Kaksplus.fi

30. lokakuuta 2014

Vauva 1 kk

vauva1kk_022muok
vauva1kk_119muok
Voi että, vauvani on jo kuukauden ikäinen! Aika on kulunut hurjan nopeasti ja pelkään että ajankulu tästä eteenpäin vain kiihtyy. Vauva alkaa olemaan päivä päivältä virkeämpi ja kivempi, jos niin voi sanoa. Ensimmäiset kolme viikkoa elämästään vauvan päivät ovat seuranneet sellaista kaavaa että hän syö, hän nukkuu tai hän raivohuutaa, mutta nyt vihdoin on alkanut olemaan myös niitä hetkiä jolloin hereillä oleminen on vauvastakin mukavaa. Ensimmäiset pienet hymyt on hymyilty, mutta ne ovat vielä harvassa. Vauva osaa seurata lelua katseellaan hetken aikaa ja hän on jopa kääntynyt vatsalta selälleen muutaman kerran (tosin hän on silloin ollut sohvalla, mikä on minun mielestäni hieman huijausta). Vauva nukkuu öisin melko hyvin sitten kun hän vihdoin nukahtaa, hän on nimittäin kova taistelemaan unta vastaan joten nukkumaanmenot ovat hankalia. Vauva herää yöllä syömään kerran tai pari, joskus useammin. Imetysvälit ovat öisin mitä tahansa kahden ja seitsemän tunnin väliltä, päivisin taas melko tarkkaan vajaat kolme tuntia, nyt kun ollaan selätetty ensimmäinen tiheän imun kausi. Parasta vauvan mielestä on pystyasennossa oleminen rintaa vasten, ja kantoliina onkin ollut hyväksi avuksi tässä. Epämieluisinta taas on pukeminen ja autoilu. Rauhoittuakseen vauva tarvitsee raivokasta hytkytystä, mitkään pikku keinuttelut eivät tehoa. Tutti on kaveri, samoin isoveljet, jotka joskus ovat jopa turhan innokkaita hoitajia.
vauva1kk_107muok2

Oma tietokoneeni on edelleen auttamattomasti jumissa, onneksi sain äidiltäni lainaan ylimääräisen läppärin jotta pääsen kunnolla bloggaaman ja hoitamaan pankkiasioita yms. On vaikeaa elää pelkän älypuhelimen varassa, onneton nykyteknologiayhteiskunta ja tietokoneriippuvainen sieluni. Pojat saivat siis tietokoneeni jotenkin jumiin niin, ettei se suostu aukeamaan eikä mulla ole sellaista palautuslevykettä jonka kone vaatii. Toivottavasti asia tulee pian kuntoon, tottuneena PC:n käyttäjänä tämä Mac on mahdoton. Työllä ja tuskalla sain kuvat siirrettyä koneelle, mutta kuvien esikatseluun tarvitsin jo apua. Kuvatkin menivät ihan päin mäntyä ilman omaa tuttua muokkausohjelmaani,  kyllä on vaikeaa #bloggerproblems.

Lopuksi tahdon kiittää kaikkia Mamamia.fi-arvontaan osallistuneita! Arvonta on nyt suoritettu ja voitto meni osoitteeseen lauran.arkielamaa@gmail.com! Onnea, sinuun ollaan pian yhteydessä! Muistutan vielä, että -15% alennus on voimassa 5.11. asti koodilla vauvaalaitke15. Alennuskoodin lunastaneet ovat automaattisesti mukana Mamamian omassa arvonnassa jossa voi voittaa Sobean hupparin. 

