Kaksplus.fi

30. marraskuuta 2014

Päiväretkellä Mansessa

_DSC0753_1
_DSC0785_1
_DSC0772_1
_DSC0833_1
_DSC0759_1
_DSC0762_1
_DSC0839_1
_DSC0825_1
_DSC0768_1
Tänään aamupäivällä Joelin kerhon joulukirkon jälkeen suunnattiin auton nokka kohti Tamperetta, tarkoituksena kyläillä siskoni ja hänen poikaystävänsä luona. Kahden tunnin ajomatka on suhteellisen lyhyt, mutta tuntuu että kyläilemme aivan liian harvoin, pari kertaa vuodessa. Onneksi nähdään täällä puolella Suomea useammin. Siskoni on intohimoinen sisustaja sekä kaikenlaisen oudon krääsän keräilijä, ja parasta kyläreissuissa on kodin sisustuselementtien tutkailu. Taas oli kämppä muuttunut aika paljon sitten viime maaliskuisen kyläreissun. Pojilla kesti hetken aikaa lämmetä eläinlaumalle (kissa ja koira) mutta aika pian jää murtui. Herkuteltiin pizzalla ja subeilla ja hengailtiin, eli täydellisen rento ja kiva sunnuntai (jos jättää huomioimatta vauvan oudot rintaraivarit; multa taitaa tulla liikaa maitoa kun syöminen ei kelpaa). Harmi että tuotiin mukanamme pää punaisena huutava vauva, sillä kampanjoin ahkerasti tartuttamaan pariskuntaan hieman vauvakuumetta. Ei tainnut tällä kertaa onnistua, haha.

Mä olen ihan törkeässä flunssassa ja pidän peukkuja etten tartuttaisi tautia kehenkään muuhun. Kamalaa, miten vetämätön olo voi olla. Enkä saanut kunnolla levättyäkään viikonloppuna kun Sami lähti viihteelle perjantaina ja makoili sen jälkeen aikamoisessa krapulassa, kurja ukko. PS. Hugo-vauva on tänään jo 2kk ikäinen! Eli postausta kehityksestä tulossa tiistaina neuvolan jälkeen. Hauskaa ja jännittävää alkavaa joulukuuta kaikille!

25. marraskuuta 2014

Sponsoroitu video - Osaako lapsesi leikkiä?

Sain taannoin yhteydenoton koskien Duracellin kampanjaa lasten muuttuneista leikkimistottumuksista. Duracell ja taiteilija Robbie Cooper ovat yhdessä tehneet lyhytelokuvan, joka perustuu kymmenen vuoden tutkimustuloksiin lasten muuttuneista leikkimistottumuksista ja kiinnostuksesta perinteistä leikkimistä ja ulkoilua kohtaan pelikonsoleiden, tv-ohjelmien ja älylaitteiden yleistyessä. Aihe on mielenkiintoinen ja tärkeä, ja meilläkin ajankohtainen.


Olen aina pitänyt leikkimistä tärkeänä, samoin ulkoilua. Mielestäni on tärkeää että lapset saavat leikkiä ja kehittää leikin kautta mielikuvitustaan sekä yhdessäoloa ja jakamista. Ulkoleikeissä kehitystä saa myös fyysinen kunto ja ketteryys. Nykyään kuitenkin erilaiset mediat, älypuhelimet ja tabletit sun muut alkavat vallata enemmän ja enemmän lasten aikaa ja mielenkiintoa, ja perinteinen leikkiminen näyttää olevan vähentymässä. Meidän lapset katsovat kyllä telkkaria, ja joskus videoita ja ohjelmia netistä, mutta heillä ei ole mitään älylaitteita saatika pelejä tableteissa tai älypuhelimissa, eivätkä sellaisia tarvitsekaan vielä moneen vuoteen. Lapset ovat toki melko pieniä vielä, mutta hämmästyneenä olen saanut jo tuttavilta kuulla miten saman ikäiset lapset osaa käynnistää tabletin, etsiä sovelluksista oikeat pelit ja pelata itsekseen. Meidän pojat saavat katsoa telkkarista lastenohjelmia ja joskus elokuvia, sekä luontodokumentteja. Tv:n katsominen ei vie aikaa leikkimiseltä, jota harrastetaan ajallisesti paljon enemmän päivittäin kuin viihde-elektroniikan parissa. Raskausaikana koin paljon syyllisyyttä siitä, etten jaksanut olla mukana lasten touhuissa tai ulkoilla heidän kanssaan tarpeeksi, ja kuinka katselutin heillä liikaa lastenohjelmia saadakseni itse levätä. Lapsistani kuitenkin huomaa, etteivät he jaksa kovin pitkään ruutua toljottaa - keskittyminen herpaantuu ja tekee mieli lähteä purkamaan energiaa juoksemalla ja pomppimalla.

