Kaksplus.fi

13. heinäkuuta 2014

Yhdessä erikseen

Parisuhde. Kahden ihmisen yhteinen elämä, jaettu arki ja juhla. Meidän parisuhteemme alkoi hieman normista poikkeavala tavalla, kun kolme viikkoa ensitapaamisestamme tein posiitiivisen raskaustestin. Seurustelumme kolme ensimmäistä kuukautta olin inttileskinä eli nähtiin vain viikonloppuisin ja satunnaisesti arki-iltoina. Viisi kuukautta ensitapaamisesta muutettiin saman katon alle ja ehdittiin asua kahdestaan reilut neljä kuukautta ennen Joelin syntymää. Arki meni töissä ja koulussa, iltaisin kumpikin teki omia juttujaan ja viikonloppuisin nähtiin kavereita. Meidän parisuhteesta on siis tavallaan jäänyt pois koko se vaihe, jolloin vietetään kahdenkeskeistä aikaa ennen kuin alkaa perhettä perustamaan. En tiedä onko se juuri tämän yhteisen ajan puutteen takia, mutta emme oikein osaa kaivata kahdenkeskeistä aikaa. Lähes joka kerta poikien ollessa hoidossa tulee jossain vaiheessa se olo "on tylsää, koska ne lapset tuleekaan kotiin...".  Yhteinen kahdenkeskeinen aika on tietenkin tärkeä osa parisuhdetta, myös perheen voimavarojen takia, ja ollaankin opeteltu tässä vuosien aikana viettämään sitä aikaa. Aina ei myöskään tarvitse olla kaikenlaista erityistä suunnitelmaa kahdenkeskeiselle ajalle, vaan joskus riittää pelkkä kotona hengailu ilman jatkuvaa vastuuta lapsista.
DSC_0281muok
syksyinen viikonloppu 053muok
Nykyäänkin arki-illat menevät pitkälti omien juttujen parissa, minä bloggaan ja hengailen netissä, Sami pelaa tai katsoo telkkaria. Tämä ei ole koskaan ollut ongelma, mutta jotenkin tämän raskauden aikana mulle on tullut useasti sellainen olo, että olen yksinäinen ja harmittaa kun ei vietetä niitä harvoja kahdenkeskeisiä hetkiä yhdessä. Jokainen parisuhde on omanlaisensa, mutta joskus huomaan miettiväni että "onko normaalia viettää puolison kanssa näin vähän aikaa yhdessä, vai onko suhteessamme jotai vikaa". Asiahan ei näin ole ja olisi outoa jos parisuhteen kompastuskivi olisi se, että molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä ja onnellisia. Pistän nämä pohdiskelut raskaushormonien piikkiin, ehkä siksi että alitajuntani tietää yhteisten hetkien vähenevän entisestään vauvan syntyessä.
DSCN0089muok3
DSCN0141muok
Me ollaan Samin kanssa luonteiltamme kovin erilaisia ja sama pätee kiinnostuksen kohteisiimme. Mitä me sitten teemme kahdestaan, kun yhteisiä mielenkiinnonkohteita ei juurikaan ole? Leffamakumme riitelevät keskenään, kumpikaan meistä ei juurikaan katsele telkkarisarjoja tmv, eikä liikuntamieltymyksetkään kohtaa. Tällä hetkellä suurelta muutokselta tuntuu jo se, että otan läppärin mukaan makuuhuoneeseen jotta ollaan edes samassa huoneessa vaikka tehdäänkin koneillamme omia juttuja. Mutta on meillä sentään yksi mieleinen yhteinen puuha, nimittäin seura- ja korttipelit. Meillä on muutamia lautapelejä joita voi pelata kahdestaan, ja korttipeleissä on loputtomasti vaihtoehtoja. Tykätään myös kokkailla hyvää ruokaa ja löydetään me joskus molemmille kelpaavia elokuviakin katseltavaksi. Poissa kotoa taas mielekkäät yhteiset tekemiset ovat kävelyt ja päätön haahuilu, ravintolaillalliset ja keikat/festarit (joihin osallistuminen on varsin rajallista etenkin näin raskausaikana). Raskauden jälkeen olisi kivaa aloittaa jonkunlainen yhteinen liikuntaharrastus, mutta saa nähdä. Onneksi meillä on sentään ihanat lapsemme päivien piristeenä, elämämme saattaisi olla aika tylsää vain kahdestaan.
hömpöttelyä_138muok
Miten te hoidatte parisuhdetta ja mitkä ovat teille mieleisintä yhteistä tekemistä? 
Löytyykö muita outolintuja jotka eivät juurikaan kaipaa parisuhteeseen kahdenkeskeistä aikaa?