25. lokakuuta 2014

Talvivaatteet esittelyssä

Nyt kun talvi lähenee olisi aika esitellä meidän talvivaatteet, kun sitä eräs kommentoija toivoi. Me ollaan ulkoiltu talvivaatteissa jo pari päivää, mutta saa nähdä lämpeneekö kelit vielä kuten on luvattu. Poikien talvivaatteet ovat kunnossa muuten, mutta epäselvää on tarvitseeko vauva vielä lopputalveksi uuden isomman haalarin. Me ollaan aina pärjätty yhdellä vaatekerralla, eikä tänäkään vuonna olla ostettu varahaalareita. Pojilla on ainoastaan erilliset päiväunihaalarit joissa ei tarvitse olla viimeisen päälle teknisiä ominaisuuksia. Itselleni on vielä jonkun verran ostettavaa, eli talven ei tarvitsisi ihan vielä alkaa!
joelkollaasi
Haalari Didriksons / pipo H&M / tumput Citymarket / saappaat Kuoma
Takki H&M / fleecekerrasto H&M, Bogi
Joelille tilattiin uusi Didriksons-haalari, pirteillä punaisilla yksityiskohdilla koristeltu sininen karvahuppuhaalari. Me ollaan oltu tosi tyytyväisiä Didriksonsin haalareiden laatuun jo viime talvena. Didriksons-haalareissa on sellainen extend size-ominaisuus jolla vaatteen käyttöikää voi pidentää, ja sen avulla uskallan uskoa, että näillä haalareilla pärjätään vielä ensi talvikin. Haalarin kavereina Joelilla on perinteiset mustat Kuomat, ja edellisvuodelta sopivat lämpimät lapaset, ikauluri ja fleecevuorellinen pipo. Kauppareissuille ja muille lyhyille matkoille Joelilla on viimevuoden talvitakki. Asusteet ovat samat, samoin kengät. Ajattelin ensin että voisimme kjotkut siistimmät kengät, mutta loppupeleissä sillä ei ole mitään väliä minkä näköiset kengät jalassa on, kunhan ne pitävät varpaat lämpiminä. Tosi kylmille keleille on vielä fleecekerrastot haalareiden alle.
alexkollaasi
Haalari Didriksons / pipo H&M / tumput Citymarket / saappaat Kuoma
Takki Lindex / fleecekerrasto H&M, Icepeak
Alex on taas pikkuveljen roolissa perinyt Joelin viimevuotiset talvikamppeet, eli vihreän Didriksons-haalarin ja Kuomat. Alexille ostettiin uusi pipo ja kauluri, vanhojen ollessa hieman nuutuneet. Hanskat ovat viime vuodelta ja mahtuvat käsiin hyvin. Haalarissa ei ole juuri ollenkaan käytön jälkiä vaan on melkein kuin uusi. Extend size-ominaisuuden avulla tämä sopii toivottavasti vielä ensi talvena, jolloin kummallekaan pojalle ei tarvitse hankkia uusia talvihaalareita. Vauvallekin olisi ensi vuodelle 80cm Didriksons-haalari odottelemassa. Alexille ostettiin uusi talvitakki, sillä hänen edellisvuoden takki on jäänyt pieneksi ja Joel käyttää vielä omaansa. Alexillekin on fleecekerrasto kovimpaan pakkaseen.
ulkovaatteet_015muok
Haalari NameIt / pipo Seppälä / kauluripipo Pikkuiset / tumput ja villasukat fb-kirppis
Vauvan talvivaatteet tuottivat eniten päänvaivaa. Yritimme pallotella eri ideoita miten välttää kahden talvihaalarin ostaminen, mutta emme tainneet onnistua siinä. Harmi, että Suomen talvi on niin pitkä! Pohdittiin läpi kaikki vaihtoehdot toppapusseista haalareihin ja kantotakkeihin, mutta emme keksineet järkevää ratkaisua ulkoiluun rattaissai, turvakaukalossa ja kantovälineissä, jolla välttää kahden eri ulkovarusteen oston. Lopulta päädyttiin siihen, että ostetaan uusi haalari myöhemmin talvesta nykyisen jäädessä pieneksi. NameIt:istä löytyi ihana haalari 50/56cm koko on tällä hetkellä todella reilun kokoinen, eli sillä pärjää jonkun aikaa. Uuden haalarin ostaminen on kuitenkin välttämätöntä, sillä 50/56cm haalari ei todellakaan mahdu enää helmikuun pakkasilla vauvan ollessa 5 kuukauden ikäinen. Vauvan asustepuoli on vielä hieman keskeneräinen, kunnon talvipipo ja tumput pitää vielä löytää. Vielä pärjää kauluripipo+trikoopipo+huppu-kombolla. Vauvalle löytyy myös erilaisia villa- ja fleecehaalaareita välikerrastoiksi.
jnikollaasi
Takki Didriksons / housut Stadium / kengät Kuoma
Takki S.T.I / saappaat SpiritStore / saappaat X-Girl
Omat talvivaatteeni taas ovat varsinaisten ulkoiluvaatteiden osalta kunnossa, mutta hienosteluvaatteisiin pitänee vielä panostaa. Mulla on käytössä superlämmin Didriksons-takkini, joka on monta kokoa liian iso, sillä ostin sen sitä talvea varten kun odotin Joelia isoine mahoineni. Takin sisälle mahtuu vauva kantoliinassa, ja niin monta välikerrastoa ettei ainakaan palele. Sitten minulla on mustat perus toppahousut sekä älyttömän mukavat ja lämpimät Kuoma-saappaat myös itselleni. Joku lämmin pipo olisi vielä hankintalistalla, mutta mun päässä useimmat pipot näyttää tyhmiltä joten hyvännäköistä yksilöä tuskin löydän. Pääasia on silti ettei korvia palella. Etsinnässä on myös täydellinen villakangastakki tai vastaava, neutraali harmaa tai musta. Mulla on vihreä villakangastakki, jonka on tarkemmin esitelty tässä postauksessa, mutta tahtoisin myös neutraalimman värisen ja ehkä hieman pidemmän mallisen, jotta peppukin pysyy lämpimänä. Viimeisimpänä ostoslistalla on korottomat saappaat. Omistan vain korollisia talvikenkiä ja ne eivät tosiaan ole parhaimmat kulkuvälineet jäisillä lumisilla teillä.

23. lokakuuta 2014

Paluu arkeen

Sami palasi tänään isyysloman jälkeen töihin ja me jäätiin poikien kanssa keskenämme harjoittelemaan arkea. Ajattelin kirjata ylös päivän kulkua meidän päivä-postauksen muodossa, kuten tein myös silloin kun Sami palasi töihin Alexin syntymän jälkeen (postaus löytyy täältä). Jo etukäteen tiedän että suurimmat haasteet jotka tulen kohtaamaan arjessa on kerhoon viemiset ja kerhosta hakemiset sekä muskarireissut, eli ne jotka vaativat kolmen lapsen valmistelut ja pukemiset joista pitää selvitä tietyssä aikataulussa.

