Kaksplus.fi

19. tammikuuta 2015

Kun arki maistuu pahvilta

Viikonlopun jälkeen näin maanantaina on hyvä aika aloittaa arkivalitus, tuttua varmaan monelle. Arki tympii, taas maanantai, miksi viikonloppu on niin lyhyt?! Kotiäidille arki ja viikonloppu ei välttämättä kovin paljoa toisistaan eroa, mutta silti viikonloppu on ihana ja sitä aina odotetaan. Meidän perheessä enimmäkseen siksi, että viikonloppuisin iskä on seuranamme ja saamme viettää aikaa yhdessä. Minä nautin kotiäitiydestä ja tykkään olla ilman aikatauluja kotona tehden lasten kanssa mitä milloinkin huvittaa tehdä. En kiellä ettenkö ikinä kaipaisi esimerkiksi työelämään, aikuisten seuraan jonnekin missä ei vedeitä itkupotkuraivareita koska jalassa oleva sukka on väärän värinen. Mutta töitä ehtii tehdä loppuelämänsä ja aikuisten maailmassa on aina tilaa, sen sijaan lapset ovat pieniä vain hetken aikaa ja sen heille suon etten työnnä heitä liian pieninä päiväkotiarjen kiireisiin, kun se ei ole välttämätöntä.
_DSC0242_1
_DSC0252_1
Välillä arki kotiäitinäkin tympii, vaikka ei olisi velvollisuuksia tai aikatauluja. Kun on lapsen miksiminäensaanutjäätelöä-painajaisten takia herännyt keskellä yötä ja jugurttitölkki kaatuu vastapestylle lattialle heti aamupalalla, tekisi mieli painua takaisin peiton alle itkemään ja laskemaan minuutteja päiväuniaikaan. Hetkeä myöhemmin nämä tunteet ovatkin jo unohtuneet kun huomaa miten lapsi omatoimisesti vie jugurttikulhonsa tiskipöydälle ja kiittää aamiaisesta. Sitten taas ärsyttää kun viiden imetysminuutin aikana lapset ehtivät sotkea huoneensa täysin, eivätkä suostu siivoamaan. Lapset ovat lapsia, eikä heiltä voi vaatia liikoja mutta etenkin kolmen alle neljävuotiaan kanssa sitä tulee haaveiltua hetken hiljaisuudesta ja siitä, että siivottuani kodin se oikeasti pysyisi siistinä edes vähän aikaa.
_DSC0204_1
_DSC0212_1
Arjen harmaudessa parasta on ne pienet merkitykselliset hetket, joiden takia ajoittain raskas arki on kaikkien raivareiden ja kiukutteluiden arvoista. Kun näkee ilon vauvan silmissä kirahvihelistimen naurattaessa vielä tuntien leikkimisen jälkeen. Kun tuntee ylpeyden rinnassaan 2,5-vuotiaan oppiessa tekemään kolmenkymmenen palan palapelin ihan itse. Kun näkee veljesten leikkiessä sopuisasti hetken aikaa, ilman riitoja ja taistelua leluista. Kun perhoset vatsassa vastaa puhelimeen aviomiehen soittaessa kesken työpäivän kyselläkseen kuulumisia. Kyllä, edelleen neljän ja puolen vuoden jälkeen mulle tulee sellainen hölmönrakastunut "jeee se on Sami, awww!"-jännitys joka kerta kun hän soittaa tai laittaa viestiä. Arjen harmaus on suurilta osin vain asenteesta kiinni. Jos valitsee katsoa asioita valoisalta puolelta ja kiinnittämään huomiota niihin pieniinkin merkityksellisiin asioihin, mieli pysyy virkeämpänä vaikka univelkaa kertyisikin vauvan kanssa valvoessa. Ehkä pahvikin voi olla hyvää jos sen maustaa oikein!

