Kaksplus.fi

30. syyskuuta 2014

Vauva Jagofston

minibror_008muok
minibror_012muok

30.09.2014 klo 7:07 raskausviikolla 39+5 saapui perheemme viides jäsen tähän maailmaan.
Kokoa pikkuherralla 3580g & 51cm, isompi kuin molemmat veljensä syntyessään.

28. syyskuuta 2014

Jos metsään haluat mennä nyt

Vietettiin lauantaiaamupäivä perheen kesken metsäretkellä, vaihteluna ainaiselle pihaulkoilulle ja taka-ajatuksena vaikean maaston aiheuttamat supistukset ja edistyminen synnytysrintamalla. Ensimmäinen osa meni nappiin, ja pojat kyselevät jo jatkuvasti koska mennään takaisin metsään. Toinen osa, ei niin onnistunut, edelleen ollaan yhdessä koossa. Eikä niitä supistuksiakaan näkynyt. Vuodelevosta ja aikaisesta paikkojen kypsymisestä huolimatta alkaa pahasti näyttämään siltä ettei tässä syyskuun aikana enää synnytetä, saatika ennen laskettua aikaa, joka koittaa neljän päivän päästä. Mielessä ei liiku juuri muut ajatukset paitsi jatkuvat "huoh, olen edelleen raskaana"-tuntemukset, joten antaa kuvien puhua puolestaan.
metsäretki_023muok
metsäretki_046muok
metsäretki_043muok
metsäretki_047muok
metsäretki_035muok
metsäretki_030muok
metsäretki_026muok
Joel teki paljon hienoja oivalluksia metsässä, kuten esimerkiksi että "männynpuut ovat sata metriä pitkät". Sienilajeista Joel tunnisti kahvinviemärisienen ja korvasienen, joka ei kyllä tainnut olla mikään oikea korvasieni. Kivet ja kävyt eivät herättäneet mielenkiintoa, toisin kuin poliisin eristysnauhoin varusteltu karrelle palanut skootteri. Huomannee, että metsäretket voisivat olla paikallaan hieman useamminkin. Hauskaa meillä kaikilla kuitenkin oli syksyisellä metsäretkellä.

26. syyskuuta 2014

Idioottivarmaa kanaa

Kahden pienen lapsen äitinä aikaa kokkailuille ei pahemmin ole, ja olen ennenkin jakanut blogissa helppoja, hyviä ja nopeita arkiruokareseptejä. Ihan tavallisia, koruttomia ruokia, joita meidän perheessä syödään. Tällä kertaa luvassa on ehkä helpoin resepti ikinä, sillä loppuraskaudessa ajanpuutteen lisäksi hankaluutensa ruoanlaittoon tekee seisoma-asennon aiheuttamat tukalat supistukset ja kaiken maailman vaivat, jolloin alkaa etsimään vielä enemmän helpotusta ruoanlaittoon. Tämän aterian valmisteluihin meni ehkä kymmenen minuuttia, ja loput hoitaa uuni, eli helppoa tosiaan on! Esivalmisteluina laitoin kanapihvit marinadiin edellisiltana, marinadina toimi tällä kertaa kaupanvalmis pussi, mutta useimmiten teen itse sekoituksen öljystä ja mausteista.

Kanaa ja uunijuureksia
kanaruoka_004muok
kanaruoka_005muok
kanaruoka_012muok
Kuori ja pilko bataattia, porkkanaa ja perunaa, tai muita juureksia oman maun mukaan. Valuta päälle hieman mauste-öljysekoitusta ja paista 200 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Ota vuoka uunista ja asettele marinoidut kanapihvit juuresten päälle. Paista uunissa vielä noin puoli tuntia kunnes kana ja juurekset ovat kypsiä. Juureksia, mausteita ja kastiketta vaihtelemalla tästäkin ruoasta saa tehtyä lukemattomia eri versioita. Itse tein kanan ja juuresten kaveriksi valkosipuli-kermaviilikastikkeen. 