00:02 Torstaivuorokausi lähtee käyntiin, vauva on juuri syönyt ja me valmistaudumme Samin kanssa nukkumaan. Vauva on useana päivänä ollut rauhaton ja levoton iltaisin ja toivomme että hän suostuisi tänään mennä kiltisti nukkumaan, että saadaan nukuttua kunnolla. Ei näytä lupaavalta, vauva on virkeän oloinen mutta kiukkuinen.
0:56 Päästän Samin nukkumaan ja lähden vauvan kanssa kävelemään pitkin olohuonetta. Hytkytän raivon voimalla, vauvalle ei mitkään pikku keinuttelut kelpaa. Muutaman kerran vauva nukahtaa ja saan hänet laskettua sänkyyn, kunnes raivoaminen alkaa taas ja hytkyttely on aloitettava alusta. 
1:57 Katson kelloa viimeisen kerran, pääsen vihdoin nukkumaan. Mutta en ehdi edes ummistaa silmiäni, kun kuulen lastenhuoneesta ääniä. Joel herää ja itkee unenpöpperössä, että iskä on tuhma koska on laittanut lelut hyllylle. Käyn lastenhuoneessa rauhoittelemassa Joelia, ja pääsen onneksi jo pari minuuttia myöhemmin vihdoin nukkumaan.

5:12 Vauva herää syömään, tuntuu etten olisi nukkunut ollenkaan. Otan vauvan viereeni rinnalle. Samin herätyskello soi, mutta Sami sammuttaa sen ja jatkaa uniaan. 
5:28 Vauva on syönyt valmiiksi ja jätän hänet sängylle nukkumaan. Sami nousee ylös ja minä jatkan unia vauvan vieressä. Yleensä pyrin siirtämään vauvan takaisin omaan sänkyynsä syötön jälkeen, sillä vauvan nukkuessa vierelläni en itse saa kunnolla nukuttua, mutta nyt siirryn Samin puolelle sänkyä jotta saan jatkettua unia rauhassa.
6:57 Sami on lähtenyt töihin jo tunti sitten. Joel herää ja itkee unenpöpperössä, että iskä on laittanut kaikki lelut roskiin. Käyn lastenhuoneessa rauhoittelemassa ja jatketaan vielä unia.

7:46 Joel ja Alex heräävät ja tulevat makuuhuoneeseen. Vauvakin herää ja siirrytään kaikki olohuoneen puolelle. Pojat lukevat kirjoja vauvan syödessä. Imetyksen jälkeen päästän pojat aamupalalle ja lähden vaihtamaan vauvalta vaippaa. Alex kaataa jugurttinsa pöydälle, lasken vauvan sitteriin ja ryhdyn siivoamaan. Aamupalan jälkeen hoidetaan aamutoimet, pestään hampaat ja puetaan päivävaatteet päälle. Joelilla on tänään kerhopäivä. Pakataan kerhoreppu ja leikitään hetken aikaa vauvan kanssa. "Ei hätää, minä pelastan!" Joel hokee, ja asettaa vauvalle tuttia suuhun.
9:10 Istun auton rattiin. Kaikki lapset on puettu ja köytetty turvaistuimiin, ollaan valmiina lähtöön vaikkakin hieman myöhässä. Kerho alkaa yhdeksältä, mutta aikataulu ei ole niin tarkka, sillä ensimmäinen kerhotunti on ulkoilua. Olen varoittanut kerhotätejä että vasta harjoittelen yksin liikkumista kolmen kanssa.
kollaasi1
231014_047muok
9:45 Ollaan päästy takaisin kotiin Alexin ja vauvan kanssa. Vauva nukkuu ja me otetaan Alexin kanssa viinirypäleitä ja omenamehua välipalaksi. Katsellaan Kaapoa telkkarista ja löhöillään sohvalla. Luetaan kirjoja, ajellaan autoilla ja tehdään kotihommia. Alex tahtoo mennä nukkumaan, kömpii peiton alle ja pyytää minua sammuttamaan valot huoneessa. Kaksi minuuttia myöhemmin hän on omien sanojensa mukaan nukkunut valmiiksi.
11:13 Vauva herää syömään mutta nukahtaa rinnalle sekä torkkuu läpi vaipanvaihdon. Sitten tulee aika lähteä hakemaan Joelia kerhosta, ja vauva raivostuu. Vauva huutaa läpi Alexin pukemisen, oman pukemisen ja autolle menon. Vauva huutaa autossa ja pysähdyn bussipysäkille rauhoittelemaan. Kerhon pihassa vauva nukahtaa.
231014_050muok
231014_056muok
231014_059muok