Yksi tärkeä asia äitiydessä ja vanhemmuudessa onkin ohjeistaa ja innostaa lapsia leikkimään. Ja mikä parasta, lasten kanssa saa tekosyyn itsekin heittäytyä leikin maailmaan! On hauskaa ja vapauttavaa kiljua riemusta liukuen pulkalla mäkeä alas, tai jännityksellä kasata legopalikoita päällekkäin kunnes torni sortuu korkeuttaan. Lapsen ilo ja riemu todellakin tarttuu! Aikuisten kiireet ja stressaavat elämäntilanteet saattavat huomaamatta ajaa perheen tilanteen siihen, että isketään tabletti peleineen lapsen käteen saadakseen hänet pois tieltä, tai pysymään rauhassa itsekseen, jotta jää pitkän työpäivän jälkeen aikaa itselle. Minusta tämä on kurja ilmiö, ja toivon että jokainen vanhempi ajattelisi omaa käyttäytymistään tämän suhteen, moni ei välttämättä edes tiedosta tekevänsä niin. Muistan kuinka lapsuudessani isäni kutsui telkkaria hypnoosikoneeksi. Sen äärellä istuessaan ympäröivä maailma hämärtyy ja ohjelma pitää katsojan lumoissaan. Jos lapset tuijottelevat telkkarin tai tietokoneen ruutua pitkiä aikoja päivittäin, heistä tulee apaattisia ja passiivisia. 

Kun minä olin pieni, meillä ei ollut ongelmia keksiä leikkejä tai tekemistä edes tylsissä tilanteissa. Ravintoloissa ruokia odotellessamme lempileikki oli heittää hammastikuilla keihästä. Ei me tarvittu puhelimia peleineen tai tabletteja sovelluksineen, koska niitä ei ollut. Nykyään nämäkin tilanteet ratkotaan monissa perheissä asettamalla älyluuri lapsen nenän eteen, vaikkei sitä tarvitsisi tehdä. Ei lapsi osaa kaivata sellaista mistä hän ei tiedä. Kun välillä joutuu tylsempään tilanteeseen, niin silloin sitä mielikuvitusta juurikin tarvitsee, ja silloin voi keksiä jopa tikusta kivan leikin. Ei siihen tarvita pelisovelluksia tai taskutietokoneita.
Osaako lapsesi leikkiä? Kuluuko päivisin paljon aikaa television, pelikoneiden ja puhelinten äärellä?

Postaus on toteutettu yhteistyössä Duracellin kanssa.