23. syyskuuta 2014

Syysvaatteet esittelyssä

Syksy on saapunut ja välikausivaatteet päässeet käyttöön. Kun perheessä on kaksi poikaa, niin kierrätetään tietenkin mahdollisuden mukaan Joelin vaatteet Alexille, olisihan älytöntä ostaa kaikki vaatteet uutena vain ettei tarvitsisi käyttää toisten vanhoja vaatteita. Etenkin Joelin kohdalla on tärkeää että ulkovaatteet ovat hyvät ja kestävät, sillä kerhossa ulkoilu ja muut rymyämiset kuluttavat vaatteita, ja on tärkeää pysyä kuivana ja lämpimänä. Alexkin on varsinainen rymyeetu, joten tietenkin myös hänen vaatteensa täytyy olla kestävät ja lämpimät, vaikka ovatkin pelkästään "kotikäyttöön".
syysulkoilu_031muok
Tänä syksynä hankin Joelille haalarin sijaan housut ja takki-yhdistelmän. Laadukkaista ulkovaatteista ei tingitä, mutta kuitenkin minua hirvittää satojen eurojen hinnat vaatteista, jotka kuluvat käytössä ja jäävät nopeasti pieneksi. Joelin välikausivaatteet bongasin alennuksesta sekä nettikirppikseltä. Kokeilussa on uudet merkit, ja heti on sekä hyvää että huonoa sanottavaa. ReimaTecin takki löytyi facebookin kirpputorilta käyttämättömänä alle puoleen hintaan. Tähän asti se on kestänyt loistavasti enkä löydä mitään moitittavaa. Harmillista on ainoastaan, että 92-koon takki ei välttämättä mahdu päälle enää keväällä. Henkselihousut ovat Racoonin ja löysin ne erään nettikaupan alennuksesta, olikohan -40% tai -50%. Käytön jälkiä on jo nyt muutaman viikon satunnaisessa käytössä ilmennyt. Polvien kohdalla kangas alkaa jo pehmetä ja kulua, joten Racoonin laatua en ainakaan tämän yhden kokemuksen perusteella kehuisi. Näillä näkymin jääkööt tämä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kokeiluksi Racoonin ulkovaatteista.
Onko muilla hyviä tai huonoja kokemuksia Racoonista?
syysulkoilu_002muok
Alex saa kulkea syksyllä Joelin vanhassa Tähti Jonathan-haalarissa. Tämä on ymmärtääkseni hieman enempi "halpismerkiksi" lukeutuva, mutta laatu on ainakin meidän kokemuksella älyttömän hyvää. Kyseinen haalari on ollut Joelilla käytössä jo neljä välikautta, eli kaksi vuotta ja siirtyy ilman kulumaa Alexin käyttöön. Haalarissa on toki käytönjälkiä, pääosin kestolikaa ja tahroja, mutta ei yhtään karheumaa, kulumaa tai pehmentymää polvissa tai pepussa. Ihan eri maata kuin heti ensimmäisten käyttökertojen jälkeen kuluneet Racoonin housut. Laatu ei siis aina katso hintaa, vaan halvemmallakin voi saada parempaa. Itse en ole mitenkään merkkiuskollinen, vaan puskaradioon ja muiden käyttökokemuksiin on enemmän luottamista kuin hintalappuun ja merkkiin.
Onko muilla Jonathan-merkistä hyviä tai huonoja kokemuksia?
syysulkoilu_101muok
Joelin päätä lämmittää Aarrekidin ihana tupsupipo viime vuodelta, ja samanlaisen tilasin myös Alexille. Joelilla kengät ovat käytännölliset Vikingin gore-texit, Alexilla Superfitit. Omaa silmääni nuo kengät eivät kovasti miellytä, mutta laatu, käytännöllisyys ja mukavuus ratkaisee. Mitään hienostelukenkiä meillä ei erikseen ole, enkä sellaisia enää tälle syksylle ajatellut hankkia. Käsiä lämmittää kuivilla keleillä H&M:n sormikkaat ja märillä keleillä Lassien ja Jonathanin vedenkestävät vuoratut tumput. Huiveja on monia erilaisia, ne eivät juurikaan lämmitä mutta näyttävät kivoilta. Näihin kuviin valikoitui muumihuivit. Sadekeleille (jolloin kylläkin harvemmin ulkoillaan) molemmille pojille löytyy perinteiset kurahousut ja sadetakit, sekä Nokian kumisaappaat. Vaikka nykyajan teknisissä ulkovaatteissa on vaikka mitä vesipilareita ja teipattuja saumoja, luotan mieluummin kuravaatteisiin. Toki haittaa siitä ei ole että kuravaatteiden alla olevat vaatteetkin pitävät vettä, pysyypähän lapsi varmasti kuivana.
vappen'14_062muok
Siistimpinä takkeina kelpaa vanhat takit Lindexistä (kuva keväältä). Alexille olisin halunnut uuden, sillä vetoketju on rikki, ja napinväleistä saattaa tuulla takin sisään. Mulle tuli ihan yllätyksenä ettei loppukesällä/syksyllä yhdestäkään kaupasta ole löytynyt yhtään syyssäähän sopivaa hienostelutakkia. Kuulemma kauppoihin saapuu syksyllä pelkkiä teknisiä hifistelytakkeja, muut välikausitakit tulevat keväällä ja jäävät sitten pois valikoimista jossain vaiheessa kesää ennen seuraavaa kevättä. Olen etsinyt kirppareiltakin takkeja mutta huonolla menestyksellä, joten uusi takki jää keväälle odottamaan ja Alex saa pärjätä napitettavalla vetoketjuttomalla takilla vielä tämän syksyn. "Kauppatakkina" ei kuitenkaan ole niin kovin tärkeä ominaisuus että takki pitää tuulta kunnolla, sillä se on käytössä pääosin automatkoilla ja siirtymissä kotoa autoon ja autosta kohteeseen.
Onko muilla jo syysvaatteet hankittuina ja käytössä? Mitä merkkejä suositte?