12:20 Ollaan takaisin kotona ja valmistelen lounasta sekä siivoilen keittiössä. Vauva jää turvakaukaloon nukkumaan. Pojat syövät nätisti ruokansa ja osaavat olla yllättävän tottelevaisia, kun puen heille ulkovaatteet. Vien viltteihin pakatut pojat parvekkeelle. Alex nukahtaa lähes saman tien, Joel jää lauleskelemaan hetkeksi.
13:09 Kaikki pojat on unten mailla ja minulla on hetki täysin omaa aikaa. Nautin hiljaisuudesta ja rauhasta tietokoneen äärellä ja syön suklaajäätelöä suoraan purkista. Kuuntelen vauvan röhinää ja lepään hetken.
15:01 Olen itsekin nukahtanut sohvalle, Joel herää. Tajuan, että meidän pitäisi olla jo matkalla hakemassa Samia töistä, mutta Alex ja vauva nukkuvat edelleen. Herätän vauvan, pikasyötän ja puen, haen Alexin parvekkeelta ja sitten ollaan jo menossa. Soitan Samille, että ollaan myöhässä. Ollaan pahimpaan ruuhka-aikaan liikenteessä ja vauva rääkyy takapenkillä, pysähdyn taas bussipysäkille hyssyttelemään. Kuka väittikään, että vauvat viihtyvät autossa?
231014_077muok
231014_075muok
231014_062muok
17:05 Ollaan päästy kaupan kautta takaisin kotiin ja syödään yhdessä päivällistä sekä jäätelöä jälkiruoaksi. Arkisin tulee harvemmin syötyä koko perhe yhdessä, sillä me aikuiset ei yleensä syödä kahta lämmintä ateriaa päivässä. Yhteiset päivälliset tuntuvat siksi merkityksellisiltä ja tärkeiltä hetkiltä. Muiden syödessä vauva nukkuu kaukalossa. Huomautan Samille, että vauva on nukkunut lähes koko päivän, ja pohdimme että hän todennäköisesti valvoo taas yöllä.
17:58 Vauva herää ja syö, Sami lähtee poikien kanssa pihalle leikkimään. Minä katson telkkaria ja luonnostelen tätä postausta, vauva tuijottelee lamppua sylissäni makoillen.
18:33 Puen vauvan ja sidon hänet kantoliinaan, mennään pistäytymään pihalla. Pian Alex tahtoo jo sisälle, joten minä jään Joelin ja vauvan kanssa pihalle Samin mennessä Alexin kanssa sisälle. Leikitään Joelin kanssa vielä hetken aikaa ennen kuin siivotaan lelut ja lähdetään itsekin sisälle lämmittelemään. Löhöillään koko perheen voimin sohvalla ja katsellaan muumeja.
231014_089muok
231014_064muok
19:44 Vispaan kermavaahtoa ja ryhdytään iltapalalle. Syödään eilistä pannukakkua kermavaahdon kera sekä hedelmiä. Pojat hidastelevat syömisen kanssa, Sami viihdyttää vauvaa olohuoneessa kunnes poika torkahtaa hetkeksi.
20:28 Sami vie pojat suihkuun, minä otan seuraavan kiukkuvauvantyydytys-vuoron, syötän ja hyssyttelen. Sitten on jo iltasadun vuoro, jonka jälkeen Sami laittaa pojat nukkumaan ja minä jään hyssyttelemään vauvaa. Toivottavasti tänäyönä ei valvota!
21:27 Muokkaan kuvia ja viimeistelen postausta vauvan kanssa, Sami nukuttaa poikia. Toivottavasti vauvakin simahtaa pian niin ehditään saada Samin kanssa hetken kahdenkeskeistä aikaa.
231014_098muok
231014_107muok
231014_117muok
Meidän arkeen paluu sai hyvin leppoisan alun, sillä Sami siirtyykin huomenna uudelle työmaalle ja se tarkoittaa, että hänen tarvitsee vain mennä pikaisesti käymään uudella työmaalla huomenna. Eli päästään jo heti aamupäivästä viettämään viikonloppua koko perheen voimin. Ensi viikolla päästään sitten kunnolla kiinni arkeen eikä lomailla ennen joulua. Viikon päästä vauvallekin tulee ikää jo kuukauden verran, iso poika! Ensimmäinen päivä yksin lasten kanssa ylitti odotukseni, sillä kaikki sujui melkoisen leppoisasti. Olin ajatellut päivien olevan enemmän kaaosta, mutta ehtiihän se tässä vielä muuttua. Alkuun on varmaan helpompaa kun vauva nukkuu enimmän osan päivästä, katsellaan uudelleen sitten kun vauva lähtee liikkumaan ja saan hiki hatussa juosta kolmen perässä.

