Kaksplus.fi

30. elokuuta 2014

Synnytys lähestyy

Näin raskauden lopun lähestyessä alkaa mielessä useammin ja useammin pyörimään se varsinainen raskauden loppu, eli synnytys. Tähän yhteyteen sain sopivasti eräältä lukijalta postaustoiveen tulevasta synnytyksestä ja siihen liittyvistä ajatuksista. 

Mulla on takana kaksi helppoa, mutta pitkäveteistä synnytystä. Joelin synnytys lähti käyntiin supistuksilla, ja kesti yhteensä hieman alle 20 tuntia. Tarkemman synnytyskertomuksen voi lukea täältä. Alexin synnytys käynnistyi myös säännöllisillä supistuksilla. Synnytys kesti kokonaisuudessaan yli 36 tuntia josta oltiin yli puolet ajasta sairaalassa, mutta viralliseksi kestoksi merkattiin 7 tuntia. Alexin synnytyskertomus löytyy puolestaan täältä. Synnytykset ovat sujuneet ilman komplikaatioita, ponnistusvaiheet ovat olleet nopeita, vauriot vähäisiä ja palautuminen nopeaa. Ehkä tästä johtuukin pelko siitä, että tällä kertaa kaikki menisi täysin pieleen. Pelko sektiota kohtaan on myös ajoittain kovin vahvana mielessäni, en todellakaan haluaisi joutua leikkaukseen, mutta onneksi kahden normaalin alatiesynnytyksen jälkeen todennäköisyys on pieni.
DSC_0281muok
Jos aloitetaan niistä odotuksista mitä minulla synnytyksen suhteen on, niin voisin olettaa että synnytys tälläkin kertaa alkaa supistuksilla ja että niitä kestää pitkään ennen kuin päästään tositoimiin. En uskalla toivoa nopeaa synnytystä, mutta ihanteena olisi sanotaanko vaikka 5-7 tuntia ja mielellään viikonloppuna jolloin lastenvahtien järjestäminen sujuisi helpommin. Tai edes iltapäivällä jolloin Sami on jo ehtinyt töistä kotiin. Tahtoisin tietenkin sinnitellä kotona mahdollisimman pitkään, sillä molemmat edelliset synnytykset ovat olleet niin pitkiä ja sairaalassa oleminen on puuduttavaa. Kotona yrittäisin lievittää supistuskipuja mahdollisimman pitkään ja vasta kipujen yltyvän liian koviksi, tai supistusten tullessa hyvin tiheään hakeutuisimme Samin kanssa sairaalaan, joka onneksi sijaitsee melko lyhyen ajomatkan päässä. Postausta toivonut kommentoija vilautti ajatuksen kotisynnytyksestä, mutta se on meillä täysin poissuljettu ajatus. Sairaalassa kaikki apu on heti saatavilla mikäli jotakin odottamatonta tapahtuu, ja ajatus kotona kenties jopa lasten läsnäollessa synnyttäminen tuntuu kamalalta.
lillebror 006muok
Yritän pitää mieleni avoinna synnytyksen kulun suhteen, sillä kaikkea kun ei voi suunnitella etukäteen. Olen normaalisti suhteellisen kontrollifriikki luonteeltani, mutta synnytysten ajan olen aina osannut antautua tilanteelle ja elää hetkessä tilanteen etenemisen mukana. Eihän siinä muuta vaihtoehtoa olekaan kuin antaututa tilanteelle. Koska minulla on takana kaksi hyvin mennyttä synnytystä, yritän pitää niitä jonkinnäköisinä vertailukohteina ja suuntaa-antavana suunnitelmana tämänkin synnytyksen ajan. Toivon luonnollisesti käynnistyvää synnytystä, enkä haluaisi joutua käynnistykseen saatika leikkaukseen. Koskaan ei voi olla varma, mutta edellisten synnytysten perusteella en jaksa uskoa raskauden menevän niin yliaikaiseksi että se vaatisi käynnistystä. En keksi omalle kohdalleni muitakaan syitä käynnistykseen kun ei ole raskausmyrkytyksen oireita, ei isokokoista vauvaa eikä viitteitä muihinkaan ongelmiin. Ennen mahdolliseen sektioon joutumista toivoisin että vauvan ja oman vointini mukaan kokeiltaisiin kaikki keinot episiotomiasta imukuppiin ennen lopullista leikkauspäätöstä.