22. syyskuuta 2014

Arjen palasia

Tuntuu että pienet poikani ovat jääneet raskauden ja kaiken vauvahypetyksen keskellä täysin unholaan blogissa, ja osittain myös elämässä. En muista koska olisin varta vasten kirjoitellut poikien kuulumisia tai ylipäätään arkikuulumisia. Raskaus vie tällä hetkellä kaikki voimani ja onhan se ymmärrettävää, kun laskettu aika lähenee ja vauvan syntymä on ihan ovella. Olo on tuskainen ja olen tainnut ennenkin mainita täällä ohimennen, kuinka omatunto kolkuttaa kun en jaksa antaa pojille heidän ansaitsemaansa huomiota ja leikkiseuraa. Yritän parhaani mukaan huomioida ja hemmotella poikia, ja joku sanoikin ettei huonoa omatuntoa kannata potea. Lapset ovat pieniä ja raskausaika on lyhyt, he eivät tule muistamaan tätä aikaa, vaikka minusta tuntuukin kurjalta. Onneksi lapsia on kuitenkin kaksi, ja he saavat seuraa toisistaan sekä pihakavereista ja iskästä kun mamma ei jaksa.
instakuva_1
IMG_20140921_104323
Kurjasta olostani huolimatta lapset näyttävät edelleen nauttivan arjesta. Joinakin päivinä laiskottaa ja paikkoja kolottaa emmekä mene ulos ollenkaan, vaan katselemme hävyttömän paljon lastenohjelmia ja röhnötellään sohvannurkassa kirjoja lukien. Toiset päivät menevät pääosin pihalla rallia ajellen ja hiekkakakkuja tehden. Syksy on ihanaa aikaa ja tekisi mieli ihastella luonnon väriloistoa metsissä samoillen, mutta kunto ei anna periksi tässä tilassa. Koska en jaksa kovin fyysistä rasitusta, yritän keksiä lapsille erityisiä arjen piristyksiä ruokien ja muun tekemisen kautta. Piirtäminen, maalaaminen ja kirjojen lukeminen ei vaadi energiaa ja lapset tykkäävät. Lettukestit sunnuntai-aamuisin, pillimehut ja suklaakeksit saunaillan jälkeen, välipalapiknikit olohuoneen lattialla - pienet jutut piristävät ja ovat lapsille suuria elämyksiä.
IMG_20140921_092140
Suurella todennäköisyydellä vauva syntyy seuraavan kahden viikon sisään, kun laskettuun aikaan on enää kymmenen päivää. Sitten päästään totuttelemaan uudenlaiseen elämäntilanteeseen ja työstämään arkea eri lailla. En malta odottaa!