22. lokakuuta 2014

Imetysvaatteista (Arvonta + alekoodi!)

pihlanristiäiset_034muok
pihlanristiäiset_045muok
pihlanristiäiset_026muok
Vaikka olen imettänyt jo kahta lasta, en koskaan ole ottanut hankkiakseni varsinaisia imetysvaatteita muutamaa henkkamaukan halvinta imetysliiviä lukuun ottamatta. Kokemattomana lähdin siis innostunein mielin mukaan kun minulle tarjottiin KidSpotin kautta blogiyhteistyötä Mamamia.fi -verkkokaupan kanssa. Mamamia on suomalainen äitiys- ja imetysvaatteiden verkkokauppa, jonka valikoimassa on toinen toistaan ihanampia, kauniita, käytännöllisiä vaatteita. Valikoiman äitiys- ja imetysvaatteet ovat laadukkaita ja tunnettuja merkkejä, jotka minäkin tunnistin nimeltä vaikkei omaa käyttökokemusta olekaan, mm. Sobea, Mama Licious, Cecilja S ja Boob. Sain valita testikäyttöön pari Mama Liciousin imetysvaatevalikoiman uutuustuotetta. Mama Licious Yolanda Mary-mekko kotiutui ajatuksena saada jotain raskaudenjälkeistä pullavartaloa imartelevaa ja imettämisen kannalta helppoa päällepantavaa kummityttöni ristiäisiin, jotka vietettiin viime viikonloppuna. Mekko on sopivan simppeli ja juhlava, todella mukava päällä. Valitsin koon S joka on pehmeälle vartalolleni hyvä nyt, mutta jää varmasti turhan reiluksi kunhan eroan jäljellä olevista kymmenestä raskauskilosta. Imetys sujui helposti ja vaivattomasti imetysluukkujen avulla turhia paljastelematta kesken juhlien. Perheen pienin herra taisi kuitenkin olla mekosta eri mieltä, sillä hän päätti sotkea sen ruokailun lopuksi pulauttamalla maidot syliini.
mamalicious_007muok
mamalicious_059muok2
imetys_041muok
Arkeen Mama Licious Cloud Nell-imetyspaita on täydellinen, sillä se on helposti yhdisteltävissä erilaisten alaosien kanssa ja sen avulla imetys sujuu siististi ja huomaamattomasti sekä kotona että sielläkin, missä ei voi lyödä tissejä tiskiin kaiken kansan nähtäväksi. Kirjoittelin jo taannoin synnytyksestä palautuminen -postauksessa, että en meinaa mahtua yksiinkään housuihini, eli tällä hetkellä paidan yhdisteltävyys on minulle hieman hankalaa alaosavaihtoehtojen ollessa varsin rajalliset. Yhdet raskausfarkut mahtuvat kuitenkin nykyään päälle, mutta tiukahko paita+vatsamakkarat+tiukat housut -yhdistelmä ei ole kovin imarteleva. Onneksi paita sopii mainiosti myös rentojen verkkareiden kanssa, ja saa asuun hieman ryhtiä. Tässäkin valitsin koon S joka oli oikein sopiva. Punainen väri oli Samin mielestä tosi raikas yhdistettynä uuteen hiusväriini, ja itseänikin väri miellyttää keskellä syksyn harmautta. Hankalinta syöttötilanteissa oli ylöspäin nostettava luukku imetyspaidassa + alaspäin vedettävä luukku rintaliiveissä -kombinaatio etenkin nälkäisen vauvan huutaessa sylissä, mutta se helpottui harjoitellessa. Imetysvaatteista jäi siis varsin positiivinen mielikuva, sekä helppouden että kauneuden puolesta ja tietenkin siveellsiyyden osalta. Olen aiemmin ajatellut imetysvaatteiden olevan jonkun sortin turhakkeita, eikö sitä yhtä hyvin voi imettää normaaleissakin vaatteissa, kuten minäkin olen tehnyt. Nyt käännän kuitenkin kelkkani ja aion varmasti laajentaa omaa lähes olematonta imetysvaatevarastoani muutamilla imetyspaidoilla lisää.

Sain kunnian arpoa teidän lukijoiden kesken yhden 30 euron lahjakortin Mamamia.fi verkkokauppaan. Osallistu arvontaan kommentoimalla, mikä on suosikkituotteesi Mamamian valikoimasta. Lunasta lisäarpa tykkäämällä Mamamian facebook-sivusta. Kerro kommentissasi arpojen määrä ja muista myös sähköpostiosoitteesi. Arvonta päättyy 29.10. klo 23:59

Arvonnan lisäksi MamaMia tarjoaa blogini lukijoille -15% alennusta verkkokaupan normaalihintaisesta valikoimasta koodilla vauvaalaitke15 Koodi on voimassa 5.11. asti ja kaikki alennuskoodin lunastaneet ovat automaattisesti mukana MamaMian omassa arvonnassa, jossa voi voittaa Sobean hupparin. Lahjakortin voittaja julkistetaan blogissa, Sobean arvonnan voittajalle ilmoitetaan suoraan MamaMialta. Arpaonnea!

18. lokakuuta 2014

Ristiäiskutsut

ristiäiskutsut_010muok
ristiäiskutsut_017muok
Vauvan ristiäiset pidetään noin kuukauden kuluttua. Kutsujen suhteen tahdoin tässä hullunmyllyssä taas päästä helpolla, helppous taitaa olla joka asiaan sovellettavissa nykyään. Idea oli helppo, toteutus astetta vaikeampi. Tiukan tarttumisrefleksin omaavan vauvan käden painattaminen kahteenkymmeneenviiteen kutskukorttiin nätisti oli melkoinen Mission Impossible, huolimatta siitä että yritin hoitaa asian huomaamattomasti vauvan nukkuessa. Lopputuloksena oli varsin vaihtelevat kädenjäljet, uniikit kutsukortit ja paljon sotkua. Korteista tuli kuitenkin loppupeleissä ihan söötit. Sitten olisi päätettävänä enää nimi. Vauvan ulkonäkö ei oikein sovi meidän suunniteltuihin nimivaihtoehtoihin, joten tällä hetkellä ollaan pulassa nimen suhteen. Onneksi on vielä hetki aikaa.

16. lokakuuta 2014

Tuttu ja turvallinen tukka

tukka_023muok
Viime viikolla värjäsin hiukseni takaisin ruskeaksi, pitkän epämääräisen hiusvärikauden jälkeen. Vaikka olenkin luonnostani vaaleatukkainen, olen aina tuntenut itseni enemmän kotoisaksi tummissa hiuksissa. Tällä kertaa värjäsin ihan perus kaupan värillä, sen sijaan että olisin käynyt kampaajalla. Tuttu väri ja lähes 100% tyytyväisyystakuu, kymmenen kertaa halvemmalla. Edellisten kotivärjäyskokemusten perusteella pidin väriä päässä vain puolet ohjeiden mukaisesta vaikutusajasta, sillä aiemmin mulla on jokainen hieman tummempi väri vetänyt pään ihan mustaksi, enkä tahtonut niin käyvän taas. Parempi pelata varman päälle, mutta vaikutusaika olisi kuitenkin saanut olla hieman pidempi. Väri ei tarttunut kunnolla, vaan hiukset vaativat todennäköisesti vielä toisenkin värjäyskerran lähiaikoina. Tunnen itseni taas omaksi itsekseni. Mitä pidätte?

