Kaksplus.fi

30. joulukuuta 2015

Vuoden 2015 tavoitteet - yhteenveto

Kirjoitin alkuvuonna muistiin tavoitteita vuodelle 2015. Minulla ei ole tapana tehdä uudenvuoden lupauksia, sillä lupaus on mielestäni liian ankara ja ehdoton. Lupausten sijaan asetan itselleni tavoitteita ja olen itselleni armollinen niiden suhteen. Tavoitteiden eteen haluaa tehdä töitä, ja onnistuminen on palkitsevaa. Jos taas ei pysty toteuttamaan tekemiään lupauksia, se aiheuttaa negatiivisuutta ja epäonnistumisen tunnetta. Tammikuun tavoitepostaus on luettavissa täällä ja nyt on aika katsoa tavoitteiden tilaa uudestaan. Vaikka elämä jatkuu taukoamatta vuodesta toiseen, minusta on kivaa katsoa vuoden vaihtumista eräänlaisena uutena alkuna. Miltä kulunut vuosi on tuntunut? Mikä on ollut hyvää, mikä taas haasteellista? Millaisiin asioihin haluan keskittyä ja kanavoida energiani tulevana vuonna? Näitä asioita on hyvä miettiä, niin voi itsetutkiskelun kautta löytää enemmän mielihyvää ja tyytyväisyyttä elämäänsä.

_DSC1386_2

Stressivapaa vuosi 2015
En voi sanoa eläneeni stressivapaasti läpi vuoden. Stressi on muuttanut muotoaan, mutta mielestäni parempaan suuntaan. Olen osannut jättää vähemmälle huomiolle pienet jutut, kuten päivärytmin tarkkuus, sotkuisen kodin ja turhan pikkumaisuuden. Samalla elämä kolmen pienen lapsen kanssa on väistämättäkin stressaavaa. Kesällä alkanut Samin todella rankka työrupeama on kuluttanut energiaa, voimavaroja ja yhteistä aikaa, mutta samalla olen oppinut olemaan itseni kanssa, purkamaan stressiä niissä tilanteissa kun toinen käsipari ei ole ollut apuna lastenhoidossa, ja nauttimaan yhteisestä ajasta entistä enemmän. 

Kehon palautuminen ja liikuntainnon uudelleenherättäminen
Kehon palautumisen suhteen olen hyvällä mallilla. "Raskauspainoa" on edelleen kolme kiloa, mutta keho on muuttunut. Uskon, että osa jämähtäneestä painosta on tullut jäädäkseen lihasten muodossa. Liikuntaintokin on pysynyt kesästä asti jokseenkin tasaisena - keväällä se vielä takkuili ja liikkuminen oli satunnaista. Heinäkuussa aloin treenaamaan kuuluisan Kayla Itsinesin Bikini Body Guiden mukaan. Alussa jaksoin seurata ohjelmaa todella hyvin, mutta syksyn ja sairasteluiden kautta treeni-into lopahti ja venyi kuukauden mittaiseksi tauoksi. Kahdentoista viikon ohjelma jäi kesken viikolla 10. Nyt olen aloittanut ohjelman alusta ja motivaatio on taas huipussaan! Liikunnan integrointi osaksi jokapäiväistä elämää on todellinen haaste minun kaltaiselleni mukavuudenhaluiselle sohvaperunalle, mutta juuri se on saanut minut entistä enemmän motivoituneeksi. Se ylepyden tunne, jonka jokaisen kunnolla tehdyn treenin jälkeen saavuttaa, auttaa jaksamaan kerta toisensa jälkeen.

talvipojat_1

Enemmän kahdenkeskeistä aikaa kaikkien kanssa
Tässä kohtaa ollaan menty jokseenkin metsään. Samin työ vie niin paljon aikaa, että edes perheen yhteistä aikaa on hankala löytää, joten vielä hankalampaa on löytää aikaa kahdestaan lasten kanssa tai parisuhteen hoitamiseen. Tammikuussa kirjoitin, että aiotaan ottaa yksi ilta kuukaudessa parisuhdeillaksi. Toteutuneiden parisuhdeiltojen määrän voi laskea kahden, ellei peräti yhden käden sormilla. Lasten kanssa yhteinen aika on rajoittunut lähinnä Hugon kanssa olemiseen poikien kerhopäivinä, sekä vuorotellen yhden lapsen ottaminen mukaan ruokakauppaan. Onneksi viihdytään hyvin myös kaikki yhdessä, vaikka kahdenkeskeinen aika tekisi varmasti jokaiselle hyvää. 

Muistaa, miten kameraa käytetään
Kameran käytössä olen todellakin kunnostautunut, vaikka senkin voisi viedä vielä korkeammalle tasolle. Kuvia on räpsitty vuoden aikana tuhansia, eikä vain tavoitteellisesti. Puhelimella kuvia on toki helppo räpsiä joka hetkessä, mutta kamerakin on ollut ahkerassa käytössä. Olen myös innostunut videokuvaamaan, ja olen varma että videopätkiä elämästämme on ihana katsela myöhemmin ja näyttää pojille vuosien päästä. Juuri toissapäivänä katselinkin nauraa räkättäen kaikkia vanhoja videoita, joita olen tänne blogiinkin laittanut. Miten pieniä ja hassuja lapset ovatkaan olleet, ja miten lyhyessä ajassa he ovat muuttuneet, kasvaneet ja kehittyneet.