Kuvat instagram @jenskujne

16. syyskuuta 2014

Sairaalakassi

Eilisen neuvolakäynnin jälkeen otin neuvolatädin ohjeesta asiaan ja pakkasin sairaalakassin. Neuvolatädin diagnoosi käynnin aikaisista supustuksista ja kokonaistilanteesta oli, että enää ei mene pitkään. Taidan kuitenkin pysytellä pessimistisessä ajatuksessa lokakuusta ja lasketun ajan ohittamisesta, varmuuden vuoksi. Sairaalakassin jaoin itse asiassa kahteen osaan, koska kaikkea en tietenkään tarvitse mukaan itse synnytykseen. Neuvolatädin mielestä mitään estettä ei näillä näkymin ole polikliiniselle synnytykselle, loppu riippuu minun ja vauvan voinnista. Luulen kuitenkin, että tahdon pysyä sairaalassa kunnes vauva on vuorokauden ikäinen, niin ei tarvitse heti palata lääkärin vastaanotolle vauvan kanssa.
sairaalakassi1
sairaalakassi (1)muok
sairaalakassi2
sairaalakassi (2)muok
Sairaalakassista puuttuu nyt enää imetysliivit, jotka täytyy käydä ostamassa tässä piakkoin. Omiksi kotiutumisvaatteiksi riittänee puhtaat alusvaatteet ja paita sekä verkkarit. Eväiksi ajattelin pakata pillimehuja, suklaapatukoita, salmiakkia ja kuivattuja luumuja sekä rusinoita. En usko että synnytyksen aikana tulee syötyä niin paljon ja osastolla on kuitenkin ruokatarjoilu, joten riittää että on jotain naposteltavaa. Jotenkin tuntuu, ettei tavaraa ole ollenkaan mutta kuitenkin näissä listoissa on myös niitä turhia juttuja joita en välttämättä tarvitse ollenkaan. Olenko unohtanut jotain kriittistä?

13. syyskuuta 2014

37+2

Loppuraskaus on lipunut ohitse ja pian ollaan jo tositoimissa. Olen pyrkinyt ottamaan mahakuvia aina tasaviikoin kahden viikon välein, mutta viimeiset kuvat ovat viikolta 34+0. Poseeraaminen kameralle tässä 20 kiloa normaalia painavemmassa jättiruhossa on masentavaa, vaikka kuinka raskaus olisi kivaa ja ihanaa ja plää. En jaksa edes esittää, vaan myönnän olevani täysin kypsä tähän raskauteen ja sen tuomiin olotiloihin. Keho on alkanut arpeutumaan, vaikka edelliset kaksi raskautta olen säilynyt lähes täysin ilman arpia. Pinnallista? Olkoot. En mahdu edes alkuraskaudessa ostettuihin äitiysvaatteisiin, pukeutumisvaihtoehtoina on enää yhdet verkkarit ja yhdet sukkahousut. Jokaisen supistuksen ja kolotuksen kohdalla toivon vaan synnytyksen lähtevän käyntiin. Vessakäyntien yhteydessä toivon huomaavani limatulpan irronneen, ja monesti liikkuessani rukoilen lapsivesien menevän. Luojan kiitos tämä on hyvin todennäköisesti viimeinen raskauteni, ja sitäkin enintään kuukauden verran. Yritän kovasti nauttia, mutta en pysty. Tahdon vain päästä jo synnyttämään ja palautumaan ennalleen. Kuvista välittynee minun fiilikseni, asian todellinen laita, inhorealismia parhaillaan. Meikitön, turvonnut, väsynyt. Vastavangitun kriminaalin mug shot-kuvatkin olisivat iloisempi näky.
37+2_019muok
37+2_028muok
37+2_046muok3

Raskaushehku ja onnellinen mahankasvatus, mitä v*ttua se on?!