14. lokakuuta 2014

Kolmistaan taas

Sami otti tänään vauvan mukaansa ja karkasi kotoa. Reissu ei ollut pitkä mutta jo ennen sen alkua minua jostain syystä hirvitti. Ajatus vauvasta erossa olemisesta tuntui hirvittävältä, vaikka olen ollut vauvasta erossa aiemminkin. Vauva on vasta kaksiviikkoinen, mutta olen jo käynyt muutaman kerran ihan yksikseni lyhyillä asioilla. Kuitenkin se, että vauva odottelee kotona ja minä olen muutaman minuutin ajomatkan päässä, on aivan eri tilanne kuin se, että minä odottelen kotona ja vauva on toisella puolella pääkaupunkiseutua isänsä kanssa. Asia ei ehkä kuulosta kovin kummoiselta, onhan vauvalla hyvin säännölliset kolmen tunnin syöttövälit. Periaatteessa ei ole syytä miksei hän voisi lähteä isänsä mukaan sukulaisia tapaamaan, kunhan ovat kotona ennen seuraavaa syöttöä.

Syy, miksi tämä lyhyt minusta riippumaton erossaolo vauvasta tuntuu niin kamalalta, juontaa juurensa viikon takaisesta sairaalareissustani. Reissusta, jonka piti olla vain lyhyt käynti sisätautilääkärillä heti aamusta, jonka jälkeen ehtisin ajoissa takaisin kotiin imettämään vauvaa. Lyhyt käynti, joka muuttui kahdeksan tunnin helvetiksi päivystyksessä kaiken maailman tutkimuksissa, erossa viikon ikäisestä vauvasta joka joutuu olemaan korvikkeen varassa kotona. Vieläkin puistattaa, kun muistelen oloani päivystyksen sairaalasängyssä itkien koti- ja vauvaikävää rinnat maidosta kipeinä ja vuotavina, ilman että kukaan kertoo minulle mitä tutkimuksia tehdään ja kauanko ne kestää. Kaiken huipuksi mitään poikkeavaa ei löytynyt vahvoista oireistani huolimatta. Aikuispuolen julkisessa terveydenhuollossa on reippaasti parantamisen varaa, ainakin täällä Espoossa.
kolmistaan_010muok
kolmistaan_021muok
Samin ja vauvan reissu oli sujunut mutkattomasti ja he ehtivät kotiin hyvissä ajoin ennen vauvan ruoka-aikaa. Me saimme Joelin ja Alexin kanssa olla pari tuntia taas kolmistaan. Onhan se tärkeää, että äidiltä liikenee tarpeeksi aikaa ja huomiota vauvan syntymän jälkeen myös isommille lapsille. Me vietettiin suurin osa ajastamme kolmistaan pihalla, raikkaassa syysilmassa. Sen jälkeen tultiin sisälle ja hautauduttiin peiton alle lukemaan kirjoja ja katsomaan Pikku Kakkosta. Kaikki sujui hyvin, ja osasin jopa nauttia poikien kanssa touhuamisesta ilman että ajatukset pyörivät vauvassa jatkuvasti.

Tuntuu, että vauvasta erossa oleminen vaikeutuu jokaisen lapsen kohdalla, vaikka luulisi sen menevän juuri päinvastaisesti. Joelin vauva-aikana minulla ei ollut mitään ongelmia olla vauvasta erossa lyhyitä tai pidempiäkään aikoja. Alexin ollessa pieni olin tiukempi esimerkiksi vauvan yökyläilyjen suhteen ja stressasin imetyksen loppuvan heti yhdenkin syöttökerran jäädessä väliin. Tämän kolmannen kohdalla taas tuntuu entistä vaikeammalta päästää vauvaa luotaan. Toki äidinvaisto pelaa tässä asiassa ja onhan kyseessä vasta pienenpieni vauva jonka kuuluukin olla lähellä äitiään. Mutta luulen, että tulee kestämään taas pidempään kuin Alexin kohdalla ennen kuin raaskin antaa tämän vauvan yhtään pidemmäksi aikaa hoitoon pois luotani.
Koska te olette uskaltautuneet olemaan lyhyitä tai pidempiä aikoja erossa vauvasta? 

13. lokakuuta 2014

Synnytyksestä palautuminen, osa 1.

