Viimeiset kuvat ja tunnelmat lomalta

Lomaviikkomme loppuosa jatkui Kesälahdella samaa kaavaa kuin alkuviikkokin, eli lepäämisellä, uimisella, leikkimisellä, saunomisella ja hyvällä ruoalla. Perheenkeskeistä aikaa parhaimmillaan! Koimme yhden järkyttävän ukkosmyräkän jonka seurauksena koko rannan maaperä valui sateen mukana järveen ja aamulla näky oli karu pelkkien puunjuurien paistaessa maasta. Perjantaina lähdettiin ajamaan kotiinpäin ja saatiin vielä viikonloppuna kahdenkeskeistä aikaa Samin kanssa poikien mennessä vanhemmilleni yökyläilemään. Mitään kummempia kuulumisia ei ole, mutta ajattelin kuitenkin jakaa vielä muutamia lomakuvia kanssanne.

Kahdenkeskeinen lomamme piti sisällään kiireetöntä hengailua kaupungilla. Aamupäivästä lähdettiin shoppailemaan ja matkaan tarttui Samille muutama t-paita ja mulle ihana mekko alennuksesta kympillä. Asukriisi oli selätetty ja hetken aikaa voin tuntea itseni nätiksi edes jossain vaatteessa, kunnes en mahdu siihenkään enää. Hippulan avajaisten jälkeen kuljeskeltiin ympäri Helsingin keskustaa ja päädyimme mbarin terassille. Harmikseni sain todeta ettei sieltä saa alkoholitonta siideriä. Jatkettiin iltaa kaupungilla kuljeksien ja kiireettömyydestä nauttien, jonka jälkeen pysähdyttiin tapas-illalliselle Casa Largoon ja taas sain pettyä kuinka ravintolankaan valikoimista ei löydy siideriä tai viiniä alkoholittomana. On se kumma että alkoholitonta olutta saa joka paikasta mutta siideriä ei mistään. Illallisen jälkeen lähdettiin legendaariseen Hietsun rantaan (siellä me aikoinaan tapasimme) nauttimaan auringonlaskusta eväiden kera. Ihana ilta! 

Asukuvien ottaminen unohtui pitkin päivää ja lopputuloksena oli yksi hämärä kuva auringonlaskun jälkeen

Mekko Seppälä / vyö Asos / laukku Longchamp / aurinkolasit Ralph Lauren / sandaalit Kap Verdeltä

Kirjoittelin taannoin meidän yhteisestä ajasta ja sen puutteesta ja on taas todettava että tärkeää se kyllä on, vaikka sitä ei aina osaa kaivata! Yhteisen ajan merkitys varmasti kasvaa entisestään kolmen lapsen kanssa, vaikka sen järjestäminen saattaa olla yhä vaikeampaa. Kuitenkin uskon onnellisten vanhempien lasten olevan myös onnellisia, ja vaikka perhe-elämä meille onkin tärkeää niin yhteistä kahdenkeskeistä aikaa ei saa unohtaa. Vanhemmuuden lisäksi olemme kuitenkin myös nainen ja mies, aviopari.