Joulu15_040

Isompi asunto?
Tämä kohta oli alunperinkin kysymysmerkkinä, ja hyvä niin. Todettiin jo heti alkuvuonna muuttohaaveiden hautaamisen olevan hyvä juttu. Aiomme sinnitellä pienessä asunnossa huokealla vuokralla mahdollisimman pitkään, jolloin omaa kotia varten säästäminen kävisi nopeammin. Toistaiseksi ei edes tarvitse kovin sinnitellä, vaikka en tietenkään kieltäytyisi lisätilasta. Lasten ollessa vielä pieniä he pärjäävät ilman sen kummemmin omaa tilaa, joten vielä pystyy pitää heitä samassa huoneessa sulassa sovussa. Emme näe syytä maksaa jopa kaksinkertaista vuokraa vain hieman isommasta asunnosta, joka sekin kuitenkin jää väliaikaiseksi. Saa nähdä, kuinka kauan jaksetaan elää viisihenkisenä perheenä kolmiossa. Todennäköistä on, että joudumme tästä vielä muuttamaan isompaan vuokra-asuntoon ennen oman asunnon ostamista, mutta jokainen kuukausi halvemmala vuokralla tarkoittaa hieman enemmän säästettyä rahaa asuinkustannuksista.

Palailen heti alkuvuodesta pohdiskelemaan vuoden 2016 tavoitteita, saa nähdä mitä uusi vuosi tuo tullessaan! Olen jo alkanut miettimään, mihin haluaisin ensi vuonna panostaa, mutta se kaikki muuttuu todellisemmaksi kun sen kirjoittaa ylös ajatuksen kanssa.

26. joulukuuta 2015

Jouluaatto videolla

Heippa ja hyvää tapaninpäivää! Meidän joulunvietto on sujunut rauhallisissä merkeissä. Jouluaatto vietetiin vanhempieni luona, jonne keräännyttiin koko perheen voimin. Paikalla olivat vanhempani, siskoni ja hänen poikaystävänsä, veljeni, isoäitini ja tietenkin meidän perhe. Oli aika palapeliä saada yksitoista henkeä mahtumaan edes saman pöydän ääreen, ja sekin onnistui vain jakamalla iso kulmasohva väliaikaisesti kahteen osaan ja työntämällä joulukuusi keittiöön pois tieltä. Syötiin hyvä jouluateria ja pöytä notkui herkkuja. Joelin lempiruuaksi valikoitui frittimuikut, joiden maistamista hän on odotellut jo tovin. Joel oli aivan hämmästynyt kuullessaan aiemmin sykyllä, että on olemassa kaloja joiden ruotoja voi syödä - täytyihän niitä päästä maistamaan! Aiemmin perheen ainut muikunsyöjä on ollut isäni, mutta nyt hän sai montakin kaveria. Siskoni poikaystävän, Samin ja Joelin lisäksi myös isoäitini innostui maistamaan muikkua, "Kun Joel maistoi niin täytyy minunkin uskaltaa", hän totesi. 

Joulupukki ei tänä vuonna ennättänyt sisälle asti, vaan jätti lahjat takapihalle niin kovassa kiireessä, että reki savusi ja koko piha kipinöi tähtisädetikkujen tavoin. Pojat olivat haltioituneet näystä ja uskalsivat hädin tuskin tulla pihalle lahjasäkkejä noutamaan. Lahjoja kerääntyi yllättävän paljon, eli ollaan kaikki taidettu olla varsin kilttejä. Alexin lempilahjat olivat yllätys, ylläys Palomies Sami autoineen, iso paloauto, Lego paloasema ja "Pappan krydda" - eli Santa Marian Liquorice and herbs-mauste, jota hän aina saa isovanhempiensa luona. Papan lempparimauste on myös Alexin lemppari, ja hän oli aivan innoissaan omasta maustepurkista. Joel piti eniten uudesta dinosauruksestaan ja dinokirjastaan, tämäkään ei yllättänyt. Omien sanojensa mukaan hän ei pitänyt mistään muusta - mutta kyllä muutkin lelut ovat olleet jo kovassa käytössä. Hugo ei pahemmin lahjoista välittänyt, vaan haahuili lahjavuorten keskellä ja ihastui jo ensimmäiseen lahjaansa niin, ettei muiden avaaminen enää kiinnostanut.

Jouluaaton teemaksi valitsimme nolot jouluneuleet ja tilasimme siskoni kanssa sellaiset kaikille halukkaille lahjaksi. Yritin etsiä pojillekkin omia, mutta en löytänyt kuin yhdenlaisia, eikä niistä ollut sopivaa kokoa kaupassa. Tämä Ugly Christmas Sweater -villitys on kai peräisin jenkeistä, mutta näyttää ottaneen tuulta siipiensä alle myös Suomessa. Hauskojahan nuo ovat, vaikkakin melkoisen turhia lyhyen käyttöikänsä takia. 

Joulupäivän vietimme Samin isovanhempien luona, jossa saatiin taas herkutella joulupöydässä. Kaikki rakastavat mummon lihakastiketta ja odottivat sitä kuin kuuta nousevaa. Oli taas älyttömän hyvää! Mutta minun joulupäivän kohokohta oli ehdottomasti lanttulaatikko, jota en saanut aattona ollenkaan. Tapaninpäivä sen sijaan on kulunut vain kotona lojuen ja uusilla leluilla leikkien. Itse olen ollut aika kipeä, joten lepo on tullut tarpeen. Onneksi on vielä vapaapäiviä, sillä Samikaan ei taida mennä välipäivinä töihin. Meillä on siis meneillään pisin perheen yhteinen loma sitten syksyn 2014 isyysloman! Jouluaaton jälkeen poikia on kovasti mietityttänyt, miksi joulu on niin lyhyt, ja miksei lahjoja saa enää lisää. Onneksi joulu on taas vuoden päästä! 

Kamerani on lepäillyt koko jouluoman, enkä ole ottanut yhtään valokuvaa. Aattoiltana olin kuitenkin taas videokameran takana, eli tässäpä teillekin nähtäväksi kooste jouluaaton tunnelmista. 

24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!

joulu2015_2 joulu2015_01 joulu2015

Pienet tontut toivottavat kaikille oikein rauhallista ja hyvää joulua!