Keräsin raskausaikana itseeni noin 22 kiloa painoa ja se näkyi mahan lisäksi reisissä, jenkkakahvoissa ja pepussa, sekä turvotuksena sormista varpaisiin. Toisin kuin kahdessa edellisessä raskaudessa, keräsin massaa siis joka paikkaan pelkän vatsan sijasta. Alkuraskaudessa ostamani normaalikokoa isommat housut eivät ole menneet päälle sitten 21. raskausviikon, eikä muuten mene päälle vieläkään. Puolet raskausajasta kuljin siis pääosin shortseissa, raskausverkkareissa tai sukkahousuissa ja tunsin itseni hyvin epämukavaksi muuttuneessa kehossani.
palautuminen_017muok
Nyt synnytyksestä on kolmetoista päivää ja kerätyistä raskauskilosta on karissut melkein puolet, josta vauva oheistuotteineen vei ehkä viitisen kiloa. Turvotus on laskenut lähes kokonaan, sormukset mahtuvat taas sormeen ja kohtu on varmaan pian jo palautunut ennalleen. Reidet, jenkkakahvat ja peppu taas ovat edelleen paikoillaan ja niiden kadottaminen kestää varmaan aikansa. Vatsa on löysä ja taikinamainen, mutta tunnen itseni varsin hoikaksi loppuraskauteen verrattuna. Arvet ovat syviä ja loistavat tummanpunaisina. Kuvat eivät ehkä ole imartelevia, mutta ne ovat todellisia. Synnyttänyt nainen, keho joka on käynyt läpi valtavan suuria muutoksia kantaessaan ja kasvattaessaan kolme lasta neljässä vuodessa.
palautuminen_068muok2
palautuminen_036muok
Synnytyksestä on vielä hyvin lyhyt aika, enkä odota olevani takaisin omissa mitoissani vielä pitkään aikaan, mutta tässä välivaiheessa on omat kurjat puolensa. Kaikki housuni ovat auttamattomasti liian pienet, enkä haluaisi tuhlata rahaa turhaan ostamalla uusia vaatteita tähän välivaiheeseen. Tavoitteena olisi kuitenkin vielä joskus mahtua niihin vanhoihin. Uskon imetyksen vievän osan kiloista, kun muistaa panostaa terveelliseen ja monipuoliseen ruokavalioon. Liikuntaa en pahemmin uskalla harrastaa ennen jälkitarkastusta, mutta keräilen motivaatiota siihenkin. Päätavoite on kuitenkin ottaa rennosti päivä kerrallaan ja antaa kehon rauhassa palautua raskaudesta. Haluan välttää liian suuret henkiset paineet, mutta täytyy myöntää etten malta odottaa pääseväni vetämään taas lempifarkut jalkaan.

9. lokakuuta 2014

Vauva ja sen veljet

vauva_140muok
Vauva on nyt yhdeksän vuorokauden ikäinen ja elämä kotona on lähtenyt hyvin rullaamaan. Imetys sujuu hienosti ja vauva syö reippaasti ja säännöllisesti. Päivisin syöttövälit ovat yleensä 2,5 - 3 tuntia, öisin neljä tai jopa viisi tuntia. Vauva on kiltti ja peustyytyväinen ukko joka vielä nukkuu suurimman osan päivistä, mutta pysyttelee hereillä pätkittäin muutaman tunnin verran. Hän ei viihdy selällään eikä turvakaukalossa, mutta rauhoittuu kapaloon etenkin jos saa peittoa kasvojen eteen. Hänen äänensä on kimeä mutta hento, eikä sitä käytetä turhaan. Tuttia vauva tarvitsee jos kiukuttaa hereillä ollessaan, sekä liian väsyneenä nukahtamisavuksi, mutta koitetaan minimoida tutin käyttöä. Vauva on suloinen mutta ei näytä yhtään nimivaihtoehdoiltaan, eli ollaan sen suhteen hieman pulassa. Onneksi ristiäisiin on aikaa vielä reilut viisi viikkoa, joten ehkä herralle löytyy sopiva nimi siihen mennessä.
vauva_111muok2
vauva_209muok2
Joel ja Alex ovat ottaneet pikkuveljensä vastaan oikein hyvin, eikä mustasukkaisuutta ole ilmennyt ainakaan vielä. Joel ei pahemmin vauvasta välitä, mutta kyselee usein miksi vauva itkee, ja aina kerhosta tai jostain tullessaan kotiin hän muistaa kysyä missä vauva on. Siihen se mielenkiinto sitten loppuukin. Alexista taas on kuoriutunut sellainen höösäävä ylihysteerinen kotirouva, ettei tosikaan. Alex käy usein silittelemässä ja halimassa vauvaa, laittamassa tuttia suuhun ja yrittää ottaa syliin. Alexin mielestä vauva tarvitsee jatkuvasti vierelleen kymmeniä unileluja ja peittoja, ja kantaa niitä sylin täydeltä vauvan luokse. Hyvin on siis mennyt, mutta voihan se tästä vielä muuttua kun pojat tajuavat pikkuveljen olevan täällä jäädäkseen. Myös vauvan alkaessa olemaan enemmän hereillä ja vaatiessaan enemmän huomiota ja huolenpitoa, arki varmaan mutkistuu hieman. Jännityksellä jää nähtäväksi miten arki lähtee sujumaan kun Sami palaa töihin parin viikon päästä. Tällaiset pikakuulumiset tällä kertaa, palaillaan taas paremmalla ajalla.

3. lokakuuta 2014

Synnytyskertomus

Kiitos kaikille onnitteluista! Pääsimme keskiviikkona pojan kanssa kotiin ja harjoitellaan parhaillaan elämää kolmen lapsen perheenä. Poika on ensivaikutelmalta melkoinen tuittupää, temperamenttia siis riittää. Loppuraskaus on tunnetusti ollut minulle rankkaa aikaa, ja olen vain odotellut koska pääsisin mahasta ja kaikista raskausvaivoista eroon. Sunnuntaina minulta katosi kaikki nämä olot, ja vaivuin niin seesteiseen olotilaan etten tunnistanut itseäni niistä ajatuksista. Maanantaina kävin aamupäivällä neuvolassa ja kuulumisten perusteella tultiin neuvolatädin kanssa siihen lopputulokseen, että vauva saattaisi hyvinkin antaa vielä odottaa itseään. Päivän mittaan en siis ajatellut synnyttämistä, ja hetkittäin jopa unohdin olevani raskaana, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

