Hyvää ystävänpäivää! Meillä tämä päivä ei juurikaan erotu normaalista lauantaista. Ei romanttisia kynttiläillallisia eikä suklaata (perhanan herkkulakko). Oltiin aamulla vauvauinnissa jonka jälkeen mentiin perinteisesti vanhempieni luokse brunssille. Iltapäivällä Sami lähti viemään isompia poikia yökyläilemään ja me käveltiin Hugon kanssa kaupan kautta kotiin. Nyt odotellaan Samia kotiin jotta voidaan syödä illalliseksi eiliset salaatinjämät. Ostin Samille hupparin ystävänpäivälahjaksi mutta luulen, ettei Sami ole ostanut minulle lahjaa. Mitäpä tuosta, pidän itse enemmän lahjojen antamisesta kuin saamisesta. Tänään aiomme nauttia normaalia rauhallisemmasta illasta vain yhden lapsen kanssa ja toivottavasti saisimme hieman univelkoja kuitattua kun ei tarvitse nousta aamuvarhain lasten kanssa. Ladataan akkuja ja ennen kaikkea nautitaan toistemme seurasta. Ihanaa illanjatkoa kaikille!

10. helmikuuta 2015

Herkuton helmikuu; päivä 10

_DSC0680_1

Vieroitusoireita?
Heti ensimmäisenä päivänä tuli tyhjä olo, missä herkut?! Kuukausi tuntuu hyvin pitkältä... Ajoittain käy mielessä herkuttomuuden olevan vaikeampaa kuin tupakoinnin lopetus, mutta en osaa verrata lopetushetken fiiliksiä tämänhetkisiin fiiliksiin, kun siitä on jo niin kauan aikaa. Suunnittelen mitä kaikkia herkkuja pitäisi syödä maaliskuussa. Nolottaa olla näin koukussa makeisiin. Huomaan kurkkivani kaappeihin useita kertoja päivässä ja tutkivani niiden sisällöt tarkkaan, kaakaojauhepurkki näyttää houkuttelevalta. Napostelen kuivia hapankorppuja ja ne tuntuvat ihme kyllä hillitsevän herkkuhimoa. Piirrän kalenteriin namusia maaliskuun 1. päivän kohdalle ja kirjoitan herkkupäivän perään suuren huutomerkin. Hassua kyllä, karkkia ei juurikaan tee mieli. Enemmän v*tuttaa se totaalinen itsekurin puuttuminen, jonka takia ylipäätään joudun rajoittamaan syömisiäni näin radikaalisti lakkoilemalla.

_DSC0609_1

Miltä tuntuu?
Paino on lähtenyt laskusuuntaan kahden kuukauden junnaamisen jälkeen. Ihmettelen tätä, sillä tuntuu että syön paljon enemmän. Luulisin, että energiamäärät ovat vähäisemmät suuremmasta ruokamäärästä huolimatta, sillä pistän suuhuni paljon parempilaatuisempaa ruokaa kuin pelkkiä tyhjää energiaa sisältäviä kaloripommeja. Voi toki olla, että painon laskeminen juuri nyt on vain sattumaa eikä liity syömisiini ollenkaan. En saa selvää onko olotilassani tapahtunut juuri herkkulakkoon liittyviä muutoksia, sillä monet sokerinsyönnin negatiiviset oireet voi selittää myös tämänhetkisellä elämäntilanteellani. Vauvavuosi väsyttää vaikka mitä tekisi, turvottaa voi ihan normaalistakin ruoasta ja vatsa on joka tapauksessa löllö raskauden jäljiltä. Ajoittainen alakulo ja ärtyneisyys taas johtuu siitä väsymyksestä ja siitä ei pääse eroon ellei vauva opi nukkumaan. Olen kuitenkin olevinani hieman pirteämpi päivisin vaikka Hugo on nukkunut huonommin kuin pitkään aikaan. Ehkä lyhyen viikon aikana todellakin ehtii tapahtua jotain muutosta..

_DSC0736_1

Millä korvasin herkut?
Pahimpaan herkkuhimoon olen syönyt puolijäistä mansikka-banaanisurvosta, joka maistuu ihan mummin tekemältä jäätelöltä. Myös mansikkarahkaa on kulunut. Rahkassa on sokeria, mutta en laske sitä varsinaisesti herkuksi. Päätavoitteena on kuitenkin välttää herkkuja eikä niinkään sokeria. Poikien päiväuniaikaan ja iltaisin tulee yleensä herkuteltua eniten, joten olen vähentänyt napostelua ja panostanut suolaisiin välipaloihin ja iltapaloihin enemmän.