24. marraskuuta 2014

Lopeta, pysähdy, nauti

Viime viikko meni meidän perheen kärsiessä vatsataudista. Tauti on käynyt vuorotellen kaikki läpi, paitsi Hugon (koputan puuta). Toivon että äidinmaidon vasta-aineet onnistuvat pitämään pikkuisen terveenä tästäkin eteenpäin. Kirjoitin eräänä iltana pitkän valituspostauksen riittämättömyyden tunteesta, uhmaiästä ja huono äiti-fiiliksestä, tunnekuohuissa selkeästi, sillä seuraavana päivänä ei tehnytkään enää mieli julkaista postausta. Illalla isoilta tuntuneet asiat olivatkin yön aikana muuttuneet merkityksettömiksi, ja onneksi tiedän etteivät uhmakaudet kestä ikuisesti. Joskus sitä vaan arjen pyörityksessä vaipuu jonkunlaiseen epätoivoon ja tuntuu että seinät kaatuvat niskaan ja katto romahtaa. Varmaan tuttua monelle pienen lapsen vanhemmalle... Talven harmaudessa täytyy kuitenkin muistaa pysähtyä nauttimaan niistä pienistä asioista, jotka antavat voimaa synkkyyden keskellä. Niiden avulla jaksaa myös arjen vastoinkäymisiä paremmin.
IMG_20141124_164907
IMG_20141120_103816
IMG_20141124_003221
En ole ollenkaan talven ystävä, mutta täytyy iloita kuinka kauniilta maisemat näyttivät ensilumen laskeuduttua maahan. Yhtäkkiä kaikki onkin paljon valoisampaa, mielikin piristyy! Kaiken lisäksi vannoutunut jouluvihaaja sisälläni on tainnut vetäytyä horrokseen, sillä olen melkein innoissani lähestyvästä joulusta! Olen suunnitellut pojille joulukalenteria, ostanut lahjoja, miettinyt koristeluja ja jouluruokia sekä tehnyt listaa kaikista jouluisista jutuista mitä voimme perheen kesken tehdä. Laitoin jopa ensimmäiset jouluvalot jo ikkunaan! Lumi on jo sulanut ja muuttunut ällöttävän märäksi loskaksi, mutta mieli pysyy pirteänä. Elän muutenkin jotain oudon energistä vaihetta, joka on täysi vastakohta normaalisti syksyllä vallitsevaan mielentilaan. Syys/talvimasennus on mulle hyvin tuttua, samoin synnytyksen jälkeinen masennus, mutta nyt ei tunnu viitteitä kummastakaan. Väsymys on raastavaa, mutta siitä selviää. Kodista on kadonnut paljon tavaraa ja yritetään parhaamme mukaan saada tätä pientä kolmiota fiksummaksi ja käytännöllisemmäksi. Ollaan myös alettu katselemaan isompaa asuntoa hitaasti mutta varmasti. Rakastamme tätä asuinympäristöä ja taloyhtiötä, emmekä tahtoisi muuttaa, mutta jossain vaiheessa se on silti edessä. Kyllä me tänne kolmioon toistaiseksi mahdumme, mutta lisätila ei todellakaan olisi pahitteeksi. Toivottavasti energisyyteni ja tekemisen intoni säilyy läpi pimeän talven!
Kuvat: instagram @jenskujne

18. marraskuuta 2014

Ristiäiset 16.11.2014

Sunnuntaina vietettiin Hugon ristiäisiä, oli oikein mukavat juhlat alun vaikeuksien jälkeen. Puolitoista tuntia ennen juhlien alkua minä olin vielä hätäshoppailemassa mekkoa itselleni, jonka jälkeen äitini haki minut kirkolle valmistelemaan juhlia varten. Autonavaimet jäivät tietenkin minulle, jonka takia Sami ja pojat meinasivat myöhästyä juhlista etsiessään vara-avaimia kotona. Onneksi kaikki järjestyi lopuksi ja kaikki ehtivät ajoissa paikalle! Isojen ja läheisten sukujemme ansiosta kutsuttuja oli lähemmäs kuusikymmentä, mutta kaikki eivät päässeet paikalle. Juhlimme eri paikassa kuin Joelin ja Alexin ristiäisiä, sillä jo näin varhain ennen joulua alkoi olla kirkoissa ja kappeleissa ties mitä tilaisuuksia. 
HugoLeoEmil_020
hugo_019muok
HugoLeoEmil_073
Tapiolan kirkon massiivinen kirkkosali oli todella kaunis ja kastemaljan ympärille kokoonnuimme tunnelmallisen hämärään valaistukseen. Kastepapin virkaa toimitti sama tuttu pappimme, joka on meidät vihkinyt sekä Alexin kastanut. Hugo sai kolme kummia: Samin sisko, Samin serkku sekä minun hyvä ystävä. Juhlakalu päätti protestoida läpi koko kastetoimituksen, ja hänellähän ei ole mikään hennon hiljainen ääni. Joel ja Alex osallistuivat tilaisuuteen pyyhkimällä vauvan päätä itse kasteen jälkeen ja suoriutuivat tehtävästään mallikkaasti.
tarjoilut
Kahvitilaisuuteen oltiin tällä kertaa ulkoistettu kaikki tarjoilut, jotka tulivat juhliin kolmesta eri leipomosta. Tarjolla oli suolaisena nachosipsejä, meetwurstipullia sekä ranskalaisia Quiche-piirakoita kahdessa eri maussa; tomaatti-vuohenjuusto sekä kinkku-sipuli. Makeana tarjottavana meillä oli mustaherukka- ja suklaatäytekakkua, sekä keksejä, vohveleita ja muutama allergiaruoka. Hugo oli juhlissa kiltisti ja seilasi sylistä syliin vieraiden joukossa.
hugo_067muok2
Mekko Vero Moda / Kengät SpiritStore / Korut Kalevala, Timanttiset

