Kaksplus.fi

14. tammikuuta 2015

Vauvakuume, ei kai taas?

Blogin esittelytekstissä mainitsen olevani ikuinen vauvakuumeilija, mutta mitä se todellisuudessa tarkoittaa? Olen kärsinyt vauvakuumeesta useita vuosia, jo teininä odotin kuin kuuta nousevaa sitä päivää jolloin olisi minun aikani tulla äidiksi. Vaikka esikoisemme ei ollut suunniteltu tapaus, se osoittautui maailman parhaimmaksi vahingoksi, se mullisti koko maailmamme! Vauvakuume hellitti, mutta otti minut valtaansa jo heti Joelin syntymän jälkeen ja on aaltoilevasti pitänyt minut kynsissään siitä asti. Joskus ihmettelen itsekin, miten ihminen jolla on jo kolme pientä lasta voi kokea sellaista outoa kaipuuta vauvoja kohtaan ja pakahtua onnesta joka kerta kun kuulee että tuttu taikka tuntematon on saamassa jälkikasvua.
ultramuok
Vauvakuumeessa sitä kuvittelee useimmiten vain sen ruusuisen osan todellisuutta kuinka vauvat on söpöjä ja ihania, eikä ajatella kaikkea vaivaa ja vastuuta mitä lapsen synnyttämisestä ja kasvattamisesta aiheutuu. Oma vauvakuumeeni ei tietenkään ole ihan tällaista, koska tiedän tarkalleen mitä kaikkea vauvanteko pitää sisällään. Oikeastaan on omituista kuinka vauvakuumeinen olen, sillä juuri hetki sitten totesin Samille, että tämän melkein neljän vuoden äitinäolon aikana olen tajunnut vauvavaiheen olevan ärsyttävin kehitysvaihe. Itselleni on ollut paljon helpompaa suhtautua uhmaikään, tahtojen taisteluun ja kiukutteluun lapsen kanssa joka jo osittain osaa kertoa mikä mieltä painaa ja mitä siellä pään sisällä oikein ajatellaan. Vauva joka huutaa kurkku suorana ilman sen kummempia selityksiä on tietenkin paljon vaikeaselkoisempi hoidettava, ja minulla on ainakin tapana ahdistua siitä itkusta kun en aina tiedä miten saisin sen loppumaan. Eli oikeastaan minun kohdallani ei voida puhua varsinaisesti vauvakuumeesta, eikä myöskään lisääntymiskuumeesta. Oikea termi voisi olla jonkuntyyppinen perheenkasvatuskuume. Haluan ison perheen vaikka tiedän vauva- ja pikkulapsiajan olevan rankkaa, sekä kasvattamisen olevan vastuullista ja vaivalloista.
mahamuok
Jos "lapsenteko" olisi helppoa ja lasten kasvattaminen ei maksaisi mitään, tekisin varmaan kymmenen lasta. Perhe ja suku on aina ollut minulle tärkeä asia, enkä koskaan tyytyisi johonkin tiettyyn lapsilukuun järkisyistä; tästä onkin saanut Samin kanssa keskustella muutamaan otteeseen. Sami on järki-ihminen henkeen ja vereen, ajattelee lisääntymistä raha-asioiden ja käytännönjärjestelyjen mukaan, kun minä taas elän sataprosenttisesti tunteella. Minä mietin montako lasta haluan, en moneenko minulla on varaa. "Kyllä me jotenkin pärjätään, asiat järjestyy aina tavalla tai toisella". Joidenkin mielestä tämä saattaa olla väärä ajattelutapa, mutta mielipiteensä kullakin. Ja ettei kukaan pääse sanomaan, niin tietenkin otan huomioon sen onko lapseen oikeasti varaa vai ei. Tarkoitan lähinnä sitä että olen valmis tinkimään ylimääräisissä kuluissa, sellaisissa mihin ehkä rahat ja aika riittäisivät jos olisi vähemmän lapsia, kuten iso oma koti ja jokavuotiset ulkomaanmatkat ynnä muut yleellisyydet. Niistä pitää joka tapauksessa tinkiä kun on päättänyt olla kotiäitinä. Eiköhän tämäkin muutu sitten kun minäkin olen työelämässä, vaikka rahankäyttäjiä onkin perheessä useampi.
vauvamuok
Kolmannen raskauden lopussa olin jo melkein varma, että raskaus jäisi minulle viimeiseksi ja että kuopuksemme olisi aina kuopus. Järki-Sami oli sitä mieltä että tämä olisi nyt tässä. Ei jännittäviä raskaustestejä, ultrakuvia, supistuksia eikä synnytyksiä. Se ajatus oli minulle kuitenkin liikaa kun vauvakuume taas nosti päätään imetyshormonien jyllätessä. En ollut valmis tekemään sellaista lopullista päätöstä ja Sami onneksi ymmärsi sen, eihän meillä onneksi ole kiirettä asian suhteen. Tällä hetkellä emme tiedä haluammeko me vielä lisää lapsia, mutta pidämme jalkaa oven välissä - sitä ehtii miettiä vielä myöhemmin. Minusta neljä lasta olisi sopiva määrä, miksei viisikin, mutta tällaiset päätökset tehdään yhdessä joten saa nähdä miten käy. Olen muuten aiemminkin kirjoittanut vauvakuumeesta (postaus täällä) ja siellä kerroin toiveestani ehtiä tehdä kaikki lapset ennen 25 vuoden ikää. Siinä asiassa täytyy kuitenkin joustaa, sillä perheenlisäystä meille ei ole seuraavan puolentoista vuoden aikana tulossa. Ellei tapahdu jotain infernaalisen suurta ja erittäin epätodennäköistä ehkäisymokaa. Muita vauvakuumeisia?

