Kaksplus.fi

3. heinäkuuta 2014

Viime päivien kuulumisia

Lauantain synttäreiden jälkeen on kulunut monta päivää, ja vaikka tuntuu ettei olla tehty mitään niin ollaan silti tehty paljon. Sunnuntaina siskoni ja hänen poikaystävänsä nappasivat pojat mukaansa ja suuntasivat Salon Mathildedaliin päiväreissulle. Me sen sijaan Samin kanssa vietettiin rentoa kotipäivää kahdestaan, käytiin rauhassa kaupassa ja kokkailtiin hyvää ruokaa leffan seuraksi. Kotipäivä ilman yhtään turhaa ramppaamista teki minulle tosi hyvää, sillä kärsin niin kovista liitoskivuista että oikein hävettää ajatella kuinka suuren osan päivästä joudun viettämään sohvalla liikkumatta poikien kanssa leikkimisen sijasta. Tähän päälle vielä jatkuva huimaus (kiitos matalan verenpaineen ja älykorkean lepopulssin) ja olen sohvan vanki. 
Mathildedal_036muok
Mathildedal_043muok
Mathildedal_045muok
IMG_20140629_181223
Maanantaina arki jatkui ja se olikin meille ihan tavallinen arkipäivä. Tiistaina taas koitti suuri päivä, kun minä vanhus sain mittariin yhden vuoden lisää! 23 vuotta ja ensimmäinen syntymäpäiväni raskaana. Onneksi saavutan kolmenkympin iän vasta kuopuksemme aloittaessa koulun, niin en tarvitse tuntea itseäni ihan ikälopuksi. Päivä ei alkanut hyvin, sillä kivuiltani tihrustin itkua jo kahta metriä pidemmillä kävelymatkoilla, ja suunnitelmissa oli lähteä kaupungille. Iltapäivällä lähdin viemään poikia anopille yökylään jonka jälkeen suunnattiin Samin ja parhaan ystäväni Petran kanssa kaupungille. Hain kameran huollosta ja kävin kuolaamassa luvattua syntymäpäivälahjaani, eli erästä upeaa Longchampin laukkua. Päätin kuitenkin lopuksi olla ostamatta laukkua, ainakaan vielä, sillä melkein puolen tuhannen euron ostosta ei kannata ihan tuosta vaan tehdä, vaikka rahat tilillä polttelivatkin. Illan päätteeksi mentiin syömään Forumin ravintola Italoon, joka oli meille kaikille uusi tuttavuus. Ruoka oli hyvää ja hintataso maltillinen. Minä vedin napaani synttäreideni kunniaksi kaksi jälkiruokaa, ja nyt yritän toden teolla olla herkuttelematta loppuraskauden ajan.
Kuva1
dinnerkollaasi
Keskiviikkoaamuna suuntasin neuvolalääkärin vastaanotolle, jossa kaikki oli melkoisen mallikkaasti. Kohdunsuun tilanne ei supisteluista huolimatta ole edennyt minnekään ja hyvä niin. Tukivyötä lääkäri suositteli avuksi liitoskipuihin ja huolestuttavinta oli juurikin korkea syke ja matalat paineet, jonka takia jo valmiiksi kurja oloni on entistä surkeampi. Vauvan sykkeet olivat tällä kertaa kaikista mittauskerroista matalimmat, eli 135-150. Edellisillä mittauskerroilla sykkeet eivät ole laskeneet alle 145. Empä kuitenkaan tiedä onko noilla sykkeillä loppupeleissä mitään merkitystä, nehän saattavat ymmärtääkseni heitellä paljonkin 130 ja 170 välillä. Lääkärin jälkeen huristelin hakemaan poikaseni kotiin ja iltapäivä vietettiin koko perheen voimin pihalla. Päivän kruunasi saunailta ja hedelmäherkku-iltapala valkosuklaa-sitruunamoussen kera, juhlistaen minun ja Samin 4-vuotiasta yhteistä taivalta. 2.7.2010 tavattiin eikä kyllä silloin osattu aavistaa, että neljä vuotta myöhemmin oltaisiin naimisissa ja odotettaisiin kolmatta yhteistä lastamme. 
nlakortti
IMG_20140702_205001
hömpöttelyä_138muok
Tänään taas on ollut kipujen suhteen vaikeampi päivä, kiitos edellispäivien rehkimisen, mutta sään suosiessa lähdetään varmasti pihalle poikien herättyä päiväunilta. Enää lyhyet 91 päivää laskettuun aikaan ja käyntiin vierähti raskauden viimeinen kolmannes. 27+0 kohta se syksy saapuu mukanaan vauvamme!
Osa kuvista instagram @jenskujne

4 kommenttia:

  1. Te ootte kyllä nopeaan tahtiin pistäneet elämänne ranttaliksi :D oikea salamarakkauspari! Kiva kun kaikki nuoret perheet ei ole eroperheitä :) tuntuu että lähes jokainen vauvabloggaaja on eronnut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, niimpä :) Mä en osaa sanoa tuostaa "vauvablogi-tilastosta" mitään, tiedän useita blogeja jossa vanhemmat ovat eronneet ja useita joissa on ehjät perheet. Tuskin se ainakaan blogin pitämiseen liittyy :P

      Poista
  2. Nopeeta toimintaa teillä ollut kyllä ;)
    Monethan seurustelee kauan aikaa ennen kun alkaa lapsista puhumaan yms.
    Mut kaikki tyylillään tietysti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se usein meneekin, ja hyvä niin. Oon itsekin sitä mieltä ettei kannata lähteä perhettä perustamaan ellei puolisoa tunne tarpeeksi hyvin, mutta kun vauva ilmoittaa tulostaan suunnittelematta niin tilanteeseen sopeudutaan :) Onneksi meillä kävi hyvä tuuri ja löydettiin toisemme "tositarkoituksella" tämän "vahingon" myötä ;)

      Poista

Kiitos kommentista!