22 kommenttia:

  1. huomaan meillä saman, sillon kun meillä olisi yhteistä aikaa minä dataan ja mies pelaa/kattoo tv:eetä :D Mennään samaan aikaan nukkumaan ja sängyssä kuitenki halaillaan hetki ennenku nukahdetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo me mennään myös aina samaan aikaan sänkyyn, se on jäänyt niin tavaksi että joskus vaikka jos Sami haluaa vielä valvoa vaikka mua väsyttää niin torkun mieluummin vaikka sohvalla ku että menisin yksin nukkumaan :D

      Poista
  2. me vietetään suht. paljon aikaa yhdessä :) pidetään samoista elokuvista, tehdään yhdessä ruokaa. joka kuukausi järjestetään "treffit" toisillemme :) meillä ei lapsia vielä ole, joten se ehkä selittää sen, että meillä on aikaa viettää aikaa yhdessä. toki välillä on aikoja kun ei niin paljon nähdä - teen kolmivuorotyötä, joten välillä kerkeän käydä kotona vain nukkumassa. näen paljon kavereita ja mies taas viihtyy enemmän kotona :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei toi treffi-idea kuulostaa kivalta! :) Kuulostaa rankalta, ettei välillä kerkeä ollenkaan nähdä töiden takia, varsinkin jos olette tottuneet yleensä viettämään paljon vapaa-ajasta yhdessä. Musta on ihanaa, kun tiedän että joka ilta on sitä kahdenkeskeistä aikaa vaikka se vietettäisiinkin sitten eri huoneissa :D

      Poista
    2. kannattaa koittaa! :) se on ihan piristävää. ja eihän sen tarvi mitään kauhean erikoista olla. me ollaan mm. käyty picnikillä ja kerran oltiin leffassa ja syömässä :)

      Poista
  3. Alku kuulosti hyvin tutulta! :) Meillä kaikki alkoi todella nopeasti, 3kk seurustelua/yhdessäoloa takana kun tein positiivisen testin, myös meiltä on jäänyt elämästä se kahdestaan olo vaihe väliin. Muutimme yhteiseen kotiin kun olin n. rv15 :) Itselläni on välillä tullut mieleen ajatukset millaista elämä olisi jos olisimme saaneet olla alkuun muutaman vuoden ihan kaksitaan? Välillä jopa kaipaan sitä, mutta onneksi olemme vielä nuoria, meillä on koko loppuelämä vielä aikaa nauttia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No teilläkin on sitten edistytty nopeaan :) Mä oon joskus "angstannut" tuota kun meillä ei ole juurikaan yhteisiä mielenkiinnon kohteita, että jos meillä ei olisi lapsia niin oltaisko edes yhdessä, kun olisi niin tylsää kahdestaan :D Mutta joskus nyt jo kaipaan sitä, että kun ollaan nelikymppisiä ja lapset muuttaa kotoa niin sitten on sitä aikaa kahden kesken :)

      Poista
    2. Tuleehan sitä kahdenkeskistä aikaa kumppanin kanssa varmasti jo paljon aikaisemminkin kun vasta sitten kun lapset muuttaa kotoa. Isompana lapset käy harrastuksissa, ulkona, kavereilla jne, kyllähän sillonkin jo jää vanhemmille niitä kahdenkeskisiäkin hetkiä paljon enemmän. :)

      Poista
    3. Totta, saahan sitä yhteistä aikaa jo aiemmin kun lapset ovat sen ikäisiä että osaavat olla yksinään kotona tai juurikin rientää harrastuksista kavereille kaikki illat :)