22. joulukuuta 2015

Vuorokausi kahdestaan

Lauantai-aamupäivänä vietiin lapset hoitoon tarkoituksena viettää kokonainen vuorokausi kahdestaan. Sami oli ihanasti suunnitellut varaavansa meille sviitin Haikon Kartanosta, että pääsisimme upealle rentoutuslomalle. Ajatus oli todella kaunis ja oli ihana huomata, että Sami, joka on romanttisen aviomiehen täysi vastakohta, oli omin neuvoin suunnitellut jotain tällaista ja jopa järjestänyt lastenhoitajatkin valmiiksi. Jostain syystä minulla ei kuitenkaan ollut yhtään fiilistä lähteä, ja toivoinkin että vietettäisiin mieluummin aikaa rennosti kotimaisemissa. Päätimme siis yhteistuumin siirtää hotellilomailu toiselle ajankohdalle.

ig_1

Joten lauantaina suunnattiin kaupungille tekemään viime hetken jouluostoksia ja viettämään aikaa yhdessä. Kierrettiin kauppoja, pysähdeltiin kahville tai drinkin äärelle, juteltiin niitä näitä ja nautimme kahdenkeskeisestä ajasta. Iltaa kohden alkoi tulla nälkä, mutta ajattelemattomina emme olleet varanneet pöytää etukäteen, mikä meinasi pikkujoulusesongin viimeisenä lauantaina tuottaa hieman ongelmia. Lopulta ravintolaksi valikoitui Virgin Oil Co, jonne pääsimme jopa jonottamatta - pari muuta ravintolavaihtoehtoa tarjosivat pelkkää ei oota ja toinen paikka antoi odotusajaksi muutaman tunnin. 

ig_2

Syötiin pitkän kaavan mukaan; aperitiivit, alkupalat, pääruoka, jälkiruoka ja vielä kahvia Samille. Mä oon ollut juomatta kahvia niin pitkään, että silloin tällöin nautittu kupillinen tuottaa hirveät tärinät ja voimakasta pahoinvointia. Harmi, sillä joskus kahvi maistuisi oikein hyvin. Alkujuomiksi otettiin aivan upean makuiset mustikkamojitot. Mojito on yleisesti mun ehdoton lempidrinkki, mutta täytyy sanoa, että tuo mustikkainen versio oli jopa perinteistä parempi! Alkupalaksi minä söin bruschettan ja Sami otti tomaattikeittoa. Pääruoaksi valittiin molemmat naudanpihvit, kastike oli aivan mahdottoman hyvää! Mun on pakko ylistää ihan kaikkea mitä söin, koska se oli oikeasti taivaallista! Jälkiruoaksi Sami söi suklaakakkua ja minä appelsiinisorbettia. Yleishälinästä huolimatta tunnelma ravintolassa oli rauhallinen ja lämmin, palvelu pelasi todella hyvin eikä hinta-laatusuhteessakaan ole moittimista. Tämä ei ollut ensimmäinen kertani Virgin Oilissa eikä todellakaan jää viimeiseksi. 

ig_3

Illallisen jälkeen suunnattiin kuuliasina Alepan herkkuhyllyn kautta kotiin, taidettiin olla jo puoli kymmenen aikoihin kotisohvalla. Ilta kului Big Bang Theoryn parissa ja aamulla naureskeltiin, kuinka jaksettiin valvoa jopa kahteentoista asti.  Yleensä sitä tulee arkisin helposti valvottua puolen yön yli, mutta jostain syystä lasten ollessa yökylässä me simahdetaan Samin kanssa aina ennätysaikaisin. Kai se on se erilainen, rauhallinen tunnelma joka väsyttää mukavasti. Aamu alkoi croissant-aamiaisella jonka jälkeen minä lähdin vielä äitini kanssa joulukuusiostoksille ennen poikien kotiin hakua. Vaikka olisi ollut todella ihanaa viettää viikonloppua hienon hotellin ylellisessä sviitissä, oli tämä rento viikonloppu kotimaisemissa tällä kertaa paljon parempi vaihtoehto.

Kuvat tarjosi Instagram @jenskunje

17. joulukuuta 2015

Joululoma on löhöloma

Tänään meillä alkoi joululoma. Harrastukset ja kerhot ovat tauolla, jouujuhlat juhlittu ja nyt enää odotellaan maagista jouluaattoa innoissamme! Loman ensimmäisenä päivänä päätettiin ottaa ihan rauhallisesti ja tehdä juuri sitä mitä huvittaa. Ensin suunnitelmana oli mennä ulos leikkimään, mutta nähtyämme kurjan sään, talven alta pois siivotut keinut ja kaivamiseen liian kohmeisen hiekkalaatikon päätimme kuopata sen idean. Sen sijaan ollaan löhötty, katseltu hauskoja lastenohjelmia, luettu kasapäin kirjoja, laulettu ja askarreltu. Ollaan kiukuteltu väärän värisistä vaatteista ja hivuttauduttu kerta toisensa jälkeen naamat kiinni telkkarin ruutuun, huomautuksista huolimatta. Hugo on tehnyt tavanomaisia pahuuksiaan, kuten varastanut aterimia ja tonkinut roskiskaappia. Tulipahan pientä pahantekijää kuvatessa myös huomattua, että etenkin uuni kaipaisi pesua noista tahmaisista kädenjäljistä, hah! Onneksi täss lomaillessa kerkeää ryhtyä perusteelliseen joulusiivoukseen.

_DSC1741_1 _DSC1774_1 _DSC1791_1 _DSC1717_1

Koko syksy tuntuu menneen tietynlaisessa suorituspainesumussa. Elämä on ollut enimmäkseen selviytymistä ja jaksamista, loputtoman pitkine työpäivineen ja jokapäiväisine harrastusmenoineen. Ollaan juostu pää kolmantena jalkana päivästä toiseen, silti tekemättä mitään. Olen ollut väsynyt, yksinäinen ja alakuloinen. Samalla kuitenkin täynnä onnea ja iloa seurannut vauvani kasvua taaperoksi, nauranut kippurassa lasteni hauskoja juttuja ja ottanut ilon irti myös useimmista illoista Samin kanssa kahden, lasten mentyä nukkumaan. Tällainen on elämämme tämänhetkinen vuoristorata, viiden vuoden päästä rata on jo rakennettu ihan erilaiseksi!