Yritin pelastaa tätä hämärässä otettua asukuvaa muokkaamalla, mutta aika heikoin tuloksin (ikävöin edelleen kovasti omaa tietokonettani ja tuttua kuvanmuokkausohjelmaa). Todellisuudessa mekon yläosa on kirkas pinkki. Olen hyvin tyytyväinen hätäshoppailuni tulokseen, tämä mekko on ihana! Tykkäsin ensin enemmän valkoisesta, mutta Sami ja ystäväni pitivät enemmän pinkistä (kiitos älypuhelinten, kannoin makutuomareita taskussa, hahaha!). Mä olen aika huono käyttämään kirkkaita värejä, mutta harjoittelen siinä paremmaksi. Pinkki oli kyllä oikea valinta!
Kiitos kaikille mukana olleille, erityisesti keittiössä auttaneille!

16. marraskuuta 2014

Nimeni on...

nimi_024muok
Hugo Leo Emil

Tuttavat sekä pidempään blogia seuranneet ehkä muistavat minun sanoneen, että jos vielä pojan saisimme tulee hänen nimekseen Emil. Nimi ei kuitenkaan ollutkaan sillä selvä, vaan se kiersi monta mutkaa päätyen lopulta vauvan kolmanneksi nimeksi. Alkuraskaudessa oli selvää että pojasta tulisi Leo Emil (kutsumanimenä Emil), mutta mitä pidemmälle raskaus eteni, alkoi mieli muuttumaan. Toinen raskausaikana keksimämme nimivaihtoehto olisi ollut Amos Leo Henrik. Vauva ei kuitenkaan ollut kummankaan nimen näköinen, ei Amos eikä Emil. Alettiin pohtimaan uusia nimiä, kriteerinä nelikirjaiminen nimi joka sopii sekä suomenkielisten että ruotsinkielisten suuhun. Minä ihastuin kaikista eniten Hugo-nimeen, ja sillä nimellä olenkin kutsunut vauvaa hänen syntymästään asti. Sami kuitenkin kieltäytyi edes harkitsemasta Hugoa. Pallottelimme myös nimiä kuten Hans, Eino ja Otto, mutta ne jäivät pian unholaan. Kului aikaa, ja vauva pysyi nimettömänä kunnes yllättäen Sami alkoikin lämmetä Hugo-nimelle. Lopullinen nimi lyötiin lukkoon vasta ristiäispäivän aamuna.
nimi_009muok
Toisen ja kolmannen nimen kohdalla oltiin yhtä mieltä siitä, että ne olisivat suvusta periytyviä nimiä. Vaihtoehtoja oli vain muutamia, mutta niitä palloteltiin myös paljon suuntaan ja toiseen. Vaihtoehdot olivat Leo, Henrik, Emil ja Erkki. Etunimen päätettyämme saimme vääntää vielä toisestakin nimestä, sillä Sami olisi halunnut pysyä alkuperäisessä ehdotuksessani, Hugo Henrik, mutta minä halusin sittenkin Hugo Emilin, joka ei taas kelvannut Samille. Mikä siinä on että tuo perhanan mies ei koskaan suostu mun ehdotuksiin?! Lopuksi päästin kuitenkin yhteisymmärrykseen nimestä, ja poika sai täydellisen nimen, juuri hänelle sopivan. Hugo Leo Emil. Leo on isältä peritty nimi, Emil taas äidinäidinisänisältä.

Valitettavasti joudun tuottamaan teille pettymyksen tyttönimien osalta, sillä emme haluakaan paljastaa tytölle ajateltuja nimiä. Nimiehdotusten jakaminen tuntuu liian henkilökohtaiselta, vaikka se ehkä kuulostaa hassulta. Nimille tuskin tulee koskaan käyttöä, sillä mikäli rakas mieheni ikinä suostuu neljänteen lapseen, olisi sekin melko varmasti poika. Todennäköisyys tehdä tyttö kolmen pojan jälkeen taitaa olla melko olematon, heh. Mutta tämä menee liian spekuloivaksi eikä ole ollenkaan ajankohtaista. Ristiäisistä tulee vielä erillinen postaus myöhemmin.