      Poista
  4. Eipä mekään kahdenkeskistä aikaa olla vailla/kaivata. Illalla pojan nukkumaanmenon jälkeen aikaa jää tunti-pari ennen meidän nukkumaan menoa. Se aika menee vaihtelevasti minun tehdessä kotitöitä, miehen tehdessä ulkotöitä/remontoidessa, katsotaan telkkaria yhdessä tai erikseen, nettiä erikseen selaillen.. Ei tule varsinaisesti sitä yhteistä aikaa siis vietettyä, tehden yhdessä jotain/keskittyen samaan asiaan. Poika nyt 2v eikä olla käyty miehen kanssa missään kaksistaan pojan syntymän jälkeen. Ei tunnu että olisi tarvetta lähteä minnekään kahdestaan, kolme on tämä meidän kopla ja sillä ollaan ja mennään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin on ihan totta, että lapsi kuuluu perheeseen niin ei välttämättä tulisikaan tarvita kovin paljoa aikaa ilman sitä lasta. :) Hienoa, että te löydätte arkeen voimavaraa ilman omaa aikaa, monilla taitaa kuitenkin olla jonkunlainen tarve saada niitä lapsettomia hetkiä, oli syy sitten mikä tahansa tai vaikkei syytä olisikaan. :) Meillä isovanhemmat ja perheenjäsenet ottavat mielellään lapsia hoitoon ja yökylään, niin sitä lapsetonta aikaa tulisi varmaan muutenkin vaikkei me sellaista tieten tahtoen järjestettäisi itsellemme. Pojat viihtyy yökylässä joten eipä sitä aina halua kieltääkään :)

      Poista
    2. Varmasti jos meilläkin olisi isovanhempia ja muuta sukua, tilanne saattaisi hyvinkin olla toinen. :)

      Poista
  5. Meillä ei ole vielä lapsia, mutta.. Olemme seurustelleet pian viisi vuotta, noin 3,5 vuotta siitä kihloissa ja häitä olemme miettineet ensi vuodelle. Meille kahdenkeskinen aika on hyvin tärkeää. Itse opiskelen ja teen kolmivuorotyötä hoitajana. Mieheni tekee aamu- ja iltavuoroa. Pyrimme tekemään paljon asioita yhdessä: käymme lenkillä, ulkona, näemme yhteisiä kavereita, erilaisissa tapahtumissa, oikeastaan mitä vain. Me olemme paljon yhdessä arjessa ja lomalla. Itselleni on tärkeää, että toisen kanssa voi jutella ja tehdä asioita päivittäin (mahdolliset lomittaiset työvuorot tietenkin vaikuttavat asiaan) eikä molemmat ole vain omien juttujen parissa. Me ollaan kyllä toisiimme kasvaneet, teemme niin paljon kaikkea yhdessä ja pidän siitä :)

    Sitten joskus kun saamme lapsen/lapsia, en usko että kahdenkeskisestä ajasta tulee ongelma. Meillä on aika pitkälti samat toiveet elämässä ja rakastamme lapsia. Haluamme, että voimme tehdä sitten jatkossakin erilaisia asioita yhdessä, mutta niin että myös lapsi/lapset ovat mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että koette yhteisen ajan tärkeäksi ja panostatte siihen! :) Ja kiva, että nyt jo ennen lapsia ajattelette ja mietitte tilannetta sitten kun on lapsia. Yhteinen parisuhdeaika on tärkeää, mutta samoin perheen yhteinen aika, ja sitä voi olla vaikeaa soveltaa varsinkin jos lapset ovat hoidossa ja molemmat vanhemmat töissä. Silloin yhteistä aikaa jää vähemmän mutta sen tärkeys kasvaa. :) Mullekin yhteinen aika on aina ollut tärkeää, mutta silti jotenkin koen tämän tilanteen hyvänä vaikkei sitä aikaa olekaan, ristiriitaista. :D