Illalla jätetään lapset mommon hellään huomaan, ja mennään Samin kanssa treffeille. Häistämme tulee tänään tasan neljä vuotta, eli juhlimisen aihetta on! Neljän vuoden ajan avioliittomme on ollut onnellinen, ihana, vaikea, räiskyvä spektaakkeli, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Hyvät ja huonot hetket kuuluvat elämään, ilman niitä kaikki olisi liian tasapaksua ja tylsää. Toivottavasti meillä on edessä vielä monta yhteistä vuotta.

16. joulukuuta 2015

Uutta ilmettä perinteiselle joululahjalle

_DSC1714_1

Viinipullot ja suklaarasiat ovat melko yleisiä lahjoja päiväkodin tädeille, sukulaisille ja ystäville. Kuitenkin, sellaisenaan ne ovat vähän tylsiä ja persoonattomia. Selatessani Pinterestiä törmäsin kuvaan, jossa viinipullosta ja keltaisista suklaakonvehdeista oli askarreltu ananas, ja siitä sainkin idean tähän projektiin. Lähdin kaupasta etsimään vihreäkääreisiä karkkeja ja löysinkin Pandan minttutoffee-konvehteja. Viiniksi kelpaa mikä tahansa pullo, mutta se kannattaa tietenkin valita vastaanottajan viinimieltymyksen mukaan. Tämä joulukuusi valmistui alle tunnissa ja on paljon näyttävämpi, kuin pelkkä viinipullo ja suklaarasia.

Valmistukseen tarvitsee vihreää kreppipaperia, keltaista paperia tai ohutta kartonkia, kuumaliimapistooli ja siihen sopivaa liimaa, vihreäkääreisiä suklaakonvehteja ja viinipullon. Koska askartelin tämän testikappaleen itsellemme, ostin omaan makuni mukaan puolikuivaa ja hedelmäistä valkoviiniä.

_DSC1730_1 _DSC1737_1

Kreppipaperista leikataan ympyrän tai soikion muotoisia paloja, jotka liimataan suklaakonvehdin ympärille ja sitten viinipullon kylkeen. Tätä jatketaan, kunnes pullo on melkein korkkiin asti täynnä konvehteja. Korkin ympärille asetellaan paperista leikattu tähti. Minä sovelsin netistä löytyneitä kolmiulotteisen tähden taitteluohjeita ja liimasin kaksi tähteä yhteen, jotta se peittäisi korkin myös takapuolelta. Yhden pullon peittämiseen kului kolme rasiaa suklaakonvehteja ja siitä jäi vielä muutama makupala yli. Yhdeksän euron viinillä ja vajaan neljän euron suklaarasioilla valmiille pullolle tuli hintaa noin 20 euroa, mikä ei mielestäni ole kovin paljon näin kauniista lahjasta!

13. joulukuuta 2015

Leivontapäivän tunnelmia videolla

Eilen vietettiin perheessämme suurta leivontapäivää, perinnettä jota on jatkettu jo vuosikaudet. Viime vuosina ollaan saatu mukaan uusia leipureita ja tänä vuonna porukkaan kuului minä, siskoni, äitini, kummitätini, siskoni kummitäti ja hänen sukulaistyttönsä sekä minun pojat, joista Hugo kylläkin oli isänsä kanssa mummilla suurimman osan ajasta. Leivontapäivän tärkeimmät kulmakivet ovat hillotäytteiset joulupullat sekä tietenkin piparkakut. Joka vuosi pitää myöskin kokeilla jotain uutta, joten tällä kertaa leivottiin omenaleipää ja suklaaöveri-piparminttu-monstercookieseja. Minä rakensin tähtipipareista joulukuusia ja pojat olivat innostuneina mukana leipomassa, koristelemassa sekä tietenkin mussuttamassa taikinaa, strösseleitä ja kaikkea muuta mitä suuhun löysivät. Hauska, toiminnantäyteinen ja sopivasti väsyttävä päivä takana! Nyt on jouluksi kokonainen herkkupataljoona valmiina nautittavaksi. Pidin myös kameraa ahkerasti mukana tohinoissa, joten katsokaa ihmeessä videolta lisää leivontapäivän tunnelmia!


 

10. joulukuuta 2015

Joulukorttitehdas

Huom - jos olet läheisemme, etkä halua nähdä joulukorttiasi etukäteen, älä selaa alemmas!

Maanantaina ehtii vielä laittaa joulukortit punaisessa kuoressa postiin, jotta ne varmasti ehtivät perille ennen joulua. Ajattelin jakaa teille muutaman helpon askarteluvinkin, jonka voi toteuttaa jopa pienen lapsen kanssa. Minä pidän itse askartelemisesta tosi paljon, mikä on varmasti ollut kaikkien tiedossa aiemminkin. Yritän aina ottaa lapset mukaan askartelemaan kutsukortteja, synttärikortteja ja joulukortteja, joten pyrin keksimään kauniita ja helppoja ideoita toteutettaviksi. Pinterest on mainio paikka etsiä inspiraatiota, siellä on toinen toistaan upeampia vinkkejä ihan kaikkeen!