20 kommenttia:

  1. Mulla on kyllä jonkin sortin vauvakuume ollut jo vuoden tai pari, vaikka tiedän ettei lapsien hankkiminen ole vielä ajankohtaista... Silti huomaan joka päivä ajattelevani ajatuksia "sitten kun mulla on lapsia niin..." :D Luen kaikkia äitiysblogeja ja ihastelen kaupoissa lastenvaatteita ja odotan sitä päivää kun mullakin olisi lapsia... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvakuume taitaa kyllä vaivata aika monia naisia, miksei miehiäkin :D

      Poista
  2. Minulla pieni vauvakuume mutta meillä mies sanoo jyrkän ei ja kunnioitan hänen päätöstään.
    Kolme on sopiva määrä ja uskon että siihen jäädään :)
    Meillä mies myös usein sanoo raha-asiat/ei meille mahdu enempää lapsia.
    Joten olen myös itse alkanut ajattelemaan samoin.
    Enkä tiedä jaksaisinko enää valvomista/huutamista yms kun meillä lapset on jo isompia ja omatoimisempia :)
    Jotenkin helpottaa omaa elämää mukavasti kun ei ole enää sitä vauvaa jota pitää syöttää yms.
    Oma aika on nykyään itselleni tärkeää. Käyn kuntosalilla yms :)
    Eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu jos vaikka ehkäisy pettää mutta en usko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, viisaita ajatuksia. Kolme on jo "normaalia" isompi lapsiluku, mutta neljännen kohdalla pitää sitten juurikin olla iso koti ja tilava auto yms. Mäkin uskon että jos meidän lapset ois isompia niin en ehkä neljättä enää tekisi, saa nähdä millainen olo on sitten muutaman vuoden päästä jos enempi alkaisi lasta miettimään ;) Kiitos kommentista!

      Poista
  3. Hei! Täällä yksi siun blogin lukija ja pitkään vauvakuumeesta kärsinyt! Nään vain vauvoja, lastenvaunuja ja raskaana olevia joka paikassa... :S Ollaan miehen kanssa molemmat -92 syntyneitä, enkä millään malttaisi oottaa äidiksi tuloa. Ahistaa, kun tuntuu että sen aika ei koita milloinkaan :( Odottavan aika on pitkä!! Myös mie piän enemmän isommasta lapsimäärästä, kuten siekin :) Mutta kunhan saisi ees sen ensimmäisen lapsen joskus, niin oisin siitäkin hurjan kiitollinen! Onnea ja iloa teijän perheen elämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kummasti niitä aina bongailee kun on itse vauvakuumeessa :P Kiitos kommentista ja tsemppiä vauvakuumeeseen, eiköh'n sinunkin aika tule vielä ja saat kokea äitiyden onnen! :)

