Kaksplus.fi

3. lokakuuta 2014

Synnytyskertomus

Kiitos kaikille onnitteluista! Pääsimme keskiviikkona pojan kanssa kotiin ja harjoitellaan parhaillaan elämää kolmen lapsen perheenä. Poika on ensivaikutelmalta melkoinen tuittupää, temperamenttia siis riittää. Loppuraskaus on tunnetusti ollut minulle rankkaa aikaa, ja olen vain odotellut koska pääsisin mahasta ja kaikista raskausvaivoista eroon. Sunnuntaina minulta katosi kaikki nämä olot, ja vaivuin niin seesteiseen olotilaan etten tunnistanut itseäni niistä ajatuksista. Maanantaina kävin aamupäivällä neuvolassa ja kuulumisten perusteella tultiin neuvolatädin kanssa siihen lopputulokseen, että vauva saattaisi hyvinkin antaa vielä odottaa itseään. Päivän mittaan en siis ajatellut synnyttämistä, ja hetkittäin jopa unohdin olevani raskaana, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

Illalla olo alkoi muuttua hieman hankalaksi ja poikien mennessä nukkumaa hörpin kuumaa vadelmanlehtiteetä ja pumppasin jumppapallolla. Olot menivät kuitenkin pian lähes kokonaan ohitse. Hieman ennen puolta yötä vetäydyimme Samin kanssa yöunille, mutta en ehtinyt edes ajatella nukkumaanmenoa ennen ensimmäistä kipeää supistusta. Ajattelin, ettei yksi supistus johtaisi mihinkään, mutta supistusten tulo jatkuikin tasaisesti n. 7 minuutin välein. Kipu ei ollut sietämätöntä, ja tyydyin puristelemaan pinnasängyn pinnoja supistusten ajan. Ajattelin, että mikäli tämä on tositilanne, niin edellisten synnytysten perusteella kestää varmaan tunteja ennen kivun yltymistä. Suunnitelmana oli kokeilla kuumaa suihkua kipuun, ja sen jälkeen ystävältä lainattua Tens-laitetta. Ei mennyt tuntiakaan, kun hieman ennen kello yhtä yöllä supistukset alkoivat tulemaan kahden minuutin ja jopa minuutin välein. Soitin synnytysosastolle jolloin minut käskettiin heti näytille. Sanoin vielä puhelimeen ettei kipu ollut vielä sietämätöntä mutta tiheä supistustahti huoletti. Soitin isäni lastenvahdiksi ja herätin Samin, puoli kahden aikaan lähdettiin ajelemaan kohti sairaalaa.
supistukset_01
Matkalla sairaalaan kipu alkoi olla jo sietämätöntä, mutta supistustahti rauhoittui hieman ja supistuksia tuli 2-4 minuutin välein. Sairaalaan tullessamme oli hiljaista ja päästiin heti synnytyssaliin. Kohdunsuun tilanne ei ollut edennyt juuri lainkaan ja kätilö pohti olisiko synnytys kuitenkaan kunnolla käynnissä. Pääsin käyrille ja sain heti ilokaasua kipuun kun tarkkailtiin tilannetta. Reilun tunnin tarkkailun jälkeen kätilö totesi että kyllä se synnytys käynnissä on, mutta että on hyvin mahdollista että edistyminen on hidasta, kuten aiemmissakin synnytyksissä. Sami torkahteli rättiväsyneenä nojatuolissa ja hörppi kahvia termosmukista. Hänestä ei ollut avuksi, seuraksi eikä tueksi, mutta loppupeleissä se oli mitä parhain ratkaisu. Mutta tieto siitä, että Sami on läsnä riitti minulle tueksi. Kierin tuskissani sängyllä jokaisen supistuksen kohdalla ja kirosin itseäni kun myöhästelin ilokaasun kanssa. Melko pian kuitenkin vaivuin ikään kuin kiputranssiin ja opin sietämään supistuksia. Seuraavat tunnit kuluivat sängyllä liikkumatta, ilokaasumaski naamalla. Ajatuksissani hoin jatkuvasti "se menee ohi" ja se yksinäinen, hiljainen transsi antoi voimaa kestää jokaisen supistuksen. 
ilokaasuhaha
Kello tuli kuusi ja olin makoillut transsissani neljä tuntia. Sain epiduraalipuudutuksen ja kalvot puhkaistiin, olin kuusi senttiä auki. Epiduraalin laitto tuntui vähemmän ilkeältä kuin olin muistanut, mutta sain tutuksi riesakseni tunnottomiksi puutuvat jalat ja järkyttävän kutisevan vatsan sekä alavartalon. Puudutus kuitenkin vei kivut lähes kokonaan pois, mikä oli helpotus kun ilokaasu ei enää tehonnut. Epiduraalin vaikutuksen aikana yritin saada levättyä, olihan sitä tullut valvottua jo läpi yön. Kovin pitkään en ehtinyt levätä, kun puoli tuntia myöhemmin, kello 6:40 kätilö totesi minun olevan täydet 10 senttiä auki. Sain varovasti alkaa ponnistamaan vauvaa alaspäin, sillä hän oli vielä kovin korkealla. Tasan seitsemältä alkoi varsinainen ponnistusvaihe, ja kello 7:07 pieni poika näki aamun sarastuksen. Istukka syntyi viisi minuuttia myöhemmin eikä korjaustoimenpiteitä tarvittu. Poika näytti silmämääräisesti hyvin pieneltä ja olin varma että hän olisi lapsistamme pienin. Kovaan ääneen sai ihmetellä, että tuo pieni rääpäle olikin suurimman kokoinen synnyttämistäni lapsista, 3580g ja 51cm. Nopeasti se vaan unohtuu, kuinka pieniä vastasynyneet ovat.
minibror_002muok
Synnytyksestä jäi hyvä fiilis ja kokemuksena se oli niin miellyttävä kuin synnytys nyt voikaan olla, kipeä ja raskas kokemushan se on joka tapauksessa. Synnytys edistyi nopeasti ja kivunlievitys toi suuren avun. Helppo ponnistusvaihe ja terve poikavauva kruunasi mahtavan kokemuksen. En pistäisi yhtään pahitteeksi jättää näin hyvän kokemuksen viimeiseksi synnytyksekseni, mutta tiedän että tällaisen kokemuksen jälkeen voin lähteä hyvillä mielin synnyttämään vielä, mikäli perheeseemme joskus lisää lapsia vielä tulisi. Toistaiseksi olemme perheenä täydellinen juuri näin, mutta emme tahdo tehdä ehdotonta päätöstä lapsiluvustamme.