Lapset saivat askarrella kortteja kummeilleen sekä muutamille sukulaisille, Hugokin teki omansa - pienellä avustuksella tietty. Tein vielä itse muutamat paperista taitetut joulukuuset. Pidän itse simppeleistä, hieman abstrakteista ja yksinkertaisista korteista, joten tällä teemalla mentiin taas. Less is more. Jos aikaa olisi rajattomasti, lähettäisin kaikille sukulaisille ja ystäville itse tehdyt kortit. Tällä kertaa päätin muistaa vain kaikista lähimpiä sukulaisia ja ystäviä, ja aika meinasi silti loppua kesken. Hyvänä ohjenuorana olisi lähettää kortit heille, joilta edellisvuonna sait itse joulutervehdyksen, mutta kuka sellaisesta pitää kirjaa? En muutenkaan tiedä paljonko ihmiset enää nykypäivänä harrastavat paperisten joulutervehdysten lähettämistä? Eiköhän ainakin osa joulutervehdyksistä ole siirtynyt puhelimen ja netin kautta tehtäviksi. Onko teillä lukijoilla tapana lähettää perinteisiä joulukortteja?

_DSC1713_1 _DSC1714_1 _DSC1721_1 _DSC1725_1 _DSC1729_1

Joel ja Alex tekivät kahdenlaisia kortteja; poroja sekä lumiukkoja. Sormivärejä, kyniä ja värikästä paperia apuna käyttäen syntyivät hauskat kortit, jotka ovat ihan nätitkin vaikka ovatkin lasten tekemiä. Omien lasten taideteoksia kohtaan äiti on tietenkin aina ihastunut, mutta mielestäni etenkin lumiukot ovat tosi kivat. Käytettiin porojen silmiin sekä lumiukkojen silmiin ja suuhun apuna sormiväriin kastettua puutikkua, ettei silmistä tulisi liian isoja. Hugo taiteili yksivuotiaan tapaan abstrakteja kuvia sinisellä sormivärillä, joten ne esittäköön sakeaa lumisadetta. Hugon korteista tuli vähän pöhköt! Mutta onpahan luminen joulu ainakin kortissa, mikäli sää meinaa pysyä tällaisena surkeana syyssäänä vuoden loppuun. En pidä lumesta, mutta sateesta vielä vähemmän.

6. joulukuuta 2015

Kiitollisuutta

_DSC1703_1

Meidän itsenäisyyspäivän juhlistaminen on sujunut rauhallisissa merkeissä. Aamupäivällä kotona leikkien ja iltapäivällä vanhempieni luona päivällisellä. Syötiin teriyakilohta, perunamuussia ja salaattia. Ei ehkä perinteisintä itsenäisyyspäivän ruokaa, mutta oli sentään sinivalkoinen kattaus. Jälkiruoaksi loihdin hätäpäissäni huoltoaseman valikoimasta jäätelöä kermavaahdolla ja suklaarouheella, sillä äitiparkani oli unohtanut sekä ruokaviinin että jälkiruoan. Onneksi isoäitini toi viiniä ja lähihuoltoasema oli auki. Joka vuosi olen jaksanut tapittaa Linnanjuhlien pukuloistoa, mutta viime vuosina en ole yhtä innostuneesti istunut telkkarin äärellä, vaan juhlavastaanotto on saanut lähinnä pyöriä taustalla jos sitäkään. Osittain siksi, että en voi keskittyä pelkästään televisioon lasten hääriessä ympärillä, ja osittain siksi, ettei se nyt kuitenkaan ole niin mielenkiintoista - tuntitolkulla pelkkää kättelyä ja jonottamista. Parhaan pukuloiston näkee kuitenkin iltapäivälehtien koosteista myöhemminkin.

_DSC1642_1 _DSC1659_1 _DSC1673_1 _DSC1694_1 _DSC1688_1

Suomen itsenäisyydellä on varmasti jokaiselle suomalaiselle suuri merkitys, vaikkei asiaa usein ajattelisikaan. Juhlistamalla kotimaatamme jokaisena joulukuun kuudentena päivänä annamme arvostuksemme sodassa itsenäisyyden vuoksi taistelleille aiemmille sukupolvillemme, veteraaneille ja lotille. Itse voin ylpeänä kertoa kahdeksan vuotta sitten pois nukkuneen isoisäni puolustaneen kotimaatamme, ja edelleen ikäisekseen upeassa kunnossa oleva isoäitini palvelleen sodassa lottana. Mitä meillä olisikaan, jos Suomi ei olisi saanut tai pystynyt puolustamaan itsenäisyttän? Miltä Suomi näyttäisi tänä päivänä, jos emme olisi itsenäinen? 

Eilisen iltapäivän vietin rakkaan, kunnioitettavat 92-vuotta täyttävän isoäitini kanssa Suomen Kansallisbaletissa katsoen Pähkinänsärkijää ja Hiirikuningasta. Väliajalla skoolasimme shampanjalla ja juhlistimme samalle päivälle osunutta isoäidinisäni 122-vuotissyntymäpäivää. Näin itsenäisyyspäivän aikoihin sitä tulee muistettua, ettei Suomessa ole enää montaa elossa olevaa veteraania. Muistetaan siis kunnioittaa kotimaatamme, veteraanejamme ja tottakai kaikkia isovanhempiamme. Annetaan heille aikaa kiireisistä elämänmenoistamme, sillä liian pian tulee se päivä, kun he joutuvat lähtemään luotamme pois lopullisesti. 

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi, ja kiitos tämän juhlapäivän mahdollistaneille veteraaneille!

4. joulukuuta 2015

Maailman makein joulukuusi

_DSC1658_1

Joulukoristeet ovat iso osa joulun tunnelmaa, kuten myös erilaiset herkut ja joulukarkit. Kotia on kiva koristella kynttilöillä, tontuilla ja muilla jouluaiheisilla koriste-esineillä, sekä laittaa esille jouluherkkuja kulhoihin naposteltavaksi. Tietyt karkit ovat sellaisia, jotka kuuluvat vain jouluun, kuten suklaapukit ja konvehtirasiat. Itse miellän myös vihreät marmeladikuulat ainoastaan joulunajan herkuksi, ja tuntuisi jopa oudolta syödä niitä muina vuodenaikoina. Toisaalta esimerkiksi juustonaksutkin kuuluvat mielestäni vain juhannukseen, enkä ymmärrä ihmisiä jotka syö niitä muuten vaan, hahaha! Äidilläni on ollut tapana tehdä vihreistä kuulista marmeladijoulukuusia, ja nyt on minun aikani jatkaa perinnettä tuoden nämä koristeet omaankin kotiin. Karkkien käyttö koristeluun on hauska tapa tehdä hieman erilaisia ja syötäviä koristeita! Herkullisen marmeladijoulukuusen valmistaa kömpelömpikin askartelija ihan hetkessä, ja siitä riittää iloa sekä silmille että suulle koko joulun ajaksi! 