13. marraskuuta 2014

Kuusiviikkoinen

6vko_147muok
6vko_029muok
6vko_022muok
Vauva pieni on jo hieman yli kuuden viikon ikäinen. Kasvaa vauhdilla, painokäyrä menee pystysuoraan ylöspäin. Hymyilee, seuraa lelua katseellaan ja kääntyy vatsalta selälleen. Joka lapsen kohdalla sitä vaan aina äimistyy, kuinka aika kuluu. Kuusi viikkoa tuntuu lyhyeltä ajalta, sillä vauvahan on ollut meidän luonamme jo ikuisuuden! Mitä enemmän vauva kasvaa, sen levottomammin yöt sujuvat. Ehdin jo juhlistaa viiden-kuuden tunnin yöunia, mutta ne ovat takanapäin. Vauva heräilee öisin melko tarkkaan kolmen tunnin välein eikä kovin nätisti suostu syömään saatika nukahtaamaan uudelleen ruokailun jälkeen. Väsymys alkaa olla sietämätöntä ja hermot öisin kireällä. Täytyy vaan pitää mielessä, että tämäkin on ohimenevää. Onneksi sentään useimpina päivinä kaikki kolme nukkuvat päiväunensa samaan aikaan, niin saan levättyä itsekin. Sunnuntaina pienokainen saa nimen, jos vaan päästään siitä yhteisymmärrykseen.. Sitten sitä vasta ollaankin isoja, kun ei tarvitse vauvaksi kutsua!

10. marraskuuta 2014

Farsdagen

Isänpäivä on nyt takanapäin, vietettiin oikein mukava päivä. Meidän isänpäivämme seuraavat joka vuosi tiettyä kaavaa ja samoin oli taas tänä vuonna. Aamupäivällä minun isä; iltapäivällä Samin Vaari ja illalla Samin isän haudan kautta kotiin. Jos vuorokaudessa olisi tunteja enemmn tahtoisin kiertää isänpäivänä myös omien isovanhempieni haudoilla, mutta kaksi juhlapaikkaa ja kolme eri hautuumaata ympäri pääkaupunkiseutua ovat liikaa yhdelle päivälle. Onneksi haudoilla voi käydä muutenkin kuin isänpäivänä, vaikka harmillisen harvoin sitä oikeasti ottaa aikaa käydäkseen rakkaidensa haudoilla.
593_1
602_1
628_1
Aamu aloitettiin juhlimalla iskää. Sami sai lahjaksi perinteisen isänpäiväpakkauksen, johon keräilin kaikkea pientä ja tarpeellista. Tänä vuonna pakkaus sisälsi uuden silmälasikotelon, lapaset, syötävää ja juotavaa herkkua sekä poikien keramiikkatusseilla koristeltu kahvimuki. Sen lisäksi Joel oli askarrellut iskälle kortin kerhossa, Alex askarteli korttinsa kotona ja vauva oli hengessä mukana. Melkein heti aamiaisen jälkeen lähdettiin vanhempieni luokse juhlimaan Pappaa. Brunssista vastasin minä, ja tarjolla oli kanapastasalaattia, patonkia ja tuorejuustoa sekä kananmunia. Jälkiruoaksi kokeilin uutta reseptiä, suklaa-kookoskorvapuusteja. Korvapuustit eivät kyllä vetäneet vertoja perinteisille, vaan maistuivat hieman oudoilta. Poikien otettua päiväunet mommon ja papan luona suuntasimme seuraavaan isänpäivänviettopaikkaan, eli Samin isovanhemmille juhlimaan Vaaria. Lisää juhlapöydän antimia masuihin! Kotimatkalla poikettiin vielä poikien toisen isoisän haudalla, laittamassa kynttilät isänpäivän kunniaksi. Pimeällä hautuumaalla sadat kynttilät loistivat todella kauniisti levossa olevien rakkaidemme kunniaksi, hautuumaalla on aina jokin omanlainen ja lähes maaginen tunnelma.
Onnea vielä jälkikäteen kaikille isille, isoisille ja isoisoisille!

6. marraskuuta 2014

Suomeksi vai på svenska?