DSC_0288
Ilman lääkkeellistä kivunlievitystä synnyttäminen ei tule kuuloonkaan, miksi ihmeessä haluaisin kärsiä ehdoin tahdoin, kun on mahdollista saada kivunlievityksen avulla helpotusta omaan oloon? Tietenkin olisi hyvä pärjätä mahdollisimman pitkään ilman lääkkeitä, mutta en mielellään vahingossakaan synnyttäisi luomuna. Kotona yrittäisin lievittää kipua suihkun, lämpötyynyn ja jumppapallon avulla, sekä ystävältä lainatulla Tens-laitteella, se on sellainen selkään laitettava vekotin joka lähettää sähköimpulsseja kehoon lievittämään kipua. Olen pohtinut ammetta vaihtoehtona avautumisvaiheen kipuun sairaalassa, mutta en koe sitä pakollisena ja uskon pärjääväni myös muilla keinoilla mikäli ammetta ei ole saatavilla. Aiemmissa synnytyksissä kivunlievityksenä on toiminut alussa lämpötyyny ja ilokaasu, niitä toivon nytkin. Joelin synnytyksessä oksentelin ilokaasun takia läpi koko synnytyksen, mutta se toi silti niin suuren avun kipuihin etten halunnut siitä luopua huonosta olosta huolimatta. Epiduraalipuudutus on myös toivelistalla. Olen jostain kuullut huhuja että epiduraali annetaan vain ensisynnyttäjille, mutta itse olen saanut sen kummassakin edellisessä synnytyksessä ja aion sitä vaatia myös tällä kertaa. En näe järkeä lähteä kokeilemaan muuta kuin hyväksi todettua, kun on riskinä ettei joku muu kivunlievitys toimi yhtä hyvin.
lillebror 010muok
Joelin syntymän jälkeen oltiin sairaalassa kolme yötä, ja se oli ensisynnyttäjänä ihan hyvä asia. Sain apua ja neuvoa vauvan hoitoon sen mukaan mitä pyysin ja koin tarvitsevani, imetys lähti sujumaan ja oli aikaa tutustua vauvaan ihan rauhassa. Harmillinen puoli oli, ettei saatu perhehuonetta ja Samilla oli ärsyttävän pitkä matka kotoa Naistenklinikalle jossa olosuhteiden pakosta synnytin. Alexin lapsivuodeosastoaikana oltiin myös sairaalassa kolme vuorokautta, koska Alexin verensokereita seurailtiin, eikä paino lähtenyt nousuun kun ei maitokaan noussut. Lisämaidon ja sitkeän imetysharjoittelun avulla saatiin kuitenkin sokeriarvot hyviksi ja painon käännettyä noususuuntaan jotta päästiin kotiin. Tällä kertaa toivoisin kotiutuvani mahdollisimman pian, noin vuorokausi sairaalassa riittäisi ihan hyvin, vauvan syntymäajasta riippuen. Täytyy toivoa että minun ja vauvan vointi mahdollistaa sen, ettei sairaalassa tarvitsisi ainakaan kahta yötä pidempään olla.
DSC_0292muok
lillebror 019muok
Pääosin odotan tulevaa synnytystä avoimin mielin ja innostuneena, saattaahan tämä hyvinkin olla elämäni viimeinen synnytys. On varmaan täysin normaalia ajoittain pelätä tulevaa, mutta se pelko ei ole ottanut minusta valtaa enkä aio antaa sen tehdä sitä. Uskon, että kaikki sujuu hyvin omalla painollaan ja toivon miellyttävää synnytyskokemusta. Se kipu ja tuska kyllä unohtuu pian, ja silloin jäljelle jäävä kokemus olisi ihana muistaa positiivisena. Nyt ei voi muuta tehdä kuin odottaa synnytyksen käynnistymistä ja toivoa kaiken menevän hyvin. Näin muuten viime yönä unta, että vauva syntyi rv 35+4, saa nähdä käykö uni toteen ja ollaan maanantaina jo tositoimissa! Jännittävää, että lähtö voi tapahtua jo hetkenä minä hyvänsä!