Illalla olo alkoi muuttua hieman hankalaksi ja poikien mennessä nukkumaa hörpin kuumaa vadelmanlehtiteetä ja pumppasin jumppapallolla. Olot menivät kuitenkin pian lähes kokonaan ohitse. Hieman ennen puolta yötä vetäydyimme Samin kanssa yöunille, mutta en ehtinyt edes ajatella nukkumaanmenoa ennen ensimmäistä kipeää supistusta. Ajattelin, ettei yksi supistus johtaisi mihinkään, mutta supistusten tulo jatkuikin tasaisesti n. 7 minuutin välein. Kipu ei ollut sietämätöntä, ja tyydyin puristelemaan pinnasängyn pinnoja supistusten ajan. Ajattelin, että mikäli tämä on tositilanne, niin edellisten synnytysten perusteella kestää varmaan tunteja ennen kivun yltymistä. Suunnitelmana oli kokeilla kuumaa suihkua kipuun, ja sen jälkeen ystävältä lainattua Tens-laitetta. Ei mennyt tuntiakaan, kun hieman ennen kello yhtä yöllä supistukset alkoivat tulemaan kahden minuutin ja jopa minuutin välein. Soitin synnytysosastolle jolloin minut käskettiin heti näytille. Sanoin vielä puhelimeen ettei kipu ollut vielä sietämätöntä mutta tiheä supistustahti huoletti. Soitin isäni lastenvahdiksi ja herätin Samin, puoli kahden aikaan lähdettiin ajelemaan kohti sairaalaa.
supistukset_01
Matkalla sairaalaan kipu alkoi olla jo sietämätöntä, mutta supistustahti rauhoittui hieman ja supistuksia tuli 2-4 minuutin välein. Sairaalaan tullessamme oli hiljaista ja päästiin heti synnytyssaliin. Kohdunsuun tilanne ei ollut edennyt juuri lainkaan ja kätilö pohti olisiko synnytys kuitenkaan kunnolla käynnissä. Pääsin käyrille ja sain heti ilokaasua kipuun kun tarkkailtiin tilannetta. Reilun tunnin tarkkailun jälkeen kätilö totesi että kyllä se synnytys käynnissä on, mutta että on hyvin mahdollista että edistyminen on hidasta, kuten aiemmissakin synnytyksissä. Sami torkahteli rättiväsyneenä nojatuolissa ja hörppi kahvia termosmukista. Hänestä ei ollut avuksi, seuraksi eikä tueksi, mutta loppupeleissä se oli mitä parhain ratkaisu. Mutta tieto siitä, että Sami on läsnä riitti minulle tueksi. Kierin tuskissani sängyllä jokaisen supistuksen kohdalla ja kirosin itseäni kun myöhästelin ilokaasun kanssa. Melko pian kuitenkin vaivuin ikään kuin kiputranssiin ja opin sietämään supistuksia. Seuraavat tunnit kuluivat sängyllä liikkumatta, ilokaasumaski naamalla. Ajatuksissani hoin jatkuvasti "se menee ohi" ja se yksinäinen, hiljainen transsi antoi voimaa kestää jokaisen supistuksen. 
ilokaasuhaha
Kello tuli kuusi ja olin makoillut transsissani neljä tuntia. Sain epiduraalipuudutuksen ja kalvot puhkaistiin, olin kuusi senttiä auki. Epiduraalin laitto tuntui vähemmän ilkeältä kuin olin muistanut, mutta sain tutuksi riesakseni tunnottomiksi puutuvat jalat ja järkyttävän kutisevan vatsan sekä alavartalon. Puudutus kuitenkin vei kivut lähes kokonaan pois, mikä oli helpotus kun ilokaasu ei enää tehonnut. Epiduraalin vaikutuksen aikana yritin saada levättyä, olihan sitä tullut valvottua jo läpi yön. Kovin pitkään en ehtinyt levätä, kun puoli tuntia myöhemmin, kello 6:40 kätilö totesi minun olevan täydet 10 senttiä auki. Sain varovasti alkaa ponnistamaan vauvaa alaspäin, sillä hän oli vielä kovin korkealla. Tasan seitsemältä alkoi varsinainen ponnistusvaihe, ja kello 7:07 pieni poika näki aamun sarastuksen. Istukka syntyi viisi minuuttia myöhemmin eikä korjaustoimenpiteitä tarvittu. Poika näytti silmämääräisesti hyvin pieneltä ja olin varma että hän olisi lapsistamme pienin. Kovaan ääneen sai ihmetellä, että tuo pieni rääpäle olikin suurimman kokoinen synnyttämistäni lapsista, 3580g ja 51cm. Nopeasti se vaan unohtuu, kuinka pieniä vastasynyneet ovat.
minibror_002muok
Synnytyksestä jäi hyvä fiilis ja kokemuksena se oli niin miellyttävä kuin synnytys nyt voikaan olla, kipeä ja raskas kokemushan se on joka tapauksessa. Synnytys edistyi nopeasti ja kivunlievitys toi suuren avun. Helppo ponnistusvaihe ja terve poikavauva kruunasi mahtavan kokemuksen. En pistäisi yhtään pahitteeksi jättää näin hyvän kokemuksen viimeiseksi synnytyksekseni, mutta tiedän että tällaisen kokemuksen jälkeen voin lähteä hyvillä mielin synnyttämään vielä, mikäli perheeseemme joskus lisää lapsia vielä tulisi. Toistaiseksi olemme perheenä täydellinen juuri näin, mutta emme tahdo tehdä ehdotonta päätöstä lapsiluvustamme.