      Poista
  6. Buu ja tror min kommentar fösvann :( anyways, vi hade samma 4-års kris men sen gick de bara över när ja sluta stressa om de :) ja joma alltid stt om vi int hittar på nåt gemensamt att höra eller ens tala om så va talar vi om när vi e femtio?! Så fösökte vi pakolla göra pussel tisammans ;) men sen efter en tid så gick de bara om o mittiallt märkte man att visst har man ändå helt roligt tisammans fast int man allti kommer på gemensamma daker att göra :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah men de e ju ingen kris när vi e båda nöjda :D De e bara en fakta att vi e tråkiga som bara vill göra egna juttun :P Ja ha nångong också gråti o angsta i mina hormoner hur vi int sku va tisammans om vi int sku ha barn, fö vi har så tråkigt när barnen e nånstans :DD

      Poista
  7. Itse olin esikoisen isän kanssa ollut 6 kk yhdessä kunnes aloin odottaa esikoistani, muutettiin yhteen kun oltiin oltu 4 kk yhdessä.
    Me olisimme kerenneet tekemään kaikkea yhdessä, haluankin lohduttavasti sanoa että kun arki koittaa, niin se silloin koittaa :) Eli tosiaan, esikoisen isän kanssa käytiin kyllä rannoilla, baareissa yms, mutta kun en ole reissaaja niin koti vaan kutsui aina :) Esikoiseni isä sairastui ja erosin tästä ja olin lapsen kanssa yksin ja vietin loppujen lopuksi jännittävää ja samalla puuduttavaa sinkkuelämää kunnes tapasin uuden miehen, jonka kanssa saimme lapsen, erona meillä oli että meillä oli jo molemmilla lapset entuudestaan eli meillä ei edes tule enää sitä haikailua kun kumpikin on risujen ja metsien kautta porskuttanut ja tiedetään, että vaikka meillä ei olisi lapsia niin mikään muu ei muuttuisi paitsi se että olisi hiljaista ja reissattaisiin enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onhan se paljon kiinni asenteesta, ja kyllä on ihan väärässä mielentilassa jos lapsia tehtyään liikaa alkaa kaipaamaan ja vaatimaan sitä omaa aikaa tai näkee lapset jotenkin esteenä/hidasteena omalle elämälle.
      Mekin viihdytään hyvin kotona ja vaikka joskus tuntuukin siltä ettei jaksaisi pyörittää sitä arkea ja että haluaisi hetken omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Mutta silti ne lapset antavat elämään niin paljon sisältöä ja onnea :)

      Poista
  8. Ainiin ja meillä naisilla on tapana jossitella. Jos et olisi ollut miehesi kanssa noin vähän aikaa yhdessä ennen kuin tuli raskaaksi, niin miettisit ehkäpä uravalintoja tai muuta kuten minä teen usein, sillä olen opiskellut ammatin, joka ei miellytä yhtään ja vielä pitäisi palata koulunpenkille kun on sen aika ja tää on juttu, jota häpeän suuresti jollain tapaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, on liian vaikeaa jossitella joka asiaa, kun se ei johda mihinkään :D Mutta ei kai sitä tarvitsisi hävetä että on opiskellut itselleen ammatin joka ei lopulta miellytäkään? :D On sentään yksi ammatti ;)

      Poista
  9. Mies just sano muutama viikko sitten, että me ollaan sellanen pariskunta, jotka on yhdessä erikseen. Eli samassa tilassa ollaan yleensä, mutta molemmat puuhaa omia juttuja. Joka on mulle enemmän ku okei, molemmat tekkee ja kattoo sitä mistä tykkää. Kyllä me siis vietetään yhdessäki aikaa ja noin kerran kuussa ihan kahdenkeskistä aikaa ilman lapsia. Me ollaan oltu miehen kans 11vuotta yhdessä ja teineistä ollaan yhdessä kasvettu aikuisiksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että tekin olette samanlaisia. Ja rohkaiseva tietää ettei suhde kariudu ainakaan siihen ettei olla kuin liimautuneina toisiimme 24/7 :D Mekin tosiaan viihdytään ihan mainiosti "yhdessä erikseen" :)

      Poista

Kiitos kommentista!