Kaksplus.fi

9. heinäkuuta 2014

Valitusvirsi

Kesä, ihanat kelit, lämmintä ja aurinkoista, vuoden parasta aikaa! Mitä meidän perheessä tehdään? Ei mitään. Kierin syyllisyydentuskissa koska en pysty tarjoamaan pojille mukavan tekemisen täyteistä kesää ulkoillen ja retkeillen. Syyllisyydentuskien lisäksi tuskaa on myös oma olotila joka on syypää siihen, että katsellaan lastenohjelmia aamupäivät ja pojat leikkivät keskenään iltapäivät kunnes iskä tulee töistä. Matala verenpaineeni aiheuttaa korkeaa leposykettä ja sydämen tykytyksiä, sekä ahdistusta rintakehään, minua huimaa jatkuvasti jopa makuuasennossa ja päätä särkee. Tähän päälle kun lisää tajunnan räjäyttävät liitoskivut joka liikkeellä, on katastrofin ainekset kasassa. Tunnen itseni eläväksi kuolleeksi. Näihin oloihin verrattuna alkuraskauden pahoinvoinnit oksenteluineen olivat lasten leikkiä, nyt olen täysin vuoteenoma ja silti järkyttävän pahoinvoiva. Verenpaineeni on noussut alkuraskaudesta huomattavasti, ahdan suuhuni salmiakkia, suolaa ja nestettä minkä kerkeän vaikka superluotettavien keskustelupalstojen mukaan verenpaineen keinotekoinen nostattaminen ei ole hyväksi.
IMG_20140707_202142
Viime päivinä olen ryhdistäytynyt ajatellen kuinka kurjaa pojilla on, vaikka he ovat iloisia ja hyvästä mielestä päätellen tyytyväisiä tilanteeseen - eiväthän he paremmasta tiedä. Todettuani että huono olo vaivaa riippumatta siitä lepäänkö vai en, olen raahautunut pihalle aamupäivinä, tehnyt palapelejä poikien kanssa sohvalla ja osallistunut autoleikkeihin lastenhuoneen lattialtta käsin koivet katossa patjalla makoillen. Onneksi pojat tykkäävät kuunnella ja lukea satuja, sitä pystyn tekemään huonosta olosta huolimatta. Päiväuniaika on minulle välikuolema ja iltapäivällä raahaudun taas pihalle seuraamaan poikien touhuja, kunnes Samin tullessa töistä saan levätä. Rehellisesti sanottuna odotan oman olotilani kohentumista tällä hetkellä enemmän kuin itse vauvaa, niin kurjalta ja älyttömältä kuin se kuulostaakin. 
mansikkakollaasi
Ymmärtänette, miksi kiinnostus blogia kohtaan on nollassa, sillä tällä hetkellä keskityn täysillä pysymään elossa ja täysissä järjissäni sekä antamaan kaikki viimeiset energian rippeeni pojille. Kamera lepää hyllyllä, ja toinen on edelleen huollosta tulleessa suojakääreessä pöydällä. Puhelimella tulee räpsittyä satunnaisia otoksia, ja blogin hiljaista elämää voikin seurata aavistuksen vilkkaammassa instagramissa @jenskujne, josta tämänkin postauksen pari säälittävää kuvaa ovat peräisin. 
Parempia vointeja odotellessa palailen asiaan inspiraation iskiessä, ehkä heti huomenna mahakuvien kanssa!

6 kommenttia:

  1. ai kamala, ei kyllä tosiaan kuulosta mukavalta tuollainen olo, ja vielä näillä helteillä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä :/ toivon vaan että olo helpottuisi!

      Poista
  2. Voi, tuo kuulostaa niiin tutulta!! Kun odotin toista poikaani, niin mua vaivasivat juuri nuo samat vaivat kuumimpaan kesäaikaan :( Esikoispoika oli vasta vuoden, kun kärsin pahoinvoinnista reilu yli puolenvälin (hyperemeesi) ja sen vähän helpotettua alkoi tuo jatkuva huimaus :/ Kaiken lisäksi meillä oli sisällä jatkuvasti yli 30 astetta, eikä laskenut millään konstilla edes yöllä! :O En muistele tuota kesää todellakaan lämmöllä, lähinnä vaan makasin lattialla pojan kanssa legoilla leikkien ja kirjoja lukien! Onko sulla hemoglobiinikin alhainen, jos noin kovasti pyörryttää? Mulla oli nimittäin jatkuvasti 80, jopa alle, eikä noussut tuplarautalääkityksestä huolimatta... Tsemppiä hirmuisesti Jenni jaksamisen kanssa!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kurjaa että säkin olet joutunt kärsimään raskausaikana. Multa ei oo mitattu hb:ta sitten rv 22, jolloin se taisi olla jotain 125 paikkeilla. Yllättävän korkea itse asiassa, koska mulla on taipumusta anemiaan. Kiitos tsempeistä, toivottavasti tästä helpottaisi! :) <3

      Poista
  3. Hui, jaksamista ja tsemppiä! :)
    Toivottavasti kohta hellittää olotila.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!