11 kommenttia:

  1. Toi on muute ihan älyttömän hyvin sanottu toi vika lause!! :D Niin totta, miksen ole aikasemmin tajunnu.

    VastaaPoista
  2. Mä vihaan maanantaita.. Aina silloin tapahtuu jotain ikävää :/ onneks selvisin vaikka oon ihan naatti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, se kyllä monilla on se huono päivä :D Kiitos ja samaa sulle <3

      Poista
  3. Elämä on.
    Miksi valittaa jos itse on tehnyt päätökset olla kotona ja lapsia hoitaa.
    Itse nautin vaikka mies olisi missä..töissä, viihteellä yms.
    Toisen pitää saada hengittää ja tehdä omia juttujaa.
    Ja tietysti toisinpäin että itse pääsee lähtemään kavereiden kanssa yms.
    Sitten jaksaakin olla taas kotona pidemmän aikaa kun päätä tuulettaa.
    Siltikään en valita vaikka kotona olisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tässä postauksessahan ei loppupeleissä juuri valittamista ollutkaan ;) Hienoa että et ikinä valita mistään! Se onkin juuri sellainen asenne, johon jokaisen tulisi pyrkiä. Näkemään asioissa hyvät puolet, sitähän juuri yritin tällä postauksella sanoa :)

      Poista
  4. Jenni oletko harkinnut perhepäivähoitajan työtä? Vaikka yksikin lapsi hoidossa tietäisi tuloja mutta saisit olla omien lastesi kanssa niin pitkään kuin vain kouluun menevät. Itse ymmärrän hyvin että vanhempi haluaa olla lasten kanssa kotona, mutta kun useita lapsia syntyy peräkkäin ja kotona oleminen viivästyy saattaa työnteko lastenhoidon ohella maistua! Ja onhan niitä muitakin töitä esim.iltatyöt, viikonlopputyöt, sellaiset joita teet omaan tahtiin esim. tupperware esittelijä. Kaikkea löytyy :) Vietätkö itse koskaan vapaata lapsista tai käytkö viihteellä? Yleensä blogin puolella puhutaan vain siitä että poikien isä on käynyt ulkona mutta etkö itse käy tuulettumassa? Voisi tehdä hyvää sinullekkin, kuten kaikille kotiäideille!:) Oletko muuten yhä savuton? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on joskus käynyt mielessä, mutta en ole sen kummemmin miettinyt. Täytynee pistää korvan taakse :) Osa-aikaista työtä olen myös harkinnut mutta se ajatus on jäässä ainakin kunnes lopetan imetyksen. Vauva on hyvin tissiriippuvainen jonka takia en myöskään ole nyt päässyt viettämään juuri ollenkaan lapsivapaata tai omaa aikaa. Ruokakaupassa käyn itsekseni, se puoli tuntia pari kertaa viikossa on ihmeen vapauttavaa! :D Kieltämättä tekisi kyllä hyvää päästä viettämään vapaailtaa, mutta minkäs teet kun Hugo ei suostu pullosta syömään ollenkaan. Itse asiassa juuri eilen tuli tasan vuosi tupakoimattomuutta! :)

      Poista
    2. Hienoa että olet ollut tupakoimatta myös Hugon syntymän jälkeen! Harmi ettei vapaata voi pitää imetyksen vuokai mutta ainakin lapsi saa kaiken tarvitsemansa läheisyyden ja ruoan samassa. Ehkäpä pääset vielä vapaa iltaa viettämään ja poika ottaa tuttipullon kun vain tarpeelsi usein tarjoaa imetyksien aikana. Meillä neuvolassa neuvottiin näin :)

      Poista
    3. Me ollaan välillä kokeiltu pulloa mutta huonoin tuloksin.. Vielä ei ole mitään pakottavaa tarvetta lähteä pois vauvan luota, mutta olisihan se hyvä että Hugo tottuisi pulloon jos vaikka tulisi joku pakollinen meno :)

      Poista

Kiitos kommentista!