Kaksplus.fi

10. elokuuta 2014

Kolmas vauva toden sanoo

Moni varmasti tunnistaa itsensä, jos puhutaan ajatuksista ja tavoitteista mitä on oma äitiyden ja lastenkasvatuksen suhteen asettanut itselleen. Moni varmaan tietää myös, kuinka huonosti niissä tavoitteissa todellisuudessa onnistuu. Mulla on ollut useampi tavoite äitiydestäni, mutta onneksi en ole täysin epäonnistunut, vaan olen pitänyt kiinni lähes kaikista tavoitteistani ainakin suurpiirteisesti. Meillä myös tärkeimmät kasvatusideaalit kohtaavat Samin kanssa, joten silläkään saralla ei ole suuria konflikteja tiedossa, ainakaan nyt. Teinien kasvatuksessa meillä on hieman eriävät mielipiteet, mutta onneksi lasten teini-ikään on vielä aikaa. Joelin raskausaikana ajattelin että minusta tulee seesteinen äiti joka kohtaa kaikki kasvatukselliset vastoinkäymiset yöherätyksistä uhmakohtauksiin rauhallisesti, enkä koskaan korota ääntäni tai huuda lapsilleni. Jo perusluonteeni sotii tämän ajatusmallin onnistumista vastaan, ja kahden uhmaikäisen kanssa raskaushormoneiden myrskytessä seesteisyys on kaukainen haave vain. Äänen korottaminen ja huutaminen on todella ruma tapa, ja sitä pyritään välttämään parhaamme mukaan. Positiivinen lähestymistapa ongelmatilanteisiin on muutenkin todettu toimivammaksi keinoksi. Tätä työstetään kahden lapsen vanhempina ja sitä jatketaan ehdottomasti myös kolmannen lapsen kanssa, toivottavasti edistyksellisesti.
pätkis_026muok
pätkis_022muok
Suurin tähänastinen epäonnistumiseni kasvatusperiaatteissa on herkkujen ja muun turhan sokerin antaminen lapselle. Minulla on aina ollut tiukka mielipide siitä, ettei lapselle tarvitse tarjota mitään turhia epäterveellisyyksiä ennen kuin hän osaa sellaisia itse pyytää. Kuitenkin jotenkin vaan kävi toisin. Osittain ihan omaa vikaani, kun provosoivasti herkuttelin pienen lapsen edessä joka tietenkin kiinnostui mitä mamma söi, joka taas johti siihen että lapsen suuhun saattoi eksyä jokunen maistiainen. Osittain herkuttelua lietsoivat myös sukulaiset, jotka meistäkin riippumattomissa tilanteissa tarjosivat herkkuja tai muita epäterveellisyyksiä lapsille. Yleensä kuitenkin lupa on kysytty vanhemmilta saako lapselle tarjota herkkuja, mutta aina emme ole olleet Samin kanssa edes paikalla. Lapset saattavat saada kylässä jos jonkinlaista herkkua tai roskaruokaa, enkä ole enää nähnyt niin suurta että alkaisin ehdoin tahdoin kieltämään sitä, "vahinko" on jo sattunut kun ensimmäiset maistiaiset on annettu. Tiedän kuitenkin että syödään kotona terveellisesti eikä satunnaiset herkuttelut mitään lopullista tuhoa tee. Tämän vauvan kanssa aion pysyä tiukemmassa kurissa herkuttelujen suhteen, sillä tulee jo valmiiksi olemaan vaikeampaa kieltää yhdeltä, jos isommat sisarukset saavat joskus herkkuja. 
joel5kk2
Vauva 1kk - mamma-vauva-promenad 005muok
Tutin kieltämistä en edes ajatellut Joelin aikana, vaikka jätin jonkun kuulemani suosituksen mukaan tarjoamatta tuttia alle kaksiviikkoiselle vauvalle. Alexin raskausaikana suunnitelmana oli olla antamatta tuttia ollenkaan, mutta se kariutui jo muutaman päivän päästä. Yksivuotias esikoinen ja vastasyntynyt kuopus-yhtälö ei toiminut ihan niin helposti, ja tutti toi siihen apukeinon. Tällä kertaa olen yhtä lailla päättänyt että tuttia voi hyvillä mielin käyttää vauvalle, mutta aion pitää kiinni siitä että tutti vieroitetaan lapselta varhaisessa vaiheessa. Joelilla päivätutti jäi vuoden iässä ja 13kk iässä tutin käyttö loppui kokonaan. Joskus siinä 11kk paikkeilla alettiin piilottamaan tuttia, jottei sitä käytettäisi huvikseen, vaan vain tarpeen vaatiessa. Alexilla tutin käyttö oli itsestään vähäistä, siinä missä Joel oli enemmän huvitutin imeskelijä. Kymmenen kuukauden iässä Alexilta jäi tutti pois kokonaan. Vauvan kohdalla ajattelin rajoittaa tutin käyttöä mitä vanhemmaksi vauva kasvaa juuri siinä määrin, ettei sitä imeskellä huvikseen. Vuoden ikäisenä viimeistään tutti saisi jäädä pois käytöstä kokonaan, mutta tätähän ei aina voi ennustaa, sillä se riippuu lapsen luonteesta ja kiintymyksestä tuttiin. Pienellä rajoittamisella kuitenkin pyrittäisiin välttämään sellaista ylikiintymisen syntymistä ollenkaan. Rauhoittelua ja lohtua kun voi antaa vauvalle muullakin tavalla kuin tuttia suuhun tunkemalla. Mutta onhan tuttisuinen vauva ihan älyttömän suloinen näky!
_DSC0278muok
395117_304248949676546_1725749573_n
Ruokailujen suhteen muita tavoitteita ei ole juurikaan ollut. Imetys on sujunut omalla painollaan ja sen loppuminen on aina johtunut omasta päätöksestäni. Vaikka kaksi onnistunutta imetysaikaa on takana, ikinä ei voi tietää miten seuraavan vauvan kohdalla käy. Tällä kertaa lähtökohtana on imettää ainakin puoli vuotta, kenties pidempään, sen näkee myöhemmin. Kiinteiden suhteen taas ajatuksena olisi löytää kultainen keskitie helpon, hyvän ja terveellisen väliltä. Joelille syötettiin alusta asti paljon purkkiruokia, mutta myöhemmällä iällä tein myös jonkun verran soseita itse. Alexille taas tein kaikki soseet itse ja koin huonoa omatuntoa satunnaisista purkkiruoista, joita alkoi iän kertyessä lisääntymään. En osaa sanoa millaista rumbaa arkemme tulee kolmen lapsen kanssa olemaan, mutta tiedän etten aio ottaa vauvanruuista suurempaa stressiä. Purkkiruoat ovat ihan hyviä eikä ole maailmanloppu jos ei uhmakiukkujen ja tiheänimunkausien keskellä jaksa jokaista sosetta vääntää omin kätösin. Arki tulee todennäköisesti olemaan varsin kiireistä muutenkin, joten aidan ylittäminen matalimmalta kohdalta on oltava joskus hyväksyttävää, pitää osata joustaa.
kotiäitilook
Äitiyteen ja enemmän itseeni liittyen tavoite ennen äidiksi tulemista oli tietenkin se sama, jonka varmaan lähes jokainen tuleva äiti ottaa tavoitteekseen. "En aio unohtaa omaa naiseuttani ja antaa itseni rupsahtaa, vaan muistan myös imetysmaratonien ja yövalvomisien keskellä pitää huolta itsestäni, ottaa omaa aikaa, meikata ja pukeutua nätisti vaikka vain kotioloihin" Tämä ajatus kuoli ja kuopattiin melko pian Joelin syntymän jälkeen, enkä viitsi edes yrittää ottaa sitä tavoitteeksi enää. Mulle on loppupeleissä aivan sama miltä näytän kotona pieruverkkareissa tukka sotkuisena, kun kukaan ei ole näkemässä. Tottahan se on, että pienikin laittautuminen tai edes hiusten harjaaminen saa oman olon tuntumaan huomattavasti paremmalta, mutta tässäkin asiassa täytyy miettiä kuinka korkealle sen asettaa tärkeysjärjestyksessä. Osittain olen kuitenkin pysynyt tavoitteessani ja aina pyrkinyt panostamaan ulkonäkööni kotoa poistuessani. Tästä tavoitteesta pyrin pitämään kiinni myös jatkossa, en tahdo näyttää kotiäiti-harakka-lookkiani koko maailmalle. Mutta taas, kohtuudella. Lähikauppaan tai leikkipuistoon ei tarvitse lähtetä täysissä tällingeissä, mutta pienelläkin ehostuksella yleisilme voi muuttua radikaalisti.
Millaisia tavoitteita te olette asettaneet omalle äitiydelle? Miten ne ovat käytännössä toteutuneet?