11 kommenttia:

  1. Kiva postaus, mullakin on synnytyksen suhteen monia samanlaisia ajatuksia. Mulla on laskettu aika tiistaina, saa nähdä ehditkö ensin tositoimiin ;) Onnea tulevaan synnytykseen!
    - Unae

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva että pidit postauksesta :) Tsemppiä sullekin pian koittavaan synnytykseen, en kyllä usko ehtiväni ennen sua ;)

      Poista
  2. Mun muistaakseni epiduraali annetaan nimenomaan myös ensisynnyttäjälle, spinaalipuudutusta ei suositella ensi synnyttäjälle, koska sen vaikutus on lyhyt aikaisempi. :) Näin mulle sairaalassa kerrotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin näin mäkin oon ymmärtänyt. Spinaalia en kyllä halua, vaan aion vaatia sitä epiduraalia, koska mulla on avautumisvaiheet olleet niin pitkiä. Joelin synnytyksessä sain vissiin kolme vai neljä lisäannosta, ja Alexin synnytyksessäkin taidettiin laittaa lisää epiä ainakin kerran. Mä en tiedä voiko spinaalin annostusta samalla tavalla lisätä mutta lyhyemmän vaikutusajan takia sitä saisi varmaan tehdä usein :D Helpompi ottaa heti se pitkäaikaisempi.

      Poista
  3. Mukava postaus :) Täällä ois laskettu aika huomenna, mutta hyvin todennäköisesti yli menee kun ei mitään viitteitä ole että ulos ois tulossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, ja hyvää laskettua aikaa! :) Sulla ei ole pitkä aika enää jäljellä, tai ehkä oot jo tositoimissa ;) Onnea synnytykseen!

      Poista
  4. Ekassa sain epiduraalin. Toka meni luomuna eli ilokaasua vaan.kolmas oli epiduraalin + joidenkin kipulääkkeiden kanssa mitä sain suun kautta..ja ilokaasua tietysti.
    Kaikista jäi ihan hyvä fiilis..no kolmas oli rankin synnytys kylläkin mut selvittiin siitäkin :)
    Tsemppiä synnytykseen ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla sun kokemuksia, ja hyvä tietää että epiduraalin voi saada vaikkei ensimmäistä synnytäkään. Mä ehdin jo pelätä että en saa enää kolmannessa sitä :) Hyvä että sulla on jäänyt hyvät fiilikset synnytyksistä. Kiitos tsempeistä :)

      Poista
  5. Mä ajattelin ihan samallatavalle että miksi kokemaan turhaa kipua mikäli voi saada kivunlievitystä. Synnytys menikin sitten ilman kivunlievitystä, sillä sitä en ehtinyt saamaan ja täytyy myöntää että oli mahtava kokemus! Aijon ehdottomasti yrittää selvityä tulevaisuudessakin ilman puudutteita, mutta mikäli kipu käy sietämättömäksi tai jatkuu pitkään aijon myös turvautua epiduraaliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh, vau! :) Mä oon kyllä kuullut että luomuna synnyttäminen on kokemuksena hienoa, ja että sen jälkeen moni haluaa yrittää luomuna myös tulevat synnytykset. Mutta mä silti pyrin välttämään sen viimeiseen asti, pelkään kai sitä kipua liikaa :D Tietty jos ei ehdi mitään saamaan niin eipä asialle voi mitään, mä luulen että moni luomusynnytys taitaa olla niitä vahinkoluomuja, jossa ei vaan ehditä saada kivunlievitystä. :)

      Poista
    2. Joo sellasia ne taitaa suurimmaks osaksi olla!:D mä en olis myöskään ikinä valinnu synnytystä ilman kivunlievitystä, jos olis ollu mahdollisuus sellainen saada :D mutta nyt kun tietää millaista se on niin sitä ei osaa enää pelätä samalla tavalla :)

      Poista

Kiitos kommentista!