9. syyskuuta 2014

Paikoillanne, valmiina...

Enää puuttuu HEP, eli itse syntymä! Reilut kolme viikkoa laskettuun aikaan ja nyt kaikki vauvajärjestelyt on tehty. Viikkoja on kasassa tarpeeksi ja aika käy kaikkine kolotuksineen pitkäksi. Jokunen aika sitten roudattiin pieneen makuuhuoneeseemme pinnasänky, nyt se on valmiiksi pedattu ja laitettu vauvalle kuntoon. Ensimmäisinä viikkoina laitetaan kylläkin vauvalle peti vaunukoppaan eikä suoraan pinnasänkyyn, joka on hurjan iso pienelle nyytille! Mobile oli yksi viimeisimmistä puuttuvista hankinnoista ja sen kävin ostamassa viime viikolla. Päädyin suunnitelman mukaisesti Nattoun mobileen, kuosivaihtoehtoja pohdin hetken aikaa ja lopulta päädyin hempeään Cappucinoon. Meillä on jossain tallella myös vanhan mobilen eläimet, joita voi halutessaan vaihdella.
vauvajuttuja_002muok
vauvajuttuja_015muok
Leikkimattokin saapui postissa, se on ihana! Meillä ei ole aiemmin lapsille ollut mitään varsinaista leikkimattoa lelukaarineen hifistelyjuttuineen, mutta arvelimme sen olevan tarpeellisempi nyt kolmannella kerralla. Vauva voi laittaa virikehoitoon matolle jos tarvitsee kohdistaa huomionsa täysin Joeliin tai Alexiin hetkeksi. Sain vihdoin haettua kantorepun vauvatuen, ja vauvan synnyttyä päästään harjoittelemaan kantamista. Liina on ollut harkinnassa, mutta taidetaan ensin ottaa sellainen lainaan ja kokeilla olisiko sellaista tarpeellista hankkia repun lisäksi. Vaippoja löytyy ensihätään ja korvikettakin ostin pari purkkia varalle. Luulen että haen vielä paketillisen toisen merkin vaippoja, niin voi käytännössä kokeilla kummat ovat paremmat. Joelin vauva-aikana käytössä oli Pampersit, Alexilla taas käytettiin Liberoja, saa nähdä minkä merkkiset sopii tälle pienokaiselle parhaiten. Kestovaippoja en ole edes harkinnut, tiedän ettei se ole meidän juttu. Mitä vaippoja te olette käyttäneet vauvoillanne?
vauvajuttuja_032muok
Tänään hain varastosta sitterin, mutta siihen kuuluva keinu-osa oli niin syvälle sullottu varaston viimeiseen nurkkaan että Sami saa käydä sen sieltä kaivamassa Siivottiin koko varasto kesällä enkä kyllä ymmärrä millä järjellä vauvakeinu on jätetty varaston viimeiseen nurkkaan polkupyörien, parvekekalusteiden ja talvirenkaiden taakse, sillä tiedossa on ollut että se pitää sieltä sykysn tullen hakea. Turvakaukalon aurinkosuojan tukikaari huitelee jossain teillä tuntemattomilla, muuten kaukalo odottelee nätisti käyttäjää eteisessä. Suurin kivi on noussut hartioilta, sillä omistamme vihdoin tarpeeksi ison auton johon mahtuu kolmen lapsen turvaistuimet- ja kaukalot, sekä tavaratilaakin jää rattaille sun muille! Muilla kuin autolla kuljettavilla matkoilla käytössämme on kaksi eri yhdistelmää: Tuplarattaat ja kantoreppu tai kävely, sekä matkarattaat seisomalaudalla ja kantoreppu.
vauvajuttuja_035muok
Sairaalakassin sisältö on suunniteltu muttei pakattu. Lähden todennäköisesti synnyttämään pelkän neuvolakortin, kännykän ja kameran voimin, joten loput tavarat Sami ehtii hakea paikalle joskus myöhemmin. Ajattelin kuitenkin laittaa kassin valmiiksi, ettei Samin tarvitse sitten tuskailla shampoopullojen ja vaihtovaatteiden kanssa täällä kotona. Vauvan kotiutumisvaatteet odottelevat hyllyssä, on sisävaate-vaihtoehdot pojalle ja tytölle, sekä mitä suloisin ulkokerrasto. Tai oikeastaan kaksi vaihtoehtoa, säästä riippuen. Kotimatka on lyhyt ja taittuu autolla hetkessä, joten kovin paksuja vaatteita tuskin tarvitsee, onhan kotiutuminen viimeistään lokakuun puolessa välissä. Enää ulkokerrastosta uupuu tumput ja villasukat joita odottelen postin mukana. Löytyisikö teiltä lukijoilta mielenkiintoa sairaalakassin sisällön esittelypostaukseen?

