Neljä outoa muistoa

Olen viime aikoina pohdiskellut ihmismielen omituisuutta ja sitä, miten ihmisen mieleen voi jäädä mitä kummallisimpia pieniä muistoja menneisyydestä. Mikä niissä on niin merkityksellistä, että juuri nämä asiat ovat jääneet pyörimään mieleen? Mulle on jäänyt elämäni varrelta mieleen paljon outoja pikkujuttuja, jotka syystä tai toisesta muistan erityisen hyvin. Miksi? Sitä en tiedä. Ajattelin jakaa muutaman näistä oudoista muistoistani teille, jakakaa ihmeessä myös omianne kommenttiboksiin!

1) Kun oltiin pieniä äiti teki meille välipalaksi päärynänpuolikkaista hiiriä, joilla oli rusinat silminä. Jos oltiin oltu tosi kiltisti, sai hiiri karkin hännäksi. Näitä mä olen monesti nostalgisesti ikävöinyt ja ne tulee mieleen aina kun näen päärynöitä. Olen monesti suunnitellut tarjoavani päärynähiiriä myös omille lapsilleni, mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi toteuttaa ideaa. Tällä viikolla syötiin vihdoin päärynähiiriä karkkihännillä välipalaksi. (Kuva hiiristä löytyy instagramista @jenskujne)

2) Esikouluikäisenä olin hirveän ilkeä eräälle ystävälleni, ja poden tosi huonoa omatuntoa tästä asiasta vieläkin! Puhallettiin saippuakuplia ja tällä tytöllä meni saippuavettä silmiin. No minä päätin sitten kertoa "tosi tarinan" kuinka joku tuttu oli sokeutunut saatuaan saippuakuplavettä silmiin. Tyttöraukka oli ihan peloissaan että itsekin menettää näkönsä. Traumat tästä taisi kuitenkin jäädä mulle eikä sille tytölle. Ihan oikein mulle, kurjalle valehtelijalle.

3) Vahvasti mieleen jäänyt muisto on todennäköisesti uni, sillä totta se ei voi olla vaikka se siltä tuntuu. Ollaan ala-asteikäisinä tultu koulusta yksin kotiin siskoni kanssa, ja olohuoneen sohvalla on istunut joku tuntematon mies. Minä olen jäänyt vahtimaan miestä kun siskoni on juossut läheiselle Shellille hakemaan apua. En tiedä miten tämä on jäänyt niin vahvasti mieleen mutta en vieläkään voi myöntää itselleni tämän olleen unta, vaan uskon sen olleen totta.

4) Yksi uusimpia muistoja on parin vuoden takainen kyläilyreissu Samin enon luona. Kaadoin kömpelönä limupullon kumoon ja limut valuivat pitkin keittiön pöytää ja lattioita. Edelleen tänä päivänä mua nolottaa ihan hirveästi aina kun tämän enon luokse mennään! Sami jaksaa aina nauraa mulle että mä olen ihan pönttö eikä kukaan muu edes muista koko juttua.

PS. Mä olen aina ajatellut ettei pipot sovi mun päähän, mutta kokeilin tätä huvikseni kaupassa pari päivää sitten ja totesin että sepä näyttää jopa aika hyvältä! Löytyi Prismasta alle kympillä. Mitä pidätte?