Huijasinko?
Söin viikon aikana pari välipalapatukkaa, jossa oli vähän suklaata. En suklaanhimoissani, vaan oikeasti kiireessä vailla energiaa ja paremman evään puutteessa. Olen myös syönyt puolukkahilloa kaalilaatikon kanssa. Onneksi en ole nipo ja pilkuntarkka, joten en vielä pidä itseäni näiden takia epäonnistuneena. 

Lähtikö joku muu mukaan haasteeseen? Miten on sujunut?

7. helmikuuta 2015

Lähetä kortti!

Koska olet viimeksi lähettänyt jollekin perinteisen paperisen kortin? Nykyaika sähköposteineen, facebookkeineen ja whatsappeineen tuntuu tehneen ihmiset laiskoiksi perinteisen postin lähettäjiksi. Koska etanapostin saaminen on nykyään melko harvinaista, tuntuu se erityiseltä. Netissä kirjoittelu on helppoa, nopeaa ja vaivatonta, muttei kovin persoonallista. Me käytämme vanhanaikaista postia jonkun verran, sillä pidän siinä juuri siitä persoonallisuudesta. Kummeille ja sukulaisille on kiva lähetellä terveisiä, mutta tottahan se on että nettipostiin verrattuna se on hieman vaivalloista postimerkkeineen päivineen. Onneksi tälle on olemassa ratkaisu!

Pääsin KidSpotin kautta tutustumaan Lähetäkortti.com -sivustoon, joka on netissä toimiva perinteisten postikorttien lähetyspalvelu. Helppoa ja vaivatonta, mutta persoonallista ja hauskaa! Lähetäkortti.com -palvelun nettisivuilla voi kätevästi suunnitella omat postikortit tai valita useista valmiista malleista suosikkinsa eri teemoista. Kirjoita korttiin haluamasi tervehdys, lisää vastaanottajan yhteystiedot ja maksa tilaus. Muutaman päivän päästä perinteinen kortti kilahtaa postiluukkuun ilahduttamaan sen saajaa! Lähettäessä korttia voi myös valita kortin toivotun saapumispäivämäärän, eli ei tarvitse jättää lähetystä viime tinkaan jos haluaa kortit perille tiettynä päivänä vaan korttitilauksen voi laittaa menemään hyvissä ajoin. Kortin voi lähettää kiinteään kahden ja puolen euron hintaan mihin tahansa päin Suomea, ja lähiaikoina sivulle tulee uudistuksena muun muassa mahdollisuus lähettää kortit mihin tahansa päin maailmaa samalla hinnalla. 

postikortti_3
postikortti_4
postikortti_2

Koska ystävänpäivä on aivan oven takana, suunnittelin ja lähetin muutamalle läheiselle ystävänpäivätoivotukset valokuvakortin muodossa. En vielä paljasta korttien ulkonäköä, sillä useimmat vastaanottajat lukevat blogia enkä halua heidän näkevän kortteja etukäteen. Kuvan lataaminen sivustolle meni hetkessä ja kortin viimeistely oli helppoa. Useiden samanlaisten korttien lähetys sujuu tarvittaessa helposti yhdellä klikkauksella vain lisäämällä eri postiosoitteet. Ainoa hankalaksi huomaamani asia oli ettei osoitetietojen kohdalle mahtunut kirjoittamaan kahta etu- ja sukunimeä, joten jouduin osoittamaan muutamat kortit vain avopariskuntien yhdelle osapuolelle. Lähetettävien korttien suhteen vain mielikuvitus on rajana! Sen lisäksi, että joulutervehdykset ja kutsukortit valmistuvat muutamalla klikkauksella, voi kätevästi lähettää omalla valokuvalla varustetut lomaterveiset tabletilta lomakohteesta vaikka uima-altaan reunalla makoillessa. Leipuriystävälle voi suunnitella hauskan reseptikortin odottelemaan leivontahetkeä ja aivojumpasta nauttivalle sukulaiselle voi tulostaa kortin kylkeen vaikka sudoku-ristikon.
Ei muuta kuin kortteja lähettelemään! Ystävänpäiväkortit ehtivät perille viimeistään 10.2. tilattuina.