Vielä ennen vauvan tuloa pitäisi imetysliivit käydä ostamassa, muuten kaikki on valmiina. Tuttien ja tuttipullojen pesu ja sterilointi on vielä tekemättä, mutta niitä tuskin ensimmäisinä päivinä tai viikkoina käytetä joten kiirettä sillä ei ole. Kotonakin olisi vielä tekemistä, mutta annan Samille armoa, kun en itsekään jaksa. Se ei maailmaa kaada eikä varsinkaan vaikuta vauvan tuloon ettei käytävän seinää ole maalattu tai ettei eteisessä vieläkään ole peiliä. Nyt meininki on kuitenkin taas eri kun Sami palasi töihin. Jääpähän tekemistä tulevaisuuteenkin. Isyyslomien suhteen täydellinen suunnitelmamme meni hieman pieleen, sillä olisimme halunneet mutkikkaan järjestelyn 50/50 työ-lomaviikoista. Olosuhteiden pakosta tyydymme kolmeen viikkoon yhtenäistä lomaa, jonka jälkeen arki jatkuu uusissa merkeissä. Toivotaan nyt kuitenkin että elämä sujuisi suhteellisen mutkattomasti kolmen pienen kanssa...

Tervetuloa perheeseen, vauva-Jagofston! Täällä me odotellaan sinua malttamattomina.

