Kaksplus.fi

9. joulukuuta 2014

Palautuminen, osa 2.

_DSC0144_1
_DSC0141_1

Osa 1. löytyy täältä

Synnytyksestä on nyt tasan kymmenen viikkoa aikaa. Täällä elellään edelleen vauvakuplassa enkä ole siis jaksanut edes aloittaa kuntoprojektiani. Halusin odottaa liikunnan aloituksen kanssa jälkitarkastukseen asti, mutta siitä on jo monta viikkoa ja edelleen makoilen vain sohvalla päivät pitkät. Imetysaikana ei tietenkään voi varsinaisesti laihduttaa, mutta voisin todellakin yrittää katsoa hieman mitä suuhuni pistän. Tämänhetkinen tilanne: laittoman paljon herkuttelua ja laittoman vähän liikuntaa. En kuitenkaan valita; paino tippuu edelleen tasaiseen tahtiin, vaikkakin hitaasti. Kahdestakymmenestäkolmesta raskauskilosta jäljellä on kuusi, eli noin kolmasosa. Olen enää puolen kilon päässä siitä painosta, jossa olin ennen ensimmäistä raskautta.

Edelleen suurin kompastuskivi on se, etten mahdu omiin vaatteisiini. En ajatellut kuuden kilon olevan näin huomattava ero, mutta se liittynee siihen että keho on löysä ja pehmeä, ja lihakset olemattomat raskauden jäljiltä. Tarkoituksena olisikin päästä pikkuhiljaa taas liikunnan makuun jotta kunto kohenisi ja keho alkaisi pikkuhiljaa kiinteytymään ja lihakset kehittymään. Tällä hetkellä motivaatio ei riitä rajoittamaan syömisiä, vaan nautin siitä että voin syödä mitä huvittaa ja samalla karistaa raskauskiloja kuin itsestään imetyksen avulla. Joulun jälkeen pienimuotoinen herkkulakko saattaisi kuitenkin olla paikoillaan. 
Miten muilla syksyn aikana synnyttäneillä palautuminen on lähtenyt käyntiin?

7 kommenttia:

  1. Ei kyllä uskoisi kolmen lapsen äidiksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin just sanomassa samaa! :)

      Poista
  2. Miksi sulla on noin hurjia mustelmia kädessä?Pisti heti silmään nuo mustelmat :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tulee tosi helposti mustelmia ihan pienistäkin kolahduksista. Näkisitpä mun jalat, ne on vielä kamalamman näköiset :D Kurja vaiva, etenkin kesäisin :(

      Poista
    2. Mulla on kädet aina välillä ihan samassa kuosissa, kiitos pikkusiskostaan mustasukkaisen, uhmaikäisen 2,5-vuotiaan :D Jos tahto ei mene läpi ja oikein kiukuttaa, sitten purraan..

      Mutta jensku: älä murehdi paria vauvakiloa! Saat ne varmasti karistettua ihan itsestäänkin. Nyt voi ja kannattaakin vain keskittyä perheeseen ja omaan hyvinvointiin/jaksamiseen. Olet todella nätti ja uskomattomassa kunnossa kolmen pienen lapsen äidiksi!

      Poista
    3. Meiltäkin löytyy pureva uhmaikäinen... Ja nyrkit heiluu myös molemmilla lapsilla vaikka kuinka yrittää opettaa sen olevan väärin :D

      Kiitos paljon rohkaisevista sanoistasi! :) Olet ihan oikeassa, kilojen murehtiminen vie energiaa tärkeämmiltä asioilta. :)

      Poista

Kiitos kommentista!