16 kommenttia:

  1. Taisi pieni kirjoitusvirhe tulla tuohon että olit täysin auki klo 7:40 ja vauva syntyi klo. 7:07 :p varmaankin olit täysin auki klo 6:40 eikä klo 7:40 :DDD

    VastaaPoista
  2. Mikähän siinä on että nämä synnytyskertomukset saa aina tipan linssiin? :D
    Ihana synnytyskertomus, onnea vielä koko perheelle ja uuteen arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, mä tykkään kans hirmuisesti lukea muiden synnytyskertomuksia! Ne on niin herkkiä :D Kiitos :)

      Poista
  3. Kuulostaa unelma synnytykseltä! Vauvakuumehan tässä meinaa tulla.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä lähestulkoon täydellinen synnytys :)

      Poista
  4. Onnea ihanasta pienestä pojasta!

    Toivottavasti kirjoitat, kun jaksat ja ehdit, kuinka Alex ja Joel ovat suhtautuneet vauvaan ja miten arki on lähtenyt sujumaan. :)

    VastaaPoista
  5. Noniin apua.. vauvakuume hiipii tännekkin. Enpä taida enää voida lukea tälläsiä kertomuksia. :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ja varmasti oma vauva tuntuu paljon isommalta kun vertaa näin pieneen? :D

      Poista
  6. Tsemppiä arkeen :)
    Itse synnytin kolmannen lapseni noin vuosi sitten ja kolmannen vauva vuosi oli elämäni rankin.
    Sairastuin myös pieneen masennukseen ja väsyin kovasti kun vauva valvotti kolme kuukautta joka yö.
    Tämä ei ole siis pelottelua ja onhan teillä jo kaksi muksua niin tietää minkälaista se on vähän kuitenkin :)
    Ja onhan nuo vauvat pieniä vain hetken kuitenkin.
    Mutta Onnea kovasti ja sitten kun arki alkaa miehesi mentyä töihin niin muistahan kysyä apua jos sitä tarvitset :)
    Kaikkea ei yksin tarvitse tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :)
      Mä kävin läpi jonkunasteisen synnytyksen jälkeisen masennuksen Alexin jälkeen, ja toivon ettei sellaisia tuntemuksia tulisi taas.. Rankkaa tulee varmasti olemaan, mutta samalla palkitsevaa :) Apuakin löytyy läheltä jos tulee tunne ettei jaksa. Kiitos kivasta kommentista!

      Poista
  7. Ihana tuo viimeinen kuva! Onnea vielä kerran, ihanasta beibistä!! <3

    VastaaPoista
  8. Hei! Täällä pitkästä pitkästä aikaa se SS, jos muistat? :) Mulla oli laskettu aika 3.10, ja meille tuli tyttölupaus. Noh, tässä matkan varrella on sattunut vaikka ja mitä. Pari kuukautta ennen laskettua aikaa mulle iski raskausdiabetes.:/ Mittailua 5 kertaa päivässä vauvan syntymään asti. :// Noh, oli siitä rajoitetusta ruokavaliosta hyötyäkin :D lihoin koko raskausaikana vain 11kiloa :D. Meidän vauva päätti syntyä eilen aamusta. Eli synttäripäivää vietellään sitten 8.10 :) Ja tyttöhän sieltä tuli. Painoa oli 3.8kg, huomenna päästään kotiin. :) Tuun sit ainä välillä kertoileen taas kuulumisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, tosikiva että tulit kertomaan kuulumisia! Hah, diabeteksestä huolimatta sait puolet vähemmän kiloja ku mä :D Superisti onnea tytöstä! <3 Toivottavasti synnytys sujui hyvin ja onnea arkeen :)

      Poista

Kiitos kommentista!