6. syyskuuta 2014

Maha

Raskauden keskipiste, huomion kerääjä, pallo, maha. Joku toivoi minulta postausta joka keskittyisi juurikin mahaan, eikä niinkään raskauteen yleisesti. No millaista se mahan kantaminen sitten oikeasti on? Ihanaa, jännittävää, tukalaa, hauskaa, kyllästyttävää, raskasta, onnellista. Alkuraskaudessa sitä odottaa eniten vatsan kasvua, jotain joka näkyy päällepäin ja sillä lailla saattaa raskauden ihmisten tietoon. Sitä huomaa ehkä peilaavansa itseään normaalia enemmän, tuumaillen näkyyköhän vatsa jo muiden silmiin vai kuvittelenko vain näkeväni pienen vatsakummun. Kasvavaa vatsaa tahtoisi toisaalta korostaa kirein vaattein, toisaalta taas peitellä ilmavien paitojen alle mikäli ei ole julkistanut raskautta vielä kaikille tutuille. Joskus sitä taas miettii, näyttääkö kireissä vaatteissa vain lihoneelta? Kehon muutokset saattavat ahdistaa.
IMG_20140319_161540
Kun vatsakummun kasvatus on saatu alulleen sitä alkaa seuraavaksi odottaa potkuja. Pieniä, hentoja liikkeitä ja tönäisyjä, vauva siellä ilmoittelee itsestään! Liikkeet ja potkut ovat ensimmäiset konkreettiset tuntemukset vauvan olemassaolosta, siellä mahassa todellakin on jotain elävää! On ihanaa rauhoittua hetkeksi kuulostelemaan ja tunnustelemaan, miltä se vauvan alku sielä mahassa tuntuu. Pienet hennot töytäisyt, kupliva tunne, epämääräinen möyrintä. Pian liikkeet alkavat ehkä jo näkyä ulospäin, ja puolisokin pääsee kokemaan ja tuntemaan vauvansa ensi kertaa. Pian liikkeet alkavat tuntua päivittäin ja ne tulevat mukaan osaksi arkea. Päivittäisiä potkuja alkaa odottelemaan ja tässä vaiheessa yleisimmin tulee mukaan myös huoli, jos ei liikkeitä tunnekaan. 
IMG_20140413_185959
Raskauden edetessä vatsan kasvu ja painonnousu muuttaa omaa kehonkuvaa. Yleensä olen osannut kantaa vatsan ylpeydellä ja olen rakastanut mahan sisällön lisäksi myös itse mahaa. Toki aika kultaa muistot eikä sitä loppuraskauden jatkuvaa tukalaa oloa enää muista ennen kuin sen kokee uudelleen. Raskauden viimeisillä viikoilla myös vauvan liikkeet alkavat tuntua toden teolla tukalilta, joskus jopa varsin kivuliailta. Mulla on aina ollut istukka takaseinämässä, jolloin vauva on ihan vatsan pinnassa ja liikkeet tuntuvat hyvin selkeiltä. Vauvat ovat yleisimmin virkeitä äidin levätessä, ja nukkuvat äidin liikkuessa, Joskus ärsyttää oikein kunnolla kun haluaisi levätä tai alkaa illalla nukkumaan, niin se pahin möyrintä alkaa eikä pääsekään kunnolla rauhoittumaan.
rv26_008muok
Hyvin yleinen tuntemus vasta synnyttäneelle äidille etenkin muiden raskausvatsoja nähdessään, on mahaikävä. Toisaalta sitä on iloinen että on saanut oman kehosa takaisin ja vauvan maailmaan, mutta jotain maagista siinä raskaudessa ja vatsan kantamisessa aina on, jonka perään haikailee. Tämä kolmas raskaus on ollut minulle kaikista raskainta aikaa, mutta takaraivossa kolkuttelee jatkuvasti se ajatus että pitäisi nauttia, sillä todennäköisesti en enää saa tätä kokea. Viimeiset potkut, viimeiset mahakuvat, viimeinen synnytys. Viimeinen kerta, kun jaan itseni toisen ihmisen kanssa, ihmisen, jonka olen kasvattanut sisälläni niin monen kuukauden ajan. Ihminen, joka aiheuttaa keholleni jos jonkinlaista kolotusta, mutta jota kohtaan tuntemani rakkaus on samalla jo niin suuri.
DSCN2894muok
Koskaan sitä ei tiedä mihin suuntaan elämä heittää tai mitä päätöksiä sitä tulevaisuudessa tulee tekemään. Ehkä tämä ei olekaan meille viimeinen lapsi, jossain takaraivossa muhii edelleen ajatus neljännestä lapsesta. Se on siirtynyt hyvin syvälle mietintävaiheeseen järjen ja käytännön takia, mutta maailma on avoin ja meillä on elämä aikaa päättää mitä vielä tahdomme saavuttaa. Toistaiseksi kuitenkin yritetään nauttia tästä todennäköisesti viimeisestä raskaudesta täysin siemauksin, kivuista ja kolotuksista huolimatta. Pian se on ohi, ja sitten saa taas haikailla oman vatsan perään nähdessään muiden kauniita raskausmahoja.

Osa kuvista: instagram @jenskujne

PS. En tiedä onko vika tietokoneessani, selaimessani vai bloggerissa, mutta hihkaiskaa jos teksti hyppii miten sattuu tai jossain on outoja välilyöntejä tai rivivälejä. Tekniikka jekkuilee kanssani enkä saa ongelmaa korjattua.