_DSC1645_1 _DSC1654_1 _DSC1661_1 _DSC1670_1

Kauniin marmeladikuusen valmistukseen tarvitsee styroksikartion, foliopaperia, coctail-tikkuja ja vihreitä kuulia. 10 x 25cm kartioon menee noin 750g marmeladia. Jos haluaa koristella kuusta hieman yksityiskohtaisemmin, voi osan vihreistä kuulista korvata värikkäillä marmeladikuulilla ja laittaa kokonaisen keltaisen kuulan latvaan tähdeksi. Kuulien väleihin voi halutessaan työntää mausteneilikkaa, joka tuo ihanan jouluisen tuoksun kotiin. Kuulat puolitetaan ja kiinnitetään kartioon puolikkailla coctailtikulla. Kannattaa aloittaa täyttäminen yläpäästä, jolloin mahdolliset tyhjät kohdat jäävät vähemmän näkyville kuusen alaosaan. Helppo homma kivalla lopputuloksella!

30. marraskuuta 2015

Tervetuloa, joulufiilis!

joulu2

Viime päivinä meidänkin kodissa on alettu valmistautumaan joulun tuloon. Yleensä pyrin välttämään jouluhössötystä, kunnes on joulukuu, mutta nyt ensimmäisen adventin ollessa jo marraskuun puolella ja jonkun muun tuntemattoman mielenvikaisuuskohtauksen takia olen lipsunut. Ei ole mitenkään salaista tietoa, että olen jonkun asteen jouluvihaaja. Lastensaannin jälkeen joulunvietto on saanut ihan uuden merkityksen ja yhtäkkiä huomaakin haluavansa laittaa kotia, suunnitella lahjoja ja luoda tunnelmaa. On sitä päästy jo uhkailemaan ikkunoissa kurkkivilla tontuillakin, heh. Huomenna alkaa joulukalenteri, joka on meillä joulusukka, johon ilmestyy yön aikana pieniä lahjoja tai herkkuja. Sukka-kalenterin lisäksi pojilla on perinteiset paperiset kalenterit, tänä vuonna en halunnut suklaakalentereita ollenkaan. En kyllä halunnut viime vuonnakaan, mutta pojat saivat sellaiset jostain niin pääsivät sitten niitä suklaita mutustelemaankin pitkin joulukuuta mamman vastustelusta huolimatta.

IMG_20151126_203453 IMG_20151130_204251 joulu1

Viime viikolla leivottiin joulutorttuja ensimmäistä kertaa. Joel ja Alex saivat tehdä torttunsa alusta asti itse - ihan söpöjä niistä tuli. Tänään taas askarreltiin lumihiutaleita ikkunoihin ja koristeltiin kotia hieman. Poikia ei kovasti lumihiutaleiden teko kiinnostanut, joten sain väkertää keskenäni. Googlen avulla tekeleistäni tuli jopa oikeasti hienoja! Olen aloitellut paketointiurakkaakin, vaikka lahjanarut vielä puuttuvatkin ensimmäisistä paketeista. Yhdessä asiassa olen sentään hyvä - osaan ostaa lahjoja etukäteen pitkin vuotta eikä kaikkia lahjaostoksia tarvitse jättää viimetinkaan. Toisaalta, en tiedä onko se sittenkään hyvä asia, meinasin nimittäin ostaa samat lahjat uudestaan unohdettuani, että olen jo ostanut ne. Lähipiirin lahjaideat olen kerännyt listaksi ja tiedän suurin piirtein mitä ostaa kenellekin. Tykkään antaa lahjoja, mutta en halua lahjojen olevan kaikki kaikessa. Pojat saavat meiltä muutaman toivelahjan ja joitain käytännöllisiä juttuja - sukulaisilta tulee kuitenkin paketteja ihan riittämiin. 

Joulufiiliksiä Instagramissa @jenskujne

28. marraskuuta 2015

Hei hei, hiukset!

_DSC1468_1 _DSC1422_1 _DSC1426_1

Tänään aamulla marssin luottokampaajalleni yhdellä tavoitteella: pelastaa hiukseni! Mulla on todella ohut ja hauras hiuslaatu, ja kuontaloraukka on kärsinyt raskauksien ja imetyksien aikana paljon. Latvani ovat olleet todella huonossa kunnossa ja värikin oli haalistunut niin rankasti pois, että tukkani oli tahattomasti kuin liukuvärjätty. Olen aina tykännyt pitkistä hiuksista, mutta omat hiukseni eivät vaan ehdi kasvaa pitkiksi ennen kuin latvat menevät huonokuntoisiksi. Joten, tänään annoin kampaajalleni selkeät ohjeet: Tee mitä vaan, kunhan poistun täältä parempikuntoisten hiusten kanssa, olen varautunut lähtemään lyhyenä pois. Ja niinhän siinä kävi, että puolet hiuksistani jäivät kampaamon lattialle. Lyhyeen tukkaan on hieman hankala tottua, mutta näistä tuli paljon kivemmat kuin olin odottanut! 

Väriä ei lähdetty tällä kertaa päivittämään, sillä kuulemma se saattaisi huonontaa hiusten kuntoa entisestään. Sen sijaan ostin itselleni testiin KC Professionalin color maskin, joka normaalia värjäämistä hellävaraisemmin sävyttää hiuksia samalla hoitaen niitä. En ole vielä päässyt testaamaan hoitoainetta, joten jää nähtäväksi miltä tukka näyttää sen jälkeen. Olen kuitenkin tyytyväinen uuteen long bobiini. Mitä pidätte uudesta lookista? 