Yhteistyössä: KidSpot ja Lähetäkortti.com

4. helmikuuta 2015

Hugon kuukausiraportti #4

Hugo saavutti neljän kuukauden iän viime viikonloppuna, ja päivittelen kuulumisia vasta nyt neuvolan jälkeen mittojen ja lääkärikuulumisten kera. Odottelin lääkärin vastaanottoa mietiskellen Hugon mahdollisia allergioita, mutta lääkäri oli sitä mieltä että oireista huolimatta allergioita tuskin on koska vauva on pääosin hyväntuulinen. Päätimme kuitenkin seurata tilannetta ja pohtia asiaa uudelleen kuukauden kuluttua neuvolassa. Muuten pojan voinnissa ei ollut huomioitavaa. Hugo kasvaa pituudessa hyvin mutta painokäyrä on hitaamman puoleinen ja hidastuu entisestään koko ajan. Tämä on kuulemma rintaruokituilla lapsilla varsin yleistä joten huolenaihetta ei ole ja saadaan jatkaa täysimetyksellä ainakin ensi neuvolaan asti. Luulen, että aletaan maistelemaan kiinteitä reilun viiden kuukauden iässä, eikä jatketa täysimetystä ihan puolivuotiaaksi. Saa nähdä muuttuuko mieleni siihen mennessä, kuten se on imetyksen suhteen muuttunut jo muutenkin. 

_DSC0456_2

Hugon kehityksessä on kuluneen kuukauden aikana tapahtunut muutama iso asia: hän on oppinut kääntymään selältä vatsalleen ja kääntyy myös toisin päin. Hän on löytänyt kätensä ja osaa tarttua esineisiin ja ohjata ne suuhunsa. Tavaroiden pureskelu on kivaa ja kielisuudelmat Sophie-kirahvin kanssa hellyyttäviä. Hugon lempileikit ovat kaikenlaiset pusuttelu- , kuitittelu- ja pomputteluleikit. Hän viihtyy ajoittain pitkäänkin itsekseen leikkimatolla lelujen kanssa ja juttelee itsekseen. Haastavasta ja jatkuvasti huomionkipeästä vauvasta on kuoriutumassa hyväntuulinen ja hieman itsenäisempi. Jonkinlaisia eroahdistuksen merkkejä on kuitenkin ilmassa, sillä monesti Hugo alkaa itkemään jos häviän näkökentästä vaikka hän olisi ollut sitä aikaisemmin ihan iloinen. Vaatteissa Hugo käyttää yläosissa kokoa 62-68, alaosissa mahtuu vielä 56cm. Ulkovaatteet tuottavat päänvaivaa, sillä tälle talvelle on todennäköisesti hankittava vielä neljäs (!!!) ulkoilupuku.

_DSC0476_1

Hugo ottaa jo hieman kontaktia isoveljiinsä ja juttelee sekä hymyilee etenkin Joelille, joka jaksaa keskittyä leikittämään ja hauskuuttamaan pikkuveljeään. Alexin kanssa kanssakäyminen on enempi painimista ja näitä kahta täytyy varoa ja tarkkailla huomattavasti enemmän, sillä Alex on aika kovakourainen. Mustasukkaisuutta veljesten välillä ei juurikaan ole, mutta välillä huomaan Alexin yrittävän vaivihkaa esimerkiksi astua Hugon päälle tai vatsalle taputuksen sijaan lyödä hieman kovempaa. Enimmäkseen isoveljet ovat kuitenkin hellävaraisia ja kiinnostuneita pikkuveljestään, auttavat tarvittaessa tuomalla vaipan tai harson, leikittämällä hetken aikaa tai antamalla pusuja ja haleja. Joel pitää huolen, että Hugolla on aina seuraa ja käskyttää joskus minua kotitöiden parista Hugon kaveriksi, vaikka hän olisikin ihan tyytyväinen. Hän on oppinut toteamaan, että "vauvat ovat vähän sellaisia että joskus ne vaan huutaa" ja iloitsee huomatessaan että "Hugo oli hiljaa koko automatkan!". Alex puolestaan tulkkaa vauvakieltä ja osaa aina kertoa kuinka "vauva haluaa sitä" ja "vauva tarvitsee tätä"... Noista kasvaa kyllä ihanan tiivis kolmikko.