Svenska dagen eli ruotsalaisuuden päivä on oiva tilaisuus toteuttaa erään lukijan toive ja kirjoittaa muutama sananen meidän perheen kaksikielisyydestä. Olen aiemmin kirjoittanut aiheesta täällä. Perheemme kasvaa tosiaan kahden kielen kanssa, minä puhun lapsille ruotsia ja Sami puolestaan suomea. Kahden äidinkielen omaavana minulle oli itsestään selvää että lapseni oppisivat molemmat kotimaiset kielet, olisihan se tyhmää olla opettamatta kieliä kun mahdollisuus on saada laajempi kielitaito heti lapsesta asti. Kielet ovat rikkaus ja olen ylpeä kaksikielisyydestäni, vaikken varsinaisesti pidä itseäni suomenruotsalaisena, vaan juurikin kaksikielisenä. Äidinkieleni on virallisissa papereissa suomi, samoin pojilla, mutta kielet ovat kuitenkin tasavertaiset.
Vaikka minä vietän päivät kotona lasten kanssa, molemmilla pojilla on suomen kieli paremmin hallussa. Suomenkieli on kuitenkin enemmän läsnä jatkuvasti, niin telkkariohjelmissa kuin perheen ja suvun keskuudessa ja myös kavereidenkin kanssa. Tällä hetkellä Alex ei puhu ruotsia juuri lainkaan, ja häntä saakin kovasti rohkaista ja yllyttää ruotsin kielen puhumiseen. Peruskieli on suomi mutta sinne sekoittuu paljon ruotsinkielisiä sanoja. Joelillakin suomen kieli on aina ollut vahvempi, mutta vuosi sitten alkanut ruotsinkielinen päiväkerho on edesauttanut ruotsinkielen puhumista paljon! Toivottavasti Alexin kanssa käy samoin, kun hän aloittaa kerhon ensi syksynä. Näillä näkymin pojat ovat valinneet puhua enimmäkseen suomea keskenään, luultavasti siksi ettei Alex juuri muuta puhu. Puhe on kuitenkin molemmilla sekoitus ruotsia ja suomea ja vaihtelee paljon. Me pyrimme oikaisemaan poikia jos he sekoittavat kieliä keskenään liikaa, mutta tämä on melkoisen mahdoton tehtävä. Siinä saisi istua vieressä jatkuvasti oikaisemassa puhetta ja sananvalintoja eikä muuta ehtisi päivisin tehdäkään. 
pojat_012muok
Mitä enemmän vaikuttaa siltä että suomen kieli on pojilla vahvempi, sen enemmin koen tarvetta tehostaa ruotsin kieltä. Kerhon kielivalinta oli itsestäänselvyys emmekä edes harkinneet hakevamme paikkaa suomenkielisestä kerhosta. Myös muut harrastukset tukevat ruotsin oppimista ja kielellisen taidon ylläpitämistä. Joel käy ruotsinkielisessä muskarissa, ja vauvauinti on kaksikielinen. Uskon, että nämä harrastukset ovat edesauttaneet Joelin ruotsinkielentaitoa, ja toivon saman käyvän Alexille kun hän saa ruotsinkielistä toimintaa muuallakin kuin kotona. Ensi syksy onkin Alexille mielenkiintoista aikaa kun hän pääsee mukaan kerhoon ja saa aloittaa oman muskariharrastuksenkin. Enää ei tarvitse olla vain mukana kun Joelia viedään! Ruotsinkielen taitoa on mielestäni erityisen tärkeää tehostaa ja ylläpitää, sillä suomenkieltä kuulee ja oppii joka tapauksessa. Useimmat sukulaisemme ovat suomenkielisiä, lastenohjelmat katsotaan pääosin suomeksi ja suomenkieltä kuulee muutenkin enemmän; kaupassa, radiossa ja kaikkialla ympäristössä. Ruotsinkieltä tuskin koskaan unohtaa kun sitä kuitenkin kuulee joka päivä, mutta se voi jäädä kehityksellisesti jumiin tietylle tasolle.
pojat_006muok
Tulevaisuudessa olisi tarkoitus laittaa lapset ruotsinkieliseen esikouluun ja siitä kouluun. Mikäli pojat joskus menevät päiväkotiin, olisi senkin oltava ruotsinkielinen. Näillä näkymin pojat ovat kuitenkin kotihoidossa ainakin kolme vuotta vielä, jolloin Joel on jo aloittanut esikoulun. Joelin ollessa pieni me pohdittiin tuota koulukieltä melko paljonkin, eikä Sami ollut ihan vakuuttunut miksi poikien pitäisi automaattisesti käydä koulut ruotsiksi. Uskon kuitenkin että mikäli tahtoo pitää molempien kielten kehityksen suurin piirtein samalla tasolla, tulisi koulut käydä vähemmistökielellä. Juuri siksi, että kyllä sitä suomea oppii ja pystyy ylläpitämään muutenkin. Mulle tuli viime keväänä yllätyksenä, että ainakin Espoossa neuvolakäynnit tulisi käydä koulukielellä mielellään jo vauvasta asti, mutta viimeistään ennen nejän vuoden tarkastusta. Meille ei kukaan ollut kertonut tästä ja sainkin kuulla siitä ihan sattumalta. Onneksi asia selvisi, sillä muuten olisimme menneet Joelin kanssa varmaan ihan normaalisi suomenkieliselle neuvolatädille seuraavalla käynnillä. Vaikka en nyt usko että se olisi mitenkään haitallista käydä kerran vuodessa neuvolatarkastuksessa eri kielellä kuin millä koulu aloitetaan.
pojat_001muok
Vauvan kohdalla kielen alkukehitys seuraa samaa kaavaa kuin Joelin ja Alexinkin kanssa; en osaa puhua vauvalle ruotsia. Tämä tulee varmasti muuttumaan taas lähikuukausina vauvan kasvaessa ja oppiessa vuorovaikutusta enemmän. Todennäköisesti ruotsin puhuminen vauvalle alkaa luonnistumaan vielä helpommin, kun on Joel ja Alex vieressä koko ajan ja puhuu heille ruotsia. Joel puhuu vauvalle aika usein ruotsia, Alex ei niinkään, mutta osaa erotella minulle ja Samille Beebin ja Vauvan ja hahmottaa kielten eron jossain määrin. Sen kummempaa mielenkiintoa ei kielten oppimiselle ole, toisin kuin Joelilla, joka kyselee usein miten joku sana sanotaan toisella kielellä ja mitä se tarkoittaa. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata miten poikien kielellinen kehitys etenee vuosien varrella ja muuttuuko lasten välinen kieli suomesta ruotsiin jossain vaiheessa, tai puhuvatko veljekset ehkä eri kieliä keskenään. Muutaman vuoden päästä tilanne voi näyttää jo ihan erilaiselta!
Millainen kielenkehitys muiden kaksikielisten perheiden lapsilla on? Ovatko kielet tasavertaiset vai onko lapsella/lapsilla selkeästi vahvempi ja heikompi kieli?