24. marraskuuta 2015

Back to reality

Minun viikonloppuni sujui mukavissa, mutta varsin poikkeuksellisissa tunnelmissa. Ystäväni Neea oli Helsingissä viettämässä viikonloppua ja meidän pienellä ystäväporukalla oli suuria suunnitelmia joka päivälle. En siis ollut juuri lainkaan kotona, ja pojat ovat saaneet olla miesten kesken Samin kanssa perjantaista sunnuntaihin. Perjantai-iltana lähdettiin ulos keskustaan syömään, josta ilta jatkui Kallion kautta takaisin keskustaan ja vasta yön pikkutunneilla kotiin. Tykkään juhlia ja tanssia, mutta teiniajoista kasvaneena en enää ole kovin innokas juopottelemaan. Tunnistan rajani ja osaan juhlia sopivassa hiprakassa silti jaksaen aamuun asti. Yleensä vältän myös huonon olon, vaikka valvominen tietenkin väsyttää. 

IMG-20151121-WA0037

Lauantai-aamuna lyhyiden yöunien jälkeen jätin Samin nukkumaan ja nousin poikien kanssa aamuun siivoten ja touhuten. Vitsailinkin Samille, että kuinka moni krapulainen jättää puolisonsa nukkumaan ja siivoaa itse keittiön lattiasta kattoon heti aamutuimaan. Hän ei ole ainakaan sellaista koskaan tehnyt. Yritin keskittyä viettämään aamupäivän lasten kanssa, sillä iltapäivällä suuntasin taas ystäviä tapaamaan. Katjan luona tehtiin ruokaa, aloiteltiin ja laittauduttiin iltaa varten - olimme lähdössä bileristeilylle. Tuollaiset illalla lähtevät ja aamulla satamaan palaavat risteilyt ovat mielestäni aivan pönttöjä, koska normaalistihan koko aika kuluisi nukkuen. Kuka nyt ehdoin tahdoin maksaisi päästäkseen nukkumaan laivalle? Reissu oli kuitenkin parhaassa seurassa tosi kiva, ja minä taisin lopulta olla viimeinen hyttiimme kömpinyt joskus aamuseitsemän jälkeen. Heräsin kuitenkin taas vailla pahoinvointia pari tuntia myöhemmin. Laivalta päästyämme käytiin aamiaisella keskustassa ja jatkettiin takaisin Katjan luo juhlistamaan Neean synttäreitä kakulla ja koomailemaan leffan ääressä. Iltapäivällä jätin tytöt lepäämään ja suuntasin anopin luo tapaamaan Samia ja poikia, sieltä lähdettiin yhdessä kotiin. 

talvipojat_1 talvipojat_2 talvipojat_3

Maanantaina arki jatkui tuttuun tapaan työ- ja lastenhoitohommissa. Pakkauduttiin aamiaisen jälkeen ulkoilemaan ja touhuttiin kaikkea normaalia arkihommaa. Olipas ihanaa viettää taas aikaa poikieni kanssa, kun tuntuu etten ollut nähnyt heitä viikkoon, vaikka pisin erossaoloaika olikin vain reilun vuorokauden. Illalla lähdettiin isäni kanssa vauvauintiin, sillä Samilla on kiirettä töissä ja joutuu olemaan aamusta iltaan poissa kotoa koko viikon. Onneksi on sukulaisia jotka auttavat harrastusmenoissa! Viime viikon kotona löhöilyn jälkeen ollaan tervehdytty sen verran, että poikia uskaltaa taas viedä kerhoon ja harrastuksiin, ja että ylipäätään jaksetaan tehdä muuta kuin maata sohvalla telkkaria katsellen. Erilainen viikonloppu toi kyllä univelkojen lisäksi paljon uutta energiaa arkeen, ja taas jaksaa touhuilla poikien kanssa kun on saanut olla aikuisseurassa ja pitää hauskaa rakkaiden ystävien kanssa. Aion käyttää hyväksi tätä energiaa pitkään, sillä näitä reissuja koko porukalla on vain harvoin.

Osa kuvista Instagram @jenskujne

20. marraskuuta 2015

Pienet potilaat (sis. arvonnan)

Saatiin jonkun aikaa sitten Fisher-Pricelta lääkärilaukku testiin. Viime aikoina se on ollut erityisen ahkerassa käytössä, sillä ollaan podettu flunssaa perheessä jo vaikka kuinka pitkään. Tällä viikolla jouduttiin jättämään kerhot ja harrastuksetkin väliin. Onneksi on potilaita ja reippaita lääkäreitä kotona! Jos voisi sanoa, että joskus on hyvä hetki lasten olla kipeänä, niin tämä olisi sellainen. Lelupaketti ei olisi voinut saapua paremmalla hetkellä. Harmillisesti, kuten varmaan monelle useamman lapsen perheelle on tuttua, kukaan ei sairasta samaan aikaan vaan pöpö kiertää lapset vuorotellen ja lähtee sitten uusintakierrokselle.

_DSC1170_1 _DSC1175_1 _DSC1178_1 _DSC1158_1 _DSC1157_1

Lääkärilaukkuun kuuluu kuumemittari, verenpainemittari, laastari, lääkeruisku, korvalamppu ja stetoskooppi. Stetoskooppi on ehtinyt tuottaa isot naurut, kun Alex tänään aamulla tuli kertomaan, että kuunteli stetoskoopilla Hugon mahassa olevaa vauvaa. Perheenlisäystä on siis nähtävästi odotettavissa tähän perheeseen, hahaha! Pojat ovat jaksaneet mittailla ja hoidella toisiaan vuorotellen, ja myös mamma, iskä, Hugo ja kaikki tuhannet pehmolelut ovat saaneet osallistua leikkiin potilaan roolissa. Minusta on tosi hauskaa seurata, kuinka poikien leikit kehittyvät kunnollisiksi roolileikeiksi ja kuinka he joskus osaavat myös olla vuorovaikutuksessa keskenään, eikä koko ajan riidellä siitä samasta tietystä lelusta. Lääkärileikkien avulla voi tutustuttaa lasta lääkäreiden toimintaan leikin kautta. Monilla lapsilla saattaa olla lääkäripelkoja, joten leikin lomassa niitä pelkoja voi auttaa ehkäisemään ja voittamaan.

