Kaksplus.fi

22. syyskuuta 2014

Arjen palasia

Tuntuu että pienet poikani ovat jääneet raskauden ja kaiken vauvahypetyksen keskellä täysin unholaan blogissa, ja osittain myös elämässä. En muista koska olisin varta vasten kirjoitellut poikien kuulumisia tai ylipäätään arkikuulumisia. Raskaus vie tällä hetkellä kaikki voimani ja onhan se ymmärrettävää, kun laskettu aika lähenee ja vauvan syntymä on ihan ovella. Olo on tuskainen ja olen tainnut ennenkin mainita täällä ohimennen, kuinka omatunto kolkuttaa kun en jaksa antaa pojille heidän ansaitsemaansa huomiota ja leikkiseuraa. Yritän parhaani mukaan huomioida ja hemmotella poikia, ja joku sanoikin ettei huonoa omatuntoa kannata potea. Lapset ovat pieniä ja raskausaika on lyhyt, he eivät tule muistamaan tätä aikaa, vaikka minusta tuntuukin kurjalta. Onneksi lapsia on kuitenkin kaksi, ja he saavat seuraa toisistaan sekä pihakavereista ja iskästä kun mamma ei jaksa.
instakuva_1
IMG_20140921_104323
Kurjasta olostani huolimatta lapset näyttävät edelleen nauttivan arjesta. Joinakin päivinä laiskottaa ja paikkoja kolottaa emmekä mene ulos ollenkaan, vaan katselemme hävyttömän paljon lastenohjelmia ja röhnötellään sohvannurkassa kirjoja lukien. Toiset päivät menevät pääosin pihalla rallia ajellen ja hiekkakakkuja tehden. Syksy on ihanaa aikaa ja tekisi mieli ihastella luonnon väriloistoa metsissä samoillen, mutta kunto ei anna periksi tässä tilassa. Koska en jaksa kovin fyysistä rasitusta, yritän keksiä lapsille erityisiä arjen piristyksiä ruokien ja muun tekemisen kautta. Piirtäminen, maalaaminen ja kirjojen lukeminen ei vaadi energiaa ja lapset tykkäävät. Lettukestit sunnuntai-aamuisin, pillimehut ja suklaakeksit saunaillan jälkeen, välipalapiknikit olohuoneen lattialla - pienet jutut piristävät ja ovat lapsille suuria elämyksiä.
IMG_20140921_092140
Suurella todennäköisyydellä vauva syntyy seuraavan kahden viikon sisään, kun laskettuun aikaan on enää kymmenen päivää. Sitten päästään totuttelemaan uudenlaiseen elämäntilanteeseen ja työstämään arkea eri lailla. En malta odottaa!

Kuvat instagram @jenskujne

4 kommenttia:

  1. No ei sitä kannatakkaan potea syyllisyyttä. Lapset tyytyvät vähään ja aistivat varmaan että sinussa on jotain meneillään miksi et jaksa niin kuin normaalisti. Pian se on ohi ja saatte vauvanne syliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ehkei tämä tosiaan ole niin kamalaa, vaikka kurjalta tuntuukin :)

      Poista
  2. Joo ei tosiaan mitään syyllisyyttä. Itse olen kasvanut sellaisella periaatteella, että " lapsella pitää olla vähän tylsää, niin mielikuvitus kehittyy ja hän keksii itse omat tekemisensä". Paljon leikittiin sisarusten kesken, eikä äiti ollut siinä vieressä antamassa ohjeita, mitä seuraavaksi. Hyvin olen kasvanut ja leikin paljon 13 vuotiaaksi asti. Tietysti pitää katsoa lasten perään, mutta tosiaan kyllähän ne lapset omat leikkinsä väsäävät jos aikuinen ei sitä määritä. :) eli ei hätää, olet hyvä äiti!
    Onnea ja jaksamista vauva-arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, ettei mua pidetä ihan surkeana äitinä koska sellainen fiilis välillä tosiaan on. :D Tuo on kyllä totta että jos äiti/vanhempi koko ajan on vieressä ja ohjaa leikkiä, niin ei lasten mielikuvitus saatika sovussa leikkiminen pääse kehittymään. Kiitos kommentista :)

      Poista

Kiitos kommentista!