2. marraskuuta 2014

Halloween '14

halloween_111muok
halloween_072muok
halloween_117muok
halloween_075muok
kollaasijoel
kollaasialex
halloween_012muok
halloween_087muok
IMG_20141101_202620
Kuva: instagram @jenskujne

Juhlittiin Halloweenia eilen ystävien kesken, ja oli aikamoinen hulina! Kuusi aikuista ja kahdeksan lasta saivat aikaan melkoisen äänekkäät pippalot, mutta hauskaa oli! Juhlat pidettiin nyyttäriperinteellä ja tietenkin naamiaisina. Me vietiin juhlapöytään kurpitsa-mandariineja sekä nakkimuumioita ja hyvin tuntui maistuvan pikkuväelle sekä aikuisillekin. Naamiaisasuissa piti vähän improvisoida, sillä me herättiin vasta liian myöhään koko Halloweenin tuloon. Onneksi kaupasta löytyi vielä perjantai-iltana viimeinen paketti kasvomaaleja joiden avulla saatiin sovellettua olemassa olevista puvuista ja vaatteista varusteet koko perheelle! Joel halusi olla dinosaurus ja reipas sellainen olikin! Alexista taas loihdittiin herkullinen kurpitsaukko, vaikka lopputulos oli jokseenkin karmiva suloisen lapsen kasvoilla. Vauva taas sai osakseen olla pelottava kummitus, mutta pelottava hän ei kuitenkaan ollut ja puku oli melkoisen epäkäytännöllinen, joten suurimman osan juhlista vauva kulki vankikarkurina. Me pukeuduttiin Samin kanssa hieman maltillisemmin, minä olin kisumisu ja Sami pumpkinface. Oli hauska ilta, kiitos rakkaille ystäville!