_DSC0530_1

Hugo nukkuu pääosin ihan hyvin, mutta parantamisen varaa kyllä olisi. Yöunille hän alkaa yhdentoista aikoihin jonka jälkeen hän nukkuu omassa sängyssään aamuyöhön asti. Syöttö on yleensä viiden kieppeillä ja silloin Hugo jää viereeni nukkumaan, kun Sami nousee lähteäkseen töihin. Aamuisin Hugo herää välillä jo kahdeksalta ja välillä vasta ennen kymmentä. Useina kerhoaamuina puen ja nostan Hugon nukkuvana kaukaloon kun lähdetään viemään Joelia. Päiväunia Hugo nukkuu yleensä kolmet, joista kahdet ulkona vaunuissa ja yhdet sisällä sängyssä tai sitterissä. Tiettyä päivärytmiä ei ole, mutta yleensä päiväunet menevät ainakin osittain päällekkäin isoveljien päikkäreiden kanssa jolloin minä saan hetken ihan omaa aikaa. Joskus se aika on minuutin, joskus taas kaksi tuntia. Monesti Hugo myös herää ihan kesken unien ja huutaa lähes hysteerisesti pitkän aikaa ennen kuin nukahtaa uudelleen tai rauhoittuu. On raskasta, kun huutoa ei saa loppumaan vaikka yrittää rauhoittaa vauvaa. Viimeisen viikon ajan Hugo on nukkunut öisinkin levottomasti eikä saa unen päästä kiinni syötön jälkeen. Yhtenä yönä syötin hänet neljä kertaa, kun muu ei auttanut kitinään. Tietenkin kehitysvaiheet ja uuden oppiminen vaikuttaa yöuniin, mutta tuntuuhan se kurjalta silti ettei vauva eikä äitikään saa levollisia yöunia. 

_DSC0516_1

Haastavinta nelikuukautisen kanssa tuntuu tällä hetkellä olevan juurikin tuo päivärytmin puuttuminen, joskin tämä asia korjaantuu todennäköisesti vasta kiinteiden aloituksen myötä. On vaikeaa suunnitella päivän kulua kun joutuu miettimään ehtiikö ulkoilemaan ennen pienimmän ruoka-aikaa tai milloin pitää yrittää pakkosyöttää toista ennen varsinaista ruoka-aikaa välttääkseen nälkäraivarit jossain matkan varrella huonossa paikassa. Myös päiväunet ovat välillä hankalia vauvan väsyessä yhtäkkiä nukahtamispisteeseen, mutta puettuani ja vietyäni vauvan ulos hän onkin yhtäkkiä taas pirteä kuin peipponen suurin tuijottelevin silmin. Siihen päälle vielä ne heräämisraivarit niin soppa on valmis. Noh, onneksi kaikki helpottaa sitä mukaan kun vauva kasvaa. Ihana pienokainen meidän Hugomme joka tapauksessa on!

_DSC0555_1
Kuvissa näkyviin housuihin liittyy muuten sellainen tarina, kun raskausaikana etsin pakkomielteisesti keltaisia unisex-vaatteita vauvalle. Nuo housut olivat alennuksessa kolmen euron hintaan mutta mietin sydänkuvioiden liiallista tyttömäisyyttä. Shoppailureissulla mukana ollut siskoni totesi, että jos vauvaa hytkyttää tarpeeksi kovaa sylissä niin kuviointia ei erota sydämiksi ja täten housut sopisivat myös pojalle. Onneksi nykymaailmassa ei olla niin tarkkoja ja sydänhousut sopivat pojalle ilman hytkytystäkin!

1. helmikuuta 2015

Ihana sunnuntai

Tänään on ollut aivan ihana sunnuntaipäivä.

_DSC0417_1
_DSC0420_1

Aamulla heräsin poikien kanssa katselemaan lastenohjelmia ja annettiin Samin nukkua rauhassa. Yhteisen aamupalan jälkeen lähdettiin ulos pihalle ja kulutettiin siellä useampi tunti rakentaen pojille isoa lumilinnaa. Oli aikamoista hikijumppaa pyöritellä jättisuuria lumipalloja pitkin pihaa. Hugo nukkui vaunuissa kolmen tunnin päiväunet jonka aikana muu perhe ehti syödä lounasta rauhassa. Lounaan jälkeen pojat menivät päiväunille ja me löllittiin Samin kanssa sohvalla sen aikaa. Sitten minä suuntasin ruokakauppaan ja pojat viettivät leffailtaa katsoen Autot 2 -leffaa. Syötyämme päivällistä Sami ja isommat pojat lähtivät vielä ulos jatkamaan lumilinnan rakentamista. Illan pimeässä ei saatu kuvia, mutta lumilinna sai korkeammat seinät ja hienon katon. 

_DSC0492_1
_DSC0599_1

Poikien ulkoillessa me höpöteltiin Hugon kanssa ja kuvailtiin 4kk-kuvia kunnes hän simahti unille ja minä lämmitin saunan itselleni. Saunoin rauhassa täydessä hiljaisuudessa, kynttilän valossa koska saunastamme paloi lamppu. Hetken rentoutumisen jälkeen saunassa olikin jo koko perhe riehumassa. Perhesaunan jälkeen päivän kruunasi yhteinen iltapala, herkuteltiin patongilla ja vihanneksilla sekä jugurtilla. Viikonlopuissa parasta on yhteinen aika jolloin voi tehdä mitä huvittaa ja nauttia kiireettömästt toistensa seurasta. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!