8 kommenttia:

  1. Ihana kuva tuo missä sulla on alex(?) sylissä! Sä näytät niin hyvinvoivalta ja onnelliselta äipältä! Kaunista katseltavaa! Sun kasvoille sopii pieni pyöreys :)!

    VastaaPoista
  2. Mulla ei ole koskaan ollut mitään tavoitteita.
    Oon ajatellut et turhia ne semmoset on..en osannut yhtään ajatella ennen vauvan syntymää et minkälaista tulee olemaan.
    Myöhemmin mietin et niitä herkkuja vois antaa vähemmän esim mut sekin jäi johonkin ja aina mummit sun muut tuputti herkkuja.
    Kaikki menee miten menee.
    Helpompi kun ei ajattele mitään niin ei stressaa liikaa.
    Oon jossain lukenu kerran et toiset tekee listaa et mitä tehdä vauvan kanssa ja mitä ei..
    Ihan älytöntä jotenkin.
    Voihan sitä myöhemmin mietiskellä asioita et mitä tekee yms ja mitä ei.
    Ja itse väsyin kolmannen jälkeen niin että purkki ruokaa sai ja hyvin on kasvanut.
    Ei aika eikä into riittänyt alkaa väsäämään mitään omaa kun oli muutakin tekemistä ja väsyin jotenkin niin menin sieltä mistä helpoiten pääsi.
    Kaikki tavallaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä fiksusti ajateltu. Ei koskaan voi tietää millainen vauva tulee olemaan joten tavallaan tavoitteiden asettaminen on ihan turhaa. Toisaalta taas ne voi ajatella suuntaa-antavina joita sitten soveltaa tilanteen mukaan :) Mä luulen myös että kolmannen kohdalla yrittää vaan päästä mahdollisimman helpolla eikä alkaa hifistellä kaiken maailman jutuilla :D

      Poista
  3. Täys imetitkö poikia? Kuinka pitkään? Aijotko imettää tulevaa vauvaa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysimetin Joelia 3kk ja osittain 4kk ikään asti. Alexia täysimetin 4kk ja osittain 6kk ikään asti. :) Jos imetys sujuu ja se riittää vauvan kasvuun ajattelin täysimettää 5-6kk ja todennäköisesti lopettaa imetyksen 8kk ikään mennessä. Saa nähdä miten käy :)

      Poista
  4. Mä en oo koskaan asettanu mitään tavotteita, ollut vaan äiti parhaimmalla mahdollisella tavalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä fiksua, koska tavoitteita ei aina pysty itsestään riippumattomista syistä toteuttaa :D

      Poista

Kiitos kommentista!