      Poista
  4. Pakko kommentoida vaan sen verran, että mä jo nuorena tyttönä päätin, että lapset pitää olla hankittuna 25-vuotiaaksi mennessä. Noooh, ei ihan päde. Toisen haluaisin nimittäin vielä. ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no sama, pitänee joustaa :D jos siis päätetään neljättä vielä yrittää :P

      Poista
  5. Mulla on ihan samoja fiiliksiä, vaikka oon päättänyt että kaksi on sopiva määrä meille ja piste. Yhyy, pääseeköhän tästä ikinä erooon. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taida päästä ei.. ;) varmaan vielä nihkeempää kun tietää ettei lisää ole tulossa :D

      Poista
  6. Itse odotin kuukautisia kuin kuuta nousevaa ihan vaan sen takia, että sitten olisin NAINEN ja voisin saada lapsia! :D Päätin myös että teen kaikki lapseni ennen kun täytän 30. Vielä on onneksi aikaa kunhan terveys vain kestäisi.

    Poden kovaa vauvakuumetta tällä hetkellä, mutta on helpottavaa, etä läheiset saavat lapsia, joita pääsen nuuhkuttamaan ja hellimään. Samalla kuitenkin oma sydän kaipaisi A-murulle sisaruksen. Ehkä vielä joskus. <3

    Hyvä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi hyvä puoli kuukautisissa, tosiaan, että niiden ansioista voi saada lapsia :D Läheisten vauvojen avulla voi tosiaan helpottaa sitä omaa vauvakuumetta hyvin :) ehkä te vielä pienen pikkusisaruksen neidille saatte <3

      Poista
  7. Toinen samanlainen krooninen vauvakuumeilija täällä :D Meillä lapset tulee kun on tullakseen niin kauan, kuin tiedämme ettei perhe ole vielää koossa. Kuitenkaan näitä asioita ei voi suunnitella, joten yritän olla miettimättä asiaa ja elää päivä kerrallaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta, ei kannata liikaa miettiä kun ei tiedä minne elämän kulku johdattaa :) Vaikka kuinka päättäisi haluavan tietyn määrän lapsia niin se ei aina mene niin. :)

      Poista
  8. Puhuin neuvolassa jo kolmannen raskauden alussa haluavani lähetteen sterilisaatioon. Noh, tällä viikolla jälkitarkastuksessa olisin saanut kyseisen lähetteen, mutta peruin koko homman :D Se olisi sittenkin liian lopullista. Enhän voi tietää vaikka viiden vuoden päästä haluaisin vielä lapsia, silloinkin olen vasta 30-vuotias.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, pelottavan lopullinen kun ei tiedä muuttaako mieltään vai ei :) Kiitos kommentista!

      Poista
  9. Huh! Tuntui välillä ihan kuin olisit minusta kirjoittanut! :D Itsellä ei tosi vielä lapsia ole, ja opiskeluiden loppuun asti ollaan sovittu että asiaa lykätään (eli noin 2,5 vuotta vielä...). Muistan kuitenkin, että olen koko ikäni odottanut äidiksi tuloa ja välillä aivan tuntuu että pakahdun kun ei vieläkään ole sen aika. Nyt lähipiirissä moni on raskaana. Se on ihanaa, mutta hetkittäin tuntuu, että olen myös mielettömän kateellinen! Joka tapauksessa, hyvä postaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tsemppiä vauvakuumeeseen ja odotteluun! :) Kiitos kommentista!

      Poista
  10. Sun blogi olikin pudonnut listalta kun vaihdoin blogiin spostiosoitteen, mutta nyt on taas tallennettuna! :)

    Ihanaa, etten ole ainut höpö tämän vauvakuumeen kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo on kyllä mukavaa että sielunsiskoja löytyy! ;) <3

      Poista

Kiitos kommentista!