Kaksplus.fi

14. lokakuuta 2014

Kolmistaan taas

Sami otti tänään vauvan mukaansa ja karkasi kotoa. Reissu ei ollut pitkä mutta jo ennen sen alkua minua jostain syystä hirvitti. Ajatus vauvasta erossa olemisesta tuntui hirvittävältä, vaikka olen ollut vauvasta erossa aiemminkin. Vauva on vasta kaksiviikkoinen, mutta olen jo käynyt muutaman kerran ihan yksikseni lyhyillä asioilla. Kuitenkin se, että vauva odottelee kotona ja minä olen muutaman minuutin ajomatkan päässä, on aivan eri tilanne kuin se, että minä odottelen kotona ja vauva on toisella puolella pääkaupunkiseutua isänsä kanssa. Asia ei ehkä kuulosta kovin kummoiselta, onhan vauvalla hyvin säännölliset kolmen tunnin syöttövälit. Periaatteessa ei ole syytä miksei hän voisi lähteä isänsä mukaan sukulaisia tapaamaan, kunhan ovat kotona ennen seuraavaa syöttöä.

Syy, miksi tämä lyhyt minusta riippumaton erossaolo vauvasta tuntuu niin kamalalta, juontaa juurensa viikon takaisesta sairaalareissustani. Reissusta, jonka piti olla vain lyhyt käynti sisätautilääkärillä heti aamusta, jonka jälkeen ehtisin ajoissa takaisin kotiin imettämään vauvaa. Lyhyt käynti, joka muuttui kahdeksan tunnin helvetiksi päivystyksessä kaiken maailman tutkimuksissa, erossa viikon ikäisestä vauvasta joka joutuu olemaan korvikkeen varassa kotona. Vieläkin puistattaa, kun muistelen oloani päivystyksen sairaalasängyssä itkien koti- ja vauvaikävää rinnat maidosta kipeinä ja vuotavina, ilman että kukaan kertoo minulle mitä tutkimuksia tehdään ja kauanko ne kestää. Kaiken huipuksi mitään poikkeavaa ei löytynyt vahvoista oireistani huolimatta. Aikuispuolen julkisessa terveydenhuollossa on reippaasti parantamisen varaa, ainakin täällä Espoossa.
kolmistaan_010muok
kolmistaan_021muok
Samin ja vauvan reissu oli sujunut mutkattomasti ja he ehtivät kotiin hyvissä ajoin ennen vauvan ruoka-aikaa. Me saimme Joelin ja Alexin kanssa olla pari tuntia taas kolmistaan. Onhan se tärkeää, että äidiltä liikenee tarpeeksi aikaa ja huomiota vauvan syntymän jälkeen myös isommille lapsille. Me vietettiin suurin osa ajastamme kolmistaan pihalla, raikkaassa syysilmassa. Sen jälkeen tultiin sisälle ja hautauduttiin peiton alle lukemaan kirjoja ja katsomaan Pikku Kakkosta. Kaikki sujui hyvin, ja osasin jopa nauttia poikien kanssa touhuamisesta ilman että ajatukset pyörivät vauvassa jatkuvasti.

Tuntuu, että vauvasta erossa oleminen vaikeutuu jokaisen lapsen kohdalla, vaikka luulisi sen menevän juuri päinvastaisesti. Joelin vauva-aikana minulla ei ollut mitään ongelmia olla vauvasta erossa lyhyitä tai pidempiäkään aikoja. Alexin ollessa pieni olin tiukempi esimerkiksi vauvan yökyläilyjen suhteen ja stressasin imetyksen loppuvan heti yhdenkin syöttökerran jäädessä väliin. Tämän kolmannen kohdalla taas tuntuu entistä vaikeammalta päästää vauvaa luotaan. Toki äidinvaisto pelaa tässä asiassa ja onhan kyseessä vasta pienenpieni vauva jonka kuuluukin olla lähellä äitiään. Mutta luulen, että tulee kestämään taas pidempään kuin Alexin kohdalla ennen kuin raaskin antaa tämän vauvan yhtään pidemmäksi aikaa hoitoon pois luotani.
Koska te olette uskaltautuneet olemaan lyhyitä tai pidempiä aikoja erossa vauvasta? 

2 kommenttia:

  1. Jos vauvalla on sopivat syöttövälit, niin mikäs siinä antaa mennä miehen mukaan, älä ainakaan pode huonoa omatuntoa siitä. :) Itse olen myös jättänyt vauvan lyhyiksi ajoiksi isänsä kanssa heti pienestä pitäen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!