Kaksplus.fi

17. elokuuta 2014

Järki vai tunteet?

Lapsen hankkiminen on aina iso muutos elämään ja vaatii paljon pohdiskelua. Mun täytyy ihan ensimmäisenä tunnustaa, että olen tehnyt kaikki lapseni lähes pelkästään tunteella enkä järjellä. Olen suhteellisen spontaani ihminen ja hyvin kärsimätön luonteeltani, vaikka toisaalta olenkin hyvin järjestelmällinen ja tykkään suunnitella asioita. Kun haluan jotain, haluan sen heti enkä jää miettimään onko hetki oikea vai sopiiko se elämäntilanteeseeni. Osittain tämä ajattelemattomuus ja sydämen ääntä kuuntelemalla eläminen saattaa juontaa juurensa erääseen elämänviisauteen jota äitini on hokenut koko elämäni ajan, eli että asioilla on tapana järjestyä. Tällä mentalilteetilla ei jaksa kovin paljoa miettiä ja stressata asioita tai käytännön juttuja etukäteen ja näin on käynyt myös perheen perustamisen kohdalla. Silloin ei jäädä miettimään ja suunnittelemaan koska elämäntilanne olisi sopiva lapsen hankkimiselle, vaan tehdään se lapsi ja sovelletaan elämäntilannetta sitten tilanteen mukaan.
Alex ja Joel kuvaus 011muok2
Saatuani tietää olevani raskaana ensimmäistä kertaa, en edes ajatellut muuta vaihtoehtoa kuin lapsen pitämistä, ja se aiheutti kitkaa etenkin isäni ja minun välille koska hän tietenkin pohti lapsen hankintaa käytännön ja järjen mukaan, kun minä taas ajattelin vaan kaiken järjestyvän jotenkin. Joelin ollessa vauva minut valtasi vauvakuume ja sainkin Samin melko pian ylipuhutuksi yrittämään toista lasta. Eikä siinä taaskaan tullut paljon mietittyä järjen näkökulmasta. Halusin lapsen, kyllä muut asiat sitten sujuisivat omalla painollaan. Meillähän on onneksi sujunut elämä kahden pienellä ikäerolla olevan lapsen kanssa eikä käytännön asioissa ole ollut suurempia ongelmia. Kolmatta kertaa ollaan samassa tilanteessa ja sydäntä kuuntelemalla ollaan ajauduttu odottamaan vauvaa taas, vaikka monen mielestä kolmen lapsen tekeminen neljässä vuodessa on silkkaa hulluutta ja täysin järjetöntä sekä epäkäytännöllistä. Mutta kyllä asiat järjestyy...vai järjestyykö?
20+0_008muok2
Kun perheeseen syntyy kolmas lapsi pienellä ikäerolla, on käytännön järjestelyjä saanut miettiä ihan uudella tavalla. Miten mahduttaa kolme turvaistuinta autoon, miten järjestää kotiin tilaa kolmen lapsen tavaroille, miten jakaa aikaa lasten ja parisuhteen kesken? Mitä tehdä, kun jokaiselle lapselle ei olekaan omaa syliä, omaa käsiparia? Näitä asioita on tullut mietittyä tämän raskauden aikana hyvinkin paljon mutta edelleen etupäässä on aina yhtä naiivi ajatus asioiden järjestymisestä. En tiedä onko tämä tosi lapsellinen näkökulma, mutta ainakin tähän asti se on toiminut ja ollaan vältytty stressiltä asioiden suhteen, joten miksei se voisi toimia myös nyt? Voisin uskoa että jos asiasta tekee ongelman ja asettaa järjen ennen tunteita, niin kynnys lasten hankkimiseen olisi ylipäätään paljon korkeammalla. Kuitenkin olen ja tulen aina olemaan sitä mieltä, että katuisin joka hetki jos jättäisin kuuntelematta sydäntäni ja päättäisin perheemme lapsiluvun järjen mukaan. Järkevintähän varmaan ääripäässä on se, ettei hanki vastuulleen yhtään elätettävää ja kasvatettavaa ipanaa. Mutta kuinka onneton sitä olisikaan ilman omia lapsia, järkevyys ja käytännöllisyys ei ole sen arvoista.
jagofston_008muok2
Näytettyäni tämän tekstin Samille hän sanoi ensimmäisenä, että minusta saa tosi huonon kuvan tekstin perusteella, ihan kuin en ollenkaan ajattelisi mitään asioita järjellä edes pienissä määrin. Mutta samalla hän totesi että tottahan se periaatteessa vaan on. Täytyy siis ehdottomasti painottaa myös sitä, etten ole täysin aivoton ja naivii vauvatonniinsöpöjäiiik-ihminen, vaan olen vain onnistunut valitsemaan rinnalleni puolison joka on meidän suhteessamme ehdoton järki, jonka takia minun ei tarvitse ajatella järjellä vaan pystyn elämään naiivissa kaikki järjestyy-kuplassani. Ilman Samin järjenkäyttöä olisin varmasti halunnut raskaaksi jo heti Joelin ollessa parin kuukauden ikäinen kun vauvakuume iski, mutta päästiin yhteisymmärrykseen järjen ja tunteiden kanssa ja odoteltiin siihen että Joel oli puolen vuoden ikäinen. Ilman Samin järjenkäyttöä olisin varmasti halunnut raskaaksi jo heti kuukautisteni alettua Alexin ollessa puolivuotias, mutta päästiin taas järjen ja tunteiden yhteisymmärrykseen ja odoteltiin siihen että Alex oli puolentoista vuoden ikäinen. Sen voin kyllä itsekin myöntää, ettei olisi ollut järin viisasta suunnitella kolmatta lasta ikäerolle joka olisi Alexiin reilun vuoden ja Joeliin alle kaksi ja puoli vuotta.
rv32_075muok
Kuinka onnekas olenkaan että löysin rinnalleni Samin, järjen ääneni. Yhdessä olemme löytäneet yhteisen sävelen elämälle ja perheelle, täyden symbioosin järjen ja tunteiden välille, juuri sellaisena kuin se meille sopii. Yhdessä olemme tehneet hyviä päätöksiä niin elämän kuin perheen suhteen ja luotu toisillemme järjettömän paljon onnea ja rakkautta, ihanan perheen.
Entäs te siellä ruudun takana, oletteko enemmän järki- vai tunneihmisiä? Miten te olette päättäneet sen oikean ajankohdan lasten hankinnalle tai päätyneet tiettyyn lapsilukuun?