Valitsin teille arvottavaksi hauskan Animal Friends Pop-Up -lelun. Meillä on myös tämä ja se on ollut hurjan suosittu kaikkien poikien kesken. Isoveljet tykkäävät kovasti leikittää Hugoa tällä niin, että Hugo painaa luukut alas ja Joel tai Alex nostaa ne takaisin ylös. Sitten kilpaillaan kumpi on nopeampi - pysyykö luukut auki vai kiinni?

_DSC1261_1

Arvontaan osallistuminen on helppoa:
1. Kommentoi postaukseen kenelle antaisit lelun
2. Muista sähköpostiosoite. Kommentit ilman sähköpostioisoitetta hylätään
3. Ansaitse lisäarpa seuraamalla Instagramissa @jenskujne

Arvonta-aika päättyy 27.11.2015 klo 22. Arpaonnea!

Yhteistyössä Fisher-Price

16. marraskuuta 2015

Savuna ilmaan ei voi estää

Yksi tyhmimpiä asioita, mitä ihminen voi tehdä, on aloittaa tupakointi. Ehkä vielä tyhmempää on aloittaa tupakointi uudelleen, jos on kerran jo lopettanut.

Lapsena pidin tupakointia kamalana. Kaupungilla tupakoivan ihmisen kävellessä ohitseni, tekoyskin täyttä kurkkua protestiksi. Huutelin perään hyitä, mukanokkelana pikkutyttönä. Olen saanut äärimmäisen hyvää esimerkkiä tupakoinnista, sillä isossa suvussani on ollut vain yksi tupakoiva ihminen. Nykyään se suvun ainoa tupakoitsija olen minä. Aloitin tupakoinnin 14-vuotiaana. Luokkani pojilla oli tapana kysellä, olisiko mulla heittää röökiä, vaikka tiesivät etten polta. Lopulta kyllästyin kyselyihin ja ajattelin hankkivani jostain askin tupakkaa, jotta seuraavan kerran jonkun kysyessä voisin sitten tarjota. Vuosien aikana olen lakkoillut, lopettanut ja taas jatkanut tupakointia, polttanut joskus päivittäin, joskus satunnaisesti. Onneksi en koskaan ole polttanut kovinkaan paljon, enimmilläänkin reilusti alle askin päivässä. No onhan sekin paljon, mutta suhteessa varmasti vähemmän kuin suurin osa vakituisesti tupakoivia ihmisiä.

smokingkills
Teininä ihannoin tupakointia, pidin sitä coolina. Nykyään häpeän tupakointiani. Hävettää, jos joku näkee minun polttavan. Nolottaa kuulla lasteni kysyvän, mamma, olitko tupakalla? En halua olla sellainen äiti, joka katoaa parvekeelle muutamaksi minuutiksi ja tulee takaisin pahanhajuisena. Tupakoinnissa ei ole mitään coolia. Se on vastenmielinen, haiseva, terveyden uhka, johon menee paljon rahaa ja aikaa. Silti jossain takaraivossani kuulen kuiskauksen, "mutta mä tykkään tupakoida...". Noloa Jenni, noloa...

Pisin tupakkalakkoni alkoi melkein kaksi vuotta sitten tullessani kolmatta kertaa raskaaksi. Tiesin jo silloin, etten tulisi olemaan ikuisesti ilman tupakkaa, eli olin huonossa lähtökohdassa alun alkaen. Viime keväänä, reilun vuoden savuttomuuden jälkeen, huomasin ryhmäpaineen alaisena ja jännittyneesti hihitellen sytyttäväni tupakkaa eräänä viiniltä maistuneena iltana. Maistui kamalalta, ja tumppasin jo ennen puoltaväliä. Jostain syystä poltin samana iltana vielä toisenkin puolikkaan. Voin pahoin. Hävetti tietää, että seuraavana aamuna vauvani imisi rinnoistani myrkkymaitoa. Tuon jälkeen jatkoin vaivihkaa viihdepolttamista. Harvoin, sillä en kovin usein päässyt imetyksen takia lähtemään pois kotoa. Imetyksen loputtua syyllisyydentunteetkin katosivat. Heinäkuussa ystäväni tuli meille kylään muutamaksi päiväksi ja huomasin käyväni hänen kanssaan "seurana" tupakalla useaan kertaan. Sinä viikonloppuna itsekurini sitten petti ja siitä lähtien olen polttanut tupakkaa joka päivä. Kunnes viikko sitten illalla päätin, että huomenna en polta yhtään tupakkaa. Sen jälkeen en ole käynyt tupakalla kertaakaan.

smokingkills_1

En voi luvata, etten ikinä enää polttaisi tupakkaa. Se voi olla huomenna, tai se voi olla kymmenen vuoden päästä. Pyrkimyksenä on kuitenkin olla ilman tupakkaa, pitää huolta terveydestäni ja siten näyttää lapsille hyvää esimerkkiä. Toivon, että lasteni ollessa teini-ikäisiä tupakointi olisi jo niin epäsuosittua, etteivät he koskaan sitä kokeilisi. Enkä kyllä pidä huonona ideana sitäkään, että tiettyä ikäluokkaa nuoremmille tupakan myynti kiellettäisiin kokonaan. Ei se kaikkia ongelmia ratkaise, eikä estä nuoria hankkimasta tupakkaa jollain keinolla, mutta tekisi asiasta ainakin hankalampaa.