6 kommenttia:

  1. Mä olen kanssa ehdottomasti sellainen, että pakko on saada asiat tapahtumaan juuri silloin kun haluan. Ja miten haluan ja sillälailla kun haluan:D
    Kodi siivoilu ja koulussa käyminen menee myös sillä siivellä, miltä tänään tuntuu.

    Lapsi oli meillä odotettu vahinko. Eli siinä vaiheessa kun olin raskaana. En olisi odottanut että olisin. Oli jo ajatellut että ei tule ollenkaan. Pamahti sit juuri koulun aloittamisen kanssa samaan aikaan, takojen jälkeen..

    täällä sitä taas ollaan. Kotona, enkä edelleenkään valmistuneen a. Mutta viimeinen vuosi alkaa (jee!!!) Ja keväällä mielellään juhliin valmistumista, sekä lapsen 2v syndejä:)!

    Niin ja mä en aluksi halunnut toista, en sitten millään. Tuntui että ei, en halua menettää omaa vähäistä aikaa lapsen kautta elämiseen ja kotona olemiseen.
    Ajatus puistatti minua.

    Nooh. En nyt tiedä onko kuukautisten takia, mutta tänään kävi päässä, ihan tosissaan, että mitä jos tehtäisiin sittenki nyt toinen.
    Mutta sillon järki sekä tunteet astui peliin :D koulu ensin, se on pakko saada, jo mielenterveyden kannalta. Että ei enää lahaa perässä se valmistuminen .
    ja tunteet, en mä vielä oo valmis toiseen, kun haluan päästä arjen rytmiin ja sellaiseen elämään, että saan toteuttaa itseäni, muulla tavalla kun lapsen jälkiä siivoillen ja takapuoli a pesien.

    Mulle ei sopinut lapsen kanssa oleskelu, ilman omaa päivittäistä tekemistä. Tulin Ihan Hulluksi. Ja ei onnelliseksi ( tää autocorrect ei anna kirjoittaa, sitä o n n e t o n t a, yhteen :Ddd)

    Eli haluan löytää tasapainoa elämään, jotta olisin henkisesti valmis kasvattamaan kahta lasta, niin että aivot ei kuivu pähkinäksi:D.
    huh. Olipas romaani, toivottavasti jaksoit lukea.
    eikä tuosta minusta tullu sellasta fiilistä susta, mitä Sami ajattelu että tulisi. Minusta hyvä teksti!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun jaoit ajatuksiasi näin laajasti! :) Ehkä teidän kohdalla tosiaan on järkevää että sä saisit viimeisen kouluvuoden tsempattua, vaikea sanoa oisko mulla samanlaisessa tilanteessa riittänyt oma järki, vai olisko siinäkin pitänyt turvautua jonkun muun järkeen :D Tuo tasapainon löytäminen on kyllä fiksua ja ihan oikein on ottaa omaa aikaa vaikka ois kuinka monta lasta.

      Mulla ei oo hirveän vahvana ollut tuota oman ajan tarvetta, ja elänkin aika pitkälle sen "haaveen" perässä että onpahan kaikki kakkavaipat pesty sitten kerralla pois alta yms :D en ite jaksais sitä että yks lapsi vaikka just oppii suht itsenäiseksi ja aloittaa vaikkapa koulun, ja sit tulee seuraava rääkyvä vaippapöksy joka on täysin riippuvainen. Hyviä ajatuksia sullakin asian suhteen :)

      Poista
  2. Mun täytyy myöntää asuvani myöskin "kyllä kaikki järjestyy"-kuplassa.. vaikka en kuitenkaan suinkaan vailla järkeä! :D Tässä iässä kahden lapsen äitinä... hullua monen mielestä, mutta sopivaa meille. Lapsiluku on nyt tässä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä etten ole ainut :D Ehkä mullakin olisi enemmän järkeä päässä jos olisin pakkotilanteessa tai esim yksin, mut oon ihan tyytyväinen että voin jättää järkeilyn suhteen toiselle osapuolelle... :D

      Poista
  3. Meillä on myös raskaaksi tultu tunnepohjalta, useimmiten muutenkin toimin tunnepohjalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan siinä asiassa hyvin samanlaisia :)

      